IRC-Galleria

Joskus joutuu astumaan narrin rooliin tahallaan,
Ylpeydestään pelaamaan katsomatta korttejaan.

Hän, on valo aamu auringon,
ja kehä öisen kuutamon
ja joka hetki kaikki myös se mitä on

Hän, on sinitaivas rannaton
ja meren kultaa aallokon.
Sen sata kertaa kauniimmin,
kuin runon laulaa tahtoisin

Hän, on joka tunne lämpimin
ja hymy taivaan enkelin
kuin ikihohde timantin tai safiirin

Hän, on uni öisten haaveitten,
se mitä kaipaa ihminen.
Kun hänet sain niin tiesin sen - sain rakkauden

Hän, on ovi huomiseen ja elämään.
Tie yli tähtien ja sisimpään,
sen syvän tunteen sydän ymmärtää

Hän, on hyvä, kaunis, täydellinen
ja syke valtimon ja sydämen.
Vain hänet yksin, muita en mä nää

Hän, on valo aamu auringon
ja kehä öisen kuutamon
ja joka hetki kaikki myös se mitä on

Hän, on sinitaivas rannaton,
ja meren kultaa aallokon.
Sen joka hetki ymmärrän,
ei ole muita – on vain hän

hän, on vain hän

Outoo, että kavahdan nyt
Joitain tekemiäni tekoja.
Tehty mikä tehty, ne takuulla kasvaa jo sammalta.

Kadun vai kaipaan? En minä tiedä,
Unohtaisin mieluiten.

Liian heikko rakastaa, liian vahva vihaa

Välil on parempi sanoo jotai ku antaa olla
Tietyis tilanteis yks sanaki voi parantaa monta

Koska mun asenne juurtaa lapsuuden pihoilta tähän
Ja just siihen mä oon sidoksissa
Ja se pino niskas odottaa viel kiinni sitomista

Huudan yhä lähempää
Vaan silti et kuule
Sanojani joita nyt
Turhaan etsin

Joskus enemmän joskus vähemmän onnistuu -tänän vähemmän.

Jopa sateisella säällä
Kyynel kuivaa ikkunaan