IRC-Galleria

''one day someone
will walk into your life
and make you see why
it never worked out
with anyone else''


Miksi pitää ihastua syvästi ihmisiin jotka eivät oikeasti osaa
arvostaa sitä tai haluavat vain leikiä tunteilla sekä satuttaa
joskus jopa huomaamattaan?

Rakkaus ei ole minun alaani, en haluasi enää ihastua kun se sattuu
niin paljon. Viimeisimmät kerrat ovat vaan tuoneet lisää säröjä
sydämmeen eikä edellisetkään ole parantuneet. Pelkään eniten sitä
että ihastun toiseen syvästi ja sitten minuun vain sattuu kun siitä
ei tule mitään vaikka toisellakin olisi tunteita.

Muutama vuosi sitten seurustelin ihanan ihmisen kanssa vuoden,
Hän kosi minua 4 kertaa sinä aikana mutta en suostunut siihen
koska tavallaan tiesin ettei enää olla kauaa yhessä.
Vähän aikaa sitten, hänellä oli tyhmä idea:
''aletaan seurustelemaan parin vuoden päästä uudestaan jos et
oo siihen mennessä ollut kolmen kaa yhessä vähintään kuukautta tai
seurustellut puol vuotta jonkun kaa''
Se kuulostaa edelleenkin tosi tyhmältä idealta ja tunteet muuttuu,
ollaan semi hyviä kavereita vieläki mutta en usko että koskaan
enää ollaan yhdessä niinkuin ennen vanhaan.

Olin pari kuukautta ihastunut syvästi yhteen ihmiseen josta
paljastui sellaisia puolia joista minut pidettiin pimennossa.
Oltiin melko avoimia toisillemme mut lopulta se olin minä
jota satutettiin kaikista eniten.
Haluaisin vaan unohtaa mut se on niin vaikeaa, enkä enää ikinä
halua nähä sitä ihmistä uudestaan mut toisaalta haluaisin vaan puhua
asiat selviksi mut en vaan pysty siihen koska tavallaan olen sisältä päin
täynnä säröjä ja vihaa sekä surua.

Onko mitään järkeä enää yrittää jos ei halua tulla satutetuksi vaikka
omistan maailman parhaat kaverit en pysty kertomaan edes niistä
läheisimmille kaikkea koska en tiedä niiden reaktiota.
Miks aikaa ei vaan voi kääntää takaisin päin ja korjata virheensä.
Oon ottanut opikseni mut liian monen kaa on käynyt samalla tavalla
joten historia toistaa itseään eikä osaa pysähtyä.

Uskon silti ettei sydäntä kannata jäädyttää ja muuttua katkeraksi,
aina on parempi antaa anteeksi vaikka sattuisi kuinka paljon tahansa.

''Ystävyys on tönäisy kun olet pysähdyksissä, ''Mitä välttämättömintä elämiselle,
Sana kun olet yksinäinen, sillä ilman ystäviä kukaan ei tahtoisi elää,
Hymy kun olet surullinen, vaikka hänellä olisikin kaikki muu hyvin''
Laulu kun olet iloinen'' Aristoteles

Mitä ystävät merkitsevät? Millainen on hyvä ystävä? Voiko tyttö ja poika vain olla
ystäviä?

Ystävyys on laaja käsitys, kaikilla meistä on oma käsitys mitä se merkitsee. Ystävys on kahden
tai useamman ihmisen välinen läheinen tunneside joka voi syventyä. Useimmille se tarkoittaa ihmistä
johon voi luottaa 100% ja josta/joista on tullut bf (best friend).

On sanottu ettei ilman ystäviä voi elää. tässä olen suhteellisen samaa mieltä. Kenelle kertoisit iloistasi,
murheistasi, ongelmistasi paremmin kuin ystävälle/ville. Todelliset ystävät eivät tuomitse sinua sanoista
tai teoistasi mutta kantaa he saavat ottaa eivät kääntää selkäänsä sellainen henkilö ei ole ystävä eikä
ole koskaan ollutkaan.

Joskus lapsuuden ystävien kanssa aletaan kasvamaan erisuuntaan ja tiet erkanee ja yhteyden pito
vähenee mutta silti voimme olla ylpeä että meillä on ollut ja tulee toivottavasti olemaan niin hieno/ja
ystäviä jotka eivät jätä meitä taakse. Joidenkin kanssa vain olemme läheisempiä kuin toisten mutta
tuskin alamme vertailla kavereita ja määrittämään arvoja koska he kaikki ovat yhtä arvokkaita ja
lähellä sydäntä.

Ystävyys ei katso sukupuolta, ikää, ulkonäköä, kansallisuutta vain ja ainoastaan silua ja sydäntä.
Tytöt ja pojat voi olla kavereita eikä siinä mitään pahaa ole. Ei ole väliä kuinka monta ystävää
sinulla on tai oletko suosittu, se on tärkeintä että sinulla on seuraa ettei tarvitse olla yksin ja
''erakoitua'' sekä saat olla oma itsesi ilman mitään esitystä. Sinua rakastetaan olit sitten millainen
tahansa.

Hyvä ystävä on sellainen johon voi luottaa ja joka osaa kuunnella sekä on valmis auttamaan kun
sitä tarvitaan. Hiljaiset hetket eivät tuota ongelmia tai tee ilmapiiristä jännittynyttä ja vaivaantunutta.
Ei hylkää vaan pitää toisen puolia tarvittaessa ja ei koskaan käännä selkää ystävälleen vaikka
mikä olisi. Ymmärtää toista eikä petä luottamusta saati puhu pahaa selän takana vaan uskaltaa sanoa
asiat suoraan niin kuin ne ovat.

Minulle ystävyys merkitsee läheisiä ihmisiä joihin voin luottaa ja joille voin puhua kaikesta sill' ei ole
väliä miltä näytät, miten puhut vaan sillä on millainen oikeasti olet. Ennen minun oli helppo tutustua uusiin ihmisiin ja muodostaa ystävyys- ja kaverisuhteita, nykyisin olen vähän enemmän varuillani ja vaadin oman aikani jos haluan tutustua paremmin sillä luottamukseni on petetty aika monta kertaa joka on saanut minut välillä varpailleni enkä halua kokea sitä enää.
Tulen kyllä kaikkien kanssa toimeen mutta saatan olla hiljainen ja etäinen sillä seuraan tilannetta
mieluummin jos en tunne ihmisiä kovin hyvin tai juuri ollenkaan.
Ainoat ihmiset joiden kanssa en vain pysty tulemaan toimeen ovat itserakkaat ihmiset, minua niin ottaa
päähän se ku ei välitetä muista vaan ajatellaan vain itseään.
Jos minut oppii tuntemaan kunnolla huumoria löytyy, olen tosi positiivinen persoona mutta on minullakin
huonot päiväni ja hetkeni, avulias, seko XD ja saan ihan mahtavia ideoita joista muut ei niinkään innostu
ainakaan toistaiseksi.

Pari vinkkiä
1. Jos et uskalla mennä puhumaan suureen ryhmään tuntemattomien kanssa aina voit ystävystyä niihin
jotka ovat vähän ulkopuolisempia
2. Älä tuomitse ihmisiä tai puhu heistä pahaa selän takana
3. Yritä tulla kaikkien kanssa toimeen, sitä ei koskaan tiedä miten hyviä ystäviä voit saada vähän vaivaa
näkemällä
4. Ole vain ihana, höpsö oma itsesi

''Kaiken se kestää,
kaikessa uskoo,
kaikessa toivoo,
kaiken kärsii,
Rakkaus ei koskaan katoa''

Mitä rakkaus on? Miksi petetän jos halutaan olla yhdessä? Kannattaako etäsuhde?

Kaikki tietää mitä rakkaus on tunteena eli kun olet rakastunut sinä olet kiintynyt toiseen ihmiseen
jolle osoitat rakkautta tekemällä päivittäin pieniä asioita sen eteen. Muistamme toisen olemassa olon ja viestittelemme sekä soittelemme rakkaalle pitkin päivää, vietämme aikaa hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Teemme yhdessä asioita joista kumpikin pitää ja järjestämme aina välillä yllätyksiä toisillemme.

Jos oikeasti on rakastunut et syyllistä toista kokoaikaa tai arvostele virheitä saati muistuta niistä kokoaikaa
ja luotat 100% rakkaaseesi. Rakkaus osaa olla hankalaa välillä mutta ylä- ja alamäet kohdataan silloin yhdessä eikä hylätä toista hädän hetkellä vaan ollaan tukena ja auttavana kätenä kun sitä eniten tarvitaan.

Jos on toisen kanssa yhdessä niin miksi silloin pitää pettää jos rakastaa kumppaniaan? Eikö se riitä että saa
olla rakkaansa vieressä saaden vastarakkautta vaan se pitää pilata pettämällä. Jos kumppaninsa saa kiinni pettämisestä, miksi pitää olla niin sinisilmäinen ja uskoa kun hän sanoo ettei se enää toistu jos vain saa olla sinun kanssasi. Yleensä se vain menee siten että jos kerran pettää, pettää toisteki.

Kaukosuhteet voivat toimia. Joillakin luottamus on niin suuri että he voivat nähdä pelkästään viikonloppuisin ja lomilla jolloin viettävät niin paljon aikaa kuin mahdollista yhdessä. Paikkakunnalla ei ole väliä jos rakkaus on niin syvällistä ettei mikään vahingoita tai sammuta sitä. Usein tälläiset parit muuttavat lopulta jonnekin yhdessä ja aloittavat yhteiselämänsä.

Todellinen rakkaus johtaa kihloihin ja usein miten avioliittoon sekä lapsion saantiin. Sitähän sanotaan että lapset ovat rakkauden hedelmä. Joskus kuitenkin rakkaus vain hiipuu ja tunteet muuttuvat jolloin on aika keskustella mitä kumpikin haluaa.

Olen ollut monta kertaa ihastunut ja pari kertaa oikeasti rakastunut mutta se ei vain ole toiminut. Tälläkin hetkellä olen rakastunut (mut en oo ihan varma). Rakkaus merkitsee minulle lämpöä ja läheisyyttä. Välillä pistää oikeasti miettimään mitä rakkaus on? Jos ei juttele päivittäin vaan vaikka kerran viikossa ei enää tunne toista niin hyvin kun ei tiedä mitä hän puuhaa milloinki ja onko mitään erityistä tapahtunut, mutta jos ei ole sanottavaa mitä järkeä silloin olisi kirjoittaa toiselle tai soittaa. Minulla on se vaihe tällä hetkellä menossa. Myönnän rehellisesti että olen välillä mustasukainen mutta yritän päästä siitä eroon sillä se vaikeuttaa elämää vaikka luottaisikin toiseen 100%. En itse kannata etäsuhteita mutta ehkä joskus voisin elääkin sellaisessa. Se vaikeuttaa elämää jos näkee toista kerran parissa kuussa tai harvemmin. Tunteet on kestänyt ja syventynyt tähän mennessä joten sekään ei ole enää mikään ongelma (saattasin jopa olla valmis etäsuhteeseen jo nyt).

Oli sitten bi, lesbo tai homo kaikkien rakkaus on yhtä arvokasta eikä sitä kuulu arvostella. Se on tärkeintä että itse on onnellinen muista välittämättä. Ollaan siis vahvoja jos oikeasti rakastamme kumppaniamme ja antaa vaikka koko maailman kääntyä vastaan mutta pidetään oma päämme ja käännetään selkämme niille jotka haluaa meille pahaa (surua ja yksinäisyyttä)

Pari vinkkiä:
1. Älä petä
2. Ole luottamuksen arvoinen
3. Muista osoittaa rakkautta joka päivä pienillä eleillä
4. Älä satuta toista tahallaan
5. Älä välitä muiden mielipiteistä

'' Katkeruus on tunne kavala,
yllättäen se syttyy tai hiipii paikalle
ja sydämen valtaa.
Katkeruuden voi asteen pinemmälle viedä
kauna sillon liekkiin roihahtaa,
se elämän pilata voi.''

Miksi olemme katkeria? olemmeko katkeria jos joku on meitä parempi
tai meitä kohdellaan epäoikeuden mukaisesti? Johtaako katkeruus kaunaan?

Jos koemme että meille tai kaverillemme tehdään vääryyttä, saatamme sisällämme
hautoa sitä kauan vaikka sanoisimme muuta. Joskus katkeruus vain muuttuu kaunaksi
saatamme huomaamattamme tai tarkoituksella koittaa kostaa että olomme helpottaisi.
Niin ei kuitenkaan käy, siinä jää helposti koston kierteeseen josta ei vain pääse pois.

Katkeruuden tunteesta on vain vaikea päästä eroon. Voimme hyväksyä anteeksi annon
vaikka emme sitä tarkoittaisikaan. Mutta hoksakkaamme katkeruus lähtee vasta kun
annamme sydämessämme anteeksi toiselle ja hyväksymme hänen/heidän tekonsa sekä
tosiasiat.

Rakkaus on suurin syy mikä johtaa useimmat meistä katkeruuteen. Jos kumppanin
päätös ei miellytä, tuntuu kuin hän ei huimioisi kuinka se sattuu kuin seiväs iskettäisiin
sydämen läpi. Loukkaannumme liian herkästi ja otamme asiat itseemme, emme edes
yritä päästää niistä irti ennenkuin tajuamme tosi seikat.

Toinen suurin syy katkeruuteen on koulukiusaaminen. Jos kiusataan paljon ja kukaan
ei puutu siihen, alkaa pakostakin tuntea erilaisia tunteita. Uskon että moni kiusattu on
ajatellut miten voisi vain antaa kiusaajien maistaa omaa lääkettään eli kostoa.

Itse en ole ollut katkera kellekään, enkä ole kostanut jos joku on satuttanut minua
tarkoituksella. Saatan hautoa asiaa mielessäni pitkään vain miettien ''mitä pahaa minä
olen tehnyt ansaitakseni tämän''. Vastausta ei yleensä heru eikä anteeksi pyyntöä.
Niinpä nämä asiat jäävät vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa kunnes päätän antaa
anteeksi vaikka se ei välttämättä olisi oikein, en vain halua ajatella kenestäkään
pahaa muuten siitä voi tulla kierre joka synnyttää vihaa. Viha voi antaa katkeruudelle
tilaa jolloin kohdistan muihin kaiken sen mitä olen kokenut. Sitä minä en toivo kellekään.

Olemme kaikki erilaisia joten opetelkaa hyväksymään se tosiseikka ettemme aina
ymmärrä toisiamme mutta silloinkaan ei tarvitse satuttaa tahallaan!
Älkää aiheuttako kenellekään katkeruuden tunnetta tai ainakaan avita siitä
muodostumaan kaunaa!

''Kauhein asia elämässä on odottaminen,
paremman siitä tekee odottaminen jonkun vuoksi,
Odottamisen aika taakse voi jäädä,
joko ilon taikka tahattoman kiireen vuoksi''

Miksi odottaminen on nykyään niin vaikeaa? Miksi emme vain voi odottaa
jotain hyvää/pahaa? Milloin meistä tuli näin kiireisiä? pelkäämmekö että
elämä karkaa käsistä jos emme tee kaikkea heti?

Nykyisin emme osaa odottaa oikeastaan mitään. Jos on jotain mitä haluamme
yleensä saamme sen kun vähän kinuamme vanhempia ostamaan sellaiset asiat
tai ostamme ne itse.
Aikaisemmat sukupolvet tyytyivät siihen mitä heillä oli eivätkä olleet kokoajan
haluamassa jotakin. Heillä ei ollut mikään kiire elämässä toisin kuin nykyisin.

Minne tahansa kaupungilla katsookin joku on aina kännykällä juttelemassa kavereille
toisin kuin ennen jos haluttiin jutella kaverille sitä mentiin kylästelemään. Nykyään
kohtaamiset harvenee mitä vanhemmaksi eletään.

Jos ajattelemme menneisyyttä huomaamme olleemme liian kiireellisiä tekemään kavereiden,
tyttö/poikaystävän kanssa kaikkea mitä he olisivat/olisimme halunneet. Oikeasti meillä ei olisi ollut
kiire mutta silti hankimme mahdollisimman paljon esteitä että saimme sen aikaiseksi ja
siksi kaverit joutuivat pettymään kerta toisensa jälkeen.

Meillä ei oikeasti ole kiire minnekään mutta itse aiheutamme sen eri tavoilla. Työ ja koulu ovat
ovat pakollisia useimmille meistä mutta vapaa-ajallekin teemme erilaisia suunnitelmia ja joskus
niitä vain on aivan liikaa jolloin muut asiat unohtuvat siinä välissä. Pidämme yhä vähemmän
yhteyttä kavereihin ja unohdamme heidät joksikin aikaa kunnes muistamme heidän olemassa
olonsa ja joskus se voi olla jo liian myöhäistä.

Voin sanoa omasta kokemuksestani ettei kiire kannata loputtomiin. Tällä hetkellä käyn amista
ja autokoulua mutta muuten pyrin pitämään niin paljon aikaa kuin mahdollista vapaana jos
sattuisi tulemaan kavereiden kanssa hyviä ideoita joita toteuttaa,
Aina ei ole ollut näin, joskus ennen ei vain ollut aikaa kavereille vaan keskityin liikaa itseeni jota kadun aika paljon.

LOPETA perjantain odottaminen
tai kesä,
tai jonkun
tai sen että joku rakastuu sinuun,
tai elämän.
Onnellisuus vodaan vain saavuttaa
kun lopetat sen odottamisen ja teet
kaikkesi sen hetken eteen jossa olet nyt!

''Uskonnot maamme voima
vai tuho?
Hyväksymme sen tai emme
sodat syttyy uskonnoistamme''

Miksi eri uskontoja ei hyväksytä? Miksi sitä omaa uskontoaan
pitää yrittää tyrkyttää välillä liian hanakasti?

Meitä on monta eri kansakuntaa, useimmat meistä uskovat eri jumaliin:
Kreikkalaisten jumalat (Zeus, Nyks, Afrodite jne), hindulaisten jumalat
(Indra, Kali, Maya jne), muslimien jumalat ja profeetat (Allah, Muhammad,
Profeetat jne), kristinuskossa Jumala jne. Listasta tulisi älyttömän pitkä jos
alkaisin luettelemaan kaikki uskonnot ja niiden Jumalat ja Profeetat.

Uskontojen takia on käyty useimmat sodat, koska ''minun uskontoni on oikea,
sinun on väärä''. Miksi emme vain voi hyväksyä toistemme uskontoa? Onko siinä
jotain väärää jos uskoo eri asiaan tai ei usko ollenkaan Jumalaan?

Itse en usko Jumalaan vaan voin rehellisesti sanoa olevani ateisti eli en usko
Jumaliin tai Jumalaolentoihin. Kaikki saavat silti uskoa mihin haluavat, ei se minun
elämääni muuta mihinkään suuntaan.
Ainut asia joka oikeasti ärsyttää on se kun kaduilla tulee vastaan uskovaisia jotka
yrittää ''käännyttää'' uskomaan johonkin. Miksi sitä omaa uskontoaan pitää siis tyrkyttää
jos sanoo että on ateisti niin eikö sitä vain voi ymmärtää ja hyväksyä sekä antaa vain olla.
Ei kaikkien ole pakko uskoa samaan asiaan.
Kaikilla meillä on omat käsityksemme, enkä tuomitse ketään siitä. Miksi siis muidenkaan
on tuomittava muita heidä uskontojensa pohjilta. Olemmeko tosiaan niin kapea katseisia
ettemme voi vain antaa asian olla ennenkuin olemme todistaneet olleemme koko ajan oikeassa?

Herätkää ihmiset! Antakaamme toisten uskoa sellaisiin asioihin (Jumaliin, Profeetoihin) kuin
he haluavat ilman mitään vainoja tai kiusaamista tai tyrkyttämistä omasta uskonnostaan.
Jos me kaikki osaisimme vain olla suvaitsevia voisimme vähentää mm. uskonsotien määrää.

(olen pahoillani jos en osannut kirjoittaa kaikkia uskontoja ja jumalia oikein ja tämä on
minun oma mielipide joten en yleistä sitä)

Miksi juoda kun sen ilon saa muutenki? Entä jos olet riippuvainen siitä
tunteesta minkä se aiheuttaa.?

Myönnän että olen maistellut jo aika kauan pieniä määriä alkoholia ja testannut vähän muutaki....
Alkoholin suhteen huomaan vain sen että jos jotain on mielenpäällä nii sillon tulee vedettyä kunnon
angstikohtaus, muutenkin olen sillon paljon enemmän läheisempi kuin selvänä. Olen sillon myös aika rehellinen ja uskallan sanoa asioita joita en uskalla sanoa selvänä. Minulla on paha tapa vain kadota
yhtäkkiä kavereiden kanssa juomassa ja sitte soitellaan perään, tämä tapahtuu silloin ku on ihan
ympäripäissään eikä tajua ite enää mitään tai muista aamulla.

Ne ihmiset joita luulet tuntevasi niin et enää oikeasti tunne sillon kun he
juovat tai nauttivat päihdyttävää ainetta, Se muuttaa ihmisiä, useimpia sosiaalliseen suuntaan ja joitakin väkivältaiseen jne...

Kuka nyt ei haluaisi aina välillä ottaa elämästä kaiken irti ja rentoutua hyvässä seurassa. Joilleki se
voi aiheuttaa mielihyvää, toisille rohkeutta tehdä ihan mitä vain ja se tekee ihmisistä avoimia.
Jotkut juovat joka viikko toiset pari kertaa vuodessa, yläaste ja amis/lukioaika eletään yleensä
tosi villisti johon liittyy vahvasti alkoholi.

Aika usein päihtymiseen liittyy seksi. Jotenki humalaisilla herää halut jotka haluaa toteuttaa etenkin randomeiden kanssa, aamulla sitten ihmetelläänki missä ollaan kun huone ei näytä tutulta saati sitten vieressä nukkuja. Useimmilla suorituskyky laskee päissään kun keho ei toimi niin hyvin kuin selvinpäin.

Joskus alkoholin käyttö vain karkaa käsistä, toivon silti ettei nykynuoriso oli tuleva juoppo kansa.
Kaikilla meillä on oma polku jota pitkin kuljemme, siihen tulee risteyksiä joista vain pitää osata valita
oikein.

Suruun ei kannata koskaan juoda, se helpottaa vain hetkellisesti ja kun vaikutus loppuu tunnet
vielä enemmän kipua.

Pari neuvoa
1. Älä aloita juomaan ennen kuin täytät 18, maistelu ei ole niin pahasta
2. Älä juo joka viikonloppu vaan maksimissaan 1-2 kertaa kuussa
3. Juo mieluiten mietoja, älä väkeviä
4. Pyri juomaan sen verran että muistat illan/yön tapahtumat
5. Jos mahdollista älä lähde randomin mukaan
6. Älä katoa ilmoittamatta jos olet kavereiden seurassa

''Kun kerran aloitat meikkauksen,
Hiusten värjäyksen,
koukkuun siihen jäät,
riippuvuudesta irti päästä voi ja
vapauden kokea uudenlaisen''

Miksi ihmiset meikkaa kun luonnonkauneus on kauneutta puhtaimmillaan?
Joillakin edes hiusten luonnollista väriä ei näe enää 12-15 vuoden jälkeen
ennen kuin iäkkääämpänä jos silloinkaan.

Myönnän etten enää osaa olla ihmisten ilmoilla ilman meikkiä. Liian moni kavereistakin
kysyy olenko sairas jos on meikitön päivä menossa, sekä sanoo että näytän oudolta ilman
ku ovat tottuneet näkemään aina meikin kanssa.

Aluksi meikkaaminen oli vain harmiton kokeilu, halusin tietää miten se minulle sopisi. Mitä
enemmän kokeilin sitä enemmän aloin pitämään mm. rajauksista ja luomiväreistä, välillä ne
oikeasti ampui yli ja näytin joltain meikki pelleltä. Mutta meikin avulla opin pitämään silmieni
väristä (ne on vihertävät joissa on sinistä ja ruskeaa jonkun verran seassa), rajaukset korostivat
niitä ja jokin siinä alkoi viehättää minua.

Lisäksi meikkaaminen tuo minulle enemmän itsetuntoa. Sillon kun ei ole meikkiä tuntuu että
kaikki tuijottaa ja puhuu toistensa kanssa pahaa jne.
Olen kuitenkin vähentänyt meikkaamista edellisistä vuosista paitsi bileissä se on sallittua. Pyrin
luonnolliseen meikkiin eli meikkivoide, puuteria ja ripsaria ja thats it.

Hiukset ovat minulle tärkeät, ne ovat suuri osa minua. Useimmat vanhemman puoliset
ihmiset ihastelevat niiden oikeaa väriä mutta itse kammoksun sitä henkeen ja vereen.
Kuka nyt oikeasti haluisit oranssin punertavat hiukset??? Ei ne tosin millonkaan oo tarpeeksi
hyvät minulle. Menin liian pitkälle hiusten värjäyksessä kun menin vaalentamaan niitä liikaa ja nyt ne on kunnon hamppupesä ja katkeilee sekä lyhenee joka päivä :(
Tästä syystä en värjää niitä enää kuin kerran tänä vuonna ja sit annan niitten olla ihan rauhassa.
Suurin haaste jonka päätin ottaa on se etten värjää niitä ennen ensivuoden kesäkuuta kuhan saan ne punertaviksi tämän kuun lopussa.

Annan neuvon jota kannattaa noudattaa oikeastiki:
Älkää koskaan muuttako radikaalisti hiusten väriä liian nopeasti esim mustasta blondiksi jne.
Ja jos muutatte muistakaa käyttää oikeanlaista shampoota ja hoitoainetta ettei teille käy
niinkuin minulle kävi.

Luonnon kauneus on osa jokaista meistä, se näkyy kaikissa vaikka välillä sitä ei saatakaan
itse uskoa mutta muut näkevät sen silti vaikka väittäisit vastaan.

Muutamat nätit sanat kaikille jotka vaan jakso lukea tämän :)
1. Olet kaunis aina
2. Ole oma ihana itsesi, älä muuta itseäsi muiden vuoksi
3. Ole positiivinen

*Jos et voi lentää niin juokse,
jos et voi juosta niin kävele,
jos et voi kävellä niin ryömi,
mutta mitä ikinä teetkin on sinun
MENTÄVÄ ETEENPÄIN*

Miksi ihmisten pitää kelata menneisyyttä ja toivoa että voisi palata ajassa taaksepäin
vain korjatakseen virheensä?

Itse tiedän tehneeni paljon virheitä joita kadun ja haluaisin muuttaa, mutta se on mahdotonta. Jos voisin, haluaisin pyytää anteeksi itsekkyyttäni ja idioottimaista käytöstä, tekisin sen mutten vain voi joku sisälläni estää sen. Toivon että he joita olen loukannut pelkällä olemassa olollani ymmärtävät että olen vain ihminen joka tekee virheitä ja osaa katua....

Tiedän itsekin miten vaikeaa anteeksi antaminen voi olla mutta onko katkeruus ja vihan hautominen sitten parempi vaihtoehto? Ei, sillä kaikille voi antaa anteeksi jos vain pienikin ele näyttää että toinen katuu. Katkeruus muuttaa ihmisiä, on vain osattava päästää irti menneestä eikä enää vatvoa sitä. Ihmiset loukkaavat, tekevät virheitä jne... Pohjimmiltaan jaksan silti uskoa että kaikki voivat muuttua jos vain haluavat ja uskovat itseensä.

Jos voisin elää jonkun hetken uudestaan, en valitsisi sellaista jolloin tein virheen vaan haluisin viettää sen vain isovanhempieni ja velipuoleni kanssa. En saanut tuntea isovanhempia kunnolla koska olin silloin niin nuori kun he saivat rauhan. Uskon että he olisivat voineet auttaa minua silloin kun on vaikeaa eikä ole ketään jonka kanssa puhua. Velipuoleeni olisin vain halunnut tutustua uudestaan ja tietää pari asiaa jotka eivät jätä mieltä rauhaan. Heitä on kova ikävä ja he ovat kirkkaimmat tähdet taivaalla minulle :3


Joko olen liian naiivi tai tyhmä, mutta uskon sydämessäni voivani itsekin muuttua. Etsin elämääni positiivista suuntaa koska en vain enää jaksa valittaa turhaan

Ainut asia jonka voin tehdä itseni hyväksi on hyväksyä virheet ja oppia niistä sekä jatkaa eteenpäin. En anna menneisyyden enää kiusata minua vaan olen sinut sen kanssa.

Elämä jatkuu vaikka mitä tapahtus joten ei sorruta tekemään mitään tyhmää joka vahingoittaa itseä tai muita

Nimi: Outi
Pituus: 166cm
Kengännumero: 39-40
Hiustenväri: punertavat
Silmienväri: Vihertävät
Lävityksiä: vasemmassa korvassa 3 ja oikeessa 3 + rustokoru
Tatuoinnit: Ei ole (mut toivottavasti pian saan!)


VIIMEISIN

Kappale, jonka kuuntelit: jontte valonsaari - kiinni jäit
Kappale, joka on juuttunut päähäsi: nikke ankara - perjantai 13
Henkilö, jolle soitit: hannele
Henkilö, joka soitti sinulle: unto
Tv-show, jonka katsoit: katoin viimeks netistä the walking dead 4-tuokkaria
Henkilö, jota ajattelit: secret :*

VASTAAN VAI PUOLESTA
Kaukosuhteet: se riippuu miten ihanan ihminen on kyseessä (tällä hetkellä kannatan :D)
Hyväksikäyttö: Vastaan
Itsemurha: en kannata mutta se on kaikkien oma valinta...
Ihmisten tappaminen: Vastaan
Homo- ja lesbosuhteet: minulla ei ole mtn niitä vastaan, tärkeintähän on että saa olla oma itsensä ja onnellinen :)
Saippuasarjat: Puolesta

KUINKA MONTA
Kertaa olet ollut rakastunut? en oo laskenut...
Kertaa sydämesi on särkynyt? kerran
Sydäntä olet särkenyt? En varmaan yhtään :D
Tyttöä olet suudellut? juomapelissä pari kertaa
Poikaa olet suudellut? en oo laskenut mut niitä joista tykkään (sekä päissään...) :3
Ihmistä luokittelisit sellaisiksi tosiystäviksi, joiden käsiin voisit uskoa elämäsi? 10
Asiaa kadut menneisyydessäsi? aika monta mutta en välttämättä muuttas mtn niistä

AJATTELETKO OLEVASI
Hauska? riippuu seurasta :D
Ystävällinen? yritän olla mut aina en vaan pysty...
Huolehtiva? jos minulle läheisistä ihmisistä on kyse nii joo
Suloinen? ... :D

SUOSIKKI-
Mies ja naisnäyttelijä: johnny depp ja keira knightley
Karkki: kaikki tuliset karkit käy :)
Sarjakuva/piirroselokuva: varmaan naruto ja aku ankka
Väri(t): pinkki ja musta :3
Viikonpäivä: perjantai
Inhokkipäiväsi: maanantai
Kukka: ruusu
Koru: rippi lahjaksi saatu kultainen pääkallo
Kesä/talvi: kesä

HENKILÖ, JOKA VIIMEKSI...
Nukkui sängyssäsi: matias
Näki sinun itkevän: esa
Sai sinut itkemään: ...
Sai sinut vihaiseksi: porukat
Oli kanssasi elokuvissa: elina ja ville
Huusi sinulle: leevi
Lähetti sinulle sähköpostia: thomas

OLETKO KOSKAAN
Sanonut "rakastan sinua" ja tarkottanut sitä: oon
Ollut julkisella paikalla yöpuvussa: aika monestiki XD
Pitänyt jonkun salaisuuden: oon
Itkenyt elokuvan aikana: oon....
Suunnitellut viikkosi tv-ohjelman perusteella: en
Ollut esiintymislavalla: oon
Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta: pari kertaa ku oon tutustunut söpöihin jätkiin ja oon saanut tietää et ne tykkää pojista

YSTÄVYYS/RAKKAUS
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? en oikeestaan mut ihastumiseen uskon :D
Haluatko jonain päivänä lapsia ja jos haluat, kuinka monta? En tiiä
Mikä on sinulle tärkeintä ystävyydessä? rehellisyys, luottamus, huumori ja viihtyvyys

MUUTA TIETOA
Rikosrekisteri? ...
Mitä kieliä osaat? suomea, englantia, ruotsia ja saksaa
Nimeä lempiasioita huoneestasi: läppäri, sänky, korulappaat ja säästöpossut :*
Asia, josta pidät itsessäsi vähiten? hiukse ja silmät
Kamalin tunne maailmassa? kuolema ja suunnaton kipu josta ei tunnu koskaan pääsevän yli...
Ketä rakastat? ystäviä, porukoita ja koiraani
Ketä kaipaat? kavereita ja tiettyä poikaa :*

SINÄ

Lempinimet: ouffi, pölypallero XD
Nimesi alkukirjaimet: orhe
Kuinka vanhalta näytät? ilman meikkiä varmaan alle 18-v ja meikin kaa yli 18-v? :D
Kuinka vanhan ihmisen tavoin käyttäydyt? aika usein paljon lapsellisemmin XD
Silmälasit/piilolinssit: on mut ei tarttee käyttää
Onko sinulla lemmikkejä? 2 koiraa
Mikä saa sinut noloksi? usein minä itse :'D
Mikä saa sinut onnelliseksi? ystävät :3
Mikä huolestuttaa sinua? että lakkaan olemasta itseni...