IRC-Galleria

Vihaan sinua ihminen, jäljitin sen,
jäljitin sen kadonneen lauseen.
Vihaan sinua ihminen, kadonneet
kolme sanaa, olikin jo aika vaihtaa suuntaa
Vihaan sinua ihminen, ei minulta mitään puutu,
näillä mennään ei mikään muutu!

Se miksi emme saaneet yhteiseen tulevaisuuteen mahdollisuutta on arvoitus. se on kai yhteisten valintojemme summa. valheidemme tappava verkko.

Ikuisesti voi olla unelmia meistä, voi uneksia kaikesta yhteisestä. mut nyt on aika kaikki särkee, helpommalla kai näin pääsee. Kaikki revittynä verillä.

Monta kertaa väärä valinta tehty ja sekoitettu pakkaa liikaa. Nyt oravan pyöräs molemmat ja ote ei hevin irtoo. Tuska vaan kasvaa ja rakkaus muuttuu vihaks.

Sä kerrot kuinka välität, kuinka tää kaikki sua suututtaa. kerrot kuinka tää kaikki on sullekin niin vaikiaa, muttet sitä nää, kuinka tää satuttaa. teot puhuisivat puolestas.

mikä sä oot mulle sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin?
sähän ite jaat rakkauttas koko kaupungille, muille ku sun pitäis.

mikä sä oot mun tekemisiä rajoittaan, tai niistä välittään.
ei sulla lopulta kiinnosta kuitenkaan, se joku ainoa..

kato mitä nää vuodet on tehnyt meistä, yhteen kasvettu eikä meidän rakkautta voi viedä väkisinkään. sä oot siin ja mä täs, eikä tää muutu täst milloinkaan.

vaik kuinka sä koskaan tahtoisitkaan, en mä tuu meistä luopumaan. tiedän et säkin sen viel tajuat, ei meitä eros kukaan oo pitänyt ennenkään.

päivät menee, tunnit kuluu, vuodet hupenee.
sä vain mun mielessäin, etkä poiskaan mee.

illat pimenee, yöt hukkuu, aamut koittaa.
mut tiedän et meidän rakkaus viel voittaa.

kun mustavalko teevee muuttu värilliseks,
niinkai mulle kävi, sä olit jotain mitä mä venasin koko elämäni.

Sanas painuvat syvälle mun mieleeni,
iskien repien samalla rintaani...
-Ne ei unohdu, ne kulkee aina mukana.

Jokainen sana pilkkoo minua entistä enemmän halki,
kyyneleitä silmissä, sydän riepaleina
ja raastautuu yhä edelleen...

Sun sanas satuttaa, ne voi lopulta tappaa.
Ne raatelee ja lopuks nurkkaan nakkaa.
-Ei säästele, vie kaiken kokonaan.

Suuni vaan kuivaa, sanat hukkuu ilmaan.
En pysty puhumaan, tärinä ei lakkaa olleenkaan.
Vapisen kauttaaltani ja itken lopulta itseni uneen.

Unes kaikki on hyvin, en sua enää nää.
Oot hävinnyt mielestäin, sydämestäin.
-Herätessänikään en muistais mitään.

...Olisikin kaikki niin mustavalkiaa, helppoa.
En voi vaan kadottaa sua kokonaan, vaik kui satuttaisit.
Sä oot vaan vieny multa jalat alta ja sydämen kokonaan.

AHISTAA

oon vain pieni tyttö, joka pyristelee kahleistaan.
irti ei pääse millään, vaik kuinka tahtoisikaan.
liian kiinni menneisyydes, ei huolta huomisesta.

kahleet vaan puristaa ja tiukentaa otettaan.
revitty ja piesty, hajalle saatu kokonaan.
pala palalta kerää vaan voimia irrottautua.

ei mikään tuo onnistumista, kaikki pettymyksiä.
luottoakaan löydy mistään, pelkkää valhetta.
paikalle vaan jää, enää jaksa ja lopulta luovuttaa.

kuitenkin jokin toivenripe auttaa elämään.
kyllä vielä päivä tulee, kun taas jaloillaan.
luovuttaa voi, mutta ei koskaan kokonaan.

vuosisadan rakkaustarina, virtaa kyynelinä poskillani.
tukehduttaa haavoina sydämessäni. mielessäni kuva pojasta.
täynnä rakkautta, täynnä kipua.
en tahtoisi unohtaa, en kuulla sanoja
..se on ohi nyt

mielessäni sanat muistuttaa
kasvoillani kyyneleet
tuntuu ettei loppua tule koskaan

oltiin kaunista... oltiin rakkautta...
oltiin vihaa ja kaikkea mitä se sisältää...

mut sä oot kuite se lopulta jonka peli perii,
mähän en koskaan menettänyt mitään.
osan elämästäni vain, liian paljon kai?
palan sydämestäni ja sielustani.

sydän ja sielu voi olla kateissa, ruumis tyhjänä.
kyyneleet repii verta silmistäin, naama mustana.
kroppa pelkkää tyhjää, kaiken kadottaneena.
mitään ei jäljellä, mitään ei löydettävissäkään.

pala palalta voi hävitä, ehkä joskus vielä palat kerätä.