Kun hän katsoi peiliin, hän ei voinut muuta kuin olla pettynyt.
Katso nyt häntä, hän voi pahoin. Ja nyt hän katsoi itseään silmiin.
Ja juuri sillä silmäyksellä pystyin tuntemaan hänen tuskansa.
Hänen silmänsä vuosivat riittämättömyyttä,
ja hänen kyyneleensä maistuivat katkeruudelta,
ja ripaukselta tyhjyyttä.
Hän ei ehkä koskaan tulisi olemaan tarpeeksi hyvä, riittävä.
Ja kysymyshän kuuluu:
Miksi pitää kärsiä, ennenkuin luovutaan aseista?
Miksi pitää uhata aseella ennekuin uskotaan?
Miksi, oi miksi. Milloin ihmiset heräävät?
Kuka haluaisikaan olla ikuinen kakkonen,
hopeamitali, lohdutuspalkinto tai plan B.
Hän on ihminen, niinkuin sinäkin.
Ihmisillä on tunteet. Okei?
Hän ei koskaan riittänyt, eli elämänsä helvetissä jota kutsui kodiksi,
mutta yritti ja yritti, eikä halunnut luovuttaa.
Ei koskaan rakastettu, rumaksi haukuttu, maanrakoon tallottu
ja lopulta kuopattu.
Maailman vahvin tyttö ei jaksanut.
Kaikki kuolee aikanaan.