IRC-Galleria

Valtavat kokonaisuudet
ovat pieniä pisteitä,
jotka ovat täynnä pieniä pisteitä
vielä pienemmistä pisteistä

Tahtoisin vain peloiltani uskaltaa kurottaa syvälle, sisälle persoonaan,
niin syvälle että solut olisivat siellä kaupunkeja
ja nähdä näiden kaupunkien sisäisten atomien nukleonien kvarkit
kokonaisina maailmankaikkeuksina

Tahtoisin nähdä asioiden taakse, kokea mitä aine on

Perspektiivin kukoistavuus tuppaa pimittymään
kun katsoo kosmosta liian suuressa mittakaavassa kerralla
Johan tämän todistaa maiden ja mantereiden valloittaja toisensa perään

Kuitenkin huomaamme talonvaltauksen olevan taas täysin eri asia
Tässä ei ole ristiriitaa, kyse on varmasti skaalasta
ja siitä, kuinka se kehtaakin muuntaa sekä mielensisäistä että ulkopuolista informaatiovirtaa
lähtökohtaisesti mukamas samasta ajatuksesta

Näinkin pieni resoluutiomuutos johtaa suuriin ja mielettömiin eroihin
- ajatella, mitä sattumia atomitasolla onkaan!

Onko siellä vielä
kauneutta jäljellä etsittäväksi,
rakkautta ponnisteltavaksi,
ihminen suudeltavaksi?

Katsotaan.

WHEN YOU DRIVE

--

When you drive, you practice mindfulness of driving. It is possible.

When you stop at a red light, you look at the red light and smile.
You look at the red light, you smile, and you breathe in and out, and sit back, relaxingly.

Breathing in, I calm myself. Breathing out, I smile.

And the red light become a friend, become a bell of mindfulness.
Something unpleasant become something pleasant.

We have the habit energy of wanting to arrive.
That is why we want to go as quickly as possible.
But according to this practice, we arrive at every moment.
Life can be found only in the present moment.
Everything that we look for must be found in the present moment.

Peace. Joy. Happiness. Buddha. The kingdom of God.

What is our final destination?
If we abandon the present moment, our final destination may be our death.
We don't want to arrive there, we want to go in the direction of life.

--

This concludes Tape 1, A Retreat on the Practice of Mindfulness. Our program continues with Tape 2.

HUMAN LOVE

--

Let us welcome ourselves to this important inquiry.

All of you have traveled a long and sometimes painful journey
to reach such a point of investigation.

Some of you perhaps come here today
for religious truths, enlightenment,
or self-satisfying spiritual egoisms;
like all those choices of crystals and magical nonsenses you can buy
at any so-called "spiritual supermarket".

If you're here for the buffoonery, the sport,
the entertainment of new age, you are in a sick and diseased affair of your humanity.

A prison, neurotical, repetitive, wobbly, drizzling condition...

We are to study the problem of human love.
To question: what do we mean: "TO LOVE"

With all moralistic traditions and religious entrapments,
love in a technologically advanced condition
serves only to feed our miserable sufferings.

To love
is
to despise.

We love our Gods, Buddhas, Gurus as we separate and compare.
Compare with others in conflict.
So, when we love in this way
it is to conquer others.
Conquer with war.

Genetic wars. Biological wars.
Wars that cause sufferings,
immense sufferings in children,
creating various forms of infections
- fungal or otherwise horrible.


We commit to marriage for the sake of this condition: LOVE.
You say "what a beautiful, extraordinary being".

Our partners, our husbands, wives, lovers, etcetera, etcetera,
at first young, full of genetic, biological yearnings,
transformed into pleasure - lust.

The primitive call of our reproductive possession
has become - by influence of culture - a so-called knowledge, ego, love.

Ask yourself:
would you still love your wife
if she has become a victim of serious afflictions
that could affect her beautifully extraordinary body?

This sport of love, this entertainment of love, is fear.
Fear of dying.

Dying alone in the sewers
where only the rats spend with you
your last hours - eating you away as you pass on.


---


Huhhuh, olipas tästä vaikea kirjoittaa transskripti, mutta tehty on.
Flipattu myös, aivan käsittämättömän upeata tekstiä.

En tohtinut sanoa ääneen tietäväni mitä sinä tunnet
koska silloin tietäisin sinun varmasti kuulevan lauseeni

Runollisuus ja tulkinnanvaraisuus
ovat minulle helpompia ratkaisuja
Toivottavasti se ei haittaa

Olenhan kuitenkin äärimmäisen peittelemätön
- mieleni luovutettuna grafiittina paperille,
jotkut näkyvillä pieninä pikseleinä pienissä kirjaimissa
elämäni suuruisissa runoissa

Lukiessasi tätä toivottavasti tiedät
minun puhuvan juuri sinusta
ja siitä että olet se uusien kokemusten kirkas puoli
joka antaa syyn pitää taas pään pystyssä
ja hengittää lisää savua kylmettämään sormenpäitä

Minä aistin, mitä tunnet
Se uutuuden kylmä ja sähköinen katku etoo sinua

On ongelmallista aloittaa taival,
jos seinät ja mieli on tapetoitu
edellismyrskyn merkityksellisellä historialla

Sinun lienee pakko pitää asiat järjestyksessä
ja energiaahan sinulla riittää
Minä taas olen entropian luonnollinen pyrkimys
- se suuri haje täynnä syvää epävarmuutta.

Mitä minulla on sinulle antaa,
jos vaeltelevassa olemuksessasi
se etääntynyt suola särkyneessä vaasissa merkitsee
kaikkea?

Etäältä joku tuntematon siteerasi minua itselleni
"Päivällä sä otat aurinkoo."
Taidankin jo huomenna kylpeä valonsäteissä
ja puhaltaa itseeni hieman naiivia toivoa sinusta

Lue tunteeni
rivien välistä
säikähtämättä.

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEESI
LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT?
jätä kommentti ja sitten kopioi tämä omaan päiväkirjaasi
ja katso mitä muut sanovat, saatat yllättyä.
JOS ET VASTAA JA KOPIOI TÄTÄ, OLET VALITETTAVASTI PELKURI

Tällaisina hetkinä käy hyvin vaikeaksi
jättää siteeraamatta Freudia,
joka korosti salaisuuksien piilottamisen silkkaa mahdottomuutta.

Huulet jäävät nykimään
yrittäessään vaieta.
Sulkeutumalla sikiöasentoon
sormenpäät kuitenkin jatkavat
tuota loputonta juorujen pyörrettä.
Jopa kirjoitettu teksti valottaa luojansa mielen
jokaiselle vastaanottajalle.

Jos kukaan ei voi piilottaa salaisuutta,
niin silloinhan yksikään ihminen
ei lopulta voi säästyä rehellisyyden myrskyltä.

Tunneälymme evoluutio on liikkeellä
eikä luonnonvalinta ole ummistanut hetkeksikään
edes toista silmäänsä.

Rehellisyys tarkoittaa ilmeisen toteamista ääneen
ja ainoastaan sillä voi punnita luottamuksen.
Iloni on suuri voidessani todeta ääneen:

Minä luotan sinuun jokaisella polullani
- minä luotan joka solullani.

Kuuntelisitko hiljaisuuden kaunista kohua,
sitä kuinka tuiskuavat vesilammikot
kehottavat ohikiitäväksi tiimaksi seisahtumaan
sadepisaroiden ja lumihiutaleiden väliseen tanssiin

Sanoita välinpitämättömyyden ulkokullattu balladi
siitä kuinka vastakaiuton romantikko
tuntee jälleen olonsa haaksirikkoutuneeksi, vähäiseksi
ja sameaan hiekkaan valuneeksi

Kosmos - soita sisimmistäsi joko mustaa tai valkoista
ja huuda koko ihmiskunta edes pieneksi toviksi aloilleen.

Tiikeri ei ehkä pääse juovistaan, mutta aina voi tehdä kaikkensa muuttaakseen juovien juoruja.

Jäätävä fiilis.
/quitmo

Anteeksiantaminen
- tuo kostoista kyvykkäin!