IRC-Galleria

crevil

crevil

Pokerinaama Saarinen

Ai niin vittuTorstai 07.06.2007 20:09

Uhosin muka kirjoittavani tänne kalapäiväkirjaa joka reissulta mutta niinhän se vain unohtui heti ensimmäisen stoorin jälkeen. Otetaanpa nyt nykyhetki kiinni.

Maanantaina kävimme Keväjärven koskia pyörimässä Toveri Siekkisen kanssa, koska olimme edellisviikonlopun ryyppäjäisissä kuulleet Hullu-Villen nostaneen jaskankosken suvannosta kiloisen taimenen. Sinnehän suunnistimmekin ensimmäisenä, ja itse tarvoin suoraan autolta edellämaitun suvannon rantaan Siekkisen jäädessä ensin koskea koittamaan. Kiinnitin leikariin Lottoläpänderin ja sanoin vielä ääneen yksikseni "katotaanpa perkele kenellä se kalakirous tänävuonna on" ja heitin ensimmäisen heittoni. (Sivuhuomautus: kalaporukassamme on jo muutaman vuoden kiertänyt kirous, jonka pojat viime- ja toissavuonna päättelivät olevan minun pienen pääni päällä, ja siltä se kyllä tuntuikin.)

Ensimmäinen heitto ja heti tapahtui. Vastarannan kiiski tosin maistui karvaalta siiman katketessa ja loton lentäessä jordaanian yli tois puol jokkee. Nauroin itsekseni tilanteen perseyttä pitkään, samalla yrittäessäni sitoa uutta leikaria ilmeisen paskaan siimaan. Noh, kalastusta jatkui vielä kohtuu pitkän tovin, mutta mitään ei tullut. Siekkinen oli kuulemma saanut vaaksanmittaisen taimenenpoikasen. Sisustuin ottiloton menetyksestä, ja lähdin vastarannalle sillalta kiertäen etsimään ihmettä. Vartin sielä pyörin, ja viimeisenä hypähdin epätoivossani jollekkin rantamättäälle rukoilemaan Ahdilta anteeksiantoa. Ja siinä se oli, rantavedessä käden ulottuvilla kirkas lottokuponki. 4 oikein, ja hyvillä mielin jaksoi taas kalastaa 8,5€ lottovoiton kanssa.

Ei sieltä kuiten mitään silti tullut, joten päätimme siirtyä välikoskelle, siis sille joka sijoittuu könkäänjärven ja siskelinkosken väliin. Joku paikallinen kapteeni oli todennut kosken kuohut liian pieniksi ja kaatanut veneensä keskele koskea kiveä vasten isompien kuohujen toivossa. Vesi oli korkealla ja ilman kumisaappaita ei ollut asiaa hyville heittopaikoille, joten jouduimme tyytymään risukkoheittelyyn. Tunnin heittelyn jälkeen tärppäsi ensimmäinen harri. Pieni oli, ja seuraavalla heitolla tuli toinen vielä pienempi, joka onneksi pääsi irti rannassa pienen mietiskelyn jälkeen. Muutapa sitten ei tullutkaan kovasta yrityksestä huolimatta ja turhautuneina lähdimme ns. vittuun.

Heittelyä: n. 3.5h
Saalis: 1kpl Alamittainen Harjus


Keskiviikkona sitten korkattiinkin jo Juutua. Siekkisen kanssa saimme suostuteltua Vuodinkin mukaan kaloja narraamaan lupauksilla suurista jalokaloista. Ensimmäisenä vaelsimme Jurmukoskelle, mutta heti jokirantaan päästyämme alkoivat epäilykset nousta pintaan. Vettä oli hieman vitusti. Koskeen asti emme edes jaksaneet yrittää lähteä, vaan heittelimme veneenlaskupaikalla jonnin tovin testaillen vastaostettuja uusia uistimia. Mitään ei tietenkään tullut. Satoikin saatana. Lähdimme pettyneinä seuraavaa koskea kohti. Ylänivaa kävimme tienvierestä katsomassa, mutta heittopaikat olivat vedenalla, ja päätimme jatkaa matkaa.

Ritakoskellehan siinä joutui, kun ei saukkonivalle jaksanut lähteä kävelemään. Pitkospuita pitkin rantaan, ja yläjuoksua päin kävi tiemme. Näin jo kaukaa parhaan ottipaikan pienen suvannon niskalla, ja porhalsin peninkulman metsän läpi suoraan kosken parhaalle kivelle. Pojat jäivät vähän alemmas, mutta kyllä nekin sieltä valuivat ylävirtaan aikansa tyhjää heiteltyään. Eipä siinä, tyhjää tuli itsekkin viskottua, ja Markon tultua viereen tupakille sanoin että jos koittasit hyvä mies niitä perhovehkeitäs tässä kun tässä kerta on tilaakin vispata, niin tulis kallaa ihan varmasti juu. No koittihan se, vaan eipä mitään tullut. Siekkinenkin ilmaantui virelle seuraamaan perhokalastuksen viehkoa taidetta. Marko kyllästyi hommaan, ja kun kelaili viimeisiä pois niin sanoin jotta koitappa tuonne tuon kiven taakse kato juu sieltä tullee. Vuoti tokaisi että koita perkele ite. No minähän koitin. Oli se aluksi taas jumalattoman vaikeaa saada viuhkaliike kuntoon, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa lähti. Ja sitten jo tärppäsikin.

Kala! Ensmäinen kala Juutualta kesällä 2007. Väsytystaistelun aikana Siekkinen nauroi perse ruvella että eihän tämä nyt saatana voi olla totta että Saarinen saa aina kalaa. Aivan totta muuten, joka reissulta on jotain tullut, ja kalakaverit ovat jääneet järjestäänkin tyhjin käsin. Onko kalakirous minun osaltani jo kärsitty, tuoko kesä 2007 helpotusta makuköyhään elämään punaisen lihan merkeissä?

Vitun pieni harrihan sieltä nousi. Minäkin kyllästyin paskaan vispaamiseeni, ja Siekkisen vielä muutaman kerran koitettua loton pituusheittoennätystä, lähdimme Ivaloniaa kohti suht väsyneinä kalastamisen ideaan.

Heittelyä: n.3h
Saalis: 1kpl Alamittainen Harjus

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.