IRC-Galleria

Olipa kerran pieni narkomaani. Narkomaanilla oli paha tapa (elinkeinonsa lisäksi) aina joka torstai mennä laulamaan karaokea paikalliseen pubiin.

Huonoksi tavan teki se, ettei narkomaanilla ollut minkäänlaista sävelkorvaa eikä itse äänikään ollut kovin vakuuttava. Narkomaania harmitti kovasti, kun ihmiset aina pilkkasivat häntä, eivätkä osanneet arvostaa kykyjä, joita narkomaanilla omasta mielestään oli.
Jo pidemmän aikaa oli pieni narkomaani miettinyt miten näyttäisi muille, ettei hän ole mikä tahansa pieni narkomaani, vaan että hänelläkin on lahjoja.

Oli taas torstai. Narkomaani oli matkalla pubiin ja NYT hän tiesi miten säväyttäisi esityksellään. Hän oli valinnut kappaleekseen Mikko Alatalon "Ihmisen Ikävä toisen luo".. Ihmiset valittivat karaokeisännälle, että ónko tämän pakko päästää pieni narkomaani taas laulamaan, ja että eikö sille voisi valehdella että on liikaa jonoa, tai muuta sellaista.. Karaokenpitäjä oli kuitenkin uusi paikkakunnalla, eikä ollut aiemmn kuullut pienen narkomaanin laulavan, joten hän ei ottanut ihmisten ruikutusta kuuleviin korviinsa.

Iso matalaääninen noin 50 vuotias mies oli juuri päättänyt oman herkän tulkintansa Tapani Kansan vanhasta ikivihreästä, kun Karaokevetäjä kutsui pientä narkomaania lavalle.
"Nyt on suuri hetki", ajatteli pieni narkomaani ja sydän pamppaillen hän käveli kohti lavaa.

Siellä ne nyt kaikki ilkkujat istuivat pöydissään. Kaikki ne jotka olivat niin monta kertaa saaneet hänelle pahan mielen buuauksillaan ja terävillä kaljanhajuisilla kommenteillaan.. Oli vanha Elmeri, kauppiaan vaimo Kristiina (joka oli paikalla huomattavasti itseään nuoremman mieshenkilön kanssa), suutari Sepetus ja joukko paikallisia muita tuttavuuksia.

"Hienoa", ajatteli pieni narkomaani. "He ovat kaikki täällä - jokainen heistä pääsee osaksi suurta iltaani!". Narkomaan tarttui mikrofooniin ja aloitti sydäntä raastavan tulkintansa heti intron jälkeen (aivan oikeassa kohdassa).

Hän pääsi melkein ensimmäiseen kertosäkeeseen, kun Elmeri ponkaisi tiskiltä huojuen lasi kädessään ja huusi "Eiks vittu voi jo uskoo ettei osaa laulaa saatana!!" ..tavaton nauru alkoi kuulua joka puolelta ja pieni narkomaani ymmärsi aivan täysin sen, miten häntä halveksuttiin..

"Nyt on se hetki", ajatteli hän. Hän otti taskustaan pitkän lapinpuukon ja huitaisi sillä lähimpänä istuvaa vanhaa herraa kylkeen.

Musiikki sammui ja kaaos syntyi välittömästi kun tarjoilija alkois soittaa poliisia, toinen ambulanssia. Osa miehistä lähti pois kapakasta ja osa säntäsi kohti pientä narkomaania. Puukotetun miehen vaimo parkui hänen vieressään ja manauksia kuului muualtakin.

Narkomaanin päässä kiehui.. hän huitoi holtittomasti puukollaan ympäriinsä saaden sillä aikaan pieniä pinta naarmuja aina silloin tällöin satunnaisiin paikalla olijoihin. Hänen päässään alkoi sumentua. Suunnitelma ei ollutkaan ollut täydellinen.

Puukolla huitoen hän onnistui raivaamaan tiensä ovesta ulos kadulle. Poliisi auto oli juuri saapumassa nurkalle, missään ei näkynyt ketään muita. Katu oli märkää ja vettä tihkutti. Ilmassa oli kostean kitkerä haju, jota Narkomaani ei tuntenut. Takaa kuului "seis tai ammun" ..poliisihan se tietenkin oli.

Narkomaanilla ei ollut mitään käsitystä minne hän menisi mitä tekisi. Hän vain juoksi. Pienen matkan juostuaan hän kuuli takaansa laukauksen, pelästyi ja kaatui maahan. Luoti tuli häntä takaraivoon ja hän kuoli välittömästi.

Jalkaan tähdätty luoti osui päähän ja poliisin päälle langetettiin siitä esitutkinta. Baari suljettiin tänä iltana jo klo 23:18