en tiedä miten näin on päässyt käymään,
mutta suomeen on viime aikoina hyvin tiiviisti rantautunut käsite nimeltä Suvaitsevaisuus.
käsite tarkoittaa kai sitä, että ihmisen kuuluisi ymmärtää, etteivät kaikki ole keskenään samanlaisia ja osata sietää näitä ei-samanlaisia ympärillään.
minulla ei ole suvaitsevaisuutta mitään vastaan. olen itsekin ollut erilainen verrattuna keskivertomassaan ja tehnyt sellaisia valintoja, mitä kaikki eivät ymmärtäisi.
sen sijaan sodin sitä vastaan, että ihmisille joudutaan valehtelemaan tuon Suvaitsevaisuus-käsitteen merkeissä. jos joku on esimerkiksi vammainen, ihan oikeasti vammainen, sellainen kuolaava ja vielä nelikymppisenäkin hoitajansa helmasta pitävä, hänelle sanotaan "ei hätää poika, sinä olet ihan kuin muutkin, olet vain vähän erilainen."
minkä ihmeen takia?
ei hän perkele ole ERILAINEN, vaan vammainen , koska hänellä on VAMMA, joka ei johdu siitä, että henkilö kuuntelisi japanilaista musiikkia tai eroaisi poliittiselta kannaltaan muista.
samaten jos joku tekee koulussa paskaa työtä,
niin opettajat ruokkivat paskaa työtä tehneen ihmisen egoa ja itsetuntoa sanomalla useimmiten jotakin siihen tyyliin että "hyvä, olitpas ahertanut".
miksei voi sanoa vain että teit paskan, ja koitappa ens kerral paremmin?
jos joku ei OSAA tai KYKENE, niin kyse ei ole erilaisuudesta,
vaan ihan puhtaasta käytännön TAIDON puutteesta. useimmiten nuo taidot ovat opeteltavissa, eivätkä edes niin suurella vaivalla.
ymmärän, etteivät kaikki maailmassa ole yhtä täydellisiä ja ihania,
mutta uskoisin, että jos valehtelu, vaikkakin Suvaitsevaisuuden, suuren valkoisen käsitteen peittämänä, ei ole koskaan hyväksi.
jos joku on pelle,
niin se on sit pelle,
eikä sitä mikään suvaitsevainen kukkahattu pelasta.
