IRC-Galleria

[ 2.Tim. 2:20-21 Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kultaisia ja hopeisia astioita, vaan myös puisia ja savesta tehtyjä: toiset ovat arvokkaita asioita varten, toiset taas arvoltaan vähäisempiä asioita varten. Jos joku siis puhdistaa itsensä tällaisista asioista, hänestä tulee astia arvokkaita asioita varten, pyhitetty ja hyödyllinen isännälle, valmiina kaikenlaisiin hyviin tekoihin. ]

Jumala ei jaa Kunniaansa ihmisen kanssa. Ihminen on Hänen astiansa. Ihminen päättää tosin - antautuako vai ei? Jumala on valmis, ihminen ei ole. Jumala voisi tehdä savesta lasin, lasista kultaisen ruukun. Millainen voikaan olla se palvelija, joka antautuu Hänelle, tulessa poltettavaksi. Ei saviastia joudu vielä kummoiseen käsittelyyn. Mitä arvokkaampi aine, sen kuumempi on lämpötila. Sen pienempi on ihminen, sen suuremman kärsimyksen kautta se tapahtuu.

[ Snl 25:4 Kun hopeasta poistetaan kuona, kuontuu ( jalostuu, erottuu, muodostuu ) kultasepältä astia. ]

Mutta kulta ei särjy kun se putoaa, se ei mene rikki ja lommoudu. Savi rikkoutuu, lasi rikkoutuu. Mutta mitä täydempi on Jumalaa, ja mitä vähäisempi itseä, sen lujempi on usko ja astia. Sen enemmän se kestää painetta. Ja se on paljon korkeammalla Jumalan silmissä kuin halpa. Sillä sitä on Jumala todella paljon arvostanut ja todella paljon hionut. Ja se astia on todella rakastanut Jumalaa, antautuessaan, niin paljon pienemään vapaaehtoisesti. Sellainen palvelija on todella arvollinen - Hänen tekonsa. Sellaiselle palvelijalle voi uskoa paljon asioita.

Ensin on valaja (hellää käsityötä =vauvavaihe uskossa), on myös veistäjä ( terävää, hidasta & käsityötä=kärsivällisyys vaihe), sitten on seppä (kipeää & kuumaa =tosi pyhitys vaihe, täysi antautuminen).

[ Joh 13:15 Minä nimittäin annoin teille esikuvan, jotta niin kuin Minä olet tehnyt teille, myös te tekisitte. ]

[ Flp 3:17 Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä jotka vaeltavat tällä tavoin, niin kuin teillä on esikuvana meidät. ]

[ 2Tes 3:9 ei siksi etteikö meillä olisi valtaa siihen, vaan siksi että me asettaisimme teille esikuvan, jotta te tekisitte niin kuin mekin. ]

[ 1Tim 4:12 Älköön kukaan halveksiko sinun nuoruuttasi, vaan ole uskovien esikuva sanassa, käytöksessä, rakkaudessa, Hengessä, uskossa, puhtaudessa. ]

[ 2Tim 1:13 Ota esikuvaksi ne terveet sanat, jotka olet kuullut minulta, uskossa ja rakkaudessa joka on Messiaassa Yeshuassa. ]

[ Titus 2:7 Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, ja olkoon opetuksesi vääristymätöntä, vakavasti otettavaa, vilpitöntä. ]

[ Pt1 2:21 Tähän teidät on nimittäin kutsuttu, koska myös Messias on kärsinyt meidän puolestamme, jättäen teille esikuvan, jotta te seuraisitte Hänen jälkiään. ]

[ Apt 26:29 Mutta Paavali sanoi: ”Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte sellaisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta.” ]


Mitä on tämä esikuvallisuus? Se ei ole sitä, että palvotaan lihaa, tyyliä, muotoa, kauneutta, titteleitä, seteleitä, omaisuutta. Se on sitä mikä on elävää uskoa toteutettuna. Mikäli se on ihmistä koroittavaa, se on väärä esikuva. Mutta kun se koroittaa Jumalaa ja Kristusta, se on arvollista. Sitä on myös sitä uskonkilvoittelua, että pyrkii samaan päämäärään, sen esikuvan, haastaman elämän tavan mukaisesti, mikä seuraa ja noudattaa Jumala tahtoa.

Raamatussa on hyvin paljon henkilöitä jotka ovat meille esikuvaksi. Mutta tämäkin aika tarvitsee heitä. Jotka elää suvereenisen antautuneesti Jumalalle. Paavali oli todella rohkea, kehoittaessaan uskovia olemaan Hänen seuraajiaaan. Hän tiesi että Hänen elämänsä noudatti Jumalan tahtoa. Ja hän saattoi niin sanoa, koska se ei ollut ihmiseen, eli häneen itseensä perustuvaa.

Apostoli Paavali oli hyvin nöyrä Jumalan palvelija. Myös Jeesus oli maailmassa palvellessaan erittäin nöyrä. Vain sen joka on nöyrä, tietää mitä on olla itsessä nolla. Ja ilman tyhjyytttä, ei tule täyteyttä, ilman omaa alamaisuutta, ei tule Jumalan yksinhallintaa. Miten apostoli Paavali tuli sellaiseksi? Hän tuli monien kärsimyksien ja paastojen koettelemana ja läpikäymänä siihen pisteeseen. Siinä vaiheessa, mihin hän ylti, tuli Kristus Hänelle kaikki kaikkeen.

Apostoli Paavali tilitti elämäänsä, uskovat saivat tietää hänen vaiheistaan, ja tiesivät miten tulla Jumalan käyttämäksi ja Kristukselle alamaiseksi. Se mitä Hän kävi lävitse elämässä, hän ei sitä toivonut muille, mutta se mitä hän saavutti omaksuen, sitä hän toivoi uskoville. Helppo elämä ei takaa sitä, että tulee koskaan syvällistä samaistumista Kristukseen.

Paavali olikin siksi mielistynyt moniin kärsimyksiin, sillä sen tähden hänessä tuli kasvua ja sen tähden hän tuli enemmän tuntemaan Herraansa Jeesusta. Kyllä ihminen, joka haluaa todella todella tuntea Herransa, hän asettaa itsensä likoon. Hän tahtoo paastota. Hän haluaa olla kärsivällinen, hän haluaa sanoa ''ei'' monille asioille. Hän ei halua olla helpon tien kävijä.

Ei ole niin että sen kärsimyksen tulee tapahtua vasten tahtoa, niin että joku tulee ja tekee pahaa, ja näin joutuu siihen. Vaan ihan omalla tahdolla vaan päättää kieltäytyä monista hauskuuksista, haluista, himoista ym.. Näin Jeesus toimi, näin opetuslapset toimivat. Ja se on avain Jumalan miellyttämiseen ja Kristuksen syvällisempään tuntemiseen. Tämä on hyvin esikuvallista. Tämä on hyvä esikuva noudatettavaksi.

Mitä sitten saadaan kun toimimme näin? Kieltämällä mukavuuksia ja tottumuksia itseltämme. Silloin me astumme Jumalan puolelle. Me astumme uskoon. Me sitoudumme tekemään sen sen tähden, että Jeesus on niin rakas. Sen tähden että olisimme Hänen todistajia. Ilman läheistä tuntemista ja samaistumista Häneen, emme voi tuodakaan Hänen salattuja sanoja, joita Hänen antaa sydämellemme. Ilman sitä emme tuo Hänen tulvivaa tuoksua esille, niin parfyymimaisena, kuin olisi mahdollista.

Ilman Hänelle luovuttautumista, ja Häneen sitoutumista, uskoon astumista, emme voi täysin olla kykeneväiset todistamaan Hänestä, vaan aina maistumme itseltämme. Aina on suuri mahdollisuus että puhumme vilppiä, koska teemme jossakin kohdissa sanoillamme väärin, koska emme ole sitoutuneita Häneen, jos olemme kuitenkin sitoutuneet riippuvuuden hallintaan ja sen orjuuteen.

Ihana Rakas Jeesus, Kunnia ja ylistys Sinulle! Kunnia ja Ylistys Isälle Jumalalle!

AMEN!

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

MATTEUKSEN ILOSANOMA VAPAHTAJASTA 5:

03. Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
04. Autuaita ovat surulliset, sillä he saavat lohdutuksen.
05. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
06. Autuaita ovat ne, jotka kaipaavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
07. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
08. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
09. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
10. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
11. Autuaita olette te, kun ihmiset minun vuokseni teitä solvaavat ja vainoavat ja valehdellen puhuvat teistä kaikenlaista pahaa.
12. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa.


LUUKKAAN ILOSANOMA VAPAHTAJASTA 6:

20. Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.
21. Autuaita te, jotka nyt olette nälkäisiä, sillä teidät ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!
22. Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne aivan kuin jonkin pahan — Ihmisen Pojan vuoksi.
23. Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa — sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa — sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Minä rakastan... rakastan... rakastan...

Rakastan musiikkia, sanoituksia, rakastan Luojaani, rakastan Messiastani,
rakastan sitä elämää, joka on katoamatonta ja iankaikkista.

Rakastan väärentämätöntä Jumalan Pyhää Sanaa. Rakastan Luojan
visioimaa ja värittämää taidetta.

Rakastan unelmia, jotka hetken ajaksi kohottavat siipensä ja niin kohoan ja
niin yhäti lennän ja nousen niiden siivillä ylhäälle korkeuksiin.

Purjehdin kuin taivaallinen joutsen, parini luokse etelään, mutta dramaattisesti
kesken matkaa siipeni pian vaipuvat alas lannistuen ja voimattomina.

Valve pakottaa kesken kaiken heräämään, vastoin tahtoani havahdun erämaassa,
niin kovin riutuneen janoinen ja nääntynyt olen ennen unelmastani päästyäni.

Unelmani kuitenkaan minun janoani tyydyttämättä ja nälkääni ruokkimatta.
Rakastamani sisimpäni, kaikkein varjelluin minussa, on herännyt ja nyt aktiivinen.

Mutta sen kauneus on hämmästyttävä. Olen vaalinnut sitä kauan. Olen ollut ja
pitänyt sitä lämmössä kuin uunin hautomossa.

Ja nyt sen tuoksu on purkautunut esille, sen kuulaus on hohtavan herkullinen,
kuin nisuleivoksen, öljyllä ja makealla päällystetyn.

Kypsynyt olen lämpimän huoman sisuksissa, ja nyt tuoreuteni tuo esille aromia,
minun taitavan leipurini, levitän tuoksua sitä muovaajani.

Kuin vasta levitetty olen, siksi en voi pilaantua antamalla sisimmän tuoksun
tukahtua ja homehtua lasikuvun alla olemattomuudessa.

Kiire on, otollinen aika on nyt. Tuoksuni ei tulvi aina, vaan juuri on alustettava
alusta pian. Tahi katoamattoman tuoksun ja muodon saada, vallitseva pysyvyys.

Jumalan väärentämätön luomu on nisu. Ei voi olla muuta kuin aito ja Pyhä. Sen
ydin on tervehdyttävän elähdyttävä elokuinen uutinen.

Taidan, niin taidan. Sillä ellen taida, silloin homehdun ja pilaannun. Mutta taidan
eloni tähden taitaa, ja luovia kohti korkeuksia taas ja taas yhä uudestaan.

Silloin viimeinkin ylitän atmosfäärin ja kehät taivaiden. Ja kohtaan valkoisien
joutsenien parven, liityn yhtenä uljaana niiden airueeseen purjehtiakseni kotimaahani.

Pois taakse jääpi tellus, taakse selkäni jää universumit ja tähtitaivaat. Kohti kuninkaallista
valtakuntaa, kruuunattujen valtakuntaan, missä muotoni on uusi, vihdoinkin saavun.

Aih - fantasiaani, aih - unelmiani, aih - haaveitani, aih - tuntumiani, aih - taas heräsin,
putosin ja sorruin, siipeni herpaantuivat ja sulivat auringon poltteessa tässä erämaassa.

Kun vain saisin siipeni nousemaan ja kantamaan. Siipeni ja sulkani riutuvat ja sulavat
hietikkoon auringon helteessä, kuitenkin läkähdyn riittämättömän usein helteeseen.

Taivaalliset siivet, jo ovat minun ulottuvissa, ja unelmoin niistä, notkistan niitä,
niin kohta liidän ja pysyn taivaallisissa fääreissä, taivaallisin kyvyin.

Minä rakastan... rakastan... rakastan...

Minä rakastan niitä kauniita, tyyniä vesiä, rakastan niitä
kauniita silmiä ja niiden upottavia lampia.

Minä rakastan niitä levänneitä piirteitä, jotka ovat kuin
laaksot, jotka kohoavat ja laskeutuvat.

Minä rakastan kasteita, ja niitä pisaroita, niitä virtoja, mitkä
tulvivat norosina ja ryöppyinä, silmien lähteistä.

Minä rakastan, sisintä joka on viaton ja vilpitön, ja sen
heijastumista kasvojen säteilynä.

Minä rakastan suolaa ja merta, minä rakastan lähteitä ja
timantteja, niitä pisaroita, jotka ovat kuin pisaria meren.

Minä rakastan niitä silmiä, jotka ovat elävät kuin salamat,
niitä jotka syttyvät kuin arvaamaton leiskuva leimaus.

Minä rakastan tyyniä vesiä, rakastan laaksoja loivia,
rakastan kilometrejä, maileja ja erämaita.

Minä rakastan niitä piirteitä, kuin saven muotoilijan valamia,
niitä kasvoja, jotka ovat kuin juuri muotonsa saanut veistos.

Minä rakastan voimaa ja dynaamisuutta, niitä piirteitä,
jotka ovat lujat ja järkähtämättömät varmuudessaan.

Minä rakastan niitä suolaisia kosteita kanavia, mitkä olivat
tukkiutuneet, sitten kun ne ryöpsähtävät purkautuessaan.

Minä rakastan, aisteja, niiden herättämiä varjoja, niiden
koskettamia, unen kuvia.

Minä rakastan, tulta, rakastan sen voimaa ja sen
arvaamattomuutta, jossa on palon kiihkeän syttyvyys.

Minä rakastan taivaankehää, rakastan kaikkia sen kaaria,
sen muotoja, mitkä ovat kuutamon lailla punastuneet.

Minä rakastan kuiskauksia, ne ovat on kuin meren tyyneys,
kun se herättää itsensä aamusin.

Minä rakastan niitä kasvoja, jotka ovat tyynet, kuin
rikkoutumaton kuutamon heijastama peilivesi.

Minä rakastan katsoa niitä kasvoja, missä näen itseni,
niitä katsemalla ja ihastumalla muutun samanlaiseksi.

Minä rakastan pyhyyttä ja sen utopiaa, sen arvaamatonta
vaadetta, joka haluaa kaiken omakseen omia.

Minä rakastan näitä unelmia, niiden kohottamia visiota, niiden
kaunistamia piirteitä, jotka ovat siltikin vain unenkuvia.

Minä rakastan niitä silmien liekkejä, jotka on niin kiihkoisen
nälkäiset, silloin kun ne haluavat omakseen omia.

Minä rakastan ja riennän, hänen luoksensa, joka löysi minut
ensin, hän ensirakkauteni on.

Minä rakastan niin, että haavani aukenivat ja pursusivat
kipeänä koskien, kuin puun haava.

Minä rakastan Luojaa, joka tietää mitä tunsin ja mistä
luovun, sen mitä saan on suurempaa.

Minä rakastan kuolla, syntisen luonnon saa kuolla ainiaan,
ja kohoavan Pyhän, kuin uuden Jerusalemin.

Minä rakastan muotoilla ja luoda, sydämen piirteillä haluan
siltoja ylitellä ja maalailla.

Minä rakastan niitä kasvoja, jotka häipyvät horisonttiin, kun
laivani lipuu kauemmaksi ja loitommaksi.

Minä rakastan sielua, joka antoi tukensa ja minun nojautua,
hänen varmaa ja voimakasta olemustansa vasten.

Minä rakastan liian paljon, katsoakseni taakseni tai eteen,
vaan katson ylhäälle, sinne riennän ja kohottaudun.

Minä rakastan niitä kasvoja ja silmiä, niin että en kykene
silmiäni luomaan kohti, vaan käännän keulani pois.

Minä rakastan niin paljon että en voi muuta kuin vajota, ja
upota hiljalleen, osuman saatuani, haluttomana vastustamaan.

Minä rakastan kuitenkin, vaikka minut käännytetään aina
uudestaan avomerelle ja satama suljetaan edessäni.

Minä rakastan yhä vain, vaikka pääse en korjausasemalle,
vaan seilaan edelleen aavalla, kunnossa missä olenkin.

Minä rakastan tässä ja nyt, vaikka en saa telakoida itseäni,
ja päästä lepäämään, vaan aina minut käännytetään.

Minä rakastan seilata aavalla merellä vapaana, vaikka ilman
kompanssia, ja keulaani hapuillen tuntemattomia määriä kohti.

Minä rakastan luovia, kohti kätkettyä määrättömyyttä,
ilman maileja ja etappeja.

Minä rakastan niitä silmiä, jotka olivat ja ovat, ja ne jäivät
tajuntaani ja herättivät toivoni elääkseeni turhaan.

Minä rakastan sitä mitä haavelin ja omistin, käänsin keulani ensin
ehtiäkseni, että en näe hänen selkäänsä, kadotakseen.

Minä rakastan merta, pyhään uskon valtamereen, katoan
ja en elä minä, vaan Kristus minussa.

Minä rakastan arvoitelmia, ja niitä haluan ratkoa, mutta niihin
perille päästyäni, olikin niistä luovutettava.

Minä rakastan niitä silmiä, ne olivat ja ovat kuin hallitsijani
ja niiden alainen en voinut olla, vaan ne olivat lumetta.

Minä rakastan, mutta liian myöhään, minä avaisin oveni
ja näytin sisimpäni aarteet, ne levitin kaikki esille.

Minä rakastan ja elän, minä löysin Vapahtajani syvemmin,
ja hautaudun hänen ikuisuutensa mereen.

Minä rakastan merta, olen sen oma, meren annan huuhtoa
minua ja sen suolan tuhota pois tahraisen olemukseni.

Minä rakastan meren suolaa, se katoavan metallin ruostuttaa, sillä
lopullisesti se murenee, niin sitä ei enää löydy ollakseen mitään.

Minä rakastan tyyntä, mutta tulikin tuuli, joka koetteli alukseni
ja tämä tuuli yltyi myrskyksi, ja jäin sen silmäin vangiksi.

Minä rakastan, kasvoja ja silmiä, sitä valoa, joka repesi,
ja hajosi, ja veti kaikki purjeet rikki, ja puhkaisi kylkeni.

Minä rakastan sitä haavaa, joka aukeni ja kun se vuoti pois
elin hopeansa, niin kuin veren lähteensä ulos kammiostaan.

Minä rakastan siltikin, näytin kuoreni, avautuessani perustukseni
paljastui joka syvässä oli, kuitenkin laavani valui meren pohjaan.

Minä rakastan sitä merta, joka kutsuu minut omaksensa,
tahtoessaan omistaa minut, niin ollessa taakse jää aika.

Minä rakastan sitä muistoa, joka kuolee ja jää taakse,
ja tulee uusi sijaan, mikä ei muisto ole, vaan ainaisuus.

Minä rakastan merta, sen syvyyttä ja painetta, joka imaisee
minut syleilyynsä, ja en halua vastustaa, mennäksi pohjalle.

Minä rakastan repaleisia purjeitani ja puhjennutta lähdettäni,
rakastan meren suolaa, joka kuluttaa minut olemattomaksi.

(omistettu rakkaalleni ~ rakastan hyvin paljon myös omia kasvojani ja sieluani)

Kiitos Rakas Jeesus näistä ylistyksessä spontaanisesti pursunneista säkeistä.

Minä rakastan Isä sinua.. Isäni Taivaan.
Minun Luojani, sinä olet kädelläsi verhoillut minut itseesi.
Olet minut lumonnut omalla sulotuoksullasi.
Taivaan isä, olet minun Jumalani, ei vertaistasi ole toista.
Sinä ole Pyhä ja teit sydämestäni alttarisi, joka tulvii
puoleesi uhrikiitosta, syvimpäni kyllyydestä.
Sinun ihana Pyhä tuoksuvetesi, parfyymisi, on niin kristallin raikasta.
Arvollinen Jumalan Henki, sinä virvoitat minut ja teet
minusta runsaasti kukoistavan viinitarhasi.
Toteutat muotoilusi minussa Paimeneni käsien toimeenpanemana.
Sinun ihana öljysi - valajani on minut pehmentävä ja muotoileva neste.
Jonka sulassa taipuisuudessa notkistun ja nöyrryn auliiisti.
Sinua en kykene vastustamaan, teet niin hyvää minulle ainoastaan.
Antaudun sinulle taidollinen tekijäni, minun Luojani.
Sinun silmäisi alla saan levätä ja olla sinun palvonnassasi.
Sinä katsot minua, silloin niin rakastaen.
Sinulle Pyhä, haluan olla kunniasi arvoinen.
Edessäsi vaeltaa arvollisesti, antautuen sinun Jumaluuteesi.
Luovuttaen koko sydämeni ja olevaisuuteni sinun huomaasi.
Ole ylistetty sinä Herrojen Herra, Jeshua- majesteettini.
Olen sinun aarteesi, sinä minun lunastajani - vapahtajani,
sinä löysit minut ja otit minut kokonaan valloitukseesi kiehtovasti.
Sinun kosketuksesi puhdisti minun pinnaltani kerrostumat,
ja valoit jalokivesi pintaan sinun muotosi määritelmät.
Ja niin antaudun sinulle oi Herra, sinun tahtoosi.
Niin olet minun koroitettu ylkäni ja Messiaani.

Kun olen epäitsekäs, ja sitä olenkin. Niin toivon ja teen muille hyvää, mutta en piittaa itsestäni mitään. Silloin en kerää kiitosta omaan helmaani, vaan tahdon olla huomiota herättämätön. Voin jopa aliarvostaa silloin itseäni ja vähätellä. Mutta kuitenkin annan muille. Silloin en odota mitään. Koska en ole arvollinen. Jeesus on arvollinen!

[ Joh 8:50 Mutta Minä en etsi omaa kunniaani — yksi on joka etsii, ja myös tuomitsee. ]

Mutta minusta on ihanaa antaa muille tunnustusta, jotka ovat sen arvoisia Kristuksen kuuliaisuudessa. Mutta tiedän että Jeesus on antava minulle kerran tunnustuksen, joka on rehellinen tunnustus ja arvio otollisuudestani ja palveluksestani. Mutta jossakin ominaisuudessa kärsin osaltani siitä että kiellän itseni. Olen kokenut niin monesti ollessani sydämestäni jalo ja antelias, odottamatta mitään. Tavallaan se juuri saa uhrin tuntumaan erityisen rakkaalta, kun luovun omista vaateista, odotuksitta.

[ Kol 3:17 Ja kaikki mitä te vain teettekin sanassa tai työssä, ne kaikki olkoot Herran Yeshuan nimessä, kiittäen Hänen kauttaan Jumalaa ja Isää. ]

Sillä nimittäin kiitos on lahja. Kun sen saa, sen täytyy häkellyttää. Se on ansaitsematon yllätys. Se ei kohdistu ansiohin tai omaan tekoon, omaan merkitykseen ja jalouteen. Vaan yksinomaan sihen tunnustukseen, mikä on Kristuksessa kehittynyt ja piirtynyt esille. Eli Kristuksen muoto ihmisessä. Uskova ei ota kiitosta ja kunniaa itsellen, vaan Kristus saa kaiken kunnian. Kun saa kiitoksen, ei siis omi sitä itselleen, vaan antaa siitäkin kaiken kunnian Jumalallle. SIllä Hän on aikaansaanut sen asian, mikä siis tuottaa tunnustuksen.

[ Joh 12:43 Sillä he rakastivat ihmisten kunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.]

Tämä on sitä kun saan tunnustuksen, niin mitättömänä itse siihen, kaiken aikaansaadun minussa Kristus, niin ollessani Hänessä ja Hänen muuttama, kosketun ja liikutun syvästi, sillä koen että kaiken kiitoksen minkä mahdollisesti saan, on aikaan saanut Kristus. En minä, vaan Hän on sen aikaansaanut minussa. Itse en ole tehnyt muuta kuin antautunut Hänelle, myös olen antanut mieleni Hänelle.

[ Luuk 6:30 Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa. ]

Minä rakastan Jeshuaa Messiastani. Hän on armaani. Mitä saan, sen tuon Hänelle. Kaikki minkä saan, sen tuon Hänelle, ja näytän Hänelle. Sillä se on Kristuksen ansiota. Ja olen niin suunnattoman kiitollinen Hänelle kaikesta.

Kun uskova saa tunnustuksen, sen pitää koskettaa ja murtaa, sekä tuoda syvän liikutuksen ja kiitollisuuden Herran puoleen. Silloin ei saa reagoida polleasti. Mikäli tulee sellainen olo, että siitä kehusta kohentuu itsetunto, ja ego, niin ihminen toisin sanoen omii itselleen Kunniaa, joka kuuluu vain Herralle, joka saa aikaan kaiken. Siihen jääminen ja siinä tuudittautuminen on silloin ehdottomasti syntiä.

[ Room 2:29 jolle ei tule kiitosta ihmisiltä, vaan Jumalalta. ]

Kun annan jolllekin tunnustuksen, annan sen sen tähden, että huomaan sen uskovan, antautuneen Herralle. Itse uskovana riemuitsen siitä kun näen jonkun Jeesukselle antautuneen ihmisen, joka kirkastaa Jeesusta varmalla tavalla. Ja yleensä aina poikkeuksetta silloin annan tunnustuksen rohkaisun tähden. Mutta tuon saajan pitää olla nöyrä, ja ei omia sitä tunnustusta, vaan murtua Herran edessä kiitollisuuden tähden.

En yleensä kiitä lihallista ihmistä, lihallisista teoista. En jaa kiitoksia kuin arvokaita seteleitä, kuin arvottomina päivittäistarvikkeina. En ruoki lihalista mieltä, joka ahmii oman kunnian tyydytykseksi tunnustuksia ja kiitoksia. En siis jaa kiitosta lihalle. En tyydytä kenenkään lihallista vaadetta tai himoa. Kiitos on lajhaa, arvokasta ja Pyhää.

Mikäli joku vaatii kiitosta, niin en voi todellakaan silloin antaa kiitosta. Sillä kiitos on uhri. Sitä ei voi pakottaa, ja hallita. Kiitos on suloinen ja vilpitön anti. Sitä ei voi ja saa väheksyä. Kiitos nousee sydämestä asti. Kiitos koskettaa aina sisintä, kun kiitos on lähtenyt sisimmästä. Kiitos koskettaa sydäntä ja sisintä.

Kiitos liikuttaa ja murtaa. Sitä ei voi väärentää. Tekokiitos on vain naamiota. Hengellinen ihminen erottaa aidon - epäaidosta. Jumala rakastaa, ja Hän halajaa kuulla ihanaa sointua ihmisen sisimmästä Hänen puoleensa. Ylistystä palvontaa ja Kiitosta. Hänen uhrinsa on Jeshua, oma rakas poikansa, niin siis henkilökohtainen kiitos uhrimme on kiitollisuus ja oma antautuneisuutemme Hänelle.

Jeshua ei vaadi meiltä kiitosta. Mutta Hän odottaa kuuliaisuutta. Kun uskova kiittää Häntä, se on lahja Hänelle. Se kiitos koskettaa ja liikuttaa Häntä. Aivan samoin, meidän kuuluu liikuttua saatuamme tunnustuksen. Oih, miten rakastan Jeesusta. Voi kuinka Häntä rakastan.... Olkaamme Kristuksen kaltaisia... olkaamme Hän tuoksuansa täynnä... oi Jeshua.. mi amor..

Koen että kuinka tärkeää on seurata Jeesuksen esimerkkiä, noudattaa Hänen tahtoaan, julistustaan ja toimintamalliaan sekä Jumalanyhteyttään. Hän kun voisi olla esikuva ja niin palvottu, että jokainen tavoittelisi sitä yhteyttä Taivaan Isään, mikä myös Hänellä oli. Kun vain moni uhraisi itseään hivenen enemmän Hänen tähtensä. Paastoaisi ja seurustelisi Isän Jumalan kanssa. Antautuisi Hänelle. Ja antaisi kaikeni raueta, mikä on omaa itseä ja vastakkain Hänen absolyyttistä Pyhyyttänsä vastaan.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Messianic Jewish Radio
http://sc2.audiorealm.com:11900/
(Pastaa tuo linkki Winampin file/URL-osoiteriville)

Suomalainen ~ TV7

Ohjelma tiedot:
http://www.tv7.fi/

Ohjelma kanava:
http://tv7.maxinetti.fi/

Winampin saa tuolta koneelle hankittua:
http://www.winamp.com/

[ Ylistyslaulut (psalmit). 84: 2. Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Taivaan Sotajoukkojen Luoja!
3. Minun sieluni ikävöi ja kaipaa Luojan esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.
4. Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Taivaan Sotajoukkojen Luoja, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
5. Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati.
6. Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!
7. Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteiden maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.
8. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.
10. Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja.
11. Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla — mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun pahantekijöiden majoissa.
12. Sillä Luoja Jumala on aurinko ja kilpi — Luoja antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.
13. Taivaan Sotajoukkojen Luoja, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa! ]

En tiedä mistä johtuu, mutta on ollut taivas niin kovasti minun mielessäni tänään ja silloin tällöin viime aikoina, silloin olen hyvin paljon kokenut sinne kaipausta sisimmässäni. Taivas on minun kotimaani. Ei tämä maailma. Minä kuulun sinne. Minun Luojani on siellä ja minun Herrani on siellä. Minun aarteeni on siellä.

Voi olla että kun on suuresti orpo olo, silloin menen Jeesuksen luokse ja antaudun vaan Hänelle, ihan sellaisenaan. Ja Hän rakastaa minua ja käyttää ja täyttää minua. On se hyvä että tälläisiäkin hetkiä tulee elämään. Elämää suurempi merkitys on iankaikkisuus ja hengelllisyys sekä sisäinen Jumalan tunteminen. Hänen kanssa oleminen. Hänen edessään eläminen. Hänen tavoittelunsa, jopa itsensä ja aikansa puntariin asettaen kokonaan täydellä painolla antautuen koko aikaisesti Hänelle.

Olen hukuttautunut vain Jeesukseen. Muulla ei ole väliä. Hän pitää huolen minusta. Hänessä on minun turvani ja elämäni. Hänen ulkopuolellaan on vain pahuus, kylmyys, turvattomuus ym.. Mutta Hän on minun paimeni. Ja minä olen Hänen rakas lampaansa. Ja minä en halua murehduttaa Häntä. Kun on murhe, niin painaudun Hänen lähelle. Niin Hän lohduttaa. Kun on syyllinen olo, niin menen Hänen tykönsä silloinkin. Ja tiedän että Hän näkee minut läpikotaisin ja antaa heti anteeksi, nähdessään sydämeni avoimuuden ja ehdottomuuden.

Taivas on aina ajankohtainen, se halu ja kaipaus on meissä, se haluaa ja kaipaa kotiin. Tämän vaikuttaa Jumalan Henki. Taivaassa on rauha ja rakkaus. Siellä ei ole nälkää, ei kylmyyttä, ei yksinäisyyttä. Siellä saa olla ihan vapaa kaikesta mahdollisesti, mistä kuvitella saattaa ja enemmästäkin. Taivas on Pyhä paikka ja Jumalan lasten Valtakunta. Ja Jumalan lapseus on vilpittömyyttä ja puhtautta.

Onko sinulla koti-ikävä sinne? Vai oletko täällä ajassa kuin kotonasi? Onko sinulla juuret syvästi tässä maassa, vai oletko uskonkalliolla, ja seisot siinä hämilläsi ja hämmästellen, mutta kuitenkin uskossa varmana, vaikka usein uskossa olo pelottaa, sillä se kun ei ole ihmistekoista, vaan ihmettä ja yliluonnollisuutta. Niin, silloin kannattaja on Herra, ei kukaan muu, ja Hän on myös hoitaja ja sadettaja.

Kaipaatko kotia? Kaipaatko sinä puhtautta ja pyhyyttä? Kaipaatko sinä olemuksesi lunastamista täydellisyyteen? Kaipaatko lapseutta? Kaipaatko viattomuutta ja tahrattomuutta? Haluatko herpaannuttaa kuormiasi? Menen silloin Jeesuksen luokse. Hän on aina sinua vastassa. Kerro Hänelle kaikki, näytä Hänelle kaikki. Sano Hänelle kaikki. Anna Hänelle kaikki. Älä pidätä mitään Häneltä. Silloin Hän antaa tuntea itsensä läheisesti, kun uskallat luottaa Hänelle koko itsesi.

Kuljen jatkuvassa Jumalan johdatuksessa. Huomaan että kaikki mitä teen menee nappiin, kuin palat kohdalleen puzzlessa, silloin kun vaellan Jeesuksen kanssa. Herra aloittaa jonkun asian virittämällä minussa tietyn näyn. Ja sitten toteutan sen, ja sekin on ihmettä, miten se menee, eri tavoin kuin itse ennalta kuvittelin.

Sitten seuraavaksi se asia työstää minussa jotakin. En itse varsinaisesti työstä, vaan mieleni ohjautuu tiettyyn suuntaan, ja kaikki noudattaa sitä linjaa, ja sanon sitä johdatuksessa olemiseksi ja puhumiseksi, toimimiseksi ja kirjoittamiseksi. Tämä vuorokausi on ollut ihme, Herran puolelta. Se miten Hän on jälleen johdattanut ja yllättänyt.

Silloin kun omat kädet on tyhjät, Hän tarttuu niihin ja täyttää ne, silloin ne on otolliset Hänelle. Silloin kun on orpo olo, Hän kysyy saada tulla lähelle, ja Hän tulee ja on lähellä. Silloin kun on voimaton ja väsynyt edes nukkuakseen, Hän virvoittaa, ja käyttää heikkoutta edelleen omaksi kunniaksi. Ja tämäkin on suurta ihmettä.

Kun on todella läheinen Hänelle, voi tehdä sitoumus-sopimuksia Hänen kanssaan, oikeastaan Taivaallisen Isän kanssa ne teen. Todellakin, olen niitä tehnyt monia, ja Hän on ollut aina uskollinen ja tehnyt oman osuuden, mutta en ole itse aina jaksanut olla luja päätöksissäni ja lupauksissani. Mutta saan nousta, ja jatkaa ja unohtaa sen heikkouden, mikä on kompastus.

Isä arvostaa minua. Hän arvostaa minun sanojani. Hän ottaa minut tosissaan ja sanani. Ja minä otan Hänet tosissaan, sillä Hän on Pyhä. Hän haluaa kommunikoida oman lapsensa kanssa. Hän haluaa auttaa ja tukea. Hän arvostaa kuuliaisuutta ja yritteliäisyyttä. Ja Hän on aina uskollinen kaikille Sanoillensa. Jeesus sanoi Raamatussa, olkaa täydelliset, kuten teidän Taivaallinen Isäkin on täydellinen.

Tämä on omakohtaista kokemusta suhteestani Luojaan ja Mestariini Jeesukseen. Joka on Pyhä Karitsa. Ihana Jeshuani. Rakastan Häntä ja rakastan Taivaan Isää ja Pyhää Henkeä ja olen rakkauden omistama kokonaan.

Huomaan myös että nimerkkini on todella sulautunut minuun, se on ihme. Se on kaikessa ominaisuudessa tullut minuksi ja minä sellaiseksi. Tämä nimeäminenkin oli yksi johdatus. Se on ihme, ja se on ollut kestävää, aina vaan syventyen ja syvemmälle siihen ominaisuuteen sulautuen. Kaikki mikä on ihmettä ja johdatusta elämässä, se on todistettavan arvoista, ja se on Herran Kunniaksi tuoda esiin.

Voi kun täällä olisi enemmän todisteluja enemmän tälläisistä asioista, ei vain teoista, vaan mitä Herra on tehnyt suuria ihmismielessä, ja tahdossa, ja näkymättömyydessä hiljaisuudessa. Se mikä on piilossa, se on kaikkein suurinta ja arvokkainta, sillä se sisällä kätkössä oleva on ydintä, ja ydin on aina arvokkain, siellä on lähde, mistä kaikki padot lähtee ja kaikki joet saavat alkunsa, ja kaikki pistosanatkin.

Ydin on se joka purkautuu, ja se on se joka laajenee ja leviää. Ihmisen sisin ja sielu on arvokas, ja sen voi puhdistaa ja hiouttaa Jeesuksen vaihetuspöydällä. Tämä oli minun tekstini tällä kertaa. Rakastan näitä sanoja. Rakastan tätä sävyä. Kiitos Jeesus.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Mietitäänpäs seuraavaa Raamatunkohtaa:

[ Room 6:6. tietäen tämän, että meidän vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis kumottaisiin, emmekä me enää palvelisi syntiä — ]

Mitä ajatuksia tämä herättää, millaisia visioita tulee mieleen. Sanat risti, vanha, synti ja ruumis. Mitä ne sanat sisältävät? Mitä tuo kohta puhuu sinulle? Tuleeko tuosta jakeesta mieleen myös vastakohdat? Vai synonyymit, jotka syventävät ja laajentavat sen ytimen sisältöä.

Kun on sana vanha, ehkä kentis mieleesi tulee sana uusi. Ja samalla niille sanoille tulee synonyymit. Tai sitten sanat jotka ovat yhtä negatiivisia tai posittiivisia kuin ovat nekin. Tai sitten uusi, mitä se toteuttaa. Mitä vanha toteuttaa?

Taas ruumis tuo vastakohtana mieleen Hengen. Ja kun miettii, niin Henki on elävä ja ikuinen, ruumis taas katoava. Eli niille löytyi parit. Minä mietin tälläset asiat salaman nopeasti. Kun luen kohdan, välittömästi kaikki nämä vastakohdat, synonyymit ja oheissanat tunkee mieleeni. Ja pysyn yhdestä jakeen lähtökohdasta kirjoittamaan pitkän tekstin. Koska yhdessä jakeessa on paljon sanoja, mutta vielä enemmään sanomattomia sanoja.

Mutta asiaan.

Tuo jae siis sanomaltaan vanha, tarkoittaa sellaista joka on mieltynyt vanhuuteen, ikään, pinnallisuuteen, ja taaksepäinkatseluun, ja on hyvin ruumiin omaista, katoavaista etsivää. Se on vanhuutta ja se hidastuttaa matkaa. Sitä tarkoittaa tämän jakeen vanha sana. Vanha on paikalla lilluva vesi jossa on runsaasti levää.

Ja vastakkain asetteluna on uusi, eli hengellinen, ikuinen, elävä, katsoo ikuisuuteen ja tulevaisuuteen, ei katso pinnallisuuteen, ei aikaa, ei materiaan, vaan uskoon. Sitä on uusi. Tämän jakeen sanomattomina sanoina. Uusi on raikas elävä ja pulppuava lähde.

Myöskin tuosta jakeesta löytyy sana synti. Synti ja vanha on yhteydessä toisiinsa. Ja vastaavasti Pyhyys ja uusi ovat toisiensa ystävyksiä. On mielenkiintotoista hieman raaskita uhrata aikaa ja antaa Jumalan Hengen monivalaista omaa Sanaansa. Yksi jae riittää kerralla, kun se tämän kaltaisella tavalla aukeaa esimerkiksi.

Nyt tästä voisi pitää ihan kunnon teemankin.Tämä on minun päivän tekstini. Ja valtavan aukeava sisällöltään. Ja tosi hyvä siksi jakaa sitä siksikin eteenpäin. Myös tapani tulkita Jumalan Sanaa, on erittäin monipuolinen ja suositeltava. En lue Raamattua rohmalokaupalla, vaan sen mukaan kuin saan ja tarvitsen.

Tässä raamatunjakeessa myös puhutaan rstiinnaulitsemisesta. Silläkin on sanomansa. Mutta sen taidan jättää tuonnemmaksi. Oikeastaan, parempi mikäli se voisi aueta jollekin teistä. Ja sen vastakkain asettu ja sen tuki- ja soveltuvuus-sanat.

Tuo jae on aivan käsittämättömän laaja sanomaltaan. Siinä on sisässä neljä kokonaisuutta. Jotka voi eritellä, ja yhteen liittää. Yhteenliittäessä, siitä tulisi todella laaja kirjoitus ja selitys kokonaisuus.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005