IRC-Galleria

Timpska

Timpska

On ihminen ihmiselle.

Blogi

- Vanhemmat »

Ruho kapitalismille; Syksyllä -2005Torstai 22.06.2006 11:55

Viekää minut teuraaksi.
Repikää minut kappaleiksi.
Antakaa silmäni sille joka voi nähdä.
Sydän sille joka voi tuntea.
keuhkot sille joka voi vielä henkäyksessään tuntea aamun raikkauden.
Kaikkeni olen jo antanut sielustani.
Saatte vielä väsyneen ruumiini, ottakaa ja häpäiskää.
Silloin sieluni ja kehoni voivat olla taas yhtä, häpeällisen elämättömän elämäni kanssa.

SininenTorstai 22.06.2006 11:48

Taivaankansi,
suuri sininen.
Puhdas kuin rakkaus.
Se vain on.

PerhonenTorstai 22.06.2006 11:43

Kosketit sydäntäni. Hymysi särmä avasi panssarin.
Silmiesi valo valaisi sielun.
Perhonen tulen liekissä,
hehkuen,
hetken yhtä, ja jo poissa.
Jälkeen eron, tyhjyydessä, on tilaa sydämellä kasvaa.


Feeniks linnun tavoin olen noussut ihmissuhteitteni tuhkasta.
Kuin Ikarus olen tavoitellut rakkauden aurinkoa, ja sen poltteeseen palanut.
Mutta nyt tiedän sen, haluan vain lentää.

Aurinko Torstai 22.06.2006 03:10


Aurinko pilven takaa,
kuin tulevaisuuden välähdys,
värjäten kaiken purppurallaan.
Se on sydämeni väri.
Ja siksi elän.

Yön varjotTorstai 22.06.2006 03:05

Kesäyön varjot, niin samettisen pehmeät kuin ihosi.
Yhtä epätodelliset, kuin hyvästit.
Vain tuoksusi minussa, on todellista.

Rannalla, syksy -2005Lauantai 17.06.2006 12:02

Olet pienen pieni hiekanjyvä rannalla. Aallot vievät sinua, tunteiden meressä. Se muodostuu kyyneleistä ja tuskasta. Näet välillä valoakin. Kaikki muuttuu auringon paisteeksi, ja elämäsi voisi asettua uomiinsa. Kunnes uusi tumman puhuva aalto vie sinut kohinan ja kuohun mukana harmaisiin pärskeisiin.

Syys muistoja, onneksi on kesä!Lauantai 17.06.2006 11:43

Repaleiset syksyn pilvet tavoittelevat taivaalta kohti maata.
Haluaisin ojentaa käteni niitä kohti. Pyytäen imaisemaan täältä pois. Nukkumaan taivaan pilvi tarhaan, väsymykseni pois.

[Ei aihetta]Perjantai 16.06.2006 03:33

Kirkas liekki palaa nopeasti loppuun. Paljonko on sydäntä annettu, mitä voi polttaa? Sen haluaisin tietää. Tuntuu että vaikka sydän olisi kuinka suuri tai kultainen, tämä maailma muuttaa sen kiveksi. Toisaalta jopa kivestä voi pusertaa kyyneliä. Ja kuitenkin, haluaisin vain elää kanssasi ja iloita siitä että sinä olet olemassa. Jos olet olemassa minua varten, minä olen aina olemassa sinulle. Elän sydämessäsi vielä, kun oma sydämeni ei enää syki. Ja sinä minussa niin kauan kuin ymmärrän mikä on tärkeää. Se on elämä.


- Vanhemmat »