IRC-Galleria

nii ja sit tietenki kirjone

Mitä siihen voi sanoa?

ihmisvilinässä tulee se hetki
jona katseet osuu samaan linjaan
tunnet kohtaamisen
mutta kuitenkin epäröit vähän
ehkä hän vain ihmettelee mitä katsot
silti tuntuu hyvältä jatkaa
putoat pohjattomaan
se pelottaa muttet malta kääntää katsettasi pois
eikä hänkään
huimaa ja kiihkeää,
olet astunut hänen maailmaansa ja hän sinun
tunnet syvyyden kiihtyvän
sydän.

lopulta toinen teistä irroittaa
ja sitten toinenkin
kaikki voi toistua muttei yleensä niin spontaanisti
mutta jokainen todellinen kerta menee sisään
se menee perille
se muuttaa muovaa vahvistaa
se pitää janoa yllä
se hyväilee
se puhdistaa ja rohkaisee
se on elintärkeää
muistuttaessaan meidän matkaavan yhtä.

tee sitä aina kun voit

tahtoo jakaa sen kanssa toisen tuntevan ihmisen
ravinteistaa ja kirkastaa
tuntea ettei se ole väärin
ettei sitä jumaloimalla ole huono
tai vastenmielinen

tahtoo nostattaa
ja tulla nostatetuksi
muodostaa yhdessä syventyvien heijastusten jatkumon
luoda ihmeitä
palautua sanoinkuvaamattomaksi

tahtoo laajentaa näkemystä
riittävyydestä/riittoisuudesta,
täydellisyydestä,
kaiken sisäänrakentuneesta kauneudesta,
lupauksesta

tahtoo elvyttää rohkeuden,
kutsua esiin aitouden,
haavoittuvuuden,
kytkeä yhdeksi kaiken
keskustastaan irtautuneen,

käydä keskustelua kielellä jota kaikki voi ymmärtää,
kysymättä, otaksumatta, luulematta,
muistaa että jokainen
on aina tiennyt tarpeeksi
ja olla hiukan perillä