IRC-Galleria

susi lammasten vaatteissa - kuulin että olen sellainen kuolisin heti paikalla jos kykenisin, jos olisinkin sellainen, mutta kun tutkin itseäni ...ei ei eihhh.. hyvä että lähdin pois tuolta, tälläistä se aina on ja on oleva..surku..ei sille voi mitään.. näin on ollut nuoruuudesta asti. Ainakaan minun sukulaiseni eivät minua sellaisena pidä. Mutta he tuntevatkin minut oikeasti. Ei vain pelkkinä kirjoituksina. On parempi tosiaan että en sinne enää ikinä mene. En tiedä mitä varten elän ja olen, olen tosi tyhjänpäiväinen ihminen. Yksi pahimmasta loukkauksesta on sanoa minua sudeksi. Mutta minä en jaksa aina olla haukuttavana. Niimpä minun pitää mennä pois. Koska tänään minulle tulee vieras, niin en voi ruveta itkemään. Ja vuodattamaan sydäntäni, vaan minun pitää olla iloinen, vaikka en kobin iloinen nyt olekaan. On tosi kurjaa kun ei voi olla oma itsensä nyt. Vaan pitää panna purettava olo syrjään odottamaan, pääsiäisen jälkeen vasta kun olen taas yksin on aikaa purata Jeesukselle näitä asioita. Oijoih... Oikeesti ei mua huvita koko elämä.. mutta keho vaan on sitkeä..minun tahto ei ole, mutta keho on. Olisin jo monesti luovuttanut mielelläni, koska minulla on turva Jeesuksessa ja rauha. Maailmassa ei sen sijaan ole rauhaa, ja ruumis on vankilani joka ahdistaa minua.Ilmeisesti lähdin pois sieltä juuri ajoissa ja oikealla hetkellä. Nyt vaan olen ja ihmettelen..


[ Joh. 10:12. näkee suden tulevan — ja niin susi raatelee niitä ja saa lampaat hajaantumaan. ]

[ Matt. 7:15. Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. ]

Tälläisenä minua pidetään

[ Matt. 13:57 Mutta Yeshua sanoi heille: ”Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan.” ]

Pitäköön minua minua pitävät, se jolla on Herran Sana ja Pyhä Henki tietää kyllä totuuden Hengessä. Mutta kyllä se satuttaa minua syvästi, ainoa mikä on tärkeää ja ainoa mitä varten elän ja on merkitystä minulle ja josta kirjoitan, sen epäily ja kyseenalaistaminen, uskovien suusta, kyllä todella satuttaa. Mutta joka kerta kun palaan, tulen vahvemmassa latauksessa, mutta enemmän rikkoutuneena ja mitättömämpänä, sillä muistan kaikki, ja varon ja olen hyvin herkkäsignaalinen ja menen heti pois, kun merkit viittaa toistuvaan ilmiöön. Kuten olen kirjoittanut, en halua joutua vapaaehtoisesti kivisateeseen. Minuthan jo siellä julkisesti eilen kirjallisesti tuomittiin vankilaan että kuulaa kalloon. Ja aina tulee kymmenen syyttämään ympärille. En aio sietää sellaista - vaan lähden pois. Psyykkeeni ei kestä kaikkea. Olisi iso tarve rukoilla nyt ja vuodattaa sydäntäni, mutta kun tunnin sisällä tulee vieraani. Ja itkuun ei riitä tunti eikä kymmenenkään.

Ihmiset haluaa että nauran valokuvissa ja olen iloinen, ja humoristinen ja vitsailen. Mutta en voi ja saata. Mitä iloa minulle on sellaisesta. Miksi olisin jotain mitä en ole. Eilen luin Hilja Aaaltosesta, en voisi kuvitellakaan että Hän vitsailisi ja naureskeli kuvissa. Minusta se ei vaan sopisi vanhurskaalle ihmiselle, jolla on taivasikävä, ja joka on saanut maailman elämästä kylläkseen. Minä olen saanut kylläkseni ja minulla on taivasikävä. Jos joku pelkää kuviani vakavuuden tähden, se pelkää kuolemaa. Koska olen tutustunut siihen, niin läheltä kuin olen uskaltanut siihen tutustua. Ei minua huvita typeryydet, hauskanpidot ja teeskentelyt. Ne ällöttää melkein. Ne on teeskentelyä.

Mikäli joku minulle sanoo humoristista, loukkaannun, koska minusta se ei ole aitoa, vaan lihallista yritystä miellyttää. Minusta sellaisessa on taka-ajatus aina. Joskus saatan tietenkin itse olla hiaman humoristinen, mutta hetken vain. Ja silloinkaan kukaan ei käsitä, koska huumorini on erilaista kuin muiden. Koskaan ei kukaan ole käsittänyt minun huumorintajuanikaan. kaikki menee ihan hölmöiksi, koska eivät tajua sen ideaa. Näin tapahtuu realismissa ja netissäkin. En osaa olla samanlainen kuin muut. Nuoruudesta lähtien kukaan ei ole käsittänyt ajatuksen juoksuani. Olen aina ollut outo.

En tosiaankaan tiedä miksi elän maan päällä. Tähän astikaan ei ole ollut tarkoitusta. Muuta kuin oppia Jumalasta ja puhua Hänestä, ja Hänen Sanastaan. Mikään muu ei minua kiinnosta, se on todellista ja ainoaa joka rakentaa minua. Mutta tuntuu kuin kaikki on silti turhaa. Sen takia, koska se mitä kirjoitan se ei vaikuta missään mitään. Olen kuunnellut koko päivän tässä Messiaanisia worship-lauluja taustalla, kuten jo viikkoja olen kuunnellut. Ne on rauhoittavia ja saa sisimmän tuomaan kauneutta esille.