IRC-Galleria

30.12-05 alk...

Paastoaminen voi kertoa myös siitä, että Jumalan yhteydessä eläminen on kaikkein suurimman nautinnon ja mielihyvän lähde. Tästä on kysymys, kun ihminen totuttelee paastoamaan: hän rakastaa Jumalaa enemmän kuin ruokaa, ja Jumalan kasvojen etsiminen on hänelle tärkeämpää kuin syöminen. Tälläinen paasto tuottaa kunniaa Jumalalle. Vatsa ei ole ihmisen Jumala, vaan Jumalan palvelija. Paastossa ihminen on valmis alistamaan vatsansa halut Hengen tahdolle.

(ylläoleva siteeraus: Donald S. Whitney ~ Jumalan koulussa)

Paastossa katse on pidettävä koko aika Jumalassa. Jos tämä ei tapahdu, niin paasto on turhuutta. Se ei suo Jumalan mielisuosiota osaksemme. Jos antaisimme Hänelle huomion, kunnian ja kiitoksen osoituksemme, niin Hänen mielisuosionsa sen tähden, että vilpittömästi suuntauduimme Häneen, vuotaisivat siunaukset yllemme ja sisimpäämme sekä elämäämme, että niiden kautta yhä enenevästi kirkastaisimme Häntä tässä pimeässä ajassa.

Mitä täyttyneempi olen Herrassa, sen onnellisempi olen sisimmässä. Sen pukeutuneempi Häneen itseensä olen. Sillä todellinen ihmisen olemus on sisin. Ei keho. Todellinen vaate on rakkaus ja pyhyys. Todellinen ravinto on Jumalan Sana ja todellinen juoma on Pyhä Henki. Kun näissä sielu saa tyydytyksen, tyytyväisyyden, yltäkylläisyyden ja janon sammutuksen, niin on aivan turvallista elää ja olla.

Tämä on ruumiin halun kääntöpuoli, joka on Hengen ulottuvuus korkeuksiin. Katoavaisuuden kääntöpuoli on katoamaton iankaikkisuus. Tämä on pimeyden ja sokeuden kääntöpuoli, joka on valkeus, näkeminen ja ymmärrys. Tämä on tämän aikakauden kääntöpuoli, joka on ajaton äärettömyys. Tämä on eksymyksen ja pelon ja inhimillisyyden kääntöpuoli, joka on rauha, hengellisyys ja tutkimattomuus.

[ 2. Kor. 3:18: 8. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme [kuin kuvastimesta] Herran kunnian kirkkautta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi, kunniasta kunniaan, niin kuin Herran Hengen kautta. ]

Katoava (ruumis) ei voi periä iankaikkisuutta, vaan katoamaton (sielu). Ja siksi se mitkä vaatteet on ylläsi sisäisesti, se ratkaisee iankaikisuus osuutesi. Jos on asusi lumivalkea ja pesty pyhtaaksi Jeshuan (Jeesuksen) Veressä, niin olet iankaikkisen elämän perillinen. Jos et ole Jumalan Pojan Jeesuksen oma, niin osasi on iankaikkinen kadotustuomio.

Kun paastoaa, niin silloin todellakin kun se on Herrasta, niin kaikki normaalit juhlat ja muut menettävät otteensa, ne ei vaan silloin sovi. Ne siis on epäsovinnaisia. Jos paastoaa joulun ajan, niin todellakaan, sillloin ei vietä sitä, ei halua sitä. Jos taas uudenvuoden ajan, niin todellakaan ei sitä koe tarpeelliseksi juhlia. Paasto on vakautta. Ei maailman rytmiä, vaan Jumalan harmoniassa olemista täysin. Paaston vaikutuksesta koko mieli tulee Jumalan linjaan. Eli siis Hänen luonteisekseen.

Hengellisen paastoamisen aikana, kaikki riippuvuus menettää otteensa, kaikki mikä hallitsee lihan haluja, jotka ei ole luonnollisia. Sekä koko mieltä, joka ei mukaudu maailmaan ollenkaan paaston aikana. Paastossa todellakin, ihminen mukautuu Herran tahtoon, siis sitoutuu Häneen Jumalan Hengessä. Tämä on prosessi, eli et heti paaston ensihetkestä ole tavoittanut tätä irtileikkausta. Vaan se tapahtuu pala palalta. Ja kun se tapahtuu, se on todella vapauttavaa. Sillä Jumala täyttää sen ajan, sen halun, oman Henkensä kautta.

Kun paasto on hengellinen ja Jumalan siunaama ja tukema, ihminen ei halua muuta kuin Häntä. Vain tahtoo Herraa lähestyä sekä tulla Jumalisemmaksi Hänessä. Paasto on rukousta ja Pyhitystä. Se on yhteyttä Jumalaan. Se on vuorovaikutusta. Silloin ei olla hetkeäkään erossa Herrasta. Koska se on Hänen ja sinun sopimus. Ja kunnes et riko sitä, niin olet saava Voiman jatkaa sitä Hänen tavoittamisekseen. Paastoava tahtoo elää sen ajan Herran kunniaksi, Hän haluaa olla kanava, Hänen kunniansa kanava.

Paastoava henkilö usein rauhoittuu maailman asioilta, tulee erittäin tyyneksi ja myös hyvin herkäksi sisimmältä. Toisaalta periaatteet voi vahvistua teräksen lujiksi. On mahtavaa olla vahva ja luja, rauhasta käsin. Kun on kireää ympärillä, niin se ei vaikuta ja hetkauta. Paastossa siis tulisi välttää stressiä ja tietotulvaa. Ja enempi syventyä Jumalan Sanaan. Miettiä sitä ja kirjoittaa ylös asioita, mitä mieleen tulee. Paastossa lisäksi tulee halu saada lisää Hengen suomia armoituksia ja varustuksia.

Paastossa myös elämänrytmikin voi muuttua. Aika menettää kontrollin. Kaikki maallinen orjallisuus ja kontrolli liukenee pois. Etusijalle tulee hengellinen valvominen ja Jumalan kasvojen etsiminen. Sillä Jumalan kasvoja etsimällä, ihminen muuttuu Kristuksen Jeshuan kaltaiseksi. Ulkopuolisesta tälläinen ihminen on todella lipsunut ja avun tarpeessa. Mutta kuitenkin tämä ihminen on niin valloittunut Jeesuksesta, että hän ei vaihda sitä kokemusta ja yhteyttä mihinkään keitto-annokseen.

Kun paasto loppuu, niin ihminen palaa normaaliin rytmiin. Tietenkin toivoisi että se siunaus muuttaisi koko ihmisen. Siihen tasolle en itse hengellisesti ole vielä päässyt. Mutta todellakin tahdon, että Jumala voisi sen joskus tehdä. Jolloin tavallisestikin, Hän olisi Pyhyydessä läsnä, ja itse olisin nöyrä palvelija, antaen kaiken kunnian ja ylistyksen Hänelle. Paastoon tulee myös riippuvaiseksi.

Keholla on muisti. Jos olet paastonnut viikon, pystyt siihen uudestaan helposti. Jos paastosit kuukauden vaikka maaliskuussa, seuraavana vuonna myös maaliskuussa, tulee sellainen sisäinen olo, ja helppous toistaa tuo. Keho muistaa. Jos taas pidit välissä kolmen päivän paaston, se kolme päivää lukittuu kohomuistiin ja se näin ollen kuukausi häviää kehomuistista. Tiedän tämän kokemuksesta varsin hyvin. Jos totutat kehosi paastoamaan yhden päivän viikossa, niin kehosi todellakin mukautuu siihen. Ja se on niin helppoa, kuin olla voi.

Olen todennut viimeisimmän paaston aikana, että olen siis irtautunut riippuvuuksista, mitä maailma tarjoaa korvikkeina, kuten edellä olen kirjoittanut. Mutta sen lisäksi on eräs totuus valjennut, mikä on aiemmin ollut minulta peitossa. Nimittäin paastoon kuuluu Pyhitys ja kaikenlaisten himojen tukahduttaminen. Ja tämä koskee myö syömisen unelmointia. Olen siis aina ennen unelmoinut ruuasta, ja suunnitellut kun sitten joskus syön, niin miten sen teen. Olen osallistunut ruokakeskusteluihin, mutta sellainen ei käy.

31.12-05 alk...

Nyt on uusivuosi. Aikaa on vuoden vaihdokseen alle viisi minuuttia. Toisinaan tälläisena teema-ajankohtana tulee mieleen ruoka. Uuden vuoden perinteet ovat nakit ja perunasalaatti, mutta sillloin kun ne tulevat mieleen, niin hylkään ajatuksen niistä. En ala niitä ajattelemaan, koska ajattelu herättää nälkää ja ruumis syttyy halusta himoitsemaan. Ajattelu ja aromien visioinnit mielessä kiihdyttävät nälän tunteita. Ne valmistavat elimistöä ravinnon vastaanottamiseen. Aikoinaan oletin että pitää ajetella ruokaa, siis kiusata itsensä haluja mahdollisimman paljon, ajattelemalla sitä mistä kieltäytyy. Mutta näin ei ole. Miksi Herran oman pitäisi olla himon kiusattavana?

Mutta olen todellakin oivaltanut sen että sellainen ei ole Herran mieleen. Se on himoitsemista. Sillä mieli ei olekaan täysin Herrassa, vaan onkin mieli fantasiassa kiinni. Tämä kiinnike, estää omistamasta monia siunauksia, mitä Herra voisi vuodattaa paastoavan elämään hengellisessä merkityksessä. Ja näin se on minun ja Herran välissä. En luotakaan Häneen, vaan kiinnitän katseeni haluun, joka kyllä odottaa. Paastossa kaikki halut pitää kuollettaa, jotka ovat hallitsevia ja sisäisesti sitovia haluja.

Paasto ei ole itse-keskeistä, vaan Jumala-keskeistä. Anna Jumalan Hengen täyttää, ohjata ja kehoittaa sinua. Kun Hän kutsuu sinua eteenpäin, Hän myös valjastaa Voimalla sinut. Paasto voi olla eristäytymistäkin, ihmisistä. Siis ihmisten kanssa tekemisissä oleminen sosiaalisesti -on myös riippuvuus. Mutta arvioisin näin, että mene askel askeleelta, anna Jumalan johdattaa, sillä ei Hän aina vie erämaahan, eikä aina odota samanlaista paastoamistapaa. Jokainen paasto on erilainen. Minun jokainen paastoni on ollut eritasoinen ja merkityksellinen.

Jokaisessa paastossa on eri näky - Hengen antama näky. Ja kaikki paastot eivät miellytä Herraa. Usein ensimmäinen paastojakso on lämmittelyä, eikä se suo välttämättä heti rukous vastausta. Mutta seuraava onkin jo vaikuttavampi, koska se on osoitus hellittämättömyydestä, sillä halutaan saada niin kiihkeästi kohdata Herraa, että edelleen kielletään itsemme ja halumme ja tämä jos mikä, saa Jumalan suopeuden osaksemme. Jumala haluaa uskovan paastoavan ja tietävän sen suuren merkityksen, joka on suuri - valtavan huima merkitys.

Jumalan salaisuudet ovat mittaamattoman arvokkaita aarteita. Eivät ne tule kaikki itsestäänsä käsiin, kuin tarjottimella ojennettuina. Niitä täytyy intohimoisen palavasti tavoitella. Ne ovat syvällä Jumalan tuntemisessa. Häneen on lähes mahdotonta intensiivisesti keskittyä, lihallisesti tyydytettynä, vatsa kylläisenä. Mikä muu niin kuin ravinnosta kieltäytyminen, on itseä hengellisesti ja konkreettisesti kouluttava toimenpide.

Kun ei saa paaston aikana olevan virkeän aivotoiminnan syystä nukuttua, niin tutki Sanaa. Jos sinulta säästyy taloudellisissa kuluissa, laita siitä siemeniä eteenpäin, jollakin tavalla, kuinka koetkin tai maksa velkasi. Ymmärrän että Jumalan tahto on ensin maksaa velat ja sitten uhrata. Kuinka tärkeää uskovan olisi elää velattomana. Tässä mainitsen tarkoittavani henkilökohtaisen tason velkoja, jollekin lähimmäiselle. Paastosta todella hyötyy monin pinnallisinkin tavoin. Iloitse hyvästä olosta, kaunistaudu, olet Jumalan kuva. Kun Pyhä Henki virtaa olemuksessasi, niin tanssi ja palvo, koska olet siihen altis.

Erään paastoamisen aikana olen myös kokenut sen, että suvaitsin syntiä yhden päivän ajan itseni sisimpään, tiesin omatunnossani sen vääräksi, mutta kuitenkin olin niin turhautunut, että siksi sallin sen. Niin sen kyseisen vuorokauden aikana minuun iski suunnaton nälkä ja ruuanhimo - ihan tuosta vaan. En hallinnut itseäni siinä haluani, vaan halu minua - söin sen vuorokauden ajan. Koin silloin että en voi hillitä itseäni. Siihen tarvittiiin yliluonnollinen ihme ja keskeytys. Tiesin että Jumala oli sen sallinut, poistamalla minulta Voimansa pidäkkeensä ja salli nälkäni näin tulla minussa ilmi.

Kun sen ymmärsin, niin kaduin ja tein parannusta. Kun olin sen tehnyt, niin vapauduin heti siitä himosta, ja sanouduin siitä nälästä irti ja takaisin kytköksiin Jumalan kasvojen etsimiseen. Seuraavana päivänä taas olin Hänen tahdossaan ja rytmissään, kuten aiemminkin. Paastoaminen on todella Pyhä asia. Silloin ei saa tehdä syntiä tahallaan. Jumala ei suo silloin tätä ihmettä väärin käyttää. Kun Hän kutsuu, Hänen tahtonsa on, että sen jokainen vuorokausi ja hetki, on Hänen kunniaansa täynnä. Paholainen ei saa turmella sitä, varastaa yhtään hetkeä. Tämä oli siis tästä erheestä ainutkertainen konkreettinen Jumalan antama opetus.

Tiedän että minullla on vielä kiinnikkeitä, joihin olen pitäytynyt. Joita voi kutsua maallisiksi pelastusrenkaiksi. Jotka ovat itseni hemmottelua. Uskon että Jumala vielä johdattaa niin että niistäkin irtaudun. Ne eivät ole syntejä, eivätkä Jumalan ja minun tuntemisen ja yhteyden esteenä. Vaan ne ovat sellaisia asioita, jotka estävät minua olemasta koko Hänen täyteydessään pukeutuneena ja varustautuneena.

Tunnustan olevani runsaan teen nauttija. Käytän maitoa siinä, en sokeria. Todellinen kirjaimellisesti Raamatun mukaan paastoaja, ei käyttäisi maitoa, ei mitään energiaa sisältävää ainetta. Lisäksi joskus juon jotain muuta kaloripitoista, mutta aika harvoin. Nämä on asioita, jotka vahvistavat kehoani, ja omaa vointiani itsessäni. Mitään hivenaineita ja vitamiineja en ole viimeisen paastoamisen aikana käyttänyt. Eräs toinen asia on se että pitää koko aika kuunnella palvontamusiikkia, että virittäytyisin rukoukseen ja palvontaan, sekä saisin harmonisen mielenrauhan.

Mutta uskon että Herran varaan voin vielä asettaa itseni näissäkin asioissa. Myönnän ajattelevani, siten että huomenna näin on tai sen ja sen episodin jälkeen. Tai tyyliin - kaikki totaalisesti - tässä ja nyt. Tämä vain osoittaa epävarmuuteni ja epäuskoni. Vielä on kuitenkin suunnattomasti enempi varaa luottaa Herraan. Pitäisi vain olla enempi hiljaa Hänen edessään ja kuulla Häntä, eikä tarvita avuja joiden avulla kurkottaa Häntä kohti.

03.01-05 alk...

[ Matt 4.2-11 Kun Yeshua oli paastonnut 40 päivää ja 40 yötä, tuli hänen lopulta nälkä. ..Paholainen sanoi Hänelle: ”käske näiden kivien muuttua leiviksi..” Yeshua vastasi: ”Kirjoitettu on: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.’” Silloin paholainen otti Hänet kanssaan pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi Hänelle: ”heittäydy tästä alas..” Yeshua vastasi: ”Taas on kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.’” Taas paholainen otti hänet kanssaan erittäin korkealle vuorelle, ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston, ja sanoi Hänelle: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.” Yeshua vastasi: ”Kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaa ja ainoastaan häntä palvella.’” ]

[ 2. Moos. 24:18 Ja Mooses meni pilven keskelle ja nousi vuorelle. Ja Mooses oli vuorella 40 päivää ja 40 yötä. ]

[ Mark. 1:4, 6 Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi. ja hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa ]

Paastossa Jeesus oli erämaassa neljäkymmentä päivää syömättä (ja juomatta). Ja siellä oli villipetoja, ja myös vihollinen tuli Häntä houkuttelemaan. Hän siis oli erämaassa monin tavoin kiusattavana. Myös Johannes Kastaja eli erämaassa sivussa sivistyksestä ja söi heinäsirkkoja, siis lähestulkoon paastosi koko elämän, kieltäytymällä normaalista ravinnosta. Monesti on niin että kun tahtoo paastota todella Jumalisesti, niin Herra kutsuu erämaahan. Jossa ei ole ihmissieluakaan läsnä, vain Jumalan läsnäolo.

Tämä on ollut siis viimeisimmän paastoni hengellinen merkitys ja esimerkki. En siis elä kirjaimellisesti erämaassa. Mutta hengellisessä merkityksessä kyllä - en hengellisesti erämaassa, vaan lihallisesti. Siis olen silloin eristynyt ihmisistä, vain ollakseni Herran kanssa, ja Hänen puhuttelussa. Ollut Hänen taivaallisesta Sanasta ravittuna. Ollut Hänen Hengestään täynnä raikasta vettä. Jeshua vastusti Jumalan Sanalla paholaista paaston aikana, kun se tuli houkuttelemaan Häntä. Jeesus eli yliluonnollisuuden todellisuuden Voimassa. Siispä uskon että Hän oli syömättä sekä juomatta neljäkymmentä vuorokautta, kuten oli myös Mooses Siinain vuorella.

Uskoisin että paasto on oman tahdon alistamista Jumalalle. Se on pukeutumista Jumalan Voimaan ja Jumalan luottamukseen, ei omaan itseluottamukseen. Se on ylpeyden menettämistä, oman vastustavan tahdon riisumista. Vaikka olisi kaikki tieto, kaikki valta, kaikki etuoikeus, siihen ei ole omassa itsessä oikeutta. Paasto on täydellistä nöyrtymistä. Ilmeisesti Jeshua ei tehnyt ainoatakaan tunnustekoa erämaassa, Hän oli täydellisen alamainen Jumalan Sanalle, ja Jumalan tahdolle. Ensimmäisen tunnustekonsa Hän vasta teki Galileassa hääjuhlassa, kun Hän muutti veden viiniksi. Tämä näyttäisi olevan erittäin todellinen tulkinta.

Viimeisimmän paastoni aikana olen kohdannut paljon vastustusta ja kiusauksia, jotka ovat koskeneet tahtoani ja egoani. Olen varmasti käyttänyt Jumalan Sanaa puolustukseen, mutta myös omaa itseluottamustakin on ollut paljon pohjana ja motiivina. Kaikella on kuitenkin tarkoitus. Uskon että opetuslapseus-kouluun sisältyy monenlaiset koulutus-harjoitukset. Kaikki sanat pitää olla Sanalla perusteltua, totisesti. Mutta kun tehdään selkeää vääryyttä itseä kohtaan, joka on vihollisesta, niin ei saisi reagoida siihen oman itsensä suojelun ja puolustautumisen tarpeen tähden.

Jos vihollinen syyttää, niin vain Sanalla sopii puolustaa. Ei omin sanoin, ei omin sisuin. Voi olla- että ei olisi hyvä edes, käyttää Jumalan Sanan arvovaltaa liian hätäisesti, jotta se ei perustuisi omaan tahtoon ja tilaisuuden haun etsimiseen. Vaan niin että Herra avaa tilaisuuden ja antaa Voitelunsa oikeassa hetkessä. Monet asiat ovat vielä minulta peitossa. Mutta Pyhä Henki opettaa ja avaa nämä asian sitä mukaan, kuin Hän tahtoo. Ja kun Hän opettaa itse, niin silloin on oikea aika, myös ne kuulla ja omaksua. Kaikkea sitä mitä en vielä tänä päivänä tiedä, se on salattua. Ja mitä tulee tietää, sen Jumala vielä opettaa.

Paaston aikana, tulee vastustaa kiusauksia Jumalan Sanalla. Jumalan Sana on Elävä Leipä, Se on Voima, Se on Viisaus. Mikäli sinua vastaan asettuu ihmisviisaus, ihmistuntemus, niin sinulla on Sana, Jumalan Tuntemus, Jumalan Viisaus. Tämä Sana on sinun puolustajasi. Ei oma sanasi. Paaston aikana olet Herran oma. Herralle erotettu. Et omasi, et omiasi puhu, et omiasi asioi. Vaan kaikki on Herrassa. Minä tiedän että asioin omiani silloinkin. Mutta näin ei pitäisi olla. Paaston aikana, siis kaikki tulisi tapahtua Herrassa, kaikki Sanat tulisi olla Hänen tahtonsa mukaisia ja olemuksen Hänestä latautunut.

Milloin Jeesus lakkasi paastoamasta - kun Hänen tuli fyysinen nälkä - ei ruuan himo. Siis Jumalallinen paasto on tämän kaltainen. Se on erottautumista sivistyksen hallinnasta, ihmisistä. Se on vain kahden oloa Herran tuntemisessa. En voi senkaltaista koulua ja taivalta, mitä Hän toteutti, koskaan siinä mittakaavassa toteuttaa, kuin Hän. Saati Johannes Kastajan, joka eli jatkuvassa osapaastossa koko palvelutehtässä palvelemisen ajan. Kuitenkin Sana sanoo, että vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin Johannes Kastaja.

Monesti paaston aikana tulee kiusauksia, ei ruoka ole niistä suurin, ei todellakaan. Vaan joku asia tulee mieltä rasittamaan. Joku asia tulee Jumalan ja ihmisen väliin. Joku asia painostaa ja häiritsee niin paljon, että suora yhteys taivaallisiin häiriintyy. Ja näin voitelu vähenee. Ja lihan tietoinen ote suurenee. Paastossa on suora linja taivaaseen pidettävä auki. Ja suurin ongelma on se että jotain tulee, joka tukitsee sen. Se ei ole muun aiheuttama, kuin lihan syy. Jokin lihassa, ihmismielessä on vielä altis levottomuuteen.

Mutta on totta että erämaassa, todella tunteakseen Herran on oltava Hänessä. Jos olen vuorella kuten Mooses, Herran puhuttelussa ja kirkkauden läsnäolossa, niin siellä on yksin. Ja todella vain Herran kanssa. Kukaan muu ihminen tai asia, ei voi olla edustamaasi, kuin vain Herra. Kukaan ei ymmärrä sitä, mikä on sen päämäärä ja syvyys - sen tarkoitus ja tulos. Vain sen tietää Herra. Herra antoi laintaulut vuorella Moosekselle. Paaston aikana, Herra saattaa antaa sinulle Sanojaan ja ohjeitaan.

Hän teki Jeshuasta vahvan erämaassa. Emme tiedä miten kaikki tapahtuu. Mitä Jeshua sai hengellisesti kokea erämaassa. Miten Hän kouluttautui ja miksi? Mitä oli eroa Hänessä ennen ja jälkeen? Miten erämaassa Jumala muutti Häntä ja varusti Häntä? Mitä Jumala puhui Hänelle? Emme tiedä oliko Hän näyissä? Siitä emme yksinkertaisesti tiedä mitään. Tiedän vain sen, että kun on Jumalan koulussa, se on yksityinen koulu. Prosessi mikä tapahtuu, se on käsittämätön. Se on salassa, mutta sen hedelmä on julkinen, ja se on täynnä Herran Kunniaa.

Kaikki minkä Pyhä Henki on puhunut ja opettanut uskovalle erämaassa, kahden kesken, on myös todella hyödyllistä jaettavaksi. Myös tässä paastoa koskevassa näkökulmassa. Monille paasto on tabu asia. Mutta se ei ole niin. Jeshua puhui ja opetti näillä alkusanoilla; kun rukoilet.., kun uhraat.., kun paastoat... Siis paasto todellakin kuuluu uskovan elämään ja se on valtava etuoikeus ja siunaus ja hengellinen rikkaus.

Uskonelämässäkin on monta kerrosta ja osa-aluetta. Voi olla, että on samaan aikaan erämaa koulussa paastoamassa ja samaan aikaan myös Pyhän Hengen oppilaana, puhumassa ja todistamassa Hänen Sanojaan. Voi olla ellei, uskova voisi käydä monitasoista, hengellistä koulutusta, niin koko elämä maan päällä, ei riittäisi siihen lyhyen vaelluksen tähden, että hänestä ehtisi tulla mahdollisimman kykenevä Messiaan kaltaisen elämän ja kuuliaisuuden toteuttamiseen. Jumalan valmistama koulu on hyvin erikoista. Sitä ei kannata vastustaa, vaan suostua siihen. Mikään Jumalan aloittama ei ole turhaa, vaan se saa aikaan Jumalan Kunniaa. Jumala käyttää itsessään vajavaisia ihmisiä, omassa täyteyden Voimassaan täytettyinä.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005