Aika kuluu hukkaan
ja minä tuhlaan aikaani tuijottamalla kelloa,
seuranani liuta yksinäisiä tunteja -
(jotka olisin voinut viettää kanssasi)
Halunnut, muttei voinut
ja täysin ymmärrettävistä syistä.
Ajatellakseni positiivisesti --
annan yksinäisyyteni jäisen tihkusateen kadotettavaksi.
Kuvittelen itseni, väsynein kasvoin, mutta onnellisen odottavaisena ja utelias katseisena,
vaeltamassa läpi öiden ja päivien --
ehkä viikon päähän, ehkä vuodenkin, mutta kukaties ehkä ylihuomiseen --
odottaen hetkeä jolloin minun täytyisi malttaa vielä yksi yö,
sadanyhdentoista muun siaan.
(jos saan sinua luokseni silloinkaan)
Hetkikin ilman sinua tuntuu vuosilta,
se tuntuu viideltäsadaltaseitsemältä hitaasti kuluvalta aamuyönpikkutunnilta yksin kylmässä sängyssä, ilman unen tuntuakaan.
(ehkä tuosta voi päätellä sen kamaluuden mittakaavan)
Lupaathan palata luokseni vielä joskus ?