IRC-Galleria

Kävin juuri ulkoiluttamassa kolleegaani poliisimestari Sisua :)

Professori Merja Laitinen ja professori Sanna Väyrynen ovat julkaisseet artikkelin lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä Sosiaalilääketieteellisen aikakauslehden väkivalta-teemanumerossa.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö äidin arjen ja hyvinvoinnin haastajana -artikkelissa tarkastellaan äitien kokemuksia lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohtaamisesta arjen kontekstissa. Tutkimus on toteutettu haastattelututkimuksena. Aineisto koostuu 27 äidin haastatteluista/kirjoituksista. Analyysi pohjautuu feministisesti orientoituneeseen, kerronnalliseen tutkimusperinteeseen.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäily ja tieto haastavat äitien hyvinvointia. Ne saavat erilaisia merkityksiä tunteiden ja toiminnan tasoilla. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tuo mukanaan kirjon ammatillisia ja arjen kohtaamisia, jotka haastavat äitien hyvinvointia. Äitien kokemia hyvinvoinnin haasteita merkityksellistävät kulttuuriset käsitykset, arvot, normit ja uskomukset.

Aineisto piirtää kuvaa ohjeistetusta äitiydestä. Ohjeistettu äitiys on määriteltyä, rajattua ja vastuullistettua. Se kahlitsee äidit yhteen kategoriaan, jossa ei ole sijaa äitien välisille eroille ja yksilöllisyydelle.

Merja Laitinen, Sanna Väyrynen: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö äidin arjen ja hyvinvoinnin haastajana, Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2011: 48 268–279.

Linkki artikkeliin: http://www.ulapland.fi/Suomeksi/Ajankohtaista/Uutisarkisto/2012.iw3?showmodul=149&newsID=aba2adf6-d2e8-44e8-b4a4-4f90069d9648

Rikosylikomisario Ari Soronen pohti Lapin kansan kirjoituksessa 9.11.2011 sitä kuinka pystytään puuttumaan seuraavaan ilmiöön: seksuaalirikollinen hakeutuu tietoisesti lasten pariin töihin päästäkseen toteuttamaan halujaan.

Seksuaalirikollisen tunnistaminen ei ole helppoa koska he ovat yleensä erittäin mukavia ja tulevat toimeen lasten kanssa. Soronen pohtikin kuinka saamme paljastettua tällaisen sairaan piirten jos rikosrekisteriä ei ole ja epäilty hyväksikäyttäjäkin on usein miten mukava?

Lukiessani juttua minulla kävi mielessä se tosiasia, että me ihmiset emme vieläkään näe tämänkaltaista rikosilmiötä kokonaisuudessaan. Ajattelemme lastenhyväksikäyttäjän usein hirviöksi ja siksi me emme tunnista tekoa vaikka sattuisi silmiemme alla.

Kuinka saamme tämän verhon silmiemme edestä pois? Valaistuminen on ainoa keino jolla estämme sukupolvesta toiseen etenevän pahan olon jonka tekijä aiheuttaa uhrilleen, joka ei uskalla kertoa asiaa eteenpäin eikä saa koskaan hoitoa ja tukea pahalle ololle.

Kuinka se tapahtuu? Kuinka saamme asiat paljastettua ja järkevästi esille? Se on pohdinnan arvoinen asia kaikille...

Lapin kansa kirjoitti kolumnissaan 7.10.2011 oivasti netin maailmasta. Siitä kuinka treffipalstalle laitettu seuranhakuilmoitus jossa 15v tyttö etsii seuraa, poikii heti useita yhteydenottoja. Aikuiset ihmiset, usein miten miehet haluavat tutustua nuoriin tyttöihin. Näin on ikävä kyllä ollut aina mutta nykyisin kaikki on helpompaa ja nopeampaa netin kautta. Hakija löytää kohteensa helpommin netin maailmassa. Äkkiseltään voisi kuvitella, että kysymyksessä on harmitonta yhteydenpitoa jota ei tarvitse valvoa.

Karu todellisuus on kuitenkin usein se, että tyttöjen perään hinkuvat miehet haluavat aivan muuta kuin yhteydenpitoa. Usein tuntemattoman miehen pyynnöt koskevat seksinostoa, sen pyytämistä taikka tapaamista.

Peto etsii uhriaan.

Eikä se vaadi paljon jotta uhri saadaan koukkuun. Harmiton seuranhaku tai leikki voi muuttua karuksi todellisuudeksi jos erehtyy antamaan itsestään liikaa tietoja tai kuvia joita ei haluaisi enää itsekkään nähdä. Näin menettää mahdollisuuden luopua koko touhusta sillä toinen voi kiristää paljastavansa kaiken, jollet suostu lisävaatimuksiin.

Olet ansassa.

Ei langatonyhteydenpito ole sen turvallisempaa kuin oikean elämän yhteydenpito. Me emme vain näe heti vaaran merkkejä, koska kaikki tapahtuu meille luonnottomassa ympäristössä. Virtuaalimaailmassa jos voin olla kuka vain ja esittää ketä vain. Mutta jos paljastun muille olleeni jotain muuta ja tehneeni jotain ällöttävää sitä me ihmiset emme kestä.

Häpeä alkaa painaa ja yritämme kaikin keinoin piilotella tekemisemme ja suostumme pahimmassa tapauksessa lisävaatimuksiin.

Tämä meidän tulee estää.

Ei uhri saa tuntea häpeää vaan PETO! Se joka syyllistää nuorta taikka aikuista ihmistä ja saa hänet tuntemaan inhottavia tuntoja. Ei se ole uhrin vika! Vaan tekijän ja hänen on hävettävä!

Meidän täytyy tukea uhria. Meidän kaikkien ja ymmärtää pienetkin häpeän aiheuttamat ongelmat. Emme me voi vähätellä toisen tuskaa pienessäkään asiassa, koska kaikenlainen pienikin hyväksikäyttö satuttaa ja vaikeuttaa hoitamattomana elämää. Oli se seksuaalista taikka muunlaista kiristystä taikka riistoa.

Netti on nykypäivää emmekä me saa antautua sille luulolle, että uhri on itse ajautunut tilanteeseen, koska hän on yhtälailla hyväksikäytetty netissä kuin oikeassa maailmassa. Uhri sen tietää, ei ulkopuolinen, joka ei voi päästä sisälle siihen tilanteeseen ja kokemukseen koska se on toisen.

Älkää antako netin hämätä tekijää uhrin kustannuksella. Sillä toisen satuttamisen syypää on aina ihminen ei ”netti”.

t:Jari

Asiasta on kirjoitettu jo paljon mutta annan oman panostuksen asiaan. Seksuaalirikokset ovat lisäntyneet netissä sosiaalisen median kasvaessa kuten nettipoliisi Fobba blogissaan kertoo ja samalla poliisi kuitenkin saa yhä vähemmän tietoon näitä rikoksia! Miksi? Jos teot ovat lisääntyvissä määrin esillä netissä on niitä myös oikeassa elämässä. Kuinka saamme ne esille?

Ihmiset eivät uskalla kertoa asioista varsinkin jos ne koskettavat itseä. Häpeä ja pelko on niin suuri. Kuinka selviän, kun kaikki saavat tietää, että olen ollut sokea ja uhriutunut? En halua että kukaan tietää kuinka pahasti minua on kohdeltu. Onko se minun vika? En vain halua että kukaan tietää asiasta mitään!!

Ihmisen koskemattomuuden loukkaus on kovinta mitä meille voi sattua. Oli se sitten seksuaalisen hyväksikäytön tai pahoinpitelyn, erityisesti perheensisäisen aiheuttamaa, joten yllä olevat mietteet ovat varmasti vain osa uhrin mietteistä.

Henkilökohtaisen koskemattomuuden rikkominen loukkaa meitä eniten. Se syö sisältä koska itse ydintä on satutettu. Ei niitä tunteita voi käsitellä edes itse joten kuinka niistä voi kertoa toisille? Entä jos uhri on pieni lapsi, ei hän pysty kertomaan. Se on meidän ystävien ja vanhempien tehtävä!! Velvollisuus!

Se on vaikeaa ja matka kertomisen tielle on pitkä mutta palkitseva. Se vapauttaa ja luo uskoa kunhan sen kykenee vain tekemään. Se on palvelus meille kaikille ihmisille, koska tarinan avulla me pääsemme käsiksi siihen henkilöön, joka on satuttanut.

Koska tekijän uhreja on usein miten aina enemmän kuin yksi ja vain uhrit voivat paljastaa teon ja sen takana olevan pedon.

Valaisen asiaa myöhemmin tarinalla jonka eräs jo iäkkäämpi henkilö kertoi minulle kaduttuaan syvästi sitä ettei ollut aikoinaan kertonut omaa asiaansa eteenpäin.

Hän pelkäsi juuri sitä ettei ollut itse pysäyttänyt hyväksikäyttäjää vaan oli oman itsensä vuoksi katsonut toisaalle, koska oma sisin oli rikki. Ei hän jaksanut auttaa muita koska oli niin väsynyt selviytymään. Vaikka oikeasti olisin kertomalla pelastunut itsestänikin paljon:pohti hän.

Tunsin että osa minusta oli mennyt tuntemattomaksi pimeäksi eikä sinne halunnut enää palata, hän sanoi minulle. Kuilu oli kasvanut sisälläni niin syväksi ettei sinne ollut asiaa. Ikään kuin joku olisi siellä eikä se ollut minua. En halunnut katsoa sinne koska pelkäsin sen vievän minut....siksi kai unohdin koko tapahtuman.

t:Jari

Ihmiset ovat pohtineet jo ammoisista ajoista lähtien sitä: ”mikä on todellisuus?”. Onko se totta mitä me näemme ja koemme? Voimmeko uskoa itseämme tulkitessamme maailman menoa aisteillamme. Tänä päivänä kysymys on mitä tärkein aikana jolloin elämme enemmissä määrin netin kautta tiedon äärellä.

Nykyaika heittää meille faktoja silmiemme eteen läjäpäin. Elämme suorastaan ärsykeviidakossa jossa meitä pommitetaan koko ajan uudella informaatiolla. Olemme yhteydessä kaikkiin ja aina ajan tasalla. Facebook kertoo elämästä olennaisen ja nopeasti. Sosiaalinen media on kytkenyt meidät kaikki yhteen. Elämme tiedon avulla jota muut tuottavat. Emme enää itse luo suurtakaan osaa tarvittavasta kokemuksesta jonka avulla ratkomme ongelmia vaan uskomme muiden kokemuksiin.

Uskomme siis muita, kuinka valtava vastuu meillä kaikilla onkaan nykyajan maailmassa jossa voimme tavoittaa kaikki heti ja nyt. Ymmärrämmekö me tätä?!!

Netin maailma on jo osa meitä ja se vaikuttaa auttamatta meihin. Osallistumme siellä yhteisöihin joista tulee osa meidän arkea ja kokemusmaailmaa. Eihän semmoinen voi olla vaikuttamatta meihin? Ainahan vaikutus on ollut mutta yhteys on nyt niin helppo luoda netissä. Osaammeko enää erottaa jatkuvassa yhteydessä sen milloin tieto manipuloi ja muokkaa meitä?

Kaikesta tästä tiedon valtaviidakon viisaudesta huolimatta emme silti näe läheisemme sisälle ja emme osaa aavistaa heidän todellista maailmaa. Me näemme ja tunnemme hänet, mutta hän voi olla jotain muuta sillä hän on ihminen omine tapoineen ja vikoineen. Nykyinen tiedonmaailma harhauttaa meitä ja vieraannuttaa meidät salakavalasti luonnosta jos emme ole varuillamme.

Se kuinka tulkitsemme maailmaa ja tapahtumia riippuu siitä, minkälainen pohja meillä on sisällä. Kaikki ne kokemukset ja tiedonjyväset jotka keräämme elämänvarrelta mukaamme ovat sekä hyödyksi että haitaksi. Me opimme uuden tiedon avulla parempia tapoja toimia mutta samalla me myös näemme asiat tietyllä tavalla. Omalla tavallamme. Olemme siis sitä mitä syömme. Minun tapani nähdä asiat, koostuu siitä, mitä tiedän ja minkälaisessa kokemusmaailmassa elän ja olen elänyt ja mitä olen kokenut. Toinen näkee asiat eri tavalla. Kuka päättää sen mikä on oikea tapa nähdä?

Löydämme vastauksen helposti lähes kaikkiin kysymyksiin ”internetistä” jossa on kyllä paljon hyödyllistä tietoa, mutta se myös syöttää meihin paljon näennäistietoa. Kuinka moni oikeasti ymmärtää, että kaikki meihin kohdistuva ärsyketulva muokkaa meitä ja kuinka moni osaa oikeasti arvioida tiedon luotettavuutta nykyajan mediamaailmassa? Opetammeko lapsiamme tulkitsemaan tietoa? Mitä uskoa ja mitä ei? Mikä on totta ja mikä vain oletuksia?

Kuinka opimme olemaan välillä pois netin ja median todellisuudesta voi olla tulevaisuuden ongelma, koska nykyinen virtuaalimaailma on maailman paras manipulointikone josta on välillä erkaannuttava kuten eräs vanha opettajani sanoi. Tämäkin kuuluisi olla osana opetusta nykyään.

Olemme saadun tiedon armoilla ja sen mukaisia jos emme välillä etäänny ja pohdi asioita kauempaa. Jos vain olemme, ja uskomme siihen mitä muut sanovat. Olemme kohta niin yhtä, että pelkäämme olla eri mieltä ja uskomme muiden sanoja oli ne mitä tahansa. Alamme olla sitä mihin uskomme. Nykyajan jatkuva tietotulva tuo meidät kyllä lähemmäs tietoa ja toisia verkossa tai ainakin siltä tuntuu, koska tiedämme mitä muut tietävät netissä. Se tosin myös vieraannuttaa meidät todellisuudesta, koska olemme sen maailman armoilla joka tiedon luo.

Eli kaikki muut anonyymit internetin edustajat muokkaavat meitä ja kaikki se tieto, joka on saataville muokkaa myös. Ymmärrämmekö oman vastuumme kokonaisuudesta?

Sinä luot minut sanomisella ja minä sinut.

Norjassa tapahtunut kaamea teko kertoo tästä ongelmasta omalla karulla tavallaan jotain. Emme voi aina aavistaa kuka suunnittelee mitäkin, koska olemme kaikki ihmisiä emmekä koneita vaikka toista luulemme. Me imemme tietoa ja muutumme sen luomukseksi jos emme osaa tulkita asioita kauempaa tai emme omaa edes kykyä tulkintaan eli olemme hukassa.

Nyky-yhteiskunnassa eletään ehkä vielä etsien koska toisaalta ihmisten toimintaa kiristetään paljon lakeja tiukentemalla ongelmien tullessa eteen ja taas toisaalta vapauksia annetaan ehkä väärissä paikoissa kasvatuksen puolella. Ei ole löydetty oikein ennaltaehkäisevän työn ydintä kultaistakeskitietä, jolle kokonaismatkan tasaisuus on tärkein eikä yksittäinen tilanne.

Ennaltaehkäisy on ollut aina pohja elämän isolle kokonaisuudelle. Esi-isämmekin tiesivät tämän ja siksi he eivät kalastaneet samoissa virroissa joka vuosi jotta kalakanta säilyisi eikä se ydin tuhoutuisi. Nykyisin kaikki on saatava heti ja nyt. Ei haluta eikä kyetä näkemään kauas koska elämä vaatii niin paljon. Emme jaksa olla järkeviä koska ärsykkeet ovat niin kovat. Muut vaativat meiltä niin paljon ja teemme jatkuvaa vertailua mikä on parasta ja mikä on siis saatava muiden mielestä. Olemme unohtaneet sen tosi asian, että olemme ihmisiä ja kehitymme kaikista yhteyksistä joissa olemme. Olivat ne hyviä tai pahoja. Ongelmien tullessa eteen tartumme usein helpoimpaan ratkaisuun, mutta emme ole valmiita pitkäaikaisratkaisuihin. Ne syövät niin resursseja ja aikaa jota ei ole, koska käytämme sen toivottavasti paremman huomisen luontiin.

Ennaltaehkäiseväntyön väärinymmärrys on tästä hyvä esimerkki. Se on kallista ja tulokset eivät näy heti joten siksi sitä ei koeta niin hyväksi tavaksi auttaa ihmisiä. Vaikka sitä olisi lisättävä roimasti kustannuksista huolimatta, koska se nimenomaan luo tulevaisuutta kasvavan nuorison kautta. Onko järkevämpi estää tapahtumat ennalta kuten nettipoliisi omalta pieneltä osaltaan pyrkii vai puuttutaanko asiaan vasta, kun henkilö tekee pahimman ja jää kinni? Asiasta ei taida olla edes järkevä kinata mutta silti näin teemme.

Nettipoliisitoiminta onkin oiva esimerkki tästä kaikesta. Poliisi ei voi tavoittaa koskaan kaikkia ongelmia netin avulla ja usein tehty työ ei näy heti missään, mutta se on yksi kanava jolla olemme yhteydessä ihmisiin ja luomme luotettavaa turvallista tilaa maailmaan. Olemme saatavilla ja lähellä nykyaikaisella tavalla ja annamme yksinäiselle ihmiselle luotettavan kohteen johon hän voi olla yhteydessä internetin loputtomassa tuntemattomassa. Olemme inhimillistämässä nettiä ja apuna tuleville tulevaisuuden luojille. Joskus kohdalle sattuu isojuttu, joka purkaa monta ongelmaa, mutta siihen asti asiat nähdään helposti vain kustannuksena.

Tämä on ihan normaalia koska liika tieto sumentaa näkökentän vaikka toisin luullaan. Tarpeeksi paljon tietoa ja tilastoja pöytään niin asiat vain mutkistuu emmekä näe kokonaisuutta vaan yksittäisiä asioita, faktoja jotka kertoo tilanteesta jotakin silti kokonaisuutta paljastamatta. Tämän ja tämän verran saatu tulosta näillä kustannuksilla, ei kerro tulevasta juuri mitään, mutta on silti ratkaisee, koska näin asioiden oletetaan toimivan nykyään. Ratkaisu on helppo tehdä jollakin tiedolla kuin ei millään.

Tämä on myös netin yksi ongelma, koska se antaa niin paljon tietoa, että se menettää merkityksen. Emme näe varsinaista asiaa kaikesta yksityiskohtaisista faktoista huolimatta. Näin meitä voidaan myös manipuloida luulemaan ihan muuta kuin oletamme.

Kuinka harha jossa elämme sitten rikotaan? Tärkeintä olisi luoda mahdollisimman monelle mahdollisuus yhteiseen oleskeluun kaikkien kanssa. Meille on opettava oikeaa elämää. On uskallettava kertoa siitä kuinka ihminen kykenee olemaan erilainen eri tilanteissa ja suhteissa ja kuinka kaikki saatu tieto vaikuttaa häneen. Voimme näytellä kaverille olevamme kunnossa mutta se ei aina kerro kaikkea. Siksi on tärkeää luoda sellainen ilmapiiri joka mahdollistaa asioiden esille tuonnin. Emme saa elää sellaisessa maailmassa jossa voimme jättää toisen huomiotta koska emme uskalla.

Netin yksi parhaista ja arvostetuimmista kyvyistä auttaa nykyihmisen elämää on sen luoma mahdollisuus kertoa itseä vaivaava asia jollekulle helposti ja toivoa että hän vie asian eteenpäin.

Ei lasten hyväksikäyttäjäkään ole aina hirviö. Pahasetä voi olla perhetuttu ja kaikkein muiden kuin uhrin silmissä mukava mies. Hän on kuitenkin koskenut pieneen lapseen, joka ei ymmärrä tilannetta koska setä on aina niin mukava. Miksi hän näin teki? Ja minulle? En ymmärrä enkä uskalla kysyä toisilta.

Tällainen harha rikotaan, kun luodaan elämisentila jossa on ajatukselle tilaa. Kaikki uskaltavat kertoa ongelmista ja epävarmoista asioista vaikka ne olisivat vaikeita ymmärtää ja vain näin tilanne korjaantuu. Tässä netti voi siis auttaa. Ei pahasetä poistu vain toivomalla ja lakeja kiristämällä vaan hän jatkaa tekojaan aina uusien uhrien kanssa kunnes joku uskaltaa kertoa. Täytyy uskaltaa ylittää itsensä ja uskoa muihin.

Asennemuutos on ratkaiseva. Elämämme koostuu kokonaisuudesta johon me kaikki kuulumme, jokainen voi vaikuttaa muiden elämään positiivisesti tai negatiivisesti. Se on jatkuva valintakysymys. Uusia lakipykäliä voidaan säätää, mutta jotta yhteiskunta olisi toimiva kokonaisuus. Meidän on lisäksi noudettava lakeja ja se vaatii positiivista asennetta kuten elämä yleensä. On uskottava, että olemalla lainkuuliainen ja toisia auttava elämä paranee. Se on meidän kaikkien tehtävä.

On oltava rohkea ja uskottava toisiin ihmisiin vaikka ilmapiiri vaikuttaisi kuinka pelottavalta koska näin turvallisuus syntyy. Uskomalla siihen ympäristöön jossa elää ja sen jäseniin vaikutamme positiivisesti elämään. Emme anna tiedon vaikuttaa meihin negatiivisesti koska maailmalla sattuu aina pahaa.

On rikottava se harha, että minun sanomiset eivät vaikuta mihinkään koska sanon ne anonyymisti netissä. Kaikki vaikuttavat kaikkeen ja me luomme yhdessä olotilan jossa elämme. Niin oikeassa elämässä kuin internetissä.

Poliisi pyrkii netissä vaikuttamaan positiivisesti turvallisuuteen. Tehkää tekin samoin.

t:Jari

Nyt ollaan sitten tulossa siihen kohtaa vuotta, kun koulut ovat loppumassa ja on aika viettää päättäjäisiä. Poliisin osalta se tarkoittaa, että me valvomme tehostetusti erityisesti nuorten alkolholinkäyttöä ja puutumme havaittuihin epäkohtiin todella tarkalla kädellä.

Poliisilla on siis suuri vastuu valvonnan suhteen, mutta niin on myös teillä nuorilla jotka olette suunnittelemassa loppujuhlia. Hauskaahan saa olla ja pitää mutta onko alkoholin mukaan ottaminen välttämätöntä?

Kuinka moni nuori onkaan koulujen loppujaisissa pilannut koko tulevan kesäloman hölmöiltyään kännipäissään. Miettikää onko se yhden viikonlopun juhlinnan tarkoitus pilata koko mahtava kesäloma joka on teille nuorille suotu!

Kesä on siis edessäpäin eikä sitä kannate pilata hölmöilyllä.

Te jätätte nyt koulunpenkit ja tiukan valvonnan ja pääsette vapaan viettoon. Se tarkoittaa, että teillä kasvaa myös vastuu ja kaverista huolehtiminen, kun vietätte aikaa yhdessä. Muistakaa se ja tulkaa reilusti poliisin juttusille jos olette itse tai kaverinne on ongelmissa! Ratkaisemme asiat yhdessä. Pitäkää toisistanne huolta ja viettäkää oikeasti hauskaa aikaa.

Oikein mukavaa viikonloppua!

Nythän teillä on myös aikaa olla netissä joten näemme siellä kesällä!!

t:Poliisi Jari