Illan leffa oli Lost in Translation ja vaikka olikin ihan hyvä ja kaikkea, sai lähinnä päässä soimään hämyn kappaleen vuosien takaa. Enkä voi allekirjottaa elokuvan teesiä siitä että täyttymyksensä edes kerran saanut rakkaus on selvästi tärkeämpää kuin rakkaus joka ei sitä koskaan saa. Molemmat ovat epätäydellisiä, rakkaus on harvinaista herkkua ja pitää polttaa loppuun. :)
Lost in Translation oli leffa nuoren naisen ja vanhan miehen rakkaudesta ja sai samalla miettimään sitä vastakohtaa vanhasta naisesta ja nuoresta miehestä. Mistä tulee mieleen Hyvä Tyttö pääosassa Jennifer Anniston josta en suuremmin tykkää vaikka muuta väitetäänkin. Ja ko. leffassa vanhempi nainen tajuaa jättää rappiollisen nuoren miehen ja palata tylsän mutta miehekkään siippansa luokse. Ja minä en tykkää olla feministi, mutta onhan tämä vähän tyhmä asetelma. Ja ehkä olen suorastaan sovinisti tai jotain kun väitän että nuori mies ei automaattisesti ole tyhmempi kuin nuori nainen. Vaikka itse taidan ollakin, God help me. :)
Herätys kuudelta eli taitaa olla aika mennä nukkumaan. Joka tapauksessa on kiva olla mää, ja onni ei ole palkintona missään pelissä.