IRC-Galleria

Kun olen epäitsekäs, ja sitä olenkin. Niin toivon ja teen muille hyvää, mutta en piittaa itsestäni mitään. Silloin en kerää kiitosta omaan helmaani, vaan tahdon olla huomiota herättämätön. Voin jopa aliarvostaa silloin itseäni ja vähätellä. Mutta kuitenkin annan muille. Silloin en odota mitään. Koska en ole arvollinen. Jeesus on arvollinen!

[ Joh 8:50 Mutta Minä en etsi omaa kunniaani — yksi on joka etsii, ja myös tuomitsee. ]

Mutta minusta on ihanaa antaa muille tunnustusta, jotka ovat sen arvoisia Kristuksen kuuliaisuudessa. Mutta tiedän että Jeesus on antava minulle kerran tunnustuksen, joka on rehellinen tunnustus ja arvio otollisuudestani ja palveluksestani. Mutta jossakin ominaisuudessa kärsin osaltani siitä että kiellän itseni. Olen kokenut niin monesti ollessani sydämestäni jalo ja antelias, odottamatta mitään. Tavallaan se juuri saa uhrin tuntumaan erityisen rakkaalta, kun luovun omista vaateista, odotuksitta.

[ Kol 3:17 Ja kaikki mitä te vain teettekin sanassa tai työssä, ne kaikki olkoot Herran Yeshuan nimessä, kiittäen Hänen kauttaan Jumalaa ja Isää. ]

Sillä nimittäin kiitos on lahja. Kun sen saa, sen täytyy häkellyttää. Se on ansaitsematon yllätys. Se ei kohdistu ansiohin tai omaan tekoon, omaan merkitykseen ja jalouteen. Vaan yksinomaan sihen tunnustukseen, mikä on Kristuksessa kehittynyt ja piirtynyt esille. Eli Kristuksen muoto ihmisessä. Uskova ei ota kiitosta ja kunniaa itsellen, vaan Kristus saa kaiken kunnian. Kun saa kiitoksen, ei siis omi sitä itselleen, vaan antaa siitäkin kaiken kunnian Jumalallle. SIllä Hän on aikaansaanut sen asian, mikä siis tuottaa tunnustuksen.

[ Joh 12:43 Sillä he rakastivat ihmisten kunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.]

Tämä on sitä kun saan tunnustuksen, niin mitättömänä itse siihen, kaiken aikaansaadun minussa Kristus, niin ollessani Hänessä ja Hänen muuttama, kosketun ja liikutun syvästi, sillä koen että kaiken kiitoksen minkä mahdollisesti saan, on aikaan saanut Kristus. En minä, vaan Hän on sen aikaansaanut minussa. Itse en ole tehnyt muuta kuin antautunut Hänelle, myös olen antanut mieleni Hänelle.

[ Luuk 6:30 Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa. ]

Minä rakastan Jeshuaa Messiastani. Hän on armaani. Mitä saan, sen tuon Hänelle. Kaikki minkä saan, sen tuon Hänelle, ja näytän Hänelle. Sillä se on Kristuksen ansiota. Ja olen niin suunnattoman kiitollinen Hänelle kaikesta.

Kun uskova saa tunnustuksen, sen pitää koskettaa ja murtaa, sekä tuoda syvän liikutuksen ja kiitollisuuden Herran puoleen. Silloin ei saa reagoida polleasti. Mikäli tulee sellainen olo, että siitä kehusta kohentuu itsetunto, ja ego, niin ihminen toisin sanoen omii itselleen Kunniaa, joka kuuluu vain Herralle, joka saa aikaan kaiken. Siihen jääminen ja siinä tuudittautuminen on silloin ehdottomasti syntiä.

[ Room 2:29 jolle ei tule kiitosta ihmisiltä, vaan Jumalalta. ]

Kun annan jolllekin tunnustuksen, annan sen sen tähden, että huomaan sen uskovan, antautuneen Herralle. Itse uskovana riemuitsen siitä kun näen jonkun Jeesukselle antautuneen ihmisen, joka kirkastaa Jeesusta varmalla tavalla. Ja yleensä aina poikkeuksetta silloin annan tunnustuksen rohkaisun tähden. Mutta tuon saajan pitää olla nöyrä, ja ei omia sitä tunnustusta, vaan murtua Herran edessä kiitollisuuden tähden.

En yleensä kiitä lihallista ihmistä, lihallisista teoista. En jaa kiitoksia kuin arvokaita seteleitä, kuin arvottomina päivittäistarvikkeina. En ruoki lihalista mieltä, joka ahmii oman kunnian tyydytykseksi tunnustuksia ja kiitoksia. En siis jaa kiitosta lihalle. En tyydytä kenenkään lihallista vaadetta tai himoa. Kiitos on lajhaa, arvokasta ja Pyhää.

Mikäli joku vaatii kiitosta, niin en voi todellakaan silloin antaa kiitosta. Sillä kiitos on uhri. Sitä ei voi pakottaa, ja hallita. Kiitos on suloinen ja vilpitön anti. Sitä ei voi ja saa väheksyä. Kiitos nousee sydämestä asti. Kiitos koskettaa aina sisintä, kun kiitos on lähtenyt sisimmästä. Kiitos koskettaa sydäntä ja sisintä.

Kiitos liikuttaa ja murtaa. Sitä ei voi väärentää. Tekokiitos on vain naamiota. Hengellinen ihminen erottaa aidon - epäaidosta. Jumala rakastaa, ja Hän halajaa kuulla ihanaa sointua ihmisen sisimmästä Hänen puoleensa. Ylistystä palvontaa ja Kiitosta. Hänen uhrinsa on Jeshua, oma rakas poikansa, niin siis henkilökohtainen kiitos uhrimme on kiitollisuus ja oma antautuneisuutemme Hänelle.

Jeshua ei vaadi meiltä kiitosta. Mutta Hän odottaa kuuliaisuutta. Kun uskova kiittää Häntä, se on lahja Hänelle. Se kiitos koskettaa ja liikuttaa Häntä. Aivan samoin, meidän kuuluu liikuttua saatuamme tunnustuksen. Oih, miten rakastan Jeesusta. Voi kuinka Häntä rakastan.... Olkaamme Kristuksen kaltaisia... olkaamme Hän tuoksuansa täynnä... oi Jeshua.. mi amor..

Koen että kuinka tärkeää on seurata Jeesuksen esimerkkiä, noudattaa Hänen tahtoaan, julistustaan ja toimintamalliaan sekä Jumalanyhteyttään. Hän kun voisi olla esikuva ja niin palvottu, että jokainen tavoittelisi sitä yhteyttä Taivaan Isään, mikä myös Hänellä oli. Kun vain moni uhraisi itseään hivenen enemmän Hänen tähtensä. Paastoaisi ja seurustelisi Isän Jumalan kanssa. Antautuisi Hänelle. Ja antaisi kaikeni raueta, mikä on omaa itseä ja vastakkain Hänen absolyyttistä Pyhyyttänsä vastaan.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005