IRC-Galleria

ArkiPäivänVaras

ArkiPäivänVaras

Searching the best? Sorry, you're late, he is already mine

KäsikoruLauantai 13.12.2008 02:29

Mulla on kädessäni hamahelmistä ja mustasta kuminauhasta tehty käsikoru. Sen korun on tehny joku lapsi iltistä, jossa mä olin vajaan vuoden töissä. Aika ajoin mun olo muuttuu haikeeks, kun mä mietin sitä vuotta iltapäiväkerhossa. Vaikeuksien kautta mä selvisin ja kasvoin henkisesti todella paljon. Kun vastuulla on yli kakskyt lasta eikä kokemusta oo laisinkaan, niin kyllä se vähän pelottaa. Mä meinasin jo luovuttaa, mut niiden lasten takia mä jaksoin. Se koru motivoi mua jatkamaan, vaikka ois vaikeeta. Se koru antaa mulle voimaa. Se koru auttaa mua muistaa hyvät asiat mun elämässäni.

Lapset on rehellisiä ja sanoo asiat suoraan just niinku ne ne näkee. Mä mietin, että mihin se lapsuusajan suorasukasuus ja rehellisyys ihmisten kasvaessa oikeen katoo. Asiat sanotaan usein kierrellen ja suusta pääsee muitakin, kun vaan valkosia valheita ja vihreitä sammakoita. Kun mä olin iltissä töissä, niin mä muistan, kuinka lasten suorasukasuus rasitti joskus todella paljon. Jos olit epäonnistunut jossain, niin sait varmasti kuulla siitä lapsilta. Kerran yks tyttö kysy multa, että miks mä käytän venyviä housuja. Lapsen tulkinta lökäreistä sai mulle hymyn huulille ja mä yritin selittää, että se on vaan mun tyyli. Tää samainen tyttö myös ihmetteli isonsiskonsa kanssa, että miks mä muutan pois. Mä sanoin, ettei mulla oikeestaan oo kavereita Sotkamossa, johon tytöt tokas, että:"Me ollaan sun kavereita". Lasten suusta tulevat pienet sanat lämmitti mun sydäntä. Tieto siitä, että mä olin ansainnu lasten luottamuksen toi eräänlaista ylpeyden tunnetta. Mä huomasin myös, että lapset on todella tarkkoja. Ne huomaa asioita, joihin aikuiset ei edes kiinnitä huomiota. Kerran, kun multa oli lyhennetty etuhiuksia, niin yks tyttö sano, että:" Sä oot leikannu noi otsahiukset" ja sen jälkeen se kysy, että kuka leikkas. Ero entiseen ei ollut edes mitenkään hirveen iso. Siis niissä hiuksissa. Mun elämässäni taas ero entiseen tuntu miljoonilta kilometreiltä. Sen vuoden aikana mun elämälläni oli tarkotus ja mulla oli hyvä olla. Yläaste aikaisten menetettyjen kavereiden tilalle tuli uusia, parempia ja kypsempiä ihmisiä. Ne ihmiset osas tukee, eikä ne päästelly suustaan lapsellisia uhkailuja tai suuria sammakoita. Asiat sanottiin suoraan ja niiden tyyppien kanssa mulla oli oikeesti hauskaa. Sen yhden ainoan vuoden aikana mä kypsyin enemmän, kun ikinä ja tunsin oloni paremmaks, ku moneen Sotkamossa vietettyyn vuoteen.

Sinisistä hamahelmistä, mustasta kuminauhasta ja luottamuksesta tehty käsikoru on yks mun tärkeimmistä esineistä. Muista ihmisistä se varmaan näyttää kömpelöltä eikä se oo edes muotia. Mulle se koru edustaa lapsen ja aikuisen välistä luottamusta. Se koru on mun henkilökohtanen kasvukertomus. Se koru muistuttaa mua siitä, että vaikeuksista huolimatta mä selviin ja tuun lopulta voittajana maaliin. Se koru auttaa mua uskomaan parempaan.

"Et saa mua kaatuu, kestän lyönnit vaik ne sattuu. Mä uskon parempaan ja siks laulan mun laulua" - Kapasiteettiyksikkö<3

"Mul on mun oma onneni käsissä näissä, ja luja ote siitä en varo en väistä. Mä valitsin nää kengät ja vaik ne painaa, syteen tai saveen tuun kulkemaan niis aina. Mul on mun oma onneni käsissä näissä, ja luja ote siitä en varo en väistä. Mä valitsin nää stiflat ja vaik ne painaa, syteen tai saveen tuun kulkemaan niis aina " - Elastinen ja Timo Pieni Huijaus<3

_ArkiPäivänVaras_

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.