Koska olin Eestissä katsomassa Metallicaa ja te ette, haluan olla persläpi ja kirjoittaa kaikki ihanat muistoni tähän.
Noniin, menomatka: vitun tylsä. Kolme tuntia tuli taasen keikuttua laivalla, joka tällä kertaa onneksi kuhisi suurperheiden sijasta pitkähiuksisia metölpopulaa. Sisko ja hänen miesystävänsä olivat sangen tylsityttävää ja ärsyttävää seuraa kinatellessaan jatkuvasti. Otin siis vapauden ja lähdin katelemaan ympärilleni.
Saapuminen satamaan. 300m jono passintarkastukseen. Putkea pitkin pääsimme kävelemään hyvällä tuurilla 50 m ennen tukahduttavaa ihmismassaa. Seisoskeluun meni mahdollisesti tunti. Vitut sitä odottamista. Joutuipa siinä vielä seuraamaan vierestä siskon ja hänen miesystävänsä lääppimistä ja humalaista mölinää. Olisin voinut itsekin vetää pääni täyteen ja kontata keikkapaikalle, mutta nääh, kyllä tuo Metallica kiinnosti hitusen enemmän kuin kaljapullo (tai viinapullo). Eräs arvokas vanha herra tarjosi vaimolleen pastillin kauniista, pienestä nenäliinaan vuoratusta rasiasta. Siskoni miesystävä, olkoon nyt vaikka herra Pillukarva, näki tilaisuuden pyytää itselleen yhtä.
Tallinna. Kuumuutta oli varmasti reilut 666 astetta, ja 2/3 jaloistani ovatkin siis hyvin ruskettuneet. Muuten olen valkoinen kuin lumipallo. Matka ulos kesti 10 minuuttia, kun se tavallisesti kestää 2 minuuttia. Onneksi herra Pillukarva ja siskoni olivat ripeitä toimissaan. (sarkasmi)
Ulkopuolella tapasimme serkkuni Carinan ja lisää jumitusta. "No ootanny ku me halutaan viel juua nää bisset hei". Jees poks, haistakaapa vittu.
Serkkuni vielä ehdotti, että kun tässä on aikaa, näkisimmekö hänen ystävänsä ja menisimme juomaan vähän lisää kaljaa? Olin niin innokkaasti kannattamassa ajatusta, että meinasin upottaa pullon kaikkien perseeseen vuorotellen ja yhtä aikaa.
Hauska puistoretki jäi pois, mutta siskoni halusi ostaa ruokaostokset valmiiksi. Lähettää ne äidin mukana takaisin Suomeen, jonka laivan oli määrä lähteä pian. Äippä oli tosissaan ollut viikon lomalla ja viikon pois kotoa = me having fun. Noh. Kaupassa kesti ja kesti. Minä ripeänä toimijana olin aika vitun tilu ja hoidin ostokseni nopeasti pois alta. Kun herra Pillukarva ja siskoni vihdoin suvaitsivat kiirehtiä, äidin laivan lähtöön oli 1 h. Hän jo raivoissaan soitteli että mikä vittu siellä kestää.
Taksi ja takaisin satamaan. Siskoni oli ymmällään, että mikähän terminaali oli kyseessä, sillä äidin selkeät ohjeet "B terminaali" "mikä?" "E terminaali" "siis mikä terminaali? >:O" "V terminaali" olivat erittäinkin informoivat. Lopuksi, kumma kyllä, päädyimme oikeaan paikkaan.
Kamat nussittiin nopeasti taksista oikeaan autoon ja matka jatkui hätäsesti. Herra Pillukarva voi pahoin, eikä hänen rahatilanteensa näyttänyt järin hyvältä. Jouduimme jälleen pysähtymään, bussipysäkille, kunnes hän pääsi nostamaan käteistä. Bussi tuli ja jouduimme siirtymään. Jouduin jälleen kerran odottamaan ja odottamaan, kunnes lopulta kävin hakemassa hölmönä harhailevan Pillukarvan takaisin autoon.
"Ja nyt vittu mennään! >:O"
Yllätys yllätys, porttien edessä majoituimme hetkeksi nurmikolle paistattelemaan aurinkoa. Hetki venähti puoleentoista tuntiin, kun kaikki serkut ja tussut joutu odottamaan saapuviksi. Veljelleni toki kiitokset lipusta, jonka hän minulle osti synttärilahjaksi.
Oli niin siistiä päästä vihdoin ja viimein sisälle porteista. Nautin siistä hemaisevasta tunteesta kun järjestyksenvalvojat kokeilivat housunlahkeitani ja kysyivät serkultani: "ei juomia, ei ruokia, ei aseita? jep, mee vaan", ja laukesin suorastaan ilosta päästessäni paitakojulle tuijottelemaan 25 e maksavaa lippistä. :)) Se oli niin autuas hetki elämässäni!
Porukkaa oli paljon, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen 70 000 joka siellä oli viimeistään Metallican aikana.
Vessoja oli tarpeeksi! Siis niitä oli aivan vitusti. Ripoteltu pitkin aluetta, jottei kukaan erehtyisi kusemaan kaverinsa huppuun. Tämä on sitä kansan ja keikkayleisön tarpeiden huomioimista, sanon minä.
Kävin pissimässä ja jatkoimme jo osan porukasta hävitettyämme (herra Pillukarva ja siskoni kuuluivat tähän, ylläri) ruoka-alueelle syömään taivaallisennäköistä ruokaa. Minä en syönyt mitään, koska olin syönyt koko päivän ja mahani jo sanoi "kiitos, ei enempää". Hyvä näin, sillä perunat kuulemma osoittautuivat täysin hyödyttömiksi.
Loputkin naberkullit saapuivat paikalle. Hienoa!
17.30 totesin, että meikä lähtee nyt tuonne rinteelle istumaan, sillä haluan nähdä Bullet For My Valentinen. Kun olimme kaikki hikisinä kavunneet ylös mäkeä ja asettuneet mahdollisimman hyvälle paikalle aurinkoon, selviää minulle, että Bulletti tulee heiluttelemaan emotukkaansa ja luikkua pippeliään vasta parin tunnin päästä. Ensimmäinen bändi oli ihan nice, nukahdin hetkeksi. Toinen bändi, eestiläinen nimeä-ei-voi-muistaa, oli myöskin hyvä. Erittäinkin. Huomasin keikan aikana saaneeni 5 puhelua numerosta "WTF?"
Soitto kävi pian uudestaan, vastasin ja mahdotontahan siellä oli vittuakaan kuulla. Kyselin että kukas siellä telefoonan toisessa päässä oikein on? Vastaukseksi sain mystisen: "mä olen se jonka hiuksista sä niin kovasti tykkäät ;)"
HÄ >:O
Varmasti muistan, kenen hiuksia olen joskus erehtynyt kehumaan kauniiksi. Puhelu loppui valitettavan lyhyeen, sillä en edelleenkään kuullut siltä mölyltä juuri vittuakaan.
Vai tämmöstä.
Bullet For My Valentinen aikana painelimme Carinan kanssa aidatulle alueelle, jota voisi myös lavan edustaksi kutsua. Matkaa lavalle itsestään oli kyllä aika tuhottoman monta metriä. Mutta silti, tämä nyt oli sitä lavanedustaa kaikesta huolimatta.
Olin kuitenkin nokkela ";)" ja tiesin lössin menevän jatkuvasti etiäpäin. Bullet For My Valentinen lopetellessa, olimme melko edessä mutta valitettavan oikealla. Eipä tuosta keikasta mitään muuta kuullut kuin keuhkojen raksunnan ja jumalattoman "BUUM TUBUUM" kuuloelimessä. Soundit sekoittuivat täysin järisyttäviin bassotaajuuksiin. :(
BFMF jälkeen alkoi tuo raskas taistelu. Kaksi tuntia tuskallista puskemista, odottamista, raastoa, kiihkeää taistelua paikastaan, eteenpäin, taakse päin, vitsiä heitettiin, monikulttuurinen yleisö, jätkä vieressäni kusi mukiin kun ei halunnut paikkaansa jättää...Mieletön meninki. Carinalla oli avokkaat, säälin hänen poloisia varpaitaan. Minun varpaani ovat vielä tänäänkin torstaina puutuneet. Ties milloin tuo lähtee pois.
Ja tuskallisen kaksituntisen nihkeilyn jälkeen astuu Metallica lavalle. Edessä on toiset 1,5 h hengenriistoa ja rajuja tunteita. Ainakin yli 50 luovutti ennen keikkaa ja keikan aikana vähintäänkin saman verran lisää. Heidät heivattiin niin elottoman näköisinä yli turva-aidan.
Pian huomasin melkeinpä olevani yksin isojen poikien keskellä. Carina oli hävinnyt.
Ja sitten, sain sen! Sen loistavan paikan!
Mutta pian luikerteli paskanokare peliin; valkopaitainen mies yritti änkeä eteeni. Ja minussa heräsi tunne.
Olisittepa nähneet sen raivoisan kiihkon silmissäni, kun hiki ja vesi valui pitkin naamaani ja rinnuksiani, kun olin juuri saanut tapeltua tieni riville kaksi, kun JOKU alkaa vaivihkaan työntämään kyynärpään eteesi...Eläimelliset vaistot heräävät.
Ärjäisin, ärjäisin niin vitun kovaa, kirosin, heitin kaikki mahdolliset haukut mitä keksin, lyttäsin jätkän niin maanrakoon, etten ennen ole. Vauhkosin ja karjuin.
Metallica piti juuri tuolloin jonkin sortin breikkiä. Harva minuun päin kääntyi, mutta moni varmasti kuuli. Ja saatuani purettua itseni, tuhlattuani viimeisetkin voiman rippeet, se homo toteaa minulle: "Painu nyt vittuun siitä, varmaan tulen tähän".
....
......
NYT___________VITUN__________RUNKKU________PAINU____________VITTUUN!!!!!!!1
>>>>>:OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO
>>>>>:OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO
>>>>>:OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO
>>>>>:OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO
>>>>>:OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO >>>>>:OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO >>>>>:OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO >>>>>:OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO >>>>>:OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO
Ja vartijat kääntyivät katsomaan. Vieressäni oleva tyttö yritti takoa jätkälle järkeä päähän, että et mene siihen saatana. En kuullut mitään, meinasin repiä jätkältä silmät päästä ja kääntää hänen kiveksensä vitun tiukkaan solmuun. Nämä jäivät (valitettavasti) vain ajatuksien tasolle. Siinä vaiheessa alkoivat järkkärit elehtimään että mitähän vittua täällä tapahtuu, ja rääyin ääneni vitun käheäksi, että tuo vitun sianperse yrittää vittu vittuilla mulle vitun vittu! TAPAN SEN JOS SE TEKEE NIIN!
Tietysti...olihan sitä itsekin änkenyt, töninyt ja puskenut siihen missä nyt seisoin. Änkeminen on tuommoisissa olosuhteissa ymmärrettävää. Semmosella keikalla kuin Metallica, ihmiset ajattelevat omaa etuaan ja sen on erittäinkin tervettä. Ja samoin tein minä, niin ettei yksikään persläpi päässyt eteeni. Ainakaan hetkeen.
Jep. No yhdessä vaiheessa meikällähän oli täydellinen paikka melkeinpä. Mutta sitten taas tapahtui jotain ja ajauduin sivulle, hukkasin toisen korvatulppani ja jouduin kestämään sitä jumalatonta bassomöyrintää. Onneksi tilanne ei ollut niin vittumainen kuin Bullettien aikana, tai sitten en vain jaksanut enää kiinnittää mitään huomiota.
Keikka oli kuitenkin aivan mielettömän loistava! TÄYDELLISEN MAHTAVA! Ilotulitteet, hämärtyvä taivas, Metallican sällit niin nöyränä lavalla (ainakin näyttivät, ehkä esittivät), ihmiset niin haltioituneina. Illan kruunasi maailman mahtavin fiilis Metallican Nothing Else Mattersin aikaan, kun aurinko oli jo laskenut ja koko mieletön 70tuhatpäinen ihmisjoukko suorastaan hehkui lavan syöttämässä valossa...Se oli mieletöntä.
Sain "Master Of Puppets 20 Years" plekunkin.
Ja samoin oli mieletön myös se posse, joka sieltä vyöryi ulos. Olin saanut 10 puhelinsoittoa lisää samaiselta tyypiltä, joka oli soitellut päivälläkin. Ajattelin ensin, että kyseessä olivat serkkuni Risto ja Reijo. Puhelimesta kuului nääs jo jotain ja jotenkin, kumman syystä, pääsin lopulta siihen ymmärrykseen että Reijohan se siellä löpisi.
Eilen sain tietää, että kyseessä oli ollut heidän maatilallaan työskentelvä traktoristi Martino, joka myöskin diggasi heviä. Ja minä hänen hiuksiaan. Ja olin ihan että "hä?"
Jep, mutta asiaan. Sain etsiä tovin seuruettani, kunnes löysin heidät veljeni vihjeiden perusteella "alastoman muijan patsaan" vierestä. Kyseessä oli siis tosissaan Venäjän Eestille lahjoittama enkeliteos...
Eipä näkynyt siskoani tai herra Pillukarvaa mailla eikä halmeilla. Olivat kuulemma riidelleet ja kumpikin oli painellut omia menojaa. Tokkiinsa asiasta huolestuin, sillä meikähän ei olisi päässyt takaisin ilman siskoani. 30 vuotias pitäisi olla matkassa mukana yöristeilyillä.
Noh, ei hätiä, siskoni oli kuulemma jo satamassa ja kaikki oli ok. Tietystikään mukaan ei laskettu sitä seikkaa, että siskoni oli vallan raivoissaan kadonneelle Pillukarvalle. Herra Pillukarva jäi siis matkasta. Jouduin kuuntelemaan siskoni selityksiään koko matkan laivaan, kunnes totesin passintarkastuksessa että "mä en lähde teijän kans enää mihinkään".
"Ei tarviikaan."
"Hyvä."
Laivaan ehdittyämme jouduin taas keskustelemaan hänen kanssaan, sillä hyttiin piti päästä.
Asetuimme jo aloillemme, kun yhtäkkiä oveen koputettiin. Kadonnut Pillukarva seisoi ovella umpihumalassa. Pähkäilin mielessäni, että miten vitussa tuo persidiootti oli löytänyt edes laivaan. Harmittavan hyvät suuntavaistot.
Noh. Tiesin mitä siitä yöstä tulisi. Alkoivatpahan ne kaksi taas mielestään selvittelemään välejään, samalla kun yritin hokea että pitäkäähän se turpanne kiinni ja nussikaa jossain muualla noita juttujanne! >:O Ihmiset viereisissä hyteissä yrittivät sentään nukkua.
Kello oli siinä 2.00 kun otin kamani ja lähdin vittuun. Kauanpa ehdin hytissä viettää aikaani. Laivakin lähtisi vasta 2.45 = minulla oli vitusti aikaa ja vielä vitusti aikaa, ennen kuin oltaisiin takaisin Suomessa.
Päätin tuhlata herra Pillukarvan minun käteeni uskomansa kruunut kostoksi vitullisesta reissusta, ja menin syömään buffetiin pettymykseksi osoittautuneita safkoja.
Lähdin nyreänä, syötyäni ja juotuani jotain, seilailemaan ympäriinsä maailmoja. Kävi onnellinen sattuma, sillä heti buffetista tultuani, törmäsin Rissyyn! Wihii, tuttuja! JES. En ehtinyt kun käännähtää ympäri, niin eiköhän se meidän Pera sielä tule serkkunsa kanssa. JES! Lisää tuttuja.
Kävimme kannella tupukilla ja meikä päätti pian jatkaa takaisin kuudennelle kannelle nukkumaan. Tuosta samaisesta buffetin aulasta näkyi tulevan kovaa vahtia suosittu kuorsausleiri. Asettauduin seinän viereen rappusien lähelle ja nukahdin katkonaiseen uneen säälittävästi käpertyneenä Inferno-hupparini alle.
En muista joko laiva liikkui tai ei, mutta heräsin pian siihen, kun Pera ja hänen serkkunsa istuivat rappusilla ja tuijottivat minua. "MMmmmtähä...?"
Taisin kysellä, että joko oltaisiin satamassa. Jes, hyvä kun oltiin lähdetty edes liikkeelle vielä...
Pera ja serkkunsa asettuivat seuraksi nukkumaan, ja siinä me sitten kaikki oltiin kun neulat perseessä. Rissy oli kuulemma kävellyt jossain vaiheessa ohi ja hymyillyt itsekseen kun meikä niin tyytyväisenä tuhisi siniseen kokolattiamattoon nähden unissa solmittuja kiveksiä ja lentäviä valkopaitaisia miehiä. (?)
Aamu koitti. Laiva satamaan. Häslingi ulos, kilinät kolinat, väsymys, kusihätä, ihmevitullinen matka himaan. Ei nukkumisia. Suihkuun ja suoraan seitsemän tuntia kestäneeseen hajoamiseen Alepan kassalle.
Se oli niin siistiä.