IRC-Galleria

Attilan kanssa juostu läpi epiksiä, joskus menee hyvin ja joskus aivan takapuolelleen, yks asia on kuitenkin varma: koira osaa ja irtoaa, mä en vaan pysy vauhdissa.
Tuloksena Ojanko cupin minimöllien voitto, ja koira harrastanut agia vajaan vuoden. Kettu ei ole kyennyt lähellekään tohon vuosienkaan treenin jälkeen.

Torpalla alkaa olla aika nättiä. Saarrekkeesta puuttuu takalevyt mutta se on enemmän suunnitteluvirhe kun mitään muuta ja täysin ratkaisematta.
Muuten on kodinkoneet paikallaan, laatat paikallaan ja ah, niin nättiä. Mä en edes pienessä mielessäni osannu kuvitella lopputulosta kun veetutti jumitus vaan niin paljon. Mutta todellakin, kaiken sen arvoista tämä mitä oon nyt saanut, kaupanpäällisiä. :D

Ja tääl on ihanaa.
Eilen aamulenkillä ihastelin pääskysiä, hämmästelin vaskitsaa jota törkeästi häirittiin koirien kanssa ja iltalenkillä tiirailin kahta hirveä jotka käveli kaukana pellolla. Pihassa näkee sisiliskoja ja pian pääsee kissatkin niitä tiirailemaan kun tarha valmistuu.
Ilmeisesti päättömien riskien otto ja elämän mullistukset ei tapa. Hassua.

Tolpat edelleen ostamatta koirien aitaa varten mutta aika hyvin ne nyt pihassa pysyneet. Helsinkiläiskekkuloiden pellolle pystyttämä maailman isoin ja rumin trampoliini sitä ympäröivin verkoin ei kiinnostanut sekään vaikka perheen isä siellä näytti heiluvan, tyttären ihmetellessä vierestä. Buah!
Ihanat koirat.
Mutta hirviaitaa odotellessa :D Ettei vaan paska eksy väärälle puolelle.
Titus kyllä kävi siellä niiden puolella. "äiti, taas se kissa tuli".
Niin, kannattaa ehkä vähän varoa sitä...grazy cat.