IRC-Galleria

1.) Menen Jeesuksen luokse,
sanat viimeiset huulillain soi.

'' Taivaan kunnalla kirkkahimmalla -
vihdoin ylkäni nähdä mä voin.'' (x2)

2.) Menen Jeesuksen luokse,
enkeljoukko mut noutavi pois.

'' Minut liitetään Pyhien joukkoon -
mustat mullat ei estää mua voi.'' (x2)

3.) Menen Jeesuksen luokse,
kutsun satamaan purteni saa.

'' Taivas todeksi uskoni antaa -
se on Jumalan kallis maa.''' (x2)

4.) Menen Jeesuksen luokse,
kotirantojen tuntumaan.

'' Lasken ankkurin Kristallivirtaan -
astun rannalle Jumalan maan.'' (x2)


Kun kirjoitin tätä iki-vanhaa hengellistä laulua kasetilta tippa silmässä, niin kuinka koskettava se onkaan, viimeisen säkeistön aikana itkin jo tulvien. Tämä on todella kaunis ja koskettava laulu ja sävel !!!

[ Room. 12:2. Että te ette mukautuisi tähän ikuisuuden aikakauteen, vaan te muuttuisitte mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne mikä on Jumalan tahto: mikä on hyvää ja otollista ja täydellistä. ]

[ Fil. 4:5,7-9. Teidän lempeytenne tulkoon kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, suojelee teidän sydämenne ja teidän ajatuksenne Messiaassa Yeshuassa. Ja vielä, veljet ( +sisaret ), kaikki mikä on totta, mikä vilpitöntä, mikä oikeudenmukaista, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvämaineista, jos on jotain taidollista ja jos on jotain kiitettävää, sitä ajatelkaa — minkä myös olette oppineet ja vastaanottaneet, ja kuulleet ja nähneet minussa: näitä asioita tehkää, niin rauhan Jumala on teidän kanssanne. ]

eikä seuraavasti (jae 8):

[ Ja vielä, veljet ja sisaret, kaikki mikä on valhetta, mikä luikurimaista, mikä vääryydenmukaista, mikä likaista, mikä vihattavaa, mikä pahamaineista, ja jos on jotain tyhmyyttä ja jos on jotain haukuttavaa, sitä ajatelkaa... ]

Näin tehdään ja toimitaan ja eletään kuitenkin seurakunnissa, uskovien kodeissa, perheissä, työyhteisöissä ja kaikissa sosiaalisissa tekemisisssä! Mässytellään häpeällisillä asioilla, katsotaan uutisista väkivaltaa, katsotaan scifiä ja väkivaltaa, ja haureellisuutta suvaitsevaa viihdettä. Puhutaan pahaa ja arvostellaan ja juorutaan ja panetellaan.

Jakeessa 9 sanotaan, että joka elää jakeen 8 mukaan sen kanssa on rauhan Jumala. Mutta entäpäs jos elää tuon väärinkäännös tulkinnan mukaan, onko rauhan Jumala sen ihmisen kanssa? Kuitenkaan ei voi palvella kahta Herraa, toinen on alamainen - toinen hallitsee.

Mikäli itse olen jossakin, jossa pahaa puhutaan jostakin henkilöstä, vaikka aiheellisesti, niin en halua osallistua sellaiseen. Vaan käännän asian toiseksi. Eli - yritän saada näkemykset kääntymään, siihen mistä asia johtuu. Ei ihmiseen itseensä, vaan johonkin, joka saa sen aikaan. Sillä ongelma on siellä, ei ihmisessä itsessä.

Mikäli puhuu henkilöstä, se on hyvin lihallista ja mielipiteellistä. Ja ihmisen lihan mieli on aina altis - sielunvihollisen manipuloitavaksi. Siksi aina minulla on pyrkimys valottaa taustaa, saada ihmiset pois siitä ympyrästä, että pommittavat vain ihmistä. Ja nimenomaan kaikki on hengellistä. Joten kaikessa on pimeys ja valkeus. Ja nimenomaan, ongelmat johtuu pimeyden vaikutuksesta.

[ Luuk. 6:28. siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat. ]

Raamattu käskee siunaamaan vihollisia ja niitä jotka kiroavat uskon tähden. Mutta entäpä kun uskovat omia hengellisiä sisariaan ja veljiäänkään eivät kykene siunaamaan Kristuksessa, vaan panettelevat ja juoruavat. Seurakunnasta ja uskovien keskuudesta pitäisi lähteä tämä Raamatun käsky jo todeksi eletyksi!

On siinäkin jo aivan tarpeeksi että vastustajamme sielunvihollinen aina pommittaa, ja tuo ikävä mielialoja ja ajatuksia mieliimme, kukaan ei ole täysin immuuni niille. Mutta miksi ehdoin tahdoin ravita itseä sellaisilla ja vieläpä ruokkia ja ravita heikompia uskovia sellaisilla mielipiteillä? Älkäämme olko sielunvihollisen kaltaisia, vaan Kristuksen kaltaisia, siis pukeutukaamme Häneen.

[ Efe 5:3-4,10. Mutta avioliiton ulkopuolisia suhteita ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin on pyhille soveliasta, ei myöskään rivoutta tai typeryyksien puhumista tai pilkan tekoa, jotka ovat sopimattomia, vaan mieluummin kiitosta. Älkääkä osallistuko pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päin vastoin nuhdelkaa. ]

Edelleen tässä mainitaan ja teroitetaan, samaa asiaa. Että Kristuksessa olevat uskovat ovat Pyhitettyjä. Ja pyhitetyn uskovan elämän tulee olla pyhää ja erotettua ei pyhästä. Tämä ''ei pyhä'' tarkoittaa kaikkea sitä mikä on maailmassa ja on lihallista ja mikä ei ole rakentavaa ja rakastettavaa. Pyhitetty uskova ei ravitse omaa tiedon janoaan turmiollisilla asioilla, ei etsi maailmasta turmiollisia nautintoja, ei etsi omaansa. Vaan Jumalan valtakuntaa.

Pyhitetty uskova haluaa rakentua ja pyhittyä. Hän haluaa oppia tuntemaan pyhittäjänsä. Hän haluaa oppia Jumalan salat, ja ne aukeavat Jumalan Sanan tutkimisesta. Jumalan Pyhä haluaa olla Pyhässä Hengestä riippuvainen. Hänen vaikutuksessaan, Hänen johdatuksessaan ja opetuksessaan. Pyhitetty uskova karttaa ja kammoksuu ei pyhää.

[ 2.Kor 7:1. Kun meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

[ 1.Tes 4:7. Sillä Jumala ei ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. ]

[ Jaak 4:8 Lähestykää Jumalaa, niin Hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja pyhittäkää sydämenne, te joiden sielu on jakautunut [ palvelemaan kahta päämäärää ]

AMEN!

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Sielunhoito, on rukousta ja toisen ihmisen kuulostelua Pyhässä Hengen aisteilla ja Pyhän hengen armolahjat ovat avuja siinä palvelutehtävässä. Sielunhoitoon kouluttaja on Pyhä Henki. Siihen palvelutehtävään kutsuu Pyhä Henki. Sielunhoidossa jaetut asiat, ne kuuluvat ehdottoman luottamukselliseen vaitioloon. Sielunhoitaja ei saa olla juoruava ihminen, missään merkityksessä ja nimessä.

Kaikki mitä siinä istunnossa puhutaan, on salaista ja luottamuksellista. Sielunhoitaja on vain auttaja ja kanava. Hän on vain enimmäkseen kuuntelija, ja sanoo harvoja sanoja. Hän rukoilee ja armolahjojen avulla hän palvelee sitä joka on hänen esirukoiltavana. Sielunhoitoon ei voi kouluttaa kukaan muu paremmin kuin Herran Henki, koska ilman Häntä sitä tehtävää ei voi suorittaa.

Sielunhoitaja, on vain inhimillinen kanava, jota Jumala käyttää ja täyttää. Hän on vain palvelija, joka unohtaa kaiken sen jälkeen. Sielunhoidon tavoite on että esirukoiltava saa vapautua, kertoessaan ja tyhjentyessään kuormistaan. Ja rukoiltava saa varustautua uuteen voimaan ja rohkeuteen hoitavan rukouksen kautta, joka on yksilöllisen pitkä tai laatuinen.

Sielunhoito on siis asia, missä kaikki keskusteltu on niin salaista kuin olla voi. Se on rukoiltavan ja Jumalan välistä, sielunhoitaja on vain palvelija, joka kuulee, mutta unohtaa kuulemansa. Sillä se ei ole hänelle tarkoitettu, vaan Jumalalle. Hän on vain siinä lähimmäisenä hetken aikaa.

Jokainen uskova voi olla sitä. Mutta siinä tarvitaan nöyryyttä. Siinä ei olla edustamassa omia mielipiteitä. Ei niin! Vaan siinä kuulostellaan Pyhän Hengen antamia visioita ja sanoja. Siinä on todella tärkeää olla mahdollisimman pieni itsessä, ja antaa Jumalan tehdä kaikki ja antaa ne sanat olla niitä jotka on Jumalan Sanaa, ja Pyhän Hengen nostamia sanoja. Se ei ole ihmisen oma suoritus. Siinä palvelutyössä on oltava kärsivällinen.

On monia ammatti pappeja ja ammatti terapeutteja, jotka saa leipänsä työstä, ja jotka tekevät ihmismielellä ja päättelyllä ja järjellä suorituksensa. Toisin sanoen heiltä puuttuu tärkein - eli Pyhän Hengen osallisuus ja voitelu! ''Ja sitten on myös:'' Pyhän Hengen kasvattamia ja kouluttamia saarnaaajia ja sielunhoitajia. Oikealla Herran valtuuttamalla työntekijällä on aina Pyhän Hengen voitelu! Ilman Häntä, ei uskova palvele. Palvelija on riippuvainen Pyhän Hengen voitelusta!

Itselläni ei ole ollut henkilökohtaista sielun hoitajaa elämäni aikana. Mutta olen erään ystävän kanssa joskus keskustelleet ja tehneet keskinäistä sielunhoitoa. Hän rukoilee, ja minä kuuntelen ja saamme näin kumpikin Herralta siunauksia ja rohkaisua. Muutoin olen asiat itse kaikki Jeesuksen ja Pyhän Hengen kanssa ja hoidossa kahdestaan käynyt läpi.

On todella paljon asioita, mitä en ole voinut kertoa ihmiselle, vaan yksin Herralle. Näin minusta on tullut riippumaton ihmisistä. Vaan Herrastani olen riippuvainen, niin paljon Hän on auttanut. Niin paljon Hän on ymmärtänyt. Niin paljosta Hän on vapauttanut. Minun oma hoitajani on ollut Pyhä henki. En ole takertunut keneenkään siinä merkityksessä. Kiitos ja Kunnia siitä Jumalalle!

On tärkeää että sielunhoitajan ja palveltavan välille ei tule sellaista riippuvaisuutta, siten että palvelijasta tulee se henkilö, joka aina on se jolta apua ja lohtua haetaan. Vaan on hyvin tärkeää, että palveltava saa kasvaa kiinni Kristukseen. Sielunhoitaja ei voi Kristuksen korvike. Vaan palveltavan, tulee saada omaan elämänsä suhde kuntoon Pyhän Hengen avulla, jotta hän voi Hänessä jatkaa henkilökohtaisesti kasvuaan ja vahvistumistaan kahden Jeesuksen kanssa.

Sielunhoitaja on myös henkilökohtainen ystävä ja lähimmäinen autettavalle ja saa myös itse siinä ohessa paljon siunauksia. Sielun hoitaja on paljon enemmän kuin terapeutti. Sielunhoitaja käsittelee koko ihmisen. Ei vain psyykettä. Ihmisen elämä ei ole psyyke. Vaan varsinkin uskova on elävä sielu, ja Pyhän Hengen temppeli. Ja toimiessaan Voitelussa, uskovan kohdalla, palveltavassa uskovassa oleva pimeys tai lohduttomuus, voi saada uuden lähtökohdan, ja painot pudota, ja ikkunat taas aueta. Ja kanavat virrata.

Sielunhoidossa, ei kerta auta ja tuota pysyvää muutosta, vaikka tulos on helpottavan suuri jo kerrasta. Vaan se on prosessi. Joka kerta kun on ollut siinä, on jotain siitä kehittyvä, Pyhän Hengen prosessoidessa ihmistä arjessa, ja seuraavalla kerralla kuulostelllaan mitä on tapahtunut. Ja taas edistytään eteenpäin. Mutta tämä on etusijassa Pyhän Hengen toimintaa.

Sielunhoito ei myöskään ole kellokorttihommaa. Se voi kestää vartin, se voi kestää 8 tuntia... siinä ei ole mitään etukäteis aikoja, siinä palvellaan, sen palveltavan tarpeista lähtien. Siihen tarvittaessa uhrataan aikaa. Pääasia on että toinen saa kuormat pois ja vapauden. Ihan samoin seurakunnissa pitäisi unohtaa kellonajat. Ja julistaa Pyhässä Hengessä ilman aikamääritelmiä ja rukoilla täten samaten. Myös palvelijan on kunnioitettava itseään, ja hoidettava omaa kanssakäymistään vapahtajan kanssa, että hän voi palvella Herrassa.

Kaikki ihmisen kontrollontointi missä tahansa Hengellisessä työssä on aina pois Jumalan Valtakunnan tavoitteesta. Sillä itse Herrallammekin on aina aikaa meille. On hyvin tärkeää, että kaikki tapahtuu Herrassa ja Hänen kunniaksi. Sielunhoito on siis mielen, hengen ja tunnemaailman huomioonottamista. Ihmisen sisimmän ja syvimmän olemuksen hoitamista Pyhän Hengen kanavana toisinsanoen.

Ihminen ei tee mitään itsessään, Pyhä henki tekee työn kummassakin, sekä palveltavassa, ja palvelijan kautta. Mitä vähemmän palvelija puhuu, sen parempi. Mitä enemmän hän antaa johdattelevia kysymyksiä, täydennöksiä ja eläytyy, sen parempi. Sielunhoitajan, täytyy todella olla kuuleva. Kun tulee rukoushetki, niin hänen täytyy silloin rukoilla niitä asioita, ei omia aivoitelmiaan. Ja hänen on hyvä antaa Pyhän Hengen johdattaa rukousta.

En luota itseeni, en luota itsessäni olevaan tahtooni. En luota itsessäni olevaan luonteeseeni. Minun oma tahtoni ja minun oma järkeni, ne saattavat minut aina murheelliseksi ja teen aina silloin Jumalan tahdosta poikkeavia ratkaisuja. En luota siihen että voisin hillitä itseäni loputtomiin. En usko että voisin olla itseni Herra.

Siis minä tarvitsen Pyhän Hengen ja Hänen johtajuuden elämässäni. Minä luotan Häneen, minä luotan Pyhään Jumalan Sanaan, minä luotan Jeesuksen Kristuksen armoon ja rakkauteen. Tosin sanoen puen ylleni Kristuksen mielen, Pyhässä Hengessä. Pyhä Henki on opettajani, rohkaisijani, hoitajani, vahvistajani ja kaiken lähde. Hän on lähde taivaallisista minun sisimpääni ja minun sisimpäni on Hänessä ja antaudun Hänelle.

En luota ja usko että voin palata, omaan uomaani, vaan koko elämäni täytyy olla Jumalan johdatuksessa, ja Hänen taajuudessaan. En voi palata entiseen syömäkulttuuriini. Vaan on tullut uusi aika siinäkin. Siten että elän vain tarpeellisen tyydykkeen rajoissa. Niin että oma lihani ja mielitekoni, eivät hallitse, vaan Herra hallitsee minua.

Kun uskon Jumalan Sanaan ja Jumalan Voimaan ja Jumalan Henkeen, niin silloin elämäni on Hänessä, ja näin siis haluni ei hallitse minua. Vaan Jumala hallitsee. Ja Hän muuttaa minut joka tavalla. Oma lihan mieleni aina kapinoitsee Jumalan Henkeä vastaan. Mutta - olen jo aikoja sitten alistanut oman mieleni Hänen alaisuuteen, ja Hän on minun Herrani. Ei minun tahtoni tai lihan himoni. Vaan Jumalan tahto ja Hänen Sanansa, joka on perustukseni ja se - pysyy!

Minä uskon Herraani Jeesukseen, Hän on minun Herrani! Hän on minun pelastajani. Hän on minun rakkaaani. Hän on minun kaikkeni, Hänestä kaikki tulee minulle, ilman Häntä ei ole mitään. Hänen kauttansa on minulla yhteys ValtaIstuinSaliin Isän Jumalan luo, Kaikkein Pyhimpään!

Minun ongelmani on Jeesuksen ongelma. Minun ahdistus on Jeesuksen probleema. Minun vajavaisuuteni on Hänen täytettävänään. Minun kaikki problematiikkani ja puutteeni on Hänen omiaan, koska olen Hänen. Minun syömiseni ja nukkumiseni on Herran aikaa ja kädessä. Minun muotoni on Herran omaisuutta. Minun olemuksni on sitä palvelua varten mitä Hän haluaa, ensisijaisesti jäseneni toimikoon palvonnan ja Jumalan Sanan esille tuonnin kanavina. Sillä se on todellakin Hänen oma tahtonsa.

Minä olen Herran oma. Minun mieleni on antautunut Hänelle. Minä tahdon sitä mitä Hän tahtoo. Minä haluan että Hän ymmärtää minua. Ja Hän totisesti ymmärtää. Mutta myös minä haluan ymmärtää Häntä. Ja todellakin, Jumalan Henki joka on opettajani, sekä Hän on mieleni ja ajatuksieni virittäjä. Hän inspiroi minua ja antaa oivalluksia, Hän tuo esille Jumalan Sanaa - minun muististani. Jeesus on totisesti Hyvä!

Kun luotan itseeni tulen levottomaksi ja murheelliseksi. Ei aikaakaan kun huomaan että kirjoitin jotakin, mihin Henki ei yhdy. Sellaista mikä on oma mielipide, jossa on sävynä jotakin, mikä on pois pantavaa. Tuskin kovin moni ihminen sellaista huomaakaan, mutta minä tiedän sen itse. Ja silloin minun on vain vaiettava, ja tehtävä parannus.

Tälläistä tapahtuu usein. Mutta se on tavalliselle ihmiselle vierasta. Mutta saatan huomata monen uskovan ilmaisevan sellaisia asioita tai jollakin sävyllä, että Hengessä kauhistun sitä. Ja tämä totuus on täysin sumentunuttta monilta. Ellei Pyhä Henki ole silmävoide, niin uskova on osiltaan sokea. Ellei uskovalla oleva Hengen kuuleva korva auki, Häne ei käsitä ja ymmärrä Jumalan tahtoa ja Sanaa. Mieleni ja tahtoni ja kaikkeni olkoon Pyhitetty Jumalalle. Ja olkoon Pyhän Hengen voitelu minussa, kaikissa Hengellisissä aistimissa. Haluan olla täysin viritetty Jumalalle.

Haluan olla todellakin valvova neitsyt. Sen vastakohta on paatuneisuus eli nukkuminen. Miksi ei uskovat etsi Jumalan Valtakuntaa? Miksi ei uskovat todella heittäydy uskoon?! Miksi ei uskovat uskalla porautua Jumalan arvoituksiin syvälle? Miksi eivät uskovat erottaudu maailmasta, vaan kaikella tavalla mukautuvat siihen tahdollansa, mielellänsä ja himoillansa. Ovat siis kietoneet sielunsa mielineen maailmaan kiinni.

Miksi eivät uskovat havahdu? Miksi he eivät paastoa? Miksi he eivät lue Jumalan Sanaa? Miksi he kuuntelevat korvasyyhyä? Miksi he eivät kestä selkeää Pyhää suoraa Jumalan Elävää Sanaa? Miksi uskovat eivät elä rukoillen joka aika? Miksi uskovat eivät tahdo Pyhittäytyä? Miksi uskovat ovat lihallisia ja välinpitämättömiä? Miksi uskovat ei elä taivasta varten, siis kuollakseen omalle tahdolle ja elääkseen Jumalalle iankaikkisesti?

Miksi uskovat eivät pureudu Pyhään väärentämättömään Sanaan? Miksi uskovat tarvitsee pelastusrengankaita? Sellaisia kellukkeita, jotka kuuluu uimataidottomille lapsille. Miksi eivät uskovat jätä niitä, kun ovat selvinneet uskossa alkeita pidemmälle. Miksi he eivät pitäydy pelkästään alukuperäiseen Pyhään Sanaan? Miksi uskovat ovat niin velttoja ja uimataidottomia uskossa?

Näitä kysymyksiä on tuhanssia! Ja on vain yksi vastaus! Heissä ei ole Pyhän Hengen johtajuutta! Heidän päänsä on joku muu, kuin Herra. Sillä Jumalan Henki johtaa aina syvemmälle Herran tuntemiseen ja löytämiseen sekä Pyhitykseen sisälle. Pyhä Henki vie ihmisen syviin uimavesiin, syvälle Jumalan tuntemiseen. Miksi ihmiset pelkäävät Jumalaa, vai onko niin että ihmiset pelkäävät itseään?

Onko itsensä tyhjyyden löytäminen niin pelottavaa, että siksi ei voida antautua kokonaan Jumalalle. Sillä on niin, että ilman riisumista ja puhdistumista, ei voi pukeutua valkeisiin vaatteisiin. Eli parannus on ensin tehtävä. Ensirakkaus Jeesukseen on löydettävä, ja on luovuttava omista vaatimuksista ja peloista.

Jeeus antaa vapauden. Hän antaa sisimpään elävät ja terveet vahvat tunteet. Hänen virtansa vuotaa ja virvoittaa. Mutta ensin on käytävä kyynellaakson kautta, sitten tämä laakso muuttuu vasta lähteiden maaksi. Kun sinä itket rakas Jumalan lapsi. Pyhä Henki itkee kanssasi sitä itkua. Et ole silloin yksin. Et ole koskaan yksin, kun olet jättänyt elämäsi ja kuormasi ja taakkasi ristin juurelle.

Hän antaa sovinnnon, Hän antaa lahjavanhurskauden. Hän kukistaa kuoleman vallan. Hän turjuu puolestasi kaikki epäilykset. Hän saartaa sinut viholliset hyökkäksiltä sinun puolestasi. Hän ei anna sinun kulkea harhaan, ei minnekään missä saatat vahingoittaa itsesi, koska sinä olet Hänen yhteydessään. Hän tulee silloin johdattamaan sinua. Hän vie sinut pois sieltä erämaasta, sieltä kivikkoisesti karrikoituneesta maasta. Hän muuttaa sinut sisältä ja ulkoisesti.

Hän on Mestari, Hän on muuttaja, Hän on mielistynyt sinuun. Kun sinä tulet Hänen eteensä ilman epäilyksen häivää, sydän valvoen ja odottaen Häntä. Tulet huomaamaan että Hän antaa sinun kuulla ja nähdä, miten Hän itse näkee ja kuulee asiat. On suurta armoa olla pelastettu ja huuhdottu Karitsan Pyhässä Veressä puhtaaksi, koko omatunto voi olla Hänelle Pyhittynyt. Kaikki Jumalan Pyhät Sanat, ne tulevat toteutumaan. Ne tulevat täyttymään. Sillä kaikki mikä on alusta ollut, se on vastakin oleva.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

[ Efes. 4:22-24 ''että teidän tulee laittaa pois entisen käytöksenne mukainen vanha ihminen, joka on turmeltunut ja petollisten himojen alainen, ja Hengessä uudistua mieleltänne, ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan kautta on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhitykseen''. ]

Kun Jumala loi ihmisestä elävän ihmisen, joka käsitti kehon, sielu ja hengen. Niin Jumalan silmissä se luomus on Hänelle elävä siksi koska ihmisessä - on Elävä Henki, eli Hänen Henkensä. Jossa ei ole, on kuollut Hänelle. Vaikka eläisi maailmassa, koska siinä ihmisessä ei ole Jumalan Henkeä. Jumala siis loi ihmisen täydelliseksi Paratiisiin. Ihmisessä oli Jumalan Henki jo istutettuna, eli Pyhä Henki.

Jos ihmisessä joka ei ole pelastunut, olisi Elävä Henki, joka jotenkin vaikuttaisi, ( siis on olemassa vain Jumalan Henki ja demonisia henkivaltoja ) Niin mikä Henki voisi vaikuttaa silloin mielissä? Eli mikä on ihmisen henki, ilman valoa? Jos siis ihmisessä olisi joku henki, joka ei usko Jeeukseen, niin monihan voisi olettaa, että ihmisen olematon Jumalasta poissa oleva henki, muuttaisi ihmisen mieltä. Mutta se ei ole mahdollista.

Koska Jumalan Henki on ainoa joka muuttaa jaloksi ihmistä, ja Pyhyyteen. Ja toisaalta pimeyden ja eksymyksen henki johtaa ihmiset eroon Jumalsta, hillittömiin himoihin ja epäuskoon ym... Eli siis onko ihmisessäkin ilman Herraa joku aktiivinen elävä henki? Jos näin olisi, ihminen voisi pelastaa itsensä, ja pyhittää itsensä ilman Jumalaa.

Moni sanoo että kaikissa on ruumis ja siulu ja henki. Mutta jumalattomassa ei voi olla elävää henkeä. Jumalan Sana ei puhu ihmisen hengestä - vaan sielusta. Kaikki ihmisen tekeminen ilman Jumalaa johtuu siitä, että puuttuu totuuden ja Jumalan pelon valo. Ja siksi ihminen kulkee sokeudessa. Ilman synnintuntoa ja paatumuksessa.

Jumalan Sana myös mainitsee hengellisesti kuolleista ihmisistä. Kun on hengellisesti kuollut, silloin ei ole elävää Henkeä, vaan pimeys. ns. musta aukko. Silloin ihminen on vain sielullinen. Pelkkä janoava sielu, joka imee aukkoonsa lohtuja, kadottaen ne sitä mukaan. Uskova jossa on Pyhä Henki, on äärettömän rikastettu ihminen, koska hänessä pysyy ja vaikuttaa tämä valkeus.

Eikä vain uskovassa ole ainoastaan sielunelämä ja näkökulma. Sillä kaikessa vaikuttaa Pyhä Jumalan Henki. Tiedän omalla kohdalla myös mitä tuo otsikko tarkoittaa. Uskova tulee viattomaksi, mitä kauemmin vaeltaa uskossa ja mitä kuuliaisempi on. Mitä enempi elää Hengessä, sen tahrattomampi vaellus , ja vaikuttimet. Uskovalle moni asia voi olla vilpitöntä, lapsenkaltaista iloa, jota maailma ei käsitä. Kauan uskossa elävä, pienenee, ja Jumalan merkitys hänelle suurenee.

Jumalan Sana sanoo, että pimeys ei käsitä valkeutta, ennenkuin totinen valkeus tuli maailmaan Kristuksen kautta. Sillä kristus on Jumalan UhriKaritsa, ja Jeesus käski ostamaan Häneltä silmävoidetta, niin että näkisi. Pyhässä Hengessä on uudeksi luomukseksi pukeutuminen. Jumalan Sana on totuus jota katsotaan, niinkuin peiliä. Ollaksemme Jumalan kuvia, tulee syödä Jumalan Sanaa.

[ Ilm 3:18 Minä neuvon sinua ostamaan Minulta kultaa, tulessa puhdistettua, jotta rikastuisit — ja valkoiset vaatteet, jotta pukeutuisit eikä sinun alastomuutesi häpeä näkyisi — ja silmävoidetta, voidellaksesi silmäsi, jotta näkisit. ]

Myös mitä enemmän tuntee Jumalaa ja rakastaa Häntä, ja elää Hänelle erottautuneena, sen vapaampi on sielu, tämän maailman hallinnasta, ihan asenteita myöten. Tämän maailman näkökulmasta, tälläinen on vain teatteria. Kuten uskovan Jumalalllisesta näkökulmasta on pelkkä sielullisuus myös teatteria.

Jumalan Sana sanoo, että Jumalan Sana on hullutus tälle maailmalle, ja toisinkin päin. Myös että, maailma tulee aina vihaamaan Jeesuksen seuraajia. Mutta Jeesuksen seuraajat ovat vapaita Kristuksessa, siinä määrin, että heillä ei ole oikeutta kantaa mitään kuormaa ja kaunaa ketään kohtaan. Sillä koska uskova on saanut paljon anteeksi Herralta, niin myös jokaisen Jeesuksen seuraajankin tulee luopua siitä, mikä ei ole Jeesuksen mielenlaatua.

Uskovan päämäärä henkilökohtaisesti on Pyhittyä, eli tulla muistuttamaan Kristusta luonteelta ja mieleltä. Ja tämä on ainoa mahdollisuus, sillä Jumalan tykö tullaan vain Kristuksen ristin työn tähden. Ja Jeesuksen Messiaan nimessä. Ja näin on automaatio, että muutumme Hänen kaltaiseksi, katsomalla Häntä jota katsomme kirkkaudesta kirkkauteen. Ja siinä on opettajana Pyhä Henki ja Jumalan Sana.

Jumalan Sana sanoo, että kun katsoo kuvastimeen, niin alkaa muuttua saman kuvan kaltaiseksi. Ja Jumalan Pyhä Sana on peilimmme. Meidän päämäärämme. Olemme luotuja Jumalan kuviksi alun alkaen. Ja Jumala on Sana. Mikäli lukee ja tutkii Jumalan Pyhää Sanaa, siinä Pyhä Henki tulee opettaneeksi meitä. Pyhä Henki on se persoona - Elävä Vesi joka kirkastaa kaiken. Myös sen peilin. Kun peilin päälle valuu vettä, niin peilistä tulee erityisen kirkas, kun siihen hohtaa valon säteet päälle.

Jeeus sanoi Syykkarin kaivolla Samarialaiselle naiselle, että hänellä on Elävää Vettä, ja joka sitä juo ei janoa enää millloinkaan. Hän Jeesus, on Elävän Veden ammentaja. Hänen kautta tulee kaikki. Hänessä asuu Jumalan täyteys, Hän täytti Jumalan tahdon. Ilman Häntä ei ole mitään. Kaiken Hän nivosi yhteen.

Erään kerran Jeesus oli opetuslapsiensa kanssa illalla, opetuslapset kehoittivat Jeesusta syömään, mutta Jeesus vastasi, että Hänellä on jo ravintoa. Jeesuksen tärkein vesi oli Jumalan Henki ja tärkein leipä oli Jumalan Sana. Uskon että Hän paastosi usein. Hän myös valvoi ja rukoili öisin. Kukaan ei voi valvoa öisin, ellei paastoa. Paasto minimoi unen tarpeen todella lyhyeksi.

Kuten Rakas Herramme vaelsi, niin pitää meidänkin. Jumalan Sana sanoo, että tulee pukea yllemme Kristus. Eli pukea mieleemme Hänen luonteensa, toisin sanoen muuttua Hengessä mieleltämme. Sillä Pyhä Henki aina kirkastaa Kristusta. Ja antaa aina meille Kristuksen mukaisia avaimia, totuuksia ja lahjoja sekä johdatuksia.

Olen suunnnattomasti kiitollinen Herralleni että saan nyt tätäkin kirjoittaa, se on Jumalan ihme. Mikään liha ei voi tunnustaa että Jeesus on Herra. Mikään liha ilman Pyhää Henkeä ei voi vaeltaa kuuliaisena Herralle. Mikään Jumalalle kuollut teko, ei kirkasta Jumalan Kunniaa. Mikään sivistysteologia, tai oma ponnistus, ei tuota Jumalalle Kunniaa. Ainoastaan se missä Pyhä Henki vaikuttaa, Hän ei yhdy meihin ja tahtoomme, vaan me liitymme Häneen itseensä.

On erittäin tärkeää tänä aikana, pukeutua Kristuksen Henkeen. Jumalan Sana mainitsee, että kun pukeutuu Jumalan Henkeen, niin silloin ihminen ei täytä lihan himoa. Jos Hengessä päätämme vaeltaa, tulee toisin sanoen panna pois vanha ihmisemme. Sillä Herra Jeesus on Herra! Ei ihminen, voi hallita elämäänsä, yhdessä Herran Jeesuksen kanssa. Vaan kaikki on Kristuksen alla, koko elämä, että myös kaikki kunnia nousisi korkeuksiin.

Kistuksessa vapaana elämä on sitä, että on luovuttanut kaiken Hänelle. Jos on jotain omaa, joka ei ole Herran. Niin ihminen ei ole vapaa. Kun siis elää Herrassa, ja Hänen Hengessään, on aina otollinen Hänelle. Ja toisin sanoen, vapaa synnintunnosta. Vapaa elämään vapaana, ilosta ja kiitoksesta käsin, Pyhän Hengen täyteydessä.

Pyhä Henki on Vapauden Henki. Ilman Pyhää Henkeä ei ole vapautta. Jumalan Sana mainitsee että siellä missä on Herran Henki, myös että siellä on vapaus. Ja vielä varoittaa, että vapaus ei saa olla yllyke lihalle. Vaan kaikki on asetettava Kristukselle alamaiseksi. Kristus on siis uskovan pää, tällöin uskova on Hänen seuraajansa ja palvelijansa.

Kun uskova elää Hengen täyteydessä, hän on pyhitetty. Kun uskova on täynnä Jumalan Sanaa ja Henkeä, Hän on Pyhä, koska Raamattu on Pyhä, kuten Jumalan Henkikin on. Kun on täynnä Jumalan valoa ja voitelua, niin Jumalan Pyhyys vuotaa yltäkylläisesti. Ja Jumalan Henki opettaa uskovaa, sisälle Jumalan Sanaan, ja sisälle Hänen itsensä tuntemiseen ja Hänessä Jumalan henkilökohtaiseen läheisyyteen ja tuntemiseen.

Jumalan Sana sana kirjoittaa, että Jeesus siunasi lapsia, ja sanoi etä autuaita ovat lapsen kaltaiset. Autuas ja onnellinen on se uskova, joka on saanut aina olla Jeesuksen seuraaja tai nuorena pelastunut. Pitkään paatunut, ja oman egon kasvattanut, ei voi enää helpolla nöyrtyä Herransa edessä.

Jumalan Sana puhuu että autuaita ovat nöyrät ja hiljaiset, he saavat maan periä, autuaita ovat ne, joita Kristuksen tähden pilkataan, autaita ovat rauhantekijät, autuaita ovat surulliset ja murheelliset ym.. Uskovakin voi elää monen asian ja tilan alla. Mutta uskovan pää on Herra. Ei siis mikään ihminen ja olosuhde, vaan Herra.

Raamattu sanoo, että joka kadottaa elämänsä Kristuksen tähden, löytää sen. Myös Jumalan Sana sanoo, että joka rakastaa enemmän sitä ja sitä henkilöä tai asiaa, ei ole sovelias Herran seuraaja. Vaan uskovan elämässä rakastetuin tulee olla Jumala! Eli Herran seuraaminen on kuuliaisuutta, Hänen Sanaansa tutustumista huolella, ja jatkuvaa Hengen täyteyttä elämässä.

Mutta ellei ole sovelias, ei kasva, vaan jää jonnekin sivuun. Jumalan Sana puhuu palvelijasta joka laittoi leiviskänsä sivuun tai jopa hautasi ainoan aarteensa. Kuitenkin tuo luikuri pääsi taivaaseen, mutta se kätkettykin aarre otettiin siltä pois ja annettiin sille, jolla jo paljon oli. Jos aarre on kätkössä se ei koskaan lisäänny, enenny ja tuota mitään.

Mikä on aarre sitten? Jumalan Sana on aarre. Me olemme Jumalan aarrearkkuja. Toisin sanoen Pyhän Hengen temppeli, tai valajan astia. Mutta se on täysin hyödytön, jos sieltä puutttuu aarre. Jos sitä hävetään, eikä laiteta likoon. Jumalan Sana kehoittaa meitä aina astumaan sekä otollisella että ei otollisella hetkellä saarnaamaan evankeliumia. Jumalan Sana on se aarre.

Ja Jumalan Sana on Voima, itse kullekin uskovalle rakennukseksi. Pyhä Henki on Voima yöhäältä. Kristus on Jumalan Sanan täyteys. Mutta kun me tulemme Hänen kaltaisiksi, mekin muutumme täyteen Jumalan Sanasta, ja Jumalan kaltaisuudesta. Kun olemme kyllästettyjä Jumalan Pyhyydellä ja Sanalla, me tuomme esille vain Jumalan Kunniaa, sillä muuta emme saata tuoda esiin.

Ei uusi viini voi olla vanhassa leilissä, se pakahduttaisi ja puhkaisisi sen leilin, ja niin sisältö vuotaa ulos maahan. Miksi? Koska viini on vahvaa juomaa. Kun on täytetynä Jumalan viinistä, sille täyteydelle edelllytys on se että meidän vanha luontomme riisuuntuu ja synnit tunnustetaan ja saadaan anteeksi. Uutta viiniä, ei lasketa kuluneeseen, rikkinäiseen ja turmeltuneeseen leiliin. Mutta Jeesuksen Pyhä kallisarvoinen Uhri-Veri, puhdistaa meidät täydellisesti. Vain Hänen Veri, ei mikään muu, se on edellytys Pyhitykselle.

Suosittelemani RAAMATUN 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Ooh, ihanaa...niin jos saisi unelmieni avaimet haltuuni.
Mutta ne ei koskaan tule olemaan minun omani, vaan
aina ne on sillä, joka vastaa uniini. Minun on vain
nykyhetken realistisuuden avaimet. Utopian avaimet
on Taivaan Isälllä. Minulla ei ole itselläni kuin tämän
hetken avaimet hallussa, ne on minun päätelmiäni ja
valintojani. Mutta unelmieni hahmotus, on arvoitus.
Niitä avaimia en omista kuin unissani. Niillä avaimilla
voi seilata unelmissa, vaan en todellisuudessa, tässä
ja nyt. Ne avaimet on Herrani. Minun omaani on vain kiehtova,
uteliaisuus. Minun on vain jano. Minun on vain omistamisen
ja aarteen löytämisen tarve. Jos vain voisin omistaa
avaimet. Niin käyttäisin heti niitä. Valitsisin parhaimman
laadun ja sulokkaimman vastineen. En tunnustelisi sokkona,
tai peräti jäisi nojaamaan seinään, sillä turha on jäisiä ja
huonoja lukkoja murtovarmuudelta testata. Tiedän mikä
on paras. Jos omistaisin avaimet, avaisin sen ja kävisin
sisälle, ja omistaisin sen loppuelämäkseni.

Minu on vain se mitä näen. Näkymätön on ei ole omaani,
vaan se on sitä mihin sokeasti luotan. Ja tämä näkymätön
omistaa minut. Minä en omista näkymättömyyttä. Unelma
omistaa minut. Minä en omista unelmaa. Minä vain uneksin
ja olen sen omaisuutta. Sillä unelma on satua. Ooh, herätköön
prinsessa-enkeli jo unestaan - herätköön. Mutta uneni ei salli sen
tapahtua, sillä näkymätön ei niele minua imuunsa, vaikkakin se
omistaa minua. Minä antaudun unelmiini, mutta unelmani ei
ota minua omakseen, vaan lainaa omastaan minulle. Käsitän sen
mikä on haaveeni ja mitä avaimia tarvitsen niiden avaamiseen,
mutta ne avaimet ei ole minun- vaan Herrani. Tiedän sisimmässä
ja tunnossani, että en voi asettaa väärään sisukseen luottamustani.
Tiedän että avaimet jotka minulla nyt on, ne on harjoitusavaimet.
Mutta tiedän myös olevan näkymättömän avaimen ja astian.
Jota haluan omaksi. Vaan en omista sitä aarretta ja sitä avainta,
en sitä unelmaakaan, vaan lainaan sitä. Unelmoin laina- ajalla,
joka on nyt. Kun olen laina-ajan kuluttanut loppuun asti, saan
ihan omakseni sen mikä on nyt lainaa ja utopiaa. Silloinkin olen
unelman oma, ja sen aarteen nieleksimä, sille antautunut.

Aah, tämä unelmieni kotoisa syli, on minua varten. Hänen olemus
on minun sylini ja näköiseni. Hän on minun mielitiettyni. Ja ihanan
näköinen, lumoava. Hänen ajattelunsa ja aivoittelunsa, ovat
minulle aarteita ihmeellisiä. Hänen muotonsa, silmänsä ja
olemuksensa on vastustamattomia. Hänen kaikki minuutensa,
on minua signaalisoiva. Hänet voin monesti ohittaa, sillä kyllästyn
odottelemiseen, sovittamaan samaa avainta siihen samaan aarteen
lukkoon, joka aina pysyy muurattuna. Ja testään muuta. Mutta muut
eivät ole minun unelmieni vastakaikuja. Ne eivät tahdista minua,
vaan ahdistavat.Oh, kumpa tämä aarre, tahtoisi ottaa omani omaksi
aarteekseen. Kumpa kaksi unelmaa Herrassa Jeshuassa, Hänen
kasvojensa edessä tulisivat löytämään yhteisen sillan ja majakan,
ja saaren. Yhteisen autiosaaren missä ei avaimia ikinä tarvita,
vaan kaikki on yhteistä omaisuutta. Ja Herra Jeshua omistaa miehen
sekä vaimon.

Oh, mihin tarvitsen unelmia? Ja miksi, oh? Siksikö että unelma on lohtuni,
mutta ei se voi olla lohtuni, jos se ei omista minua ja olemustani. Silloin
unelma on vain illuusiota, vain peitettä. Unelma on kidutusta. Ellei se saa
omistaa minua. Ja tämä unelmieni uskonsoturi ei valloita minua
vieläkään. Kumpa pääsisin unelmieni kautta vaikuttamaan näkymättömissä.
Mutta unelmani on vain minun omaani, ja ne haltioi minua vähän aikaa.
Ooh, jos vain tämä uskon aarteeni, joka on vain unelma-lainaani,
avautuisi minulle, kuin suuri runsas kasvi, ja nieleksisi minut omassa
emissään. Kumpa hänen emi- aikansa alkaisi nyt, ja kumpa hänen eminsä
olisi heteeni vastakaiku. Jumalani, ah, rakas, suo tämä unelmani muuttua,
tai sitten se vallisee minua iankaikkisesti. Ja siihen asti kieltäydyn
hallinnastani, sinä Herrra omistat minut ja avaimeni. Mikään muu kuin
jämpti ja paras vain on vastakaikuni.

Oi Herrani, rakkaani. Sinä tiedät kaiken. Tiedät ihan kaiken. Tunnet
minut. Oh, Herrani. Minä en halua elämääni sellaista mikä on
itsestään selvyys. Sillä olen itsekin todella erikoinen luomus.
Minä en halua helppoa. Jos olisin tahtonut helppoa, olisin
kymmeniä kiloja raskaampi. Olen nyt todellakin, pilven pinnalla liitelijä.
En ole tavallinen luomus. Olen taivaallisista syntynyt uudesti. En ole
tämän maailman kansalainen. Vaan sinun valtakuntasi perillinen ja oma.
Koko elämäni on suurenmoista ihmettä. Se mitä viime kuukausina
on sisimpään ja identiteettiini, sekä uskoon - tullut uutta vahvuutta ja
pääomaa, on todella huippua. Unelmani omistaa minut. Jä tämä unelma
toteuttaa omaa tahtoaan minussa, ja suuntaudun siihen mihin se
tahtoo, ja anon sitä ja ajattelen sitä - mitä se tahtookin.

Ah rakas Herrani, kun on aikaa vierähtänyt kuukausia, pidempäänkin,
ja tämä syvyys syvenee. Mutta se ei ole epätoivoa, vaan kärsivällisyyttä,
ja syvää yhteyttä. Mutta oi Herrani, sekö on vain illuusiota? Ooh, miksi
oi Herrani ei ole niin, että olisin sellainen, kuin tämä emi janoaa? Miksi
en ole hurmaava tuoksuinen? Miksi en voi olla houkuttava, ihana
luonnontuote, sinun uuttamasi. Miksi, oi Herrani, kaikenlaiset itikat
kaartelevat ympärilllä, mutta se ainoa oikea ei vain heräjä, jos häntä
onkaan? Oh, miksi sallit unelmani? Miksi turhuutta janota ja rakastaa
janoavasti ja alati. Rakas Herra - unelma kouluttaa ja taivuttaa. Se on
luovuttamista. Unelma omistaa minut, en minä unelmaa, ennenkuin se itse
tahtoo. Ja unelma omistaa minut, mutta se on vain unelmaa, kunnes unelma
herää, ja tulee niin todelliseksi kuin oma tulevaisuueni. Ja tämä unelma
näin herää, ja ottaa minut syleilyynsä, jota olen odottanut kuin puun hede.

RAAMATUN 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

[ Room. 8:8 Jotka siis ovat lihan vallassa, ne eivät voi olla otollisia Jumalalle. ]

[ Ap. t. 10:35 Joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen. ]

[ Saarn. 2:26 Sillä hän antaa ihmiselle, joka on hänelle otollinen, viisautta, tietoa ja iloa; mutta syntiselle hän antaa työksi koota ja kartuttaa annettavaksi sille, joka on otollinen Jumalalle. ]

[ Hepr. 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen — sillä sen joka saapuu Jumalan luokse, täytyy uskoa että Jumala on olemassa, ja että Hän on niiden palkitsija jotka etsivät Häntä. ]

[ Kol. 3:23 Kaikki mitä te vain teettekin, tehkää [koko] sielustanne, niin kuin Herralle eikä ihmisille. ]

[ Room. 14:8 Jos me siis elämme, niin elämme Herralle, ja jos me kuolemme, niin kuolemme Herran vuoksi. Elimmepä me siis tai kuolimme, niin me olemme Herran omia. ]

[ 1. Tess. 2:4 Me puhumme — emme niin että olisimme ihmisille mieliksi, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme. ]

[ Gal. 1:10 Ihmisiltäkö minä etsin nyt hyväksyntää, vai Jumalalta? Tai yritänkö olla mieliksi ihmisille? Jos minä vielä mielistelisin ihmisiä, en olisi Messiaan palvelija. ]

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Mä olen huomannut että mulla on nyt vaihe elämässä, jolloin olen 100% siinä. Jotenkin olen sulkenut ulkopuolelle, nyt mahdollisuuden puolison löytymisestä. En koe sellaista oloa, nyt. Nyt on vain sellainen vaihe. Ei ole epätoivoa sen puoleen, ei kipua, ei tuskaa. Vain lepoa. Olen luovasssa elämänvaiheessa nyt täysillä, eli tässä ja nyt. En ajattele tarpeitani, vaan mitä teen ja sen teen hyvin, kunnes se on täydelllisyyteen hiottu.

En koe rakkauden fiilistelyjä. Olen tasaisella perustalla. En koe tulvimista, enkä tyhjyyttä. Itse asiassa minulla on nyt - näin juuri hyvä olla. Itse asissa, ihminen on vain astia. Minä en anna itsestäni mitään, vaan käytän niitä keinoja mitä Luoja on asettanut minuun. Ja käyttäessäni niitä, koen lisää saavani sitä. Koen suurta tyydytystä aikaan saadessani asioita. Minä olen vain kanava, ja käytän niitä taitoja, mitä Luoja on minuun istuttanut.

Oletan vaikka että joku odottaa että ihminen, esim. minä, antaisi itsestä jotain hyvää, ei minulla ole sitä itsessäni, sillä minun lihassani ja inhimillisyydessäni ei ole mitään hyvää, vaan kaikki on heikkoa ja rikkinäistä. Olen ainoastaan kanava, jonka Jumalan Henki täyttää, siis en omista hyvää, vaan hyvä omistaa minut. Ja tahdonko olla Hänen omistuksessa, siitä on kyse. Voin valita joukkueen, hyvän tai pahan. Niin kun valitsen hyvän, niin tuon esille hyvää. Ja Herra on Hyvä!

Kun kirjoitan luentoja hengellisistä asioista, se on koko päivätyötä. Yhden kirjoituksen laatimiseen, sulatteluun ja editoimiseen menee koko päivä. Voin luoda vain yhtä asiaa kerralla. Kun kirjoitan tänne, teen sitä kokopäivä työnä. Muuhun ei ollut senssejä. Kaikki menee siihen. Nyt kun luon taidetta, niin kaikki resussit on siinä, koko päiväisesti. Eli mihin tuohon mahtuu rakkauden kaipaus ja puolison metsästys? Sekin on kokopäiväistä murehtimista ja ajattelua, joka jähmettää.

Rakkaus ei ole käsite se on olemus. Kun sanot haluavasi rakkautta, se ei ole mahdollista omistaa. Sitä voit maistaa, sitä voit kokea, mutta se ei saa sinua omakseen, jos et heittäydy sen varaan. Se on niin suuri. Se ei ole tunne, se ei ole käsite. Se ei ole pääomaa. Se on olosuhde. Rakkaus on kuin valtameri, siinä on tai ei ole. Voi olla rannalla, voi olla nilkkavesissä, tai kokonaan siinä. Kun on kokonaan, niin on kokonaan, ja oma lihasi on Hänessä vettynyt ja täyttynyt.

Minä omistan sinapinsiemenen, mutta sen varren ja hedelmän saa aikaan Jumala. Minä en kannata varttani, vaan Jumala joka on minut tehnyt ja ohjelmoinut taidoilla, jotka ovat ns. pääomaani. Jeesus sanoo sanassaan, asioita, mitkä on ihmisen pääomaa. Ne ovat leivisköitä,tai denareita. Ja mitä niillä kuuluu tehdä? Hän antaa siihen neuvot. Asioida niillä viisaasti, ikuisuuden aikaa varten. Ei kerätä pääomaa maanpäälle, sillä ne hajoavat ja katoavat.

Muuta Jeesus ei Sanassa mainitse, ihmisen pääomaksi. Nämä taidot on niitä, mitä ihmisessä on, luovuus, lahjakkuus, sosiaalisuus ym.. Nämä on tärkeimmät aarteet meissä. Mitä sitten teemmekään niillä? Hyödynnämme niitä vain itsellemme, vai Herralle. Ahnehdimme vai annamme ja jaamme? Jumalan palveleminen on niiden taitojen kautta nautintoa. Se ei ole ahdistavaa. Se on vain virtaamista, jos on Niagaran alla, niin sinä virtaat.

Jos olet taas Niagaran putouksen äärellä, sinä pelkäät sitä voimaa, etkä näin ole virtaava ja sen omistuksessa. Olet silloin kokenut ja nähnyt ja maistanut hyvyyttä, mutta kokemuksesi on vain pientä ja ikäänkuin sivullisesta näkökulmasta. On paljon enemmän kuin tänä päivänä olemme ja tiedämme, mitä Taivas on valmis tarjoamaan ihmiselle. On vain astuttava uskossa eteenpäin, katse luotuna Herraan Jeesukseen, ei omaan itseemme. Kaikkein suurin henkilökohtainen tavoite elämässämme tulee olla Pyhitys.

Minä tarvitsen rakkautta? Minä itse asissa olen siinä tai en ole. Siitä on kysymys, että pukeudun rakkauteen, annan rakkauden omistaa minut. Ja Jumala on rakkaus. Ihminen on vain astia. Ihminen siis on vain pelkkä astia. Jumalan muotoilema ja aivoittelema. Jumala on laittanut kykyjä ja taitoja itseemme. Ikäänkuin ohjelmoinut meitä, jotta me löytäisimme ne taidot. Mutta ne taidot tulevat Jumalan käytössä, menestymään, ja silloin ne tuovat Herralle Kunniaa.

Minäkö tarvitsen rakkautta? Olenko niin sokea, että olemalla pelastunut olen jo täydellisen rakkauden omistama. Ja tämä täydellinen rakkaus muotoilee ihmistä, kos ihminen katsoo täydellistä rakkautta, Jeesusta, Jumalan Poikaa. Mutta jos ihminen katsoo itseään, hän ei näe kuin tyhjyyden ja tarpeen. Sillä ihminen on vain astia. Ja jos ihminen katsoo omaa astiaansa, niin hän unohtaa Herransa, ja astian valo tyhjenee, ja valo hiipuu. Ihminen näin totuttautuu siihen pimeyteen ja tyhjyyteen pikkuhiljaa. Ja toteaa vain rakkauden tarpeen ja sen tunteen.

Rakkaus tulee Jumalalta. Ja Häneen uskomalla ja ainoastaan Häneen katsomalla. Ihminen on vain astia. Jonka on täytyttävä alati ylhäältä. Jos on täyttynyt ylhäältä, ne Luojan ihmiseen ohjelmoidut taidot alkavat kukoistua, ne tempaavat sinut matkalla. Luoja on luoja, ihminen voi myös olla luoja Hänen vaikuttamanaan, kuten ihminen on Luojan kuvaksi luotu. Jumala on Rakkaus, ihminen voi olla Hänessä täynnä rakkautta. Mutta nämä hyvät asiat näyttävät tulevan ihmisestä itsestään, mutta ne eivät tule. Jos olet luova, niin katso Herraan, jos katsot itseesi ehdyt. Koska se taito on ylhäältä dominoitu sinuun.

[ Matt. 14:28-31 Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten". Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö. Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua". Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit? ]

Usko on Jumalaan nojaamista. Heti jos katson itseeni, huojun. Heti kun Pietari katsoi alas, jo yliluonnollisesti veden päällä astumisen ja kävelyn jälkeen, hänet valtasi epäusko ja hän alkoi upota. Usko & Rakkaus & Toivo, on yliluonnollista. Jos katsoo pelkästään luonnolliseen, sen sijaan tulee ihmiselle - epäusko, pelko ja epätoivo.

Siispä koska kaikki hyvä tulee ylhäältä Luojaltamme, joka antaa meidän olla Hänessä, ja Hänen Sanassa ja Hänen Pyhässä Hengessä, miksi emme tahdo olla Hänessä? Aivan juuri siksi, koska ihminen on ylpeä. Sillä Jumalan lapsena olo on nöyrtymistä, ja luottamusta. Ei voi olla ihmisen ego, ihmisen päänä, vaan Kristus on pää ja Jumalan Henki valaisee sisintämme.
Jumalan rakkaus on Pyhyyttä. Se vaatii kaiken, se vaatii ihmisen kokonaisvaltaiseen Hänelle antautumiseen ja sitoutumiseen.

Ylpeys ja pelko ovat ne ominaisuudet jotka estävät uskon tilassa olemista. Sillä usko on rakkautta ja rakkaus karkoittaa pelon. Mutta ylpeyttä ei rakkaus voi sulattaa. Jumalan loi kuitenkin ihmiselle egon. Mutta se ei ole ihmistä itseään varten hukkaan heitettäväksi. Vaan se on ihmisen ominaisuus, jolla voi palvella Häntä ja elää uskoa tässä ajassa toteutuvasti.Jumalan rakkauttakaan ei voi vastaanottaa, siten että se imeytyy, ilman janoa, ilman nöyrtymistä ja ilman sitä, että laittaa Jumalan ensimmäiselle sijalle ihan kaikessa elämässä. Se tarkoittaa sitä, että ihan kaikki mitä sanot, ajattelet ja teet ja päätät, on sopusoinnussa omantunnon ja Jumalan Sanan kanssa.

Minä en luota itseeni, minä luotan Jumalaan. Tiedän miten heikko ihminen olen. Ja tiedän miten suuri on Jumala. Minä en uskaltaisi luottaa itseeni, en uskaltaisi olla oma hallitsijani. Jotenkin olen tullut siihen rimanylitys vaiheeseen, jolloin on helppo olla Hänen mielisuosiossaan, ja helppo antautua Hänelle. Huomaan että kaikki elämässäni on maustunut hengellisesti. Kaikilla elämäni alueilla on Jumala läsnä. En aina kommunikoi Hänen kanssa, mutta valvon itseäni ja tilaani joka hetki. Se mikä sisimmässä häiritsee, se saattaa olla asia, mikä on pois pantava. Mutta sen jälkeen on aina suurempi voitto. Ylpeyden muurien murtuminen tuntuu, mutta sen jälkeen on mahtava vapaus.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

hengellisesti kuollut
sielu, henki ruumis
henki on se joka eläväksi tekee
henkisyys ei ole hengellisyyttä, se on psyykettä ja tunnetta
hengellisys on jumalallista
Muistaakseni psalmien kirja sanoo; että ihminen ei ole eläintä kummempi, vain sielu, ilman elämän henkeä ollessa

Ihminen ei ole jaoteltavissa kolmeen osaan. Jumalalle kuuluu kyllä kaikki ihmisestä. Mutta kuitenkin pitäisi ajatella sitä asiaa, että kolmasosa meistä heräsi uudestisyntymässä eloon, ennen olimme hengellisesti kuolleita. Sen jälkeen vasta Pyhä Henki tuli sisimpään ja laittoi valot päälle, ja elävä vuorovaikutusyhteys aukeni taivaallisiin.

Siirrryttiin siis kuolemasta elävien kirjoihin ja silloin meistä tuli eläviä hengellisesti, ei henkisesti. Tämän maailman termi henkisyys merkitsee tunne-elämää ja psyykettä. Olen monesti miettinyt ihmisen henkeä, voiko sitä olla ilman uudestisyntymää. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että se on pimeä ennen uskoontuloa. Jumalan Sanan mukaan kuollut.

Pitääpä pohtia tätä asiaa, ennenkuin lisää kirjoitan. Tästä ei voi liikaa kirjoittaa yhdellä kertaa. Tarvitsen Pyhää Henkeä, ja sitä että Hän antaa ymmärrystä myös tähänkin asiaa. Jos koen että tämä asia ei tuota mitään rakentavaa ja ei johda muuhun kuin perättömyyteen, tämä on turhaa. Mikäli Hän sitä tahtoo että kirjoitan, silloin Hän antaa lisää näkökulmia ja ajatuksia.

muistio: Kaiva Raamatusta kohtia perusteeksi tälle tutkimus aiheelle

Anteeksi pyyntö ei ole mitään ilman katumusta ja parannusta. Tarvitsenko minä jonkun anteeksi pyyntöä, tarvitseeko Jeesus anteeksipyyntöä? Miksi minä tarvitsen, että joku pyytää anteeksi. Se osoittaisi että olisin väärämielinen ja ylpeä. Pidättäisin toisen vapauden, anteeksiantamattomuudella. Eli ainoa tapa on minun aina elää anteeksiantamuksen tilassa kaikkia kohtaan.

Niin, siis jos en tarvitse anteeksi pyyntöä ihmiseltä, niin tarvitseeko Jeesus. Hänkin antoi jo ristillä kaiken anteeksi. Mutta, hän ei suvaitse syntiä. Eli syntiä pitää katua, se pitää tunnustaa, ja siitä tehdä parannus. Eli myöntää virheensä. Anteeksi pyyntö on vapaaehtoista. Jos joku haluaa tunnustaa asian, joka painaa omaa tuntoa, hän tekee siinä hyvin, nimittäin se tunnustus vapauttaa tuon ihmisen.

Raamatussa Apostoli Paavalin kirjeessä on jae, jossa sanotaan, että kun lainaat jollekin, älä odota että saat sen takaisin. Samoin älä odota että joku tulee pyytämään anteeksi, ja älä ainakaan vaadi sitä. Unohda itse loukkaantunut mieli, ja anna anteeksi, niinkuin Kristuskin on sinulle anteeksi antanut. Pue päällesi Kristuksen mieli, pukeudu Häneen. Jos pidätät, et ole vapaa, jos pidätät, estät myös toista osapuolta eli kantajaa olemasta vapaa.

Nämä asiat on hengellisiä. Sillä anteeksiantamattomuus on synti. Jos elät sellaisessa tilassa tiedostaen sen, ja se painaa sinua, niin selvitä se asia. Selvitä se Herran kanssa, ei sen joka on sinua satuttanut. Hengen maailmassa anteeksiantamattomuus estää vapautta. Se tukkii yhteyden Jumalaan, ja se tukkii monenlaisia yhteyksiä ja siunauksia.

Ihmisellä on kyllä lupa murehtua, ihmisen sisimpään voi sattua sitä ja tätä. Se ei ole syntiä. Oikeanlainen murhe, on Herran mieleen. Pyhässä Hengessä, voimme käydä tuon surun läpi. Me emme ole yksin. Vaan meillä on kantaja, joka auttaa, ja itkee kanssamme ja lohduttaa. Mutta jos olet todella murehtunut, etsi joku uskova, joka on totisen luotettava, harvasanainen sanomaan omia mielipiteitään, ja pura hänelle kuormasi.

Joskus ei tarvitse muuta kuin vain purkaa, ja Pyhä Henki auttaa siinä. Älä puhu kaikille asioitasi haavoittumisen hetkenä, pahinta mitä silloin voi tapahtua, on se että saat kuulla ihmisen neuvoja, toruja ja säälin sanoja. Jotka saavat sinut katkerammaksi tai surkeammaksi. Tai sitten kirjoita kirjaa, päiväkirjaa, tai runoina olosi itsestäsi ulos. Ole täydellinen kuin Kristus.

Mikäli anteeksi pyytävä, ei kadu ja tee parannusta, se on valehtelua. Omatunto Pyhän Hengen vaikuttamana kehoittaa siihen, ja siltä pohjalta tulee toimia. Se on sydämen asia. Ei järjen. Tosin järki ja tahto ovat työstämisvälineet, jolla tutkitaan itseä. Jeesus antoi anteeksi ristillä kaiken. Ja Hän tahtoo että ihminen tekee parannuksen. Tunnustaa syntinsä. Anteeksianto odottaa. Se on valmiina vaan vastaanotettavaksi.

Ei tarvitse karanteeni aikaa, ei tarvitse odottaa viikkoa tai kuukautta, että joko Herra on päättänyt antaa anteeksi. Se on tässä ja nyt. Mutta ilman parannusta, synti erottaa meidät Jumalasta. Sen tunnustaminen ja hylkääminen on täysin vapaaehtoista. Ja Pyhä Henki on Hän joka vaikuttaa omassa tunnossa, mielessä ja sydämessä, parannuksen tekoa. Eli Pyhällä Hengellä täyttyminen on uskovan Voitto-elämän edellytys.

Minä pahoitan mielen kun joku tekee vääryyttä minulle tai Jeesukselle. Silloin kun esimerkiksi en ole tehnyt väärää, ja omatunto sen todistaa yhdessä Jumalan Sanan ja Hengen vakuuttamana. Silloin tulen murheelliseksi. Uskon että Jeesus ja Pyhä Henki myös pahoittavat mielensä. Murheellisiksi tulemisen, tunne muistuttaa loukkaantumista. No, jos jotain murtuu, siinä ilmeisesti jollakin tasolla loukkaakin.

On eri asia loukkaantua kuin katkeroitua. Katkeruus on mielen alueen myrkky, se on asenne, joka hallitsee ihmistä. Loukkaantuminen taas on tunne, josta haluaa päästä irti. Ajatellaanpa, kun satuttaa fyysisesti itsensä johonkin kohteeseen, niin tulee vamma. Ja siihen reagoi kivulla, tosin sitäkin voi hoitaa ja lievittää. Mutta jos aika kuluu, että muutosta parempaan suuntaan ei näennäisesti tapahdu, niin saattaapa tulle katkeraksi, miksi näin tapahtui minulle. Ja alkaa syyttää itseään ja muita ja tilanteita.

Loukkaantunut vetäytyy itseensä, suojelee itseään. On kuitenkin paljon helpompi parantua sisäiseltä loukkaantumiselta, kuin ulkoiselta. Siihen on apu, ja se on anteeksianto. Mutta anteeksi anto on rakkautta ja rakkaus peittää kaiken. Koska Jeshua eli ihmisenä maan päällä, niin Hän ymmärtää, ja itse aina pyrin samaistumaan Häneen, enkä ihmiseen. En tule ihmisen kuvaksi, vaan Jeesuksen kaltaiseksi. Jeesus on esimerkkini todellisesta hyvyydestä.

Onko ihmisellä oikeus pidättää mitään hyvää? Tarkastelen taas Jeesuksen näkökulmasta asiaa. Mikä pidättelee ihmistä, että ihminen ei pääse yhteyteen Jumalan kanssa? Eikö se olekin vain synti. Tässä on se näkökulma, että syntiä, ei pidä kuitata, vaan sille ei saa antaa lupaa. Siis jos joku haluaa käyttää sellaista menetelmää kuin anteeksipyyntä, niin ilman parannusta, joka on syntiä, tulee pidätellä hyvä, sen ihmisen parhaaksi.

Tämä hyvän pidättely ei tarkoita, että sitten ollaan ilkeitä ja kurjia, että vastataan toiselle hänen tekojensa mukaan. Vaan sitä että ei anna toisen sitoa ja hallita. Voi olla parempi että ei ole senkaltaisen kanssa tekemisissä. Vaan tehdään tiettäväksi se että mikä ei ole oikein, ja mikäli parrannusta ei tule, ei tahtoa sen ojentautumiseen, on parempi etäisyys.

[ Luukas 15: 18-24 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.' Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. ]

[ Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; Syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' ]

Tuhlaajapojan vertauksessa, Hän puhui, kuinka Isä odotti avosyliin, ja riensi vastaan. Tämä poika oli täydellisen nöyrä ja sydämessään katuva. Tälläinen on parannus, Hänen tykönsä tuleminen saa Hänet sulkemaan sinut syliinsä. Parannus on nöyryyttä, alistuvuutta ja vapaaehtoista. Ei tuhlaajapojan Isä lähtenyt Häntä etsimään, ei hänen olisi kannattanut. Ei tämä poika silloin olisi nöyrtynyt, vaan pakon alla palannut.

Kun ihminen on uskossa, hänestä tulee ensin Jeesuksen seuraaja, seuraavaksi hänestä tulee Jeesuksen opetuslapsi vapaaehtoisesti. Tämä opetuslapseus aika, jota on koko elämä, siitä hetkestä, kun siihen sitoutui, niin tulee muokkaamaan ihmistä Kristuksen kaltaiseksi mieleltä - Pyhän Hengen vaikutuksesta. Ja yksi hyvin tärkeä ominaisuus on että Opettajamme- kaltainen asenne tulee omaksemme. Se on Kristuksen päälle pukemista.

Se millainen Hän on - sellaisia meidänkin tulisi olla - Hänen kaltaisiaan.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005