On luonnossa esiintymätön orgaaninen yhdiste, joka tunnetaan päihteenä sen tuottamien voimakkaiden psykoaktiivisten vaikutusten takia.
Historia
LSD:n syntetisoi ensimmäisen kerran Sandoz-yrityksen kemisti Albert Hofmann (19062008) Baselissa, Sveitsissä, vuonna 1938 etsiessään migreenilääkkeeksi sopivaa yhdistettä. Tuolloin Hofmann ei kiinnittänyt LSD:hen huomiota, mutta palasi tutkimaan ainetta uudestaan vuonna 1943. Tällöin hän ilmeisesti vahingossa sai pienen annoksen ainetta ja huomasi outoja muutoksia tajunnantilassaan. Hofmann ei keksinyt muutokselle muuta syytä kuin tutkimansa LSD:n, ja niinpä hän kokeili ensimmäisenä ihmisenä maailmassa tietoisesti LSD:tä 19. huhtikuuta 1943. Hän arveli ottavansa pienen ja varovaisen määrän, 250 µg, mutta annos osoittautui voimakkaaksi kokemukseksi. Hofman kuoli 102-vuotiaana. Hän käytti kuolemaansa asti säännöllisesti LSD:tä.
1940-luvun lopulla LSD:tä alettiin tutkia psykiatrian apuvälineenä USA:ssa. 1950-luvulla CIA kokeili sen käyttöä muun muassa totuusseerumina MKULTRA-projektissa ja myöhemmin kemiallisena aseena.
1960-luvulla LSD:n käyttö siirtyi tutkimuslaitoksista kaduille. Sen käyttö yleistyi nopeasti, ja vuonna 1966 se kiellettiin Kalifornian osavaltiossa ja vuotta myöhemmin koko Yhdysvalloissa. 1971 säädettiin YK:n yleinen huumausainesäädös, jossa oli kiellettyjen huumausaineiden listalla myös LSD kategoriassa I, mikä esti kaiken tutkimuksen YK:n jäsenmaissa. Ison-Britannian parlamentin alainen tieteellinen elin Science and Technology Committee laati vuonna 2006 kattavan luokittelun päihteiden suhteellisesta haitallisuudesta ihmiselle. Siinä LSD on luokiteltu vähemmän haitalliseksi kuin kannabis, tupakka ja alkoholi.
Viihdekäyttö
Useat mielenterveyden ammattilaiset, jotka ovat olleet tekemisissä LSD:n tutkimuksessa (tunnetuimpina Harvardin psykologian professorit tohtori Timothy Leary ja tohtori Richard Alpert), ovat tulleet vakuuttuneiksi LSD:n mahdollisuuksista olla apuna henkisessä kasvussa. Syksyllä 1961 tohtori Timothy Leary väitti antaneensa psykedeelisiä huumeita yli kahdellesadalle ihmiselle ja todenneensa, että 85 % hänen testihenkilöistään kertoi tämän kokemuksen olleen heidän elämänsä opettavaisin.
Heidän tutkimuksistaan tuli enemmän kiistanalaisia, kun Leary ja Alpert väittivät löytäneensä yhteyden LSD-matkan ja uskonnollisen valaistumistilan välillä. Heitä väheksyttiin akateemisessa psykologiayhteisössä ja heiltä poistettiin oikeus lailliseen huumeen hankintaan. Tohtorit Leary ja Alpert hankkivat ison erän LSD:tä ja siirtyivät yksityiseen kartanoon jossa he jatkoivat tutkimuksiaan. Kokeilut menettivät tieteellisen luonteensa, kun heistä kehittyi vastakulttuurin spirituaaliset gurut jotka yhteistyössä hippiliikkeen kanssa kehottivat ihmisiä kyseenalaistamaan auktoriteetit ja vallitsevan tilanteen. Tämä tiivistyi Learyn sanontaan "Turn on, tune in, drop out".
Vuoden 1966 LSD:n myyntikiellosta huolimatta LSD:n laiton viihde- ja terapeuttinen käyttö jatkuivat monessa maassa mustanpörssin ja kovan kysynnän ansiosta. Lailliset, akateemiset tutkimukset LSD:n toimintamekanismeistä ovat myös johtaneet tapauksiin, tosin harvoihin, joissa on kokeiltu aineitta testihenkilöihin. Huolimatta sen tuomitsemisesta, jatkoi hippiliike LSD:n säännöllisen käytön edistämistä, sellaisten hahmojen johdolla kuten Leary ja psykedeelisten rock-bändien kuten The Doors ja The Grateful Dead. "Happopäätä" on käytetty (joskus halventavasti) nimityksenä ihmisistä jotka käyttävät LSD:tä säännöllisesti.
Käytön haitat
LSD:n ja muiden psykedeelien käytöstä ei ole todettu pysyviä fyysisiä seurauksia tai vieroitusoireita. Aineen tajuntaa muuttavien ja mieltä herkistävien ominaisuuksien vuoksi käyttöolosuhteilla on huomattava merkitys psyykkisten haittavaikutusten synnyssä tai niiden välttämisessä. LSD:n käyttö voi tuottaa ahdistus- tai paniikkikohtauksen ja laukaista psykoosin tai piilevän skitsofrenian. Pitkäaikaisessa käytössä LSD voi myös lisätä masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden[5] ja itsemurhakuoleman riskiä. Tällaisten oireyhtymien erottaminen jo olemassa olevasta mielenterveyden häiriöstä voi olla vaikeaa. Huumeen käyttö voi pitkällä tähtäimellä aiheuttaa myös muistin heikkenemistä ja vaikeuksia ajatella selkeästi.
Pysyvän psykoosin riski on olemassa jo yhden käyttökerran jälkeen. Jotkut käyttäjät ovat kokeneet takautuneita aisti-, varsinkin näköharhoja vielä vuosien kuluttua käytöstä. Täyttä varmuutta takautumien yhteydestä aiempaan LSD:n käyttöön ei ole. Epäselvää on, voiko psykoosi kehittyä myös LSD:n käyttäjälle, joka ei muutoin olisi sille altis. Monet käyttäjät voivat yksittäisenkin tripin jälkeen kokea lääkitystä vaativaa unettomuutta.
Yksittäisetkin käyttökerrat voivat aiheuttaa persoonallisuuden muutoksia etenkin persoonallisuushäiriöisillä henkilöillä, jotka käyttävät useita päihteitä.

