IRC-Galleria

Minusta tuli mummi !
27.09
kllo 13.21

painooa pojalla oli 3910
pituutta 52

potra poika tuli !

Alkoholivero laski - sivuvaikutuksia havaittu
Alkoholivero laski Suomessa ja seuraava asteikko on luotu mittaamaan sen vaikutuksia.

Kännilista

Seuraavana aaumuna voi sitten miettiä, että minkälainen känni ja krapula tulikaan koetuksi...;-) Onneksi ei ole meillä ollenkaan mahdollista... eihän ?!?

Tuhkimo -känni:
Tulee kotiin ilman toista kenkää.

Ruusus -känni:
Sammuu sadaksi vuodeksi.

Pieni Merenneito -känni:
Jalat ei irtoa toisistaan ja haisee silakalle.

Lumikki -krapula:
Herää aamulla seitsemän miehen kanssa.

Punahilkka -krapula:
Herää isoäidin kanssa samasta vuoteesta.

Keisarin Uudet Vaatteet -krapula:
Herää aamulla alasti kadulta.

Ruma Ankanpoikanen -krapula:
Aamulla on vierellä väärät munat.

Nalle Puh -krapula:
Aamukankeudessa ei saa sormia varpaisiin ja hampaissa on plakkia, kuin olisi pessyt ne hunajalla.

Roope Ankka -krapula:
Olet hommannut ilman housuja ison kasan rahaa.

Mikki Hiiri -krapula:
Korvat ovat turvonneet palloiksi, käsissä on valkoiset käsineet, mutta frakista ei ole enää tietoakaan.

Iso Paha Susi -krapula:
Henki haisee niin pahalle, että puhaltamalla kaataa ladon.

Hannu ja Kerttu -krapula:
Aamulla voit kätevästi suunnistaa vessaan yöllä oksentamaasi vanaa seuraillen.

Historian suurmiehiä -traumatologia:

Hitler -känni:
Sammuu bunkkeriin

Kristoffer Kolumbus -känni:
Ei tiedä mihin on menossa, eikä perille päästyään tiedä missä mahtaa olla, mutta koko reissu menee valtion laskuun.

1.
Oi, muistatko vielä sen virren,
jota lapsena laulettiin,
kun yö liki ikkunan liikkui,
se virsi se viihdytti niin.
Se antoi rintahan rauhaa,
se uskoa unehen loi.
Jos muistat vielä sen virren,
nyt laula, laula se, oi!

2.
Oi, muistatko vielä sen virren,
jota äitini lauleli,
kun pienoista helmahan unten
hän hellästi tuuditteli.
Se rauhan enkelit taivaan
luo lapsosen vuotehen toi.
Oi, muistanhan vielä sen virren,
mut laulaa, laulaa en voi.

3.
Oi, muistatko vielä sen virren,
vaikka sointu sen himmeni,
kun eksyin syntien teille,
se vienosti väreili.
Se katkoi kahlehet valheen,
se rintahan taistelon toi.
Niin, muistanhan vielä sen virren,
vaan laulaa, laulaa en voi.

4.
Oi, vielä mä kerran sen virren
sun kanssasi laulelen,
kun siivin puhtahin tullen
saan luoksesi taivaaseen.
Saan uuden kirkkahan hengen,
min Luojani lahjaksi soi.
Ja silloin, silloin sen virren
taas laulan, laulan mä, oi!

Sä lähdit aamulla.
Et kertonut, minne.
Tähdeksikö asetuit,
vai tuulenako kuiskaat puissa?
Vai oliko se häikäisevä aalto,
jonka rannalla näin?
Vaan kun kuuntelen tarkoin,
sinä sittenkin kerrot:
- Teihin jäin.



Käyt enkeli vierelläs' taivaanrantaa,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et kipua tunne taivaantiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Muistoissa elät keskellämme,
säilyt aina sydämissämme.

Enkeli hänen luokseen nyt tulla saa,
tähtien taakse,
luokse Luojan kun vaeltaa.
Yksin ei hänen tarvitse olla,
luonaan on rakkautemme,
jolla me hänet saatamme
matkalle viimeiselle.

Läheisen ihmisen vakava sairaus kuluttaa voimia ja luopumisen tuska on aivan hirveetä...

Tässä tärkeä pieni tarina meille jokaiselle.
Pidetään huolta siitä,ettei tule naulanreikiä.
Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti.(Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)
Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika.Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni.Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan. Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan.Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.
Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen,että hän oli poistanut kaikki naulat.Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo.
Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä.Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää,kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi- haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaiset sinua onnistumaan.He kuuntelevat meitä,he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.
Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität.Lähetä tämä viesti jokaiselle, jota pidät YSTÄVÄNÄSI, vaikka se tarkoittaisi että palautat sen sille, joka sen Sinulle lähetti. Jos se palaa takaisin itsellesi,tiedät, että Sinulla on ystäväpiiri.
Lähetä nyt tämä kaikille ystävillesi!! Ja perheellesi

Tässä tärkeä pieni tarina meille jokaiselle.
Pidetään huolta siitä,ettei tule naulanreikiä.
Lue koko tämä kertomus aina viimeiseen lauseeseen asti.(Tärkeintä onkin lukea viimeinen lause)
Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika.Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran kun hän menetti malttinsa hänen tuli vasaroida yksi naula aidan takaosaan.Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäin naulojen lukumäärä yhä pieneni.Hän huomasi, että oli helpompaa hillitä itsensä kuin takoa nauloja aitaan. Vihdoin koitti päivä, jolloin hän ei kertaakaan menettänyt malttiaan.Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisi aidasta pois yhden naulanjokaisena sellaisena päivänä, jolloin hän ei kiivastunut.
Päivät kuluivat ja lopulta nuorukainen voi vihdoin kertoa isälleen,että hän oli poistanut kaikki naulat.Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo.
Hän sanoi: 'Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä.Aitaa ei koskaan enää saada entiselleen. Vihapäissäsi sanomat sanat jättävät juuri tämänlaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää,kuinka monta kertaa pyytelet anteeksi- haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin.
Ystävät ovat tosi harvinaisia jalokiviä. He saavat sinut hymyilemään ja rohkaiset sinua onnistumaan.He kuuntelevat meitä,he lausuvat meille kiitoksen sanat ja haluavat aina avata sydämensä meille.
Osoita ystävillesi, kuinka paljon heistä välität.Lähetä tämä viesti jokaiselle, jota pidät YSTÄVÄNÄSI, vaikka se tarkoittaisi että palautat sen sille, joka sen Sinulle lähetti. Jos se palaa takaisin itsellesi,tiedät, että Sinulla on ystäväpiiri.
Lähetä nyt tämä kaikille ystävillesi!! Ja perheellesi

Lapsista... Tämä viesti on kaikille, joilla on lapsia elämässään, olivatpa ne sitten lapsenlapsia, veljentyttäriä, veljenpoikia tai opiskelijoita!

Aina kun lapsesi riistäytyvät hallinnasta, voit lohduttautua ajatuksella, että edes Jumalan kaikkivoipaisuus ei yltänyt hänen omiin lapsiinsa asti. Luotuaan maan ja taivaan Jumala loi Aatamin ja Eevan.
Ensimmäinen asia jonka hän sanoi oli:
-Älä!
-Älä mitä? vastasi Aatami.
-Älä syö kiellettyä hedelmää, Jumala sanoi.
-Kiellettyä hedelmää? Onko meillä kiellettyjä hedelmiä??? Hei Eeva!!
Meillä on kiellettyjä hedelmiä!!!
-Eikä..!?!?!
-Kyllä vain!
-Älkää syökö niitä hedelmiä! sanoi Jumala.
-Miksei?
-Koska olen Isänne ja minä sanon niin! Jumala vastasi, miettien miksei
hän lopettanut luomistyötä luotuaan elefantit.
Muutama minuutti myöhemmin Jumala näki lapsensa syömässä
omenavälipalaa ja ärsyyntyi!
-Enkö minä kieltänyt teitä syömästä niitä hedelmiä??? Jumala kysyi.
-Joo-o, vastasi Aatami.
-No miksi sitten söitte niitä? sanoi Isä.
-En minä vaan tiedä, sanoi Eeva.
-Hän sen aloitti! Aatami sanoi.
-Enpäs!
-Juupas!
-Enpäs!!
Silloin Jumala sai tarpeekseen ja päätti rankaista Aatamia ja Eevaa
antamalla heille omia lapsia. Näin kaava sai alkunsa eikä se ole
koskaan muuttunut.
Mutta tarinassa on lohduttava opetus!!
Jos sinä olet sinnikkäästi ja rakastavasti yrittänyt jakaa viisauttasi
lapsille, eivätkä he ole ottaneet sitä vastaan, älä ole ankara
itsellesi. Jos Jumalalla oli vaikeuksia lastenkasvatuksessa, mikä saa
sinut luulemaan, että se olisi helppo nakki sinulle?
AJATTELEMISEN AIHETTA:
1. Sinä vietät kaksi ensimmäistä vuotta heidän elämästään opettaen
heitä kävelemään ja puhumaan. Sitten vietät seuraavat kuusitoista
vuotta käskien heitä istumaan alas ja pitämään suunsa kiinni.
2. Lastenlapset ovat Jumalan antama palkinto siitä, ettet tappanut
omia lapsiasi.
3. Teini-ikäisten äidit tietävät, miksi jotkut eläimet syövät
jälkikasvunsa.
4. Lapset harvoin lainaavat sanojasi väärin. Itse asiassa, he
toistavat usein sanasta sanaan sen mitä sinun ei olisi pitänyt sanoa.
5. Lastenjuhlien järjestämisen perimmäinen syy on muistuttaa
itsellesi, että on olemassa lapsia jotka ovat vielä kamalampia kuin
omasi.
6. Teemme kodeistamme lapsiturvalliset, mutta silti he onnistuvat
pääsemään sisälle.
PÄIVÄN NEUVO:
Ole kiltti lapsillesi. He valitsevat vanhainkotisi jonain päivänä.
JA LOPUKSI:
Jos sinulla on hermot kireällä ja päätäsi alkaa särkeä, tee niin kuin
aspiriinipurkin kyljessä sanotaan: 'ota kaksi aspiriinia' ja 'pidä lasten ulottumattomissa'. Lähetä tämä pikaisesti eteenpäin kymmenelle ihmiselle seuraavan viiden minuutin sisällä. Mitään ei tapahdu jos et lähetä, mutta jos taas teet niin, kymmenen ihmistä saa hyvät naurut........................

Naiset tietävät jääkiekosta kaiken. Tämä on erään naisen kertomus jääkiekon ihmeellisestä maailmasta.

Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa. Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt aiheeseen varsin laajasti. Kävin 70-luvun lopussa yhdessä Jääkiekko-ottelussa Helsingissä ja heti perään toisessa Tampereella 90-luvun alussa. Lisäksi olen nähnyt Jääkiekkoa useita kertoja Urheiluruudussa sulkiessani televisiota.

Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Paikkoja on vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.

Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.

Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.

Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla.

Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti. Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio". Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä. Esimerkiksi "Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto.

Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja reippailla "homoo-o-o"-huudoilla.

Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun ymmärtää pelin juonen.