IRC-Galleria

Astrologia sana on lähtöisin kreikan kielen sanoista, "Astron": tähti tai tähtijärjestelmä ja "logia": opiskelu. Yleisesti astrologiaksi mielletään vanhojen uskomusten ja perinteiden järjestelmä, jonka avulla uskotaan tiettyjen tähtikuvioiden sijainneissa olevan mahdollisia ennustuksia ja totuuksia. Länsimaalaisen horoskooppijärjestelmän juuret voidaan jäljittää noin 2000 eaa -luvulle Mesopotamiaan. Yhtäaikaisesti Egyptissä kehittyi itsenäisesti oma järjestelmänsä, joka perustui tähdistä ennustamiseen. Kun nämä kaksi järjestelmää yhdistyivät noin jossain 100 eaa -luvulla, syntyi modernin merkkihoroskoopin ensimmäiset opetukset. Ptolemaios, kreikkalainen filosofi, toimi suurena vaikuttimena eurooppalaisen astrologian ilmestymisessä. Astrologiaa voitaneen pitää modernin astronomiaa edeltävänä tieteenä tähdistä, mutta myöhemmin astrologia eriteltiin oikeasta tieteestä ja siirrettiin pseudotieteiden leiriin.

Koska se on täyttä humpuukia. En edes tiedä mistä alkaa tämän kanssa. Ehkä paras alku on sitten itse horoskooppimerkin valinta.

Horoskooppeja lukevat pitävät omana merkkinään sitä, joka on määritelty juuri sille 1/12-osalle vuotta, jonka aikana on syntynyt. Mutta mikäli merkit ovat niin voimakkaita, että ne pystyvät vaikuttamaan ihmisten elämään maan päällä, eikö näiden planeettojen "säteily" sitten vaikuttaisi siitä hetkestä lähtien, kun syntymääsi johtanut siittiö ja munasolu kehittyivät? Mikäli elämäsi ei alkanutkaan vielä siitä, ehkä elämäsi alkoi kun nämä kaksi yhdistyivät ja alkiosi kiinnittyi kohdunseinämään? Miksi tähtimerkkiäsi ei lasketa tästä lähtien? Mitä siinä päivässä, kun siirryit kohdusta ulkoilmaan, on niin erikoista, että kaikki tähdet päättivät vasta silloin pommittaa sinua deterministisillä säteillään?

Fyysiset säteilyongelmat sikseen, astrologia käsittelee näiden eri planetoidien suhteita. Näistä astrologian pseudotieteeseen hyväksytyistä taivaankappaleista monilla on yli 4 maan vuotta kestävä vuosi. Plutolla on 248 maan vuotta pitkä vuosi. Eli planeetat voivat korkeintaan ~250 vuoden välein edes olla samoissa kohdissa syntymän aikana. Onko auringon kiertoliike(reippaat parikymmentä päivää) laskettu ollenkaan huomioon näissä laskelmissa? Voin jo antaa vastauksenkin katsomatta yhdestäkään astrologian kartasta: EI!

Eläinradan(Zodiac) tähtikuvioiden(kauris, oinas, kalat, jne) lisäksi sinulle määräytyy persoonallisuus sen mukaan, miten planeetat ovat asettautuneet. Tällä hetkellä ilmeisesti mukaan lasketaan:
-8 planeettaa
-1 tähti(aurinko)
-1 kuu(maan oma)
-4 asteroidivyöhykkeen suurta asteroidia tai komeettaa
-2 kääpiöplaneettaa

Jos tämä lista ei vielä alkanut kuulostaa tarpeeksi naurettavalta, niin entäs sitten pelkästään suurista taivaankappaleista unohdetut tai muuten vain pois jätetyt:
-165 muiden planeettojen ympärillä kiertävää kuuta
-Useita kuiperin vyöhykkeen suuria planetoideja(Haumea, Makemake, Eris, Charon, Orcus, Quaoar, Ixion ja Varuna, vain 2007 mennessä nimetyt listatakseni. Eris on suurempi kuin Pluto)
-KAIKKI epäsäännölliset meteorit, joiden radat saattavat leikata aurinkokuntaamme kerran 150-1000 vuodessa.

En tiedä yrittävätkö astrologian puoskarit väittää, että nämä planeetat eivät vaikuta maan astrologiaan, varsinkin kun Pluto on vielä pienempi kuin Eris. Miksi 165 muuta aurinkokunnan kuuta eivät vaikuta mitenkään astrologiassa, jos kerran mukaan on laskettu muutamia kookkaita meteorejakin ja maan kuu pääsi leikkiin mukaan?

Astrologia arvailee tämän aurinkokunnan planeettojen sijaintien vaikuttavan jotenkin henkilön persoonallisuuteen. Mutta suhteessa mihin? No tietenkin Linnunradan muiden tähtien suhteen. Onko astrologia ottanut huomioon kierregalaksin hitaan kerään kiertymisen? 220 miljoonaa vuotta myöhemmin galaksin kaukaisinkin kohta on pyörähtänyt linnunradan akselin ympäri kertaalleen, mutta keskus pyörii huomattavasti nopeammin. Näissä tähtikuvioissa olevat tähdet ovat 33-600 valovuoden etäisyydellä maasta. Huomatkaa ero. Pollux on aurinkokuntaamme lähinnä ja Antares arviolta kauimmaisena. Joko Antares tai Beta Aquarii. Näiden tähtien koolla ei näennäisesti ole mitään väliä niiden lähettämiin kosmisiin kohtalonsäteisiin, sillä siinä missä Antares on noin 15.5 kertaisesti suurempi kuin aurinko, ei sillä ole sen suurempaa väliä kuin Beta Aquarilla, joka on noin auringon kokoinen. Molemmat näistä kahdesta ovat arviolta 600 valovuoden päässä maasta.

Pari viikkoa sitten tein merkinnän, jossa näytin kuvan hubblen Deep Fieldistä. Eivätkö nämä toisten galaksien miljardit tähdet, jotka meistä katsottuna näyttävät lähestulkoon yhdeltä pisteeltä, luo samalla tavalla vaikutustaan? Ovathan ne toki miljardin valovuodenkin päässä, mutta kuvittelisi että kokonainen galaksi vaikuttaisi melko dramaattisesti onneen täällä.

En edes pysty kuvailemaan, kuinka typerältä kuulostaa, että satunnaisesti valittujen taivaankappaleiden joukko, niiden sijainti suhteutettuna melkein linnunradan paksuudelta löytyvien satunnaisten tähtien joukkoon, joille kourallinen vanhoja, taikauskoisia ennustajia antoi tuttavallisemmat nimitykset helpottamaan mm. merellä navigointia... Kuinka tämä kaikki liitettynä siihen päivään kun henkilö erotettiin fyysisesti äidistään voisi mitenkään johtaa jonkinlaisiin päätelmiin edes kyseisen henkilön persoonallisuudesta, saati sitten henkilön tulevaisuuden ennustamiseen lähelle tai kauas? Luonnollisesti yksikään astrologi ei ole joko suostunut testeihin, tai on osoittanut noin 50% onnistumismahdollisuuden. 50% prosenttia tarkoittaa, että hän vain arvasi mitä tapahtuu, koska veikkaamalla tarpeeksi usein saat keskimäärin puolet oikein. Samanlaisia tuloksia tuottavat kaikki muutkin ennustuksen metodit kun heidät laitetaan tiukkoihin koe-oloihin. Hengille puhujat, tarotin-nyplääjät, meediot, lusikantaivuttajat, varvulla vettä etsivät tai ketkä tahansa yliluonnolliseen väitettävästi kykenevät henkilöt. Yksikään ei pysty todistamaan itseään hallituissa olosuhteissa.

Kuvailut liian ympäripyöreitä

---

Miksi astrologia sitten näyttäisi toimivan? Koska horoskooppien ennustukset ja ihmiskuvaukset ovat niin laajoja, että ei ole mahdollista olla löytämättä itseensä sopivia määritelmiä. Seuraavassa esitän kahden eri kirjan antamat näytteet siitä, minkälainen kalat(oman syntymäpäiväni mukaan) on.
Robert Pelletier & Leonard Cataldo: Be Your Own Astrologer, 1984
Maritha Pottenger: Astro Essentials, 1991

Imaginative, sensitive, compassionate, feeling, idealistic, spiritual, accepting, undiscriminating, creative, mystic, self-sacrificing, artistic.

Can be impractical, neglectful, escapist, lazy, distracted.

*Ehkä olen hippi: sensitive, idealistic, spiritual, artistic
*Olen muusikonretku: creative, artistic, lazy
*Kylmä taloustieteilijä: neglectful, escapist
*Ylipainoinen videopelinörtti: impractical, lazy, distracted
*Empaattinen sosiaalityöntekijä: Compassionate, feeling, undiscriminating, self-sacrificing
*Yhteiskuntaa loisiva ennustaja: Mystic, artistic, neglectful
Varmasti tässä vaiheessa alkaa hitaimmallekkin hahmottua kuinka ympäripyöreitä pelkästään luonnekuvaukset on. Mutta samanlainen ympäripyöreys jatkuu kun menemme kuukausitasolle. Horoskooppi.com väittää ainakin antavansa ennusteita kuukauden tapahtumille:

Kaloilla on sosiaalisesti uudistava kuukausi tulossa. Ystäväpiirisi voi olla muotoutumassa uusiksi tai eroja tulee ja hyvästejäkin pitää sanoa. Venus kulkee merkissäsi lähes koko kuukauden ja se antaa toivoa tunne-elämän elpymiselle. Mars tukee Venusta kuukauden puolessavälissä useita päiviä. Silloin voit olla sosiaalisesti menevä ja juhliminen ja rentouttava yhdessäolo onnistuu hyvin. Romanssin kaipuu voi iskeä moniin. Mutta toki kolmannella viikolla Venus kohtaa Uranuksen ja on vastakkain Saturnukseen joten karsiutumista on ihmissuhteissasi ja liian lupaavasti alkavat suhteet ja kontaktit joivat heti joutua kriisiin. Mutta jos taiteilet äärimmäisten reaktioiden välistä, voit suunnata kohti uutta tasapainoista tilannetta. Vapaus ja sitoutuminen ovat vastakkain ja melkoista höyläämistä ja viilaamista voi olla tiedossa että nämä kaksi löytävät toisensa.

Huomatkaa joka ikisessä lauseessa sanat VOI. Eli 50-50, oli tai ei. Lähdetäänpäs sitten purkamaan itse sanomaa.

"Ystäväpiirisi muodostumassa uudelleen." Onko joku kaverisi muuttamassa pois tai kuollut? Onko jonkun kaverisi hiljattain eronnut kumppanistaan ja hänen tuomansa puolitutut näin ollen katoavat piiristä? Ehkä et ole puhunut pitkään aikaan jollekkin tutullesi ja kun näet tällaisen latteuden, tulet ajatelleeksi häntä, vaikka homma on ollut samalla raiteella jo useita kuukausia.

"Venus antaa toivoa tunne-elämän elpymiselle." Eli suomeksi, jos haluat, niin korjaa ihmissuhteesi. Itsesuggestion voimalla voit kuvitella, että koska nyt tämä planeetta onkin oikeassa suhteessa johonkin toiseen nähden, niin olet voimakkaampi henkisesti. Psyykkaat itsesi varmemmaksi ja siksi onnistumisen todennäköisyys on suurempi.

"Mars tukee Venusta kuukauden puolessavälissä useita päiviä. Silloin voit olla sosiaalisesti menevä ja juhliminen ja rentouttava yhdessäolo onnistuu hyvin. " Eli biletä puolessavälissä kuukautta. Useimmat maksavat laskunsa alkukuusta, kun palkka/tuet tulevat. Puoleenväliin kuukautta mennessä olet jo saattanut laskea, että rahasi riittävät mukavasti kuun loppuun asti, joten päätät rentoutua oluella tai kahdella. Sosiaalinen menevyys on melko pakko, jos aiot edes rentoutua kaverien kanssa.

"Romanssin kaipuu voi iskeä moniin. Mutta toki kolmannella viikolla Venus kohtaa Uranuksen ja on vastakkain Saturnukseen joten karsiutumista on ihmissuhteissasi ja liian lupaavasti alkavat suhteet ja kontaktit joivat heti joutua kriisiin. Mutta jos taiteilet äärimmäisten reaktioiden välistä, voit suunnata kohti uutta tasapainoista tilannetta." Yksinäiset haluavat romansseja, olipa yllätys. Saattaa tulla ongelmia, mutta kunhan et ylireagoi, niin pääset ongelmien yli. IHANKO TOTTA! Edessä on tilanteita, joihin ei kannata reagoida liian vahvasti tai laimeasti, kylläpä oli tarkkaa ja erittelevä ennustus. Tuo VOI sopia noin 100% ihmisistä, joka kuukauden joka päivä. Älä yli- tai alireagoi tilanteissa. Hohhoijaa.

"Vapaus ja sitoutuminen ovat vastakkain ja melkoista höyläämistä ja viilaamista voi olla tiedossa että nämä kaksi löytävät toisensa. " Jos nämä kaksi löytävät toisensa niin toinen niistä katoaa. Joko jäät vapaaksi, tai sitoudut. Tarkoittaako tämä sitten, että töitä pitää tehdä, jos haluaa löytää itselleen kumppanin? Oh My God, ihan kuin se puhuisi mulle!

Tai sitten se vain oli sitä ympäripyöreää paskaa mitä horoskoopeilla on tapana olla.


Ajatelkaa itse.

David Robertson kirjoitteli The Dawkins Letters -kirjesarjan Richard Dawkinsille sen jälkeen, kun The God Delusion oli tullut hänen tietoonsa. Kun itselleni tätä kirjaa suositeltiin, kuvittelin sen olevan asiallinen, älykäs vastaus vähintäänkin nerokkaaseen, terävään ja loistavaan kirjaan. Pettymys oli suuri kun TDL:n ensimmäinen kirje oli luettu ja Robertson paljastuikin yksinkertaiseksi apologistiksi. Tässä nyt sitten seuraa toisen kirjeen 'vastakirje'.

Robertson aloittaa kiittämällä ja ihmettelemällä kuinka ihmiset reagoivat niin kiihkeästi kuin uskovat kun heidän pyhää kirjaansa pilkattaisiin. Tämän jälkeen Robertson sanoo että "eihän uskontojärjestelmääkään ole reilua tuomita fanaattisimpien jäsenten perusteella. Sinähän(Dawkins) et ikinä tekisi niin, ethän?"

Kyllä hän tekisi, koska se on oikein. Niin kauan kuin uskonnosta pystyy nousemaan ääriaineksia, jotka heidän omien "pyhien" kirjoitustensa perusteella tappavat ihmisiä, ilman kirkon ulkopuolisia syitä(järkisyitä), on aivan perusteltua näyttää heidät esimerkkinä uskonnon haitoista. Robertsonin kuvailemaan uskonnollisiin fanaatikkoihin verrattavissa olevat ihmiset olivat vihaisia, koska ensimmäinen kirje haukkui Dawkinsia henkilönä. Ensimmäinen kirje oli osittain todella yksinkertaisia väärinkäsityksiä niinkin perustavanlaatuisesta asiasta kuin ATEISMI EI OLE USKONTO, vaan uskonnon "puuttuminen". Joitain pieniä eroja tässä kuitenkin on. Kuten se, että yksikään ateisti ei pidä Dawkinsin kirjoja pyhänä. Niistä ei etsitä mitään ehdotonta totuutta, jota mukailevia omatkin mielipiteet pitäisi olla. Monet, monet ateistit pitävät Dawkinsia liian hyökkäävänä ja vahingoittavan koko ateismin "etenemistä". Dawkinsin puolustajat näkevät hänen kirjoituksensa sinä mitä ne ovat, yhden miehen mielipiteenä, joka on hyvin perusteltu ja mikä parempaa, perusteltu todistettavilla asioilla. Siinä uskonnollinen fanatismi eroaa. Paras perustelu homoseksuaalisuuden vieroksumiseen löytyy raamatusta, jonka väitetään olevan pyhä sana, joten sitä pidetään järkevänä perusteluna. Kirjasta, johon paimentolaiskansat keräsivät kansantarustoja keskimäärin pari tuhatta vuotta sitten. Tällaisen kirjan painoarvo ihmiselle, joka ei pidä koko jumalaa todellisena, on hyvin lähellä nollaa.


Kaunis ei ole ainoa minkä olisi täytynyt lähteä jumalasta

---

Seuraavissa kappaleissa Robertson pääsee itse kirjan sisältöön. Kappale The God Delusionissa käsitteli kauniiden ja ihmeellisten asioiden yhdistämistä jumalaan ja sen epäjohdonmukaisuutta. Robertson ei yllätä kommentillaan että hän 'yritti ajatella näin', jonka jälkeen hän kertoi kuinka hän joskus näki jumalien olevan riittämättömiä selittämään kaiken sen kauneuden, mutta ettei hän myöskään pystynyt korvaamaan jumalia ihmisillä. Koko kappale on hieman "slippery slope"-argumentin näköinen. Kaltevan pinnan argumenttina tässä yritetään ilmeisesti pelastaa ihmisyyden yleistä 'hyvyyttä', koska jumalattomuus on paha. Robertson ei selkeästikään ymmärrä ateismin, naturalismin ja nihilismin eroja. Mutta kuten monet uskonnolliset fanaatikot(joihin Robertsonin lasken näiden kirjeiden perusteella) haluaisivat kaikkien uskovan, ateismi, jumalaan uskomisesta luopuminen, johtaa naturalismiin ja nihilismiin automaattisesti. Ja vaikka naturalismi onkin hyvin vahvana ideologiana ateistien keskuudessa, niin eivät silti kaikki ateistit ole naturalisteja. Toiset uskovat sielun olemassaoloon(itsetietoisuus = sielu, tai että vain ihmisillä on sielu), jotkut voivat uskoa jopa uudelleensyntymiseen(ei välttämättä vaadi jumalan olemassaoloa) tai ihan vain taikuuteen. Robertson päättää kappaleen raamatunlainaukseen kuningas Solomonilta:"Kaiken hän oli alun alkaen tehnyt hyväksi ja asettanut iäti jatkumaan, mutta ihminen ei käsitä jumalan tekoja, ei niiden alkua eikä loppua." Jos jumala teki kaiken hyväksi, hän mokasi. Hän loi määritelmän mukaan sitten myös Luciferin, valonkantajan, joka myöhemmin lankesi. Pelkästään tämä lause, jota hän itse lainasi "ihmisten täydellisimpänä kuvitteellisena olentona" -kappaleen lopussa jo osoittaa, ettei hän ole ajatellut asiaa loppuun asti.

Kristinuskon ideat eivät ole mitenkään ainutlaatuisia. Intialaisten Bhagavad Gita, hindujen pyhä kirjoituskokoelma, antaa hyvin samanlaisia opetuksia kuin UTssä olevat ns. hyvät moraalit. Kirja on nykyisten tietojen mukaan kirjoitettu 400? eaa, joten opetukset edeltävät UTtä. Jos tämän esimerkin kertoisi Robertsonin kaltaisille ihmisille, niin epäilisin ettei hän hyväksyisi sitä sen parempana totuutena, vaikka teksti on suunnilleen yhtä vanha, kertoo yhtä vaikeasti historiallisesti todistettavia tapahtumia ja kertoo yleisesti ihmisille, että heidän pitäisi käyttäytyä ihmisiksi. Robertson kuitenkin haluaa erikois-statuksen vain omalle jumalalleen, vaikka kaikki jumaluudet olisivat yhtä uskottavia.


Robertsonin käsitteiden sekoittelu ei harhauta

---

Seuraava kappale alkaa Robertsonin vakuutuksella, että hän todella "yritti olla ateisti". Siitä seuraa kappale, missä hän kuvailee omaa pientä uskonkriisiään, jonka päätteeksi hän tulee lopputulokseen, että missään muussa ei ole järkeä. Kauneutta ja pahuutta, luomista, ihmisyyttä, aikaa tai avaruutta ei hänen mielestään ei voida selittää muuten. Ateistinen "selitys" näille on henkisesti ja älyllisesti riittämätön.

Tästä huomataan jälleen, kuinka Robertson sekoittaa ateismin, naturalismin ja nihilismin aina yhdeksi suureksi sateenvarjomääritelmäksi, jota hän kutsuu ateismiksi. Ateismi ei pyri selittämään näistä mitään. Naturalismi, luonnollisten selitysten etsiminen ilmiöihin, pyrkii selittämään näistä suurimman osan. Nihilismi taas aivan varmasti antaa henkisellä ja tunnetasolla joillekin riittämättömän vastauksen. Niille jotka eivät tiedä nihilismiä eivätkä jaksa katsahtaa wikipediasta vaikkapa määritelmää, nihilismin perusajatus on, että millään ei ole objektiivista tarkoitusta tai oletusarvoa. Naturalistiset selitykset maailman ilmiöille ovat tietenkin, jos haluaa asian niin nähdä, nihilistisiä. Sateenkaaria ei ilmesty taivaalle, koska jumala haluaa muistuttaa siitä, että jo kerran pyyhkäisin lähes kaiken elävän maailman päältä ja voin tehdä sen uudelleen. Salamat eivät ole seurausta siitä, että Zeuksella oli pieni avioriita. Sienet metsässä eivät johdu siitä, että pienet menninkäiset ovat jääneet jonkun kengän alle.

Kirjoitin itsekin oman "käännytystarinani" ateismista, jossa jonkin verran käsittelin tätä luonnon kauneutta ja sitä, kuinka siihen ei tarvitse yliluonnollisuutta, että kaikki olisi hienoa. Älyllisesti naturalismi ja osaksi nihilismikin käyvät todella hyvin selitykseksi kaikkiin Robertsonin listaaviin ilmiöihin(paitsi luomiseen, mikäli sillä käsitettiin kansantarumainen maailman syntyminen mistä milloinkin). Ensinnäkin kauneus, pahuus, ihmisyys ja aika ovat kaikki objektiivisia käsityksiä, jotka liittyvät kulttuuriin ja muuttuvat sitä mukaa kun aika kuluu ja aatteet muuttuvat. Joten jäljelle jäi yliluonnollinen luominen ja avaruus. Ensimmäinen näistä ei ole naturalistinen luonteeltaan, koska naturalismi on määritelmältään jo luonnollinen, joten yliluonnollista ei ole mahdollista määritellä naturalismin rajoissa. Jälkimmäinen taas on se tila, missä luonnollinen maailma sijaitsee. Sen alkuhetkelle on vahvoja todisteita, avaruuden laajuudesta on muutamia todella järisyttäviä kuvia, kuten Hubble Deep Field, josta kirjoitin hetki sitten. Miksi maailmankaikkeuden koko tarvitsisi jumalan ulkopuolelleen?

Seuraavassa kappaleessa Robertson haluaa vain vedota järkeen, että koska yksi kuuluisa tiedemieskin oli kristitty aikoinaan, uskonto ei ole tiedettä vastaan. Amerikka ja Romania osoittavat kuitenkin selkeästi tätä vastaan. Evoluution poistaminen koulujen opetusjärjestelmästä, koska se loukkaa raamatun luomisteoriaa vastaan, on aika selkeä tapaus Robertsonin väittämän tyrmäämiseksi.


Uskonto vaarantaa tieteen selitysvoiman

---

Muutama seuraava kappale kuvailee Robertsonin mielestä Dawkinsin vaatimaa ateismia tieteessä. Hänen mielestään uskonto "filosofiana" ei ole mitenkään jumalan kanssa yhteensopimaton. Hän itse ei pidä uskontoa ja tiedettä mitenkään toistensa vastakohtina. Tässä hän on osittain väärässä. Kristinuskon teistinen jumala ei nykyisen tieteen kaikkien tietojen mukaan ole olemassa. Deistinen jumala, joka ei puutu mitenkään kaiken etenemiseen enää luomisensa jälkeen, taas on yhtä heikosti todistettavissa. Robertson on siinä mielessä väärässä, että usko saattaa välillä häiritä tieteellistä tutkimustyötä. Intelligent Design on yksi juuri tällainen jumala-oikopolku, joka on nousemassa. Kun nykyiset tieteelliset tutkimukset todetaan vääriksi, jonka jälkeen todetaan että ainoa mahdollinen vaihtoehto on jumala, tehdään huonoa tiedettä. Siinä on automaattisesti suljettu pois kaikki muut vaihtoehdot ja tehty samanlainen virheellinen kaksinaisasettelu(false dichotomy) minkä hän sanoi esimerkkinä tieteellisten saavutusten ja uskonnon(ei erityisesti kristinuskon) välillä. Usko voi johtaa samanlaisiin argumenttivirheisiin, mikä on ymmärtääkseni ollut Dawkinsinkin syy uskonnon ja tieteellisen yhteisön erottamisessa. JOS Dawkins edes yritti näin sanoa kirjassaan(en lue God Delusionia tätä kirjoittaessa, luen vain kirjeiden väittämät)

Seuraavassa kappaleessa hän halusi tyrmätä Dawkinsin käyttämän "usko"-sanan merkityksen, mutta kun muutama lause kappaletta on kulunut, hän on jo huutamassa ihmisen yliluonnollisuutta. Hän kuvailee dawkinsin asennetta vääntämällä vanhan kreationisteja vastaan käytetyn argumentaatiovirheen, "god of the gaps", kuvaamaan tiedettä. Science of the Gaps. Robertsonin mukaan tiedemiehet eivät suostu myöntämään hengellistä selitystä ja kehittävät naturalistisen teorian siihen tilalle, eivätkä suostu ottamaan jumalaa tähän "maailman määritelmään" mukaan. Tieteelle yritetään luoda raamit, joihin jumala ei mahdu mukaan.

Usko-sanasta tämä kappale ei kerro oikeastaan mitään, mutta Robertsonin mielipiteistä se kertoo hyvinkin paljon. Hän ei suostu myöntämään, että tunteet ja ajatukset voisivat olla kemiallisten reaktioiden aikaansaannos, vaan vaatii, että selitys on jotain suurempaa. Vasta edellisessä kappaleessa hän sanoi olevansa tieteen puolella, ja jo nyt hän väittää, että on täysin hyväksyttävää jättää ymmärrykseen aukkoja, eikä ole pakko tukkia tieteellistä selitystä niihin kaikkiin.

Voin puhua omasta puolestani, mutta uskon myös lähes kaikkien skeptikkojen, naturalistien ja ateistien olevan samaa mieltä kanssani. MIKÄLI joskus saamme todisteita jumalasta, jotka ovat niin vetoavia, että niiden voidaan tulkita varmasti olevan jumalasta, silloin jumala tulee mukaan tieteelliseen metodologiaan mukaan. Ennen kuin jumalan olemassaolo ja vaikutus on voitu todistaa kiistattomasti(LHCn ensimmäisistä ajoista saadaan tulokseksi jumalan huutama tervehdys, esimerkiksi), ei sitä pidetä todisteena mistään. Todellisilla tieteen tutkijoilla ei ole ongelmia sen kanssa, että heidän lemmikkiteoriansa tuhotaan täysin, jos paremmin todisteisiin sopiva teoria ilmestyy. Olkoot sitten vaikka jumalan liittyminen järkevien selitysten joukkoon, kun päästään tarpeeksi syvälle alkeishiukkasten koostumukseen.


Klassinen virhe uskon puolesta

---

Seuraavassa kappaleessa Robertson tekee perinteisen kreationisti-virheen, ja käyttää tekniikkaa "Quote-mining", lainausten louhintaa. Hän ottaa lainauksen Dawkinsin kirjan kappaleesta, missä hän kuvailee kuinka Einsteinin ateismia on haukuttu populaarikulttuurissa, jonka jälkeen hän tekee mielestäni täysin asiallisen huomautuksen, osoittaen sen katolilaiselle pappismiehelle:

"The notion that religion is a proper field, in which one might claim expertise, is one that should not go unquestioned."

Tästä Robertson ottaa irti sen, että Dawkins vihaa uskontoja ja väheksyy sen alan ammattilaisia. Koska kristitty lainasi kirjasta jotain, halusin välittömästi etsiä kohdan. http://richarddawkins.net/firstChapter,1 suoritin haun tuolla lauseella ja luin koko kappaleen. Ennen tätä lausahdusta katolisen papiston jäsen oli kommentoinut, ettei Einstein ole jäävi kommentoimaan uskontoa millään tavalla, koska ei tiedä siitä mitään. Tähän Dawkins sanoi oman lauseensa, ja jatkoi seuraavassa lauseessa esimerkillä siitä, etteivät pastoritkaan luultavasti luottaisi ammattilais-keijulogin lauseeseen keijujen siipien tarkkaan muotoon. Dawkins yrittää osoittaa koko yliluonnollisten käsitteiden naurettavuuden. Raamatusta on jokainen voinut tulkita oman ideansa ristien polttamiseen, holokaustiin, hippiliikkeeseen ja kaikkeen siltä väliltä. Miten kukaan pystyy sanomaan itseään ekspertiksi alueella, josta voidaan olla ihan mitä mieltä tahansa? Siinä oli se pointti, minkä itse Dawkinsin kirjoittamasta kappaleesta sain.

Seuraavassa kappaleessa Robertson tyrmää Dawkinsin käyttämät lainaukset sanomalla, että hän yrittää saada kristityt näyttämään huonolta ja siten todistaa, ettei jumalaa ole. En oikein tiedä mitä muuta kappaleessa olisi tarkoitus sanoa, koska Robertson ei tunnu itsekään tietävän mitä hän haluaisi sanoa. Hän puolustelee lähinnä kristittyjä, etteivät kaikki heistä ole niin typeriä, kuin näiden Dawkinsin lainaamien kirjeiden kirjoittajat. Robertson myös paheksuu sitä, että Dawkins on hänen mielestään valinnut sellaiset Einsteinille suunnatut kirjeet, jotka saavat kristinuskon näyttämään pahalta.

Kirjeet olivat kommentteja Einsteinin 1940 tekemään kirjoitelmaan, jossa hän kertoi ettei usko henkilökohtaiseen jumalaan(kristinusko). Dawkins tekee selväksi, että nämä ovat Einsteinin saamia kirjeitä uskovilta ihmisiltä, jotka yleensä vielä viittasivat hänen juutalaisiin juuriinsa ja kritisoiden hänen ilmoitustaan ettei hän usko jumalaan.

Dawkins ei yritä eritoten saada kristinuskoa näyttämään huonolta. Dawkins on kriittinen kaikkien yliluonnolliseen uskovia dogmien suhteen.

Siinäpä vastalauseeni toisen TDLn sisältöön. Puuttuvat yhdeksän tulevat kun on jälleen lisää aikaa tehdä niille jotain.

Näinpä tuossa yhteisön, jonka nimelle jo nauroin, mutta yhtä säälittävää oli kyllä sen sisältökin. "Homous on luonnotonta"

Mitä määritellään luonnottomaksi? Itse pitäisin sitä luonnollisen vastakohtana, eli luonnonvastaisena. Sitä ei siis pitäisi luonnossa esiintyä vai?

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_mammals_displaying_homosexual_behavior
Lista nisäkkäistä, jotka harjoittavat luonnossa homoseksuaalista käytöstä. Tässä listassa pääasiallisena lähteenä on käytetty Bagemihl, Brucen vuonna 1999 julkaisema tutkimus: Biological Exuberance: Animal Homosexuality and Natural Diversity (ISBN 0-312-19239-8). Niille jotka luulevat pääsevänsä tästä ohi sillä, että sanovat eläinten vain olleen kiimassa ja naaraiden puutteessa harrastivat seksiä, niin ei. Tutkimus on todennut muitakin käytösmalleja, ei pelkkää seksiaktia, joita pidetään yleisesti läheisyydenosoituksena kyseisten eläinten seurassa. Näihin malleihin sisältyy esim.
*Erilaiset pariutumista edeltävät riitit(soidintanssit jne)
*Kiintyminen(läheisyydenhalu, hellyydenosoitukset)
*Pariutuminen(joko lyhytkestoisesti tai pidemmäksi aikaväliksi(keisaripingviinit pariutuvat eliniäksi))
*Vanhemmuus(jossa pari hoitaa ja opettaa jälkeläisiään talon tavoille)
Tutkimus osoittaa, että näitä vastaavia käytösmalleja on havainnoitu yli 1500 lajin yhteydessä. Laajempia, lajikohtaisia tutkimuksia on tehty yli 500 lajille. Kirjan julkaisuajankohtana listattuna oli 478 homoseksuaalisuudeksi tulkittavaa käytöstä: http://borngay.procon.org/viewresource.asp?resourceID=162

"Yksi tutkimus ei todista mitään", joten tässä asiasta lisää:
http://www.encyclopedia.com/doc/1G1-53877996.html
http://www.narth.com/docs/animalmyth.html
http://www.bidstrup.com/sodomy.htm
http://news.nationalgeographic.com/news/2004/07/0722_040722_gayanimal.html
http://query.nytimes.com/gst/fullpage.html?res=9506EFD9113BF934A35751C0A9629C8B63

Joten kiskaistaanpa ne homofoobiset päät ulos omasta perseestä ja perustetaan omat mielipiteet jonkin muun kuin pronssikautisten vainoharhojen päälle.

Insinöörit imitoimassa luontoa: http://www.youtube.com/watch?v=BUmOKfllAEo
Otsikkoon liittyen, suosittelen kelaamaan kohtaan 12:45. Siihen asti alku kertoilee toki mielenkiintoisista asioista sekin, mutta tuon kohdan jälkeen esitelmöijä toi esille gekkojen jalat ja niiden imitoimisen. Ihan pohjustusta pitkän aikaa, mutta kohdassa 17:57 äijä sanoi jotain mikä räjäytti tajunnan. Gekkot pysyvät seinillä, koska niiden jalkapöytien iho on täynnä karvoja(moninverroin ohuempia kuin ihmisen hiukset), jotka ovat haarautuneet päistään niin pieniksi, että ohuimpiin haaroihin pitää zoomata elektronimikroskoopilla(115 000 x suurennos paljastaa vasta hienoimmat haarautumat). Nämä karvat ovat se mikä pitää gekkot seinillä.

Arvauksia miten jalkojen kiinnittyminen toimii:
-Kitkan avulla? Ei, vaikutus olisi liian pieni.
-Elektrostaattisesti(kuten ilmapallo, joka pysyy seinässä tai kissassa kun sitä hieman hinkkaa)? Ei, vaikka elikoista poistaisi staattisen sähkön, eivät ne siltikään tipahda seinältä.
-Lomittamalla hiukset pinnan koloihin? Ei, toimii täysin sileilläkin pinnoilla.
-Imukuppien tavoin ilmanpaineistamalla? Ei, koska jalat toimivat myös tyhjiössä.
-Kapillaarivoimalla(liimautumalla)? Ei, koska jaloissa ei ole mitään aineita erittäviä rauhasia, ja jalat tarttuvat niin veden alla kuin kuivassakin ilmassa.

Mitä sitten? Vastaus on Van der Waal -voima. Etkö ole koskaan kuullut? Se on heikko dipolisten molekyylien välillä oleva voima. Esimerkiksi vesimolekyyli, jossa on kaksi vetyä ja yksi happi. Molekyylimassa on vasta ~18. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi vielä olla siis kaasu, koska kaikki jalokaasut heliumia lukuunottamatta painavat enemmän ja silti ovat kaasuja. Mutta koska vesimolekyyli on dipolaarinen: Kaksinapainen, vetyatomit järjestäytyvät tavalla, joka vetää molekyylin sidosten elektronit happiatomin enemmän toiselle 'reunalle', jolloin tyhjä reuna molekyylistä saa pienen positiivisen varauksen. Nämä pienet napaisuudet tekevät taas sen, että monia kaasuja kevyempi vesimolekyylit pysyttelevät toistensa lähellä. Tadah, meillä on nestemäinen vesi. Sama äärimmäisen heikko atomien välinen voima on se, mikä pitää gekkot seinillä.

Mahtava video.

Suomessakin on jo un-intelligent design liikehditää havaittavissa. www.intelligentdesign.fi kertoilee lähinnä ID-liikkeen posteripoikien Behen ja Dembskin suomennettuja teoksia, mutta onpa joukkoon eksynyt jo pari suomalaistakin teorian pohjalle tukevaa ihmistä. Niille jotka eivät asiasta ole kuulleet, niin kerrottakoon että ID on kreationismia naamioituneena loogiseksi 'tutkivaksi tieteeksi'. He väittävät etsivänsä universumista merkkejä siitä, että onko jokin luonnollisesti muodostunut vai jonkun suunnittelema. Monimutkaisia asioita, yleisesti. Heistä(osa ainakin) kieltää olevansa kreationisteja, mutta loppujen lopuksi he ovat. Koska ID antaa kaksi vaihtoehtoa olemassaololle: jumala, tai sitten älykkäät muukalaiset. Älykkäät muukalaiset eivät ole lopullinen vastaus, koska he ovat tulleet jostain. Joten taas ollaan vaihtoehdoissa: jumala, tai muukalaiset. Tätä voidaan jatkaa kunnes tullaan niihin kahteen vaihtoehtoon: Luonnolliset selitykset, tai jumala. Todellisuudessa ID on keveimmilläänkin agnostikko kallistumassa teistisen evoluution puolelle, pahimmillaan se on suoraa kreationismia tieteelliseksi väitetyn filosofian nimen alle peiteltynä.

Yksi IDn argumenteista on aina ollut hienosäädetty universumi. Tietyt luonnonvakiot eivät voi muuttua juuri mitenkään, ilman että nykyisenkaltainen elämä(ja itse asiassa koko maailmankaikkeus) muuttuisi mahdottomaksi. Ja tämä sitten ilmeisesti on jotenkin todiste siihen, että taustalla on luoja, koska nämä vakiot ovat näin tarkkoja ja olleet voimassa koko universumin historian ajan.

Ensimmäinen ajatus on itselläni, miten tämä todistaa universumilla olleen luojan? Luonnossa on paljon asioita, jotka ovat juuri sopivia meidänkaltaiselle elämälle. Luonnossa on moninverroin myöskin sellaisia vakioita, jotka tekevät elämän täällä vaikeaksi. Radioaktiivisuus yleisesti, vaikkakin lämmittää ja valaisee ja tuo sähkön kotiin, aiheuttaa samalla atomitasolle asti ulottuvia muutoksia.

IDn ja kreationismin suhteesta riippuen, tukijat joko uskovat tai ovat uskomatta alkuräjähdykseen. Mutta kumpikaan näistä haaroista ei silti anna mielestäni syytä uskoa jumalaan:

Mikäli uskot alkuräjähdysteoriaan

---

Alkuräjähdyksen taakse ei tarvitse kätkeä jumalaa. Nykyinen käsitys on se, että kun universumi lähti laajenemaan, nykyään vallitsevat luonnonlait astuivat voimaan vasta lyhyen ajan päästä räjähdyksen jälkeen. Alkuräjähdystä edeltänyt singulariteetti, joka sisälsi koko universumin massan, oli nykyisten käsitysten mukaan, tila, jossa fysiikan lait eivät samanlaisina päteneet. Mitä tämä voisi tarkoittaa? Ehkä meidän universumimme ei ollut ensimmäinen laatuaan tästä singulariteetista. Siitä huolimatta, ettei nykyisten fysiikan lakien universumista voida sanoa varmasti laajeneeko se ikuisesti vai luhistuuko se takaisin itseensä jossain vaiheessa. Mikäli gravitaatio olikin suurempi voima jossain aiemman alkuräjähdyksen luomassa universumissa? Suurin osa IDn listaamista luonnonvakioista ovat sellaisia, että mikäli ne olisivat hiukankin suurempia, universumi luhistuisi kasaan lähestulkoon samantien laajentumisensa jälkeen. Joten ehkä alkuräjähdyksiä on ollut jo useita, jotka ovat tuottaneet erikokoiset luonnonvakiot, mutta meillä ei ole mitään keinoa tutkia näitä aiempia universumeja, jos sellaisia on ollut. Me vain elämme meille sopivassa instanssissa.

Mikäli et usko alkuräjähdysteorian selitykseen

---

Vaikka universumin alun selityksenä et pitäisikään alkuräjähdysteoriaa, niin useat vakiot eivät silti ole 'ainutlaatuisesti elämää varten suunniteltuja'. Entä jos molekyylejä sitova voima olisikin voimakkaampi? Jotkin kaasut olisivatkin nesteitä? No silloin tietenkin elämä TÄLLAISENA muuttuu mahdottomaksi. ID silloin kiiruhtaa huutamaan että "tämä todistaa, että jumala!". Koska tämän universumin, meille tuttu elämä olisi mahdotonta, kaikki elämä on mahdotonta? Ei. Silloin luultavasti jokin toinen alkuaine siirtyisi samaan tilanteeseen, missä hiili on näillä universumin vakioilla. Hiili pystyy muodostamaan helposti monimutkaisia ja kestäviä molekyylejä, joten se on 'helppo' lähtökohta elämälle. Piitä on spekuloitu toiseksi potentiaaliseksi vaihtoehdoksi, mutta ilmeisesti pii ei ihan yhtä hyvä ominaisuuksiltaan. Mutta luonnonvakiot eivät todista mitään. Ne vain sattuivat olemaan näin. Jos ne olisivat toisin, me emme olisi täällä. Jotain muuta olisi.

Noh, tällainen lyhyt aivopieru tällä kertaa.

Np: Devildriver - Clouds over California

Sitä ne videopelit teettävät. Koemme keveän huNppametallin toisen tulemisen musiikkimakuun takaisin.

http://www.youtube.com/watch?v=gTwcPADjffo

Hupaisa musiikkivideokin. \,,/

Toki kunhan tuon Aesthetic Perfectionin toisen levyn saan kouriini niin sitä varmaan junnataankin seuraavat x päivää.

The Matrix-trilogia, Sormusten Herra trilogiat ja neljä ensimmäistä potteria mitkä löytyvät hyllystä. Ei kovin paljoa jää muuta aikaa siihen ympärille. Potterit rapiat kaks tuntia kipale. Lotrit neljän lätyn superpaketeista kaikilla ylimääräisillä minuuteilla. Matrixit taitaa myös yltää parin tunnin päälle. Oon tainnu kahden päivän aikana katella yli 24h leffoja. 'hups'. Ja siinä sivussa on vielä ollut vielä aikaa nolifettääkkin!

"We'll you can just do it all, can't you?' - Yes I can.
-American dad, en muista jaksoa.

Matrixeja katsellessa koitin katsella sitä vähän siltä kantilta mistä jonkin arvostelijan muistin asiaa tutkailleen, vapahtajatarinana. Eikä edes kovin geneerisenä vaan suorastaan tulkinnallisena kristustarinana. Ja yhtäläisyydet ovat kyllä valtavat. Vieläkin muistissa tilanne ensimmäisen leffan tiimoilta, kun yritin selittää juonta henkilölle, joka ei ymmärtänyt sitä lainkaan. En tiedä oliko siinä nukuttu jossain välissä elokuvaa vai mitä, mutta henkilölle väänsin ratakiskon vahvuisesta rautalangasta juonen niin yksinkertaiseksi kuin sen nyt voi, kun puhutaan elämisestä virtuaalimaailmassa, jonka olemassaoloa ei pystytä tiedostamaan. Jossain turhautumisen ja huvittuneisuuden rajamailla se parikyt minuuttia meni. Koska oltiin matrixissa, mikä edes oli matrix ja miten kaikki tapahtui.

En tiedä mitä odotin. Menu on täynnä teinejä, opiskelijaelämää ja vamppyyrejä, joten arvaahan sen että se on "mahdoton teinirakkaus"-ongelman päälle rakennettu elokuva.

Juoni alkaa kuten mikä tahansa nuorille suunnattu elokuva.
-Teinit koulussa: American Pie, Van the Man
-Teini uudessa koulussa: The New guy
-Teinit&efektit huvittavassa elokuvassa: Ajanpysäyttäjät, The Covenant
-Teinit pelastamassa maailmaa: Eragon, D&D, yli puolet koskaan tuotetusta animesta.
Juoni on niin ennalta-arvattavissa puoleenväliin elokuvaa ettei leffaa katsellessa voi olla tietämättä mitä tapahtuu. Toki siihen on tottunut jo 10 vuotta sitten kun kerran on Hollywoodista kyse, joten jätetään ilmiselvät ilmiselviksi. Ikävä on vain huomata, että puolivälin jälkeen, kun teinileffaan sekoitetaan vamppyyrimyytit, elokuva ei muuta rataansa lainkaan.

Twilight kerää koko vamppyyrigenren historian aikana keksityt clichéet toistensa päälle. Poislukien muutamat vanhimmat, alkuperäisimmät myytit, jolloin vamppyyrejä käsiteltiin kirkon näkökulmasta, alunperin paholaisen kanssa diilejä tehneiksi ihmisiksi. Twilightin vamppyyrit eivät enään tuhoudu auringossa, eivät pelkää ristejä, kirkkoja, pyhää vettä tai muitakaan kristillisiä symboleja. Viimeiset kourallinen vuosikymmeniä ovat tuoneet vamppyyreille 'inhimillisyyttä' verrattain alkuperäisiin legendoihin. Väitetään Bram Strokerin ottaneen mallia Vlad Tepesistä, jonka on huhuttu olleen vamppyyri, mutta jos Dracula ja Vlad "Tepes" Dracul laitetaan samalle viivalle, niin Dracula jää lähtöruutuun ruumislaskurin rullatessa toista päivää ylöspäin Seivästäjän kanssa. Ensimmäiset vamppyyrit olivat raakalaismaisia, verenhimoisia murhaajia vailla inhimillisyyden rippeitäkään, sitten saapuivat vuosituhansia eläneet, sivistyneet ja hurmaavat 'Draculat' kuvioihin, vuosituhannen vaihteeseen mennessä oli saatu jo kourallinen vamppyyriantisankareita leffoihin ja sarjakuviin(Blade, Underworld) ja nyt vamppyyrit menettävät loputkin hampaansa kun heitä aletaan viimein kuvata tyttölasten märkien teiniunien kohteeksi kultakutrisina täydellisinä teineinä. Anteeksi, epäreilu vertaus, tulihan Underworld seksikkäissä lateksiasuissaan jo jokin aika takaperin kertomaan kukkien ja mehiläisten verisestä taistelusta pikkupoikien puolelle, mutta Underworld sentään oli verinen vampit/ihmissudet toimintamätke, missä taas Twilight on Buffy Vamppyyrintappaja pg-13 -versiona ja poliittisesti korrektina(demonit varmasti loukkaavat jotain ääriliikkeitä).

Joten mitä jää käteen, jos ennalta-arvattavat vamppyyri-clichét sekoitetaan ainakin yhtä vanhoihin ideoihin teinidraamoista? Perinteinen teinidraama, jossa on kourallinen efektejä punottu mukaan. Perinteinen typpivakuumipumppu ruttaamassa autonoven, kun sankarillinen vamppyyrimme juoksee pelastamaan neitoa, erittäin tökerönnäköistä yliluonnollista nopeutta trikkikuvaavaa juoksua ja ympäri seiniä lentävä taistelu, jota voisi luonnehtia Blade kakkosen lopusta lainatuksi, mutta ilman niin hassuja efektejä tai edes niin hyvää juonta. Mikäli töllö on tyhjä ja Bladet sekä teinikomediat on katseltu liian usein, katsokaa tästä niiden äpärälapsi. Se tekee molemmat osa-alueet huonommin, mutta onhan se sentään tuoreehko genresekoitus elokuvasaralla. Buffy tämän teinivamppyyridraamailun teki jo vuosia sitten telkussa, mutta ei Twilight paljon huonommaksi vedä. Paitsi surkean näköisissä miespääosarooleissa. Oikeasti. Elokuva on selkeästi suunniteltu teini-ikäiselle naisväelle kuolattavaksi, mutta missä on se ensimmäinenkään edes kaunis mies? Kun vertaa Buffyssä ja myöhemmin omassa sarjassaa olleeseen Angel-vamppyyriin, David Boreanaziin, tai Deppiinkin oikein maskeerattuna, tai hitto, vaikka Marilyn Mansoniin: Miesnäyttelijät tässä elokuvassa ovat keskinkertaisen näköisiä. Ei siis missään tapauksessa huono elokuva, mutta mitään uutta tai erityisen hyvin toteutettua se ei tarjoa. Eri osa-alueita paremmin toteuttavia elokuvia, josta ehkä voisi verrata paremmin mikä kiinnostaa:
-Vamppyyriefektit: Underworld, Blade, Dracula(melkein kaikki versiot Bela Lugosin versioon asti). Twilightin "vamppyyrit" ovat supervoimaisia teinejä, jotka imemät elukoista verta supervoimiensa tueksi.
-Teinit leikkivät efektien kanssa: Ajanpysäyttäjät, Potterit(haha, blow me kriitikot). Twilightissa ei ole kuin tietääkseni ensimmäinen elokuvissa nähty vamppyyrien huvikseen keskenään pelaava baseball-matsi. Siinä on ainoa uusi efekti-idea mitä tässä leffassa nähdään. Ja sekin siis käsittää savuavan pallon. Ei sillä että väheksyisin kohtausta millään lailla, voisin melkein väittää että tämä baseball taisi olla elokuvan paras kohtaus. Aina siihen asti kunnes paikalta paettiin.
-Rakkausleffa: Wall-E, Butterfly & sword, The Hero, The Fountain, Corpse Bride, Cry-Baby. Twilightin ongelmat olivat revitty suoraan mistä tahansa teinidraamasta IKINÄ. Vaikkahan wikipediasta ottaa esille listan Teen Drama -genren tv-sarjoista ja jokaisesta löytyy samanlainen tyttö näkee pojan, poika on eri sosiaaliryhmästä, rakkaus voittaa -bullshittiä.
-Tehoste-leffat: X-Men, The Chronicles of Riddick, I Robot, Minority Report, Bladet. Kaikissa näissä elokuvissa on paremmin tehtyjä tehosteita, näyttävämpiä taisteluja ja yleisesti miellyttävämpiä toimintakohtauksia. Minorityä ja Robottia lukuunottamatta kaikissa on synkempi tunnelmakin kuin keskimäärin Twilightissa.

Kuluttajansuojalaista:

4 §
Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan.

6 §
Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja, jos tiedot ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman annettuja tietoja olisi tehnyt.

9 §
Markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa käyttää aggressiivista menettelyä.

Aggressiivisena menettelynä pidetään häirintää, pakottamista ja muuta sellaista kuluttajan painostamista, joka on omiaan johtamaan siihen, että «kuluttaja» tekee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen, jota hän ei ilman painostamista olisi tehnyt.

Menettelyn aggressiivisuutta arvioitaessa otetaan huomioon erityisesti:
1) menettelyn ajoitus, paikka, luonne ja kesto;
2) uhkaava tai halventava kielenkäyttö tai käyttäytyminen;
3) kuluttajan vastoinkäymisten tai muiden sellaisten henkilöön liittyvien seikkojen hyväksikäyttö, jotka heikentävät kuluttajan arvostelukykyä;
4) sopimukseen tai lakiin perustuvien kuluttajan oikeuksien käytön hankaloittaminen;
5) uhkaus ryhtyä toimiin, jotka eivät ole lain mukaan sallittuja.

10 §
Markkinoinnissa ei saa tarjota kulutushyödykkeitä toimittamalla niitä kuluttajille ilman nimenomaista tilausta ja edellyttämällä kuluttajalta maksua, hyödykkeen palauttamista tai säilyttämistä taikka muuta toimenpidettä.

11 §
Kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan.

4 LUKU
Sopimuksen sovittelu ja tulkinta

3 §
Jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että «kuluttaja» on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi.

4 §
Jos syntyy erimielisyys siitä, onko kysymyksessä 2 ja 3 §:ssä tarkoitettu etukäteen laadittu sopimusehto, elinkeinonharjoittajan on näytettävä väitteensä toteen.

Kotimyynti ja etämyynti
8 §
Elinkeinonharjoittajan tai tämän asiamiehen on kotimyynnissä luovutettava kuluttajalle asiakirja (kotimyyntiasiakirja), joka on päivättävä ja josta on käytävä ilmi elinkeinonharjoittajan nimi ja osoite, kulutushyödyke ja sen hinta sekä muut sopimusehdot. Asiakirjassa on oltava maininta kuluttajalle 9–11 ja 21–25 §:n mukaan kuuluvista oikeuksista sekä ohjeet niiden käyttämistä varten. Kotimyyntiasiakirjan on oltava kauppa- ja teollisuusministeriön vahvistaman kaavan mukainen.

Kotimyyntiasiakirja on luovutettava kuluttajalle tavaran kaupassa viimeistään silloin, kun kuluttaja vastaanottaa tavaran tai ensimmäisen tavaraerän. Muuta kulutushyödykettä koskevassa sopimuksessa asiakirja on luovutettava kuluttajalle viimeistään silloin, kun «kuluttaja» tekee tarjouksen tai antaa hyväksyvän vastauksen elinkeinonharjoittajan tarjoukseen.

9 §
Kotimyynnissä kuluttajalla on oikeus peruuttaa sopimus ilmoittamalla siitä elinkeinonharjoittajalle 14 päivän kuluessa kotimyyntiasiakirjan vastaanottamisesta taikka tavaran kaupassa tavaran tai ensimmäisen tavaraerän vastaanottamisesta, jos tavara tai tavaraerä vastaanotetaan myöhemmin kuin asiakirja. Tavaran kaupassa peruuttamisilmoitukseksi katsotaan myös vastaanotetun tavaran palauttaminen.

10 §
Kotimyynnissä elinkeinonharjoittajan on viivytyksettä ja viimeistään 30 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen saatuaan palautettava, mitä hinnasta on maksettu. Kuluttajalla on oikeus siihen saakka pidättää tavara tai muu pidätettävissä oleva elinkeinonharjoittajan suoritus.

14 §
Edellä 13 §:n 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitetut tiedot on vahvistettava kuluttajalle henkilökohtaisesti, kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa tiedot muuttumattomina.

20 §
Jos kotimyyntiasiakirjaa tai 14 §:ssä tarkoitettua vahvistusta ei ole toimitettu kuluttajalle, sopimus ei sido kuluttajaa. Jos kuluttaja haluaa vedota sopimuksen sitomattomuuteen, hänen on ilmoitettava siitä elinkeinonharjoittajalle viimeistään vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä.


Näin sanoo suomen laki suoramarkkinoinnista. Suomessa vaikuttaa myös Asiakkuusmarkkinointiliitto, jonka alaisille yrityksille on annettu myös ohjeistusta http://www.ssml.fi/ välilehdellä pelisäännöt. Sivulta käy ilmi esim. Puhelinmyyntikeskustelujen nauhoittaminen, joka on sallittua molemmin puolin(tietyin jälleenkäyttörajoituksin) eikä siitä tarvitse soitettaessa ilmoittaa.

Ennenkuin joku innostuu näistä lakipykälistä tilaamaan romua puhelinmyyjiltä ja kieltäytyy sen jälkeen maksamasta koska ei olekkaan saanut allekirjoitettavaa sopimusta aiheesta. Suullinen sopimus on yhtä sitova, kunhan vain todisteet löytyvät.

Kreationistien epätodennäköisyyslaskennat ovat aina olleet huvittavia. Tein tuossa pari päivää sitten pienen pätkän ihmisen mitättömyydestä universumissa, ja pyöreillä arvioilla nykytieteen perustamasta datasta, tunnetussa universumissa olisi ehkä noin 1,68*10^22 planeettaa, jolla olisi mahdollista olla maankaltaista elämää(perustuen hiilen kemiaan). Määrä luultavasti nelinkertaistuisi, jos otettaisiin huomioon teoreettiset pii-pohjaiset elinmuodot. Jokainen tähti on hieman erilainen säteilyarvoiltaan, joten meillä on 16 800 triljoonaa ainutlaatuista olosuhdetta, missä elämä voisi syntyä.

Kun tätä lukua vertailee joidenkin tunnettujen kreationistien 'epätodennäköisyyteen, että evoluutio vahingossa tuottaisi täysin toimivan 200 komponentin yksinkertaisen eliön', saadaan melko erikoisia tuloksia. Seuraavassa hieman vapaasti suomennettua tekstiä http://www.icr.org/article/493/ -sivulta, Eli Institute for Creation Sciencen omalta väitetyltä "tohtorilta":

Todennäköisyys 200 onnistuneen mutaation tuottamaan eliöön on 1 suhde 1*10^60.

Tähän epätodennäköisyyteen evolutionistit reagoivat sanomalla että vaikka yhden sellaisen eliön mutatoituminen ei välttämättä onnistu, luultavasti jossain päin maailmaa yksi tällainen voisi onnistuneesti mutatoitua 10 miljardissa vuodessa(10^18sekuntia).

---

Tässä huomataan ensimmäisen kerran, kuinka huteralla pohjalla kreationistien kyky käsitellä isoja numeroja on. Tohtorimies kirjoittaa seuraavaksi, kuinka tämä 10 miljardia vuotta on 10*10^17 sekuntia. En tiedä mitä määritelmää vuodesta hän käytti, mutta jospa käytetään 365 päivän vuotta laskuissa. 10e9 vuotta * 365 päivää * 24 tuntia * 3600 sekuntia = 3,17 * 10^17. Nopeimmat jo huomasivatkin, eli tämä PROFESSORI laski 10 miljardiin vuoteen pyöreästi kolme kertaa liian paljon sekunteja. Jos hän erehtyi näin suurella marginaalilla yksinkertaisessa sekuntien laskemisessa vuosissa, kuinka paljon alkuperäinen "elämän todennäköisyys" heittää? Suomennan kuitenkin loppuun asti hänen luvuillaan.

---

Joten kuvitellaan että maailman pinnan jokaisella 10^14 neliöjalalla(feet) on miljardi mutatoituvaa järjestelmää, joista jokainen muuntautuu kerran puolessa sekunnissa(todellisuudessa tämä vaatisi paljon enemmän aikaa). Jokainen systeemi siis mutatoituisi 200 kertaa sadan sekunnin aikana ja mikäli epäonnistuisi tavoitteessaan, se aloittaisi alusta. Eli jokainen yksikkö mutatoituisi 10^16 kertaa syklinsä läpi. Kun kerrotaan numerot keskenään, 10^14 *10^9 * 10^16, saadaan 10^39 yritystä elämälle. Koska elämän todennäköisyys on 10^60 satunnaisella mutatoitumisella, voimme todeta että evoluution todennäköisyys on 1:10^21.

---

Siinä arvon "professorin" todennäköisyydet elämälle. No katsellaanpa tuota numeroa, mikä juuri saatiin. Yksi mahdollisuus 10e20:stä täysin satunnaisella prosessilla muodostaa täysin toimiva eliömuoto.

Ongelma 1: Tämä malli ei ota huomioon hyödyllisten mutatioiden leviämistä populaatiossa. Mikäli yksikin näistä miljardeista itsestään mutatoituvista yksilöistä kokisi hyödyllisen mutaation perimässään, hän siirtäisi sen myös jälkeläisilleen, jotka olisivat kilpailukykyisempiä kuin tätä mutaatiota vailla olevat kilpailijansa, jolloin hyödyllisen mutaation omaavat yksilöt leviäisivät populaatiossa heikompien yksilöiden yli. Tällä tavalla lajiutuminen on(tieteellisesti todistettavastikkin) tapahtunut. Tätä malli ei ota huomioon, että seuraavilla sukupolvilla ei alkaisikaan mutatoituminen alusta, vaan kohdasta 199, jolloin sykli nopeutuisi seuraavalle populaatiolle jo puolella sekunnilla, seuraavalle mutaation saaneille sekunnilla, jnejne.

Huomio: Noh, elämän todennäköisyys nyt kuitenkin on sitten 10e20, vaikka mutatoitujat vaatisivat täydellisen 200-kohtaisen mutatoitumisen tullakseen elämäksi. Mikä on todennäköisyys että tämä tapahtuu jollain näistä 1,68*10^22 arvioidusta planeetasta? 168e20 / 10e20 = 16,8.
16,8 :1 elämän puolesta. Se on jo melko varmaa siis, että jollain planeetalla elämä on spontaanisti hypännyt täydelliseen, monimutkaiseen, nykymaankaltaiseen järjestykseen suoraan lähtökemikaaleista.

Boyaah.