Kuvitelkaapa miten 5000 ihmistä lattialla, prodigyn hullut setit, ja ihmisten välillä vaikuttava suorastaan astraalinen energia!
Joo, helsingin trippi oli aika unohtumaton. Paras helsingin reissu vähään aikaan.
Mä opin oikeesti viime viikonloppuna paljon. @Marsalkka kertoi mulle tosi paljon buddhismista (taivutusmuoto? En tiedä, olen amis), ja dalai lamojen merkityksestä ja niiden historiasta.
Pakko kiittää vielä Hannaa viikonlopusta kun majoitti mut. Olit tosi mukava nainen, ja haluaisin tutustua sinuun lisää. Pääsin hieromaan ensimmäistä kertaa useampaan viikkoon kunnolla toista kanssaihmistä, mä en tiedä miten mä saan hyvänolon tunnetta siitä kun pääsee KOSKETTELEMAAN :__D:D:D.... toisia ihmisiä, avaamaan jumittuneet lihakset, kokoajan oppii lisää kun hieroo ihmisiä, mitkä kehon osat on avaamisen tarpeessa, missä ei kierrä veri niin hyvin kuin muissa jne. :---)
Lauantai oli H-hetki. Se, mihin olin uhrannut 2 lipun verran hynää, matkannut 170 kilometriä, mutta: Pro-di-gy. Tuo artisti joka on hellinyt korviani jo vuosikausia. Klo 19:30, oltiin jäähallin sisällä.
Niin, meillähän oli Marsalkan kanssa alunperin tarkoitus päästä kentälle, katsomo ei ollut edes vaihtoehto. Eka yritettiin suorilta mennä kenttäovelta, mutta meidäthän käännytettiin kuin kehitysvammainen Hemmingwaysta konsanaan. Siirryimme mukisematta katsomoaitioon B4, josta tutkimme järkkäreiden liikkeitä. Arvatkaa oliko meidän aitiossa joku hapannaama, joka vahtaa jokaisen liikettä, omistaa silmät selässä yms yms.
Sitten, muiden ihmisten kujailu palkittiin. Järkkärit joutuivat neuvomaan muita ihmisiä, katseet olivat pois meistä. Säntäsimme ala-aitioon, täysin kentän iholle. Jesse sherpana tässä trillerimäisessä alasmenossa. Tunsin jo vatsani pohjassa poltetta, kuumotusta, kihelmöintiä: Me olemme niin lähellä. Aiemminhan näimme, kuinka isompi lössi yritti sännätä kohti kenttää, mutta heidät saatettiin kiltisti ovelle. Avainsana: Kärsivällisyys. Me osasimme pitää pippelin housuissamme, ja odottaa milloin iskeä. Intuition käyttö oli meillä kristallinkirkasta, ja hyvä karma palkitsi meidät: Meitä ei katsonut kukaan järkkäri. Sitten, sekunnin murto-osassa, juoksimme kentälle. En katsonut taakseni, en halunnutkaan. Toivoin parasta, lausuin Neitsyt Maria rukouksen, ja rukous palkittiin. Meidän sukkelaa pujahtamista ei huomannut kukaan. Juoksimme lavan eteen kohti massaa. Olimme Muun valtavirran joukossa, kuin kalat vedessä. Arvatkaapa oliko meillä Jessen kanssa vitun hauskaa katsoa sitä hapannaamaa siellä 100 metrin etäisyydeltä ja näyttää keskisormea, nauraa, haistattaa systeemille! :D
Adrenaliini virtasi. Olin helpottunut, onnellinen, euforioissa. Olimme kentällä, drum and bass soi, kaikilla oli hauskaa "Voiko tästä enää olo mennä parempaan?"
Voi.
Olimme tuolla maapallon keskipisteessä. Kuumaa oli ja kaikki olivat täpinöissä.
Keikka alkoi. Aloitus oli hyvin räjähdysmäinen, ihmiset eivät käyttäytyneet kuin normaalissa elämässä. Kaikilla vaan oli vitun hauskaa. Emme olleet ihmisiä, olimme eläimiä. Hyökkäsimme massiivisissa piteissä toistemme päälle, kuvittelin että olin normandian maihinnousussa ensimmäisellä wavella. Kuin Uruk-hait, jotka olivat valmiina hyökkäämään kohti Helm's deeppiä.
Keith Flint heitti mulle vesipullon. Sain nestettä pahimman janon aikaan, olin väsynyt, sydämeni takoi, halusin tanssia. Oli pakko.
Keikka päättyi. Menimme samasta b4 katsomo-aitiosta ulos, kiitin sitä hapannaamaa, hymyilin ja poistuin ulos.
Best night ever. Peace out.
Kastoin talviturkin sunnuntaina <3