IRC-Galleria

Sairastuin mononukleoosiin, eli suutelutautiin 22.4.2008. Kerron nyt millainen tauti minulle iski.


Taudin alussa kuume nousi lähelle 40 astetta, ja alkoi uskomaton päänsärky. Päänsäkry väheni taudin edetessä, mutta kuumeilu jatkui. Kuume oli sahaavaa, eli välillä sitä on kovastikin, ja sitten se taas laski. Kurkku alkoi turvota ja kipeytyä ensimmäisellä viikolla. Nieluristat paisuivat noin 4 cm mittaisiksi, ja niiden välillä oli rakoa noin 5 mm. Imusolmukkeet turposivat kaulalla suuriksi palloiksi. Kurkku siis paisui valtavasti, ja hengittäminen kävi vaikeammaksi.

Nielurisat muuttuivat katteisiksi, eli niihin tuli valkoisia läikkiä. Toisella viikolla kurkku oli niin kipeä, että jokainen nielaisu sattui niin paljon, että tahtoi itku päästä. Olisipa kurkkukipu rajoittunut vain nieleskelyyn, mutta ei, kurkku oli kipeä koko ajan, taukoamatta. Siinä vaiheessa alkoi sylkeä kaiken ulos suustaan jotta ei tarvitsisi niellä.

Syöminen oli minulle lähes mahdoton tehtävä, ja juominen lähes yhtä vaikeaa. Sain juuri ja juuri syötyä yhden pilttipurkin päivässä, jonka jälkeen kiemurtelin tuskissani. Nieleminen oli niin tuskallista. Juotua sain hädin tuskin litran vettä vuorokaudessa. Kuumeilun takia alkoi tulla nestehukkaa, ja ravinnonpuutteen takia aloin laihtua. Eräänä yönä olin pyörtyä vessaan.

Olo oli niin heikko, että en jaksanut käyttää tietokonetta puolta tuntia pidempään päivässä. Televisiota pystyin katsoa makuultani, mutta sekin kävi raskaaksi. Mieliala oli taudin takia hyvin kurja. Ajattelin monesti, että tästä ei voi selvitä.

Kävin yleislääkärillä neljä kertaa, mutta kukaan ei osannut auttaa. He kirjoittivat vain kipulääkettä, joka ei juurikaan kurkkukipuun auttanut. Söin Burana 600 mg kapseleita neljä kertaa päivässä. Söin myös antibioottia, mutta se ei auta tähän tautiin, koska mononukleoosi on virustauti. Kävin myös kolmesti verikokeissa, joissa todettiin, että maksa-arvot olivat kohonneet jopa kuusinkertaisiksi. Mulla oli myös maksatulehdus.

Luulin, että tauti ei voisi tästä pahentua, kunnes nielurisat alkoivat vuotaa verta. Erityisesti silloin kun yritin väkisin syödä jotakin, mutta myös yöllä oli verenvuotoa. Verta meni mahaan, ja se aiheutti oksetusta. Ruoka ei aina tahtonut pysyä sisällä. Tässä vaiheessa tautia oli kestänyt vajaa kaksi viikkoa.

Ainoat lääkkeet, jotka vähänkään helpottivat oloani olivat Bafucin mint ja Burana. Bafucinia söinkin taukoamatta, vaikka annostelussa lukee "kahden tunnin välein".

Sitten pääsin kurkkulääkärille. Hän totesi kolmeen kertaan, että: "Tämä on todella pirullinen tauti, eikä tähän mitään kunnollisia lääkkeitä ole". Hän määräsi kuitenkin Xylocain-puudutusspraytä, joka oli minulle ja mielialalleni jotain täysin mullistavaa. Aine puudutti kurkun minuutissa tunnottomaksi, ja sain syötyä pilttipurkillisen ruokaa ilman hirveitä tuskia. Lääkettä sai käyttää kuusi kertaa vuorokaudessa, ja jokainen puudutus kesti 2-3 tuntia. Olin samalla aivan innoissani aineesta, mutta myös katkera, sillä muut lääkärit eivät olleet määränneet sitä minulle!

Nyt tautia on kestänyt kaksi viikkoa ja kaksi päivää, ja kurkkuni alkaa pikkuhiljaa rauhoittua. Maksa-arvot ovat kääntyneet laskuun, ja olen voinut jättää kipulääkkeet vähemmälle. Ehkä minä sittenkin paranen tästä kauheasta taudista. :)