IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

Koeviikko osa 2Tiistai 31.03.2009 14:14

Istuin noin 5 minuuttia sitten psykologian kokeessa. Siinä ei ole mitään kertomista ja toteampahan vain, että turha keikka oli sinänsä ettei kirja auennut eilen kertaakaan. Siinäkään ei tosin ole mitään uutta keroottavaa. Persooonallisuuden piirteet, kuten laiska ja äärettömän tyhmä on huono yhdistelmä. Uskokaa huviksenne.

Olin periaatteessa tehnyt kokeen noin puolessa tunnissa, mutta yritin vältellä kaikin keinoin sitä faktaa että uusitaan tässä väkisinkin mennään. Otin yhden viattoman konseptin ja väkersin siitä pienemmän konseptin, joka marginaaleineen ja isoine ruutuineen näytti erehdyttävästi pientä koepaperia. Yleensä, eihän paperi siitä muuksi muutu vaikka sitä taittelisi. Kirjoitin nimen oikeaan yläkulmaan niinkuin kaikki kunnolliset oppilaan (kai sitä voi joskus oikeenkin tehdä) ja vedin otsikon viivan vähän alemmaksi.

Keskellä koetilannetta siis, meikäläinen alkaa kirjoittaa tälle pienelle koepaperille seuraavasti:
"Pienen ja tyhmän päiväkirja

Koska tämä paperi muistuttaa liikaa koepaperia, on siihen pakko kirjoittaa jotain turhaa. Oikeastaan tämä ei vaan muistuta koepaperia, tämä on juuri sitä itseään.

Silmiä kirveltäää eikä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin 'en ole lukenut tähän kokeeseen riviäkään.' En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka saavat kokeessa veikkaamalla asiat oikein. Vaikka itse kuinka yritän, niin ei helvetti tule mitään. Rivi on täynnä punaisia kysymysmerkkejä ja alleviivauksia, kun taas toisella juuri siinä kohdassa lukee HYVÄ! Silloin suusta pääseen pari valittua sanaa, vaikkei niitä juuri ole valittu sen kummemmin. Ne on ne sanat jotka nyt ensimmäisenä on mielessä kun vituttaa."

... pointti katosi ja siinä samassa ajatus, vaikka eihän tässä oikeastaan mitään ajatusta tai pointtia olekaan. Mutta hei! Jos oletuskuva näyttää tolta, niin eihän tässä tekstissäkään voi kauheasti järkeä olla. Parempi vaan nolata itsensä julkisesti, niin muiden ei tarvitse vaivautua.

Miksiköhän mie muuten tänne auon päätäni? Hyvä kysymys, vaikka kysynkin itseltäni. Ei ole mitään muutakaan julkista paikka, jos ei oteta huomioon Facebookia ja myspacea (siellä on liian ruuhkaista, kaikki täältä on lähtenyt sinne... kukaan ei tiedä olemassa oloani täällä) niin palatakseni aiheeseen, livejournaliin joskus jotain kirjoittelin ja ne ovat siellä edelleen. Kertoisin miten sinne päässee lukemaan niitä mailmaa isompia tekstejäni, jos itse muistaisin käyttäjänimeni ja salasanani. (Miksi livejournalista tulee mieleen pölynimuri?) Ja jos -joku- sattuu muistamaan sen niin ilmoittaa sen henkilökohtaisesti minulle, olisi ihan kiva sada tietää mitä kaikkea olen sekoillut vuonna 2005.

Kertokaa, miten ihmeesse olen päätynyt tähän pimeään kenkälaatikkoon, jonka tietokoneluokassa, joka ikinen kerta kun tänne tulee, on ainakin kolme hyypiötä nenä kiinni ruudussa ja kysymymässä vieruskaverilta 'kuinka monta tappoo sulla on vielä jäljellä?' tai 'lagaaks sulla?' Olen huoneessa ainoa, joka kärsii 'naama ei pysy peruslukemilla' -ongelmasta. Muut ovat ehkä liiankin tosissaan tuon ihme pelinsä kanssa. Tungen suuhuni appelsiinia, että saisin virnistelylle edes jonkun syyn.

Aiheet rupee pikkuhiljaa loppumaan, ellei ne jo lopussa ole. Jos olisin saanut tämän eteeni kokeessa olisi tästä tekstistä tullut paljon järkevämpi kuin itse kokeesta.

Ottakaa nyt kuitenkin nämä neuvot vastaan:
1. Lue kokeisiin
2. Yritä olla nauramatta omille jutuillesi julkisella paikaalla, kun olet yksin ja muutenkin
3. Älä ota neuvojani vastaan

May kiittää, muttei kumarra, kun ei jatka.

[Ei aihetta]Sunnuntai 29.03.2009 20:06

Kaikista pahinta työtä on työ, jota ei halua tehdä, mutta siihen pakotetaan.

Tämä on aikas perseestä...Tiistai 24.03.2009 01:45

...mutta mutta eikös elämän joskus pidä ollakin?

Jännä... en suostu sanomaan, että elämä on perseestä, vaikka tällä hetkellä olisikin kaikki edellytykset. Tämähän on vain vaihe joka menee kyllä ohi. Aamulla tuntuu jo paljon paremalta, vai tuntuuko? Enpä oikeen usko, sillä tänään maailmantalous tilanne vei pois jotain sellaista mitä ei enää saada takaisin.

Asiassa on hyviä ja huonoja puolia. Huonoja on kylläkin enemmän kuin hyviä.

Tilanne on kuitenkin vielä nuori. Todellisuus kohdataan oikeastaan vasta syyskuun puolivälissä, mutta jäätävä totuus on se, että tässä ei pieni ihminen voi tehdä enää mitään. "Se menee jos on mennäkseen."

Joten, sinne meni, kiitos miltein 40 vuodesta ja hyvästi. He hated it anyway.

"We all live under the same sky
We all will live, we all will die
There is no wrong, there is no right
The circle only has one side" - Travis
- Vanhemmat »