IRC-Galleria

[ Joh 14:23 Yeshua vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa Minua, niin hän noudattaa Minun sanaani, ja Minun Isäni rakastaa häntä, ja Me tulemme hänen luokseen ja teemme asuinsijan hänen luokseen.]

Uskon että Jumalan tahdon mukainen seurakunta on sellainen kuin se on Raamatussa mainittuna. Eli seurakunta koostuu, vanhemmistosta, paimenesta (pastori), evankelistoitsa läheteistä (apostolit) armolahjoin varustetetuista profeetatoista, sekä opettajista (saarnaaja). Raamattu ei anna lupaa naiselle toimia paimenena eli pastorina. Nainen voi toimia sensijaan profeettana, evankelistana tai lähettinä. Raamattu opettaa ainoastaan uskovien kasteesta.

Raamattu kieltää pelastumattoman että varsinkin sellaisen pelastuneen käymästä ehtoollisella, sekä ottamasta ehtoollista, tai uhraamasta, jolla on sopimatonta tai tunnustamatonta syntiä omallatunnolla, ennenkuin on sopinut Jumalan kanssa, sekä niiden kanssa joiden kanssa on erimielisyyttä, katkeruutta tai eripuraa. Joka kelvottomasti ottaa ehtoollisen hankkii itselleen tuomion. Näin sanoo Jumalan Sana. Uskovan pitää olla esikuva!

Raamattu opettaa että uskova ei saa syödä epäjumalille uhrattua, tai osallistua jumalattomien pyötäseurueeseen. Minä en tahdo osallistua ehtoolliselle sellaisessa organisaatiossa, jossa suvaitaan pelastumattomien käyvän ehtoollisella. Ehtoollinen ei sovi, epäpyhälle. Koska ehtoollisessa syödään Jeesuksen Pyhää liha ja Pyhä Veri. Joka ei Pyhity, syö ja juo turmiokseen. Näin sanoo Jumala ja Hänen Sanansa, joka on Pyhä.

Kirkko on mennyt täysin metsään Raamatun ilmoituksesta! Kirkkoraamattu ei ole se, millainen on Jumalan tahdon mukainen aito Sana. Kirkko on mukauttanut ja modernoinut kokonaan Jumalan ilmoituksen ihmismielen mukaiseksi. Kirkko ei ole Jumalan asettama seurakunta. Se on korkeintaan herätysliike valtion organsaatio, kuten joku ideologinen yhdistys, johon tulee kuulua.

Jumalan asettama Sana tulee perustaa Jumalan ilmoitukseen ja alkuperään, ei ihmisen ajatuksiin, tai kultturelliin näkemykseen. Jumala ei ole kulturellinen, Jumala ei ole raamitettava. Jumala on Sana, ja Hän raamittaa ja määrittelee ihmisen, ei ihminen Häntä! Se mitä kirkko on aikaansaanut viimeisten vuosikymmenien aikana, on ollut Raamatun vesitystä. Se kirkkoraamatun käännös, on tämän ojaan menneen kirkon aloite. Tätä käännöstä en sulata.

Jumala on suvereeni, Hänen Sanaansa ei saa lievennyttää ja mukauttaa ihmisen mielen mukaiseksi. Vaan aina ihmisen täytyy muuttua Jumalan mielen mukaiseksi. Kuten Jumalan seurakunnan täytyy myös olla aina Jumalan Sanan mukainen ja määrittelemä. Ei ihmisen! Ihmisen pitää nöyrtyä, ei Jumalan. Ihmisen pitää taipua, ei Jumala. Ihmisen pitää taipua Jumalan Sanan kuuliaisuuteen. Ihminen ei saa koskaan taivuttaa Jumalan Sanaa millään perusteella.

Jumalan Sanassa on kaksi aikakautta. Vanha liitto ja uusi liitto. Ei ole muuta. Tämä aikakausi mitä elämme on uuden liiton aikakausi. Ja sen perustus on asetettu Golgatalla. Tämän aikakauden pitää olla uskollinen Jumalan Sanalle! Ei sille mitä on maailmassa. Jumala ei ohjaa uskovaa ja omaa kansaa maailman kulturellisuuteen. Jumala ei ohjaa seurakuntaa villityksiin ja pois kasvojensa edestä. Vaan sen tekee paholainen, joka pukeutuu ja tekeytyy antivalkeuteen.

Jeesus ei opeta vauvakasteesta. Koko Jumalan Sanasta ei löydy siihen siunausta. Jumalan Sana ei opeta missään kohdassa sellaista. Mitä ei lue Jumalan Sanassa, sitä ei pidä sinne laittaa. Jumalan Sanaan pitää luottaa sellaisena kuin se on kirjoitettu. Usko ei ole harrastus, se ei ole filosofia tai kerhotoiminta. Se on ydin koko uskovan elämässä, se on alku ja loppu. Sen sisälle menee koko ihminen, niin että kadottaa itsensä, ja löytää Jumalasta kaiken olemisensa tarkoituksen.

Jumalan Sana opettaa vain uskovien kasteesta, sellaisesta mihin mennään itse ja itse suunsa todistuksella mainitaan jeesuksen Kristuksen olevan Herra. Raamattu tuntee ja tunnustaa vain ainoastaan uskovien kasteen ja nimenomaan upotuskasteen. Ei muuta ole asetettu. Mitä muuta tämä maailma noudattaa, se ei ole Jumalan asettamaa, vaan pelkkää turhuutta, ja elämyksellistä muoti-ilmiötä, kuten esim. lakkiaiset tai muut juhlamenot, jossa koetaan väristyksiä.

Rippikoulut on hyvä asia kirkossa, mutta useimmat nuoret jotka menee konfirmaatioon, pitävät koko juttua naurettavana. Ja selalisten vetäjät, kuinka he voivatkaan, tietäessään totuuden antaa niille siunauksensa ja Pyhän leivän ja viinin. Kuinka onkaan sokeita nykyajan ja ihmisten perinnäis-mukautuneiden leipäpappien opetukset ja johdatukset. Maallinen organisaatio ei ole Jumalan asettama perhekunta, se ei ole Jumalan Sanan asetusten mukainen seurakunta.

Jumalan seurakunta on elävä ja dynaaminen. Se ei ole kaavoittunut ihmisten normillisuuteen. Jumalan seurakunnan inspiroija on Jumala. Ei ihminen. Jumalan mukainen pastori, toimii Jumalan Hengen innoittamana, ei filosofisen tai teologisen pynttäytymisen evästämänä. Ihminen joka ei puhu Jumalan Hengessä, ei puhu eläviä Sanoja. Jumalan Henki on elävä, ilman Henkeä sanoma on kuollutta. Ilman Henkeä, ihmisen Hengellinen sisin, nuokkuu, eikä reagoi Jumalan ääneen ja tahtoon. Sana ei silloin tavoita ihmisen sisintä.

Mitä ikinä ihminen sanoo tämän puheen vastikkeeksi, ei nouse Jumalan Sanasta. Vaan inhimillisyydestä. Koska tämä on totuus. Ihminen pahoittaa mielensä, sillä ihminen on laskenut perustansa tälle ihmisen perinnäisopille. Ihminen loukkaantuu ilman muuta. On todella vaikea herätä ja huomata olleensa vuosia valheellisella perustuksella. Joka ei ole ollut absolyyttisen raikas ja Jumalan Sanan mukainen.

Tälläinen ihminen tyytyy siihen että katolisuus saatiin keikautettua osin uskonpuhdistuksen aikaansaannoksena. Mutta ei tahdota uutta puhdistusta, vaan on jämähdetty tähän hetkeen ja kaavoihin. Vieläpä on vajottu alaspäinkin. Ei suinkaan tavoiteltu Jumalan Pyhiä kasvoja, vaan on kaikkea muuta ihailtu ja suvaittu, kuten Jumalan Pyhä Sana ilmaiseekin mitä on senkaltainen kauhistus. Ensin on himo ja himo synnyttää synnin.

Kirkko kuuntelee ihmistä, ei Jumalaa. Onko tuttua, sinulle se että ihminen on koroitettu? Että ihmiselle annetaan paljon huomiota, kysytään paljon ihmismielipiteitä ja tilastoidaan. Että kirkko haluaa lähestyä ihmistä. Onko tuttua? Minä olen tähän törmännyt. Mutta milloin kirrko alkaa etsiä Jumalaa, milloin kirkon pää vaihtaa pääkseen Kristuksen, milloin kirkon johto vetäytyy systemaattisesti paastoon, ja lakkaa vetämästä omia ryhmiään ja ohjelmiaan.

Milloin kirkon johto havahtuu, ja painaa päänsä säkkiin. Milloin kirkon johto herää. Milloin kirkkojen johto, alkaa etsiä Jumalaa, eikä ihmistä!? Alkaako koskaan kirkossa herääminen?! Kun kirkko kuuntelee ihmistä, voiko se kuunnella myös Jumalaa? Voiko sellainen olla kuuliainen sekä Jumalalle että ihmiselle? Kirkko on vain valtion organisaatioliike. Onneksi tässä maassa on Jumalan asettamia seurakuntia. Joissa on Jumalan asettama seurakunta kuri ja järjestys.

Tosin seurakunnan selän takana on syntiäkin, mutta seurakunnan opetus on oleva raitista, ja seurakunnan järjestystä valvoo vanhemmisto. On oikein että seurakunnassa, edellytetään asioita. Edellytetään raittiutta elämäntavoilta. Sitä että ei mukauduta maailmaan. Tämä on raitista ja todella oikein. Tietyllä tavalla pitääkin olla kireä pipo, ja löyhä sydän Jumala puoleen. Jos on löyhä pipo, voi olla tosi penseä sydän Jumalan puoleen.

Mitä ihmisellä on antaa ihmiselle? Mitä! Pietari sanoi köyhälle ja kurjalle, hopeaa ja kultaa minulle ei ole, mutta sitä mitä minulla on, sitä minä sinulle annan; Jeesuksen Kristuksen nimessä nouse ja käy! Ja niin tapahtui! - Tosin tämän ajan seura ja kirkkokunta jolla on rikkautta, hopeaa ja kultaa, ei anna sitäkään, eikä myöskään Jeesuksen arvoltaa. Koska ei ole mitään annettavaa. Pelkkää sanahelinää vain.

Tämän ajan uskovilla ei ole välittää Jumalaa eteenpäin, koska tämän ajan usko on raamitettu ja ehdollista. Tämän ajan usko ei usko. Ei usko ihmeisiin, yliluonnollisuuteen. Ei paastoa, ei etsi Jumalan kasvoja! Ei luovu itsekkyydestä ja perinnäissäännöistään. Kun uskova, on valmis kuoleman tuskan, nälkää näkemään vapaaehtoisesti, Jumalan etsinnän tähden, tulee herätys. Mutta niinkauan kuin ihminen takertuu pelkoihin, ihmisiin tai oppeihin, Jumala ei voi antaa herätystä.

Jumala on suvereeni. Hän ei anna ihmisen omistaa Hänen ansioitaan, ja ihmeitään. Vain täysin nöyrä, ja itsensä menettänyt omassa silmissään, täysin itselle mitätöitynyt uskova, voi olla ainoastaan Hänelle kelvollinen, sillä Hänen tavoite ei ole tehdä ja saavuttaa mitään, vaan sallia Jumalan vaikuttaa kaikki kaikessa. Ja tämä palvelija asettuu Jumalan arvovallan alle. Se joka on huono epäonnistunut luuseri, joka ei ole suosiki ja omissa silmissä erinomainen, sen Jumala ottaa Kunniansa kanavaksi, koska JUmalan suvereenisuus vaatii ja edyllyttää tyhjän astian.

Jumalan käyttöön tahtovan ihmisen tulee kuolla itselle. Tulee menettää ote itseensä. Tulee haluta alentua. Tulee haluta, vetäytyä pois omista haluamisistaan ja riippuvuksistaan. Kun haluaa herätystä, niin tulee todella antaa kaikkensa Jumalalalle, on oltava itse valmis laittamaan itsensä likoon. Herätys alkaa Jumalasta, joka kutsuu ihmistä itseään. Ja minä ja minä ja minä, eli sinä- olet se josta Jumala haluaa aloittaa. Ja sinä haluat sitä kuten minä, mikäli anot herätystä. Herätys ei ala itsestään, se ei ala, toisista ihmisistä.

Jos nukut, et herää, vaikka kaikki heräisi ympärilläsi. Haluatko että seurakunta antaa hopeaa ja kultaa, mannaa ja vaatteita? Vai tahdotko seurakunnan, joka antaa Jumalan tekoja ja Sanoja? Ei omin ihmisvoimin, vaan Hengellä Jumalan tapahtuu Jumalan teot! Mitä ihminen tekee hyvyydessään, on se punnittava, onko se ihmisen aivoitus, vai Jumalan vaikuttama mieli ja tahto. Teetkö asiasi sydämestäsi, Jumalalle, vai teetkö sen itsellesi?

Elätkö itsellesi, vai Jumalalle. Syötkö, nukutko, vaatetatko, kirjotatko, puhutko, soitatko, laulatko itsellesi vai Jumalalle? Mitä teet itsellesi, teetkö sen juuri tätä aikakautta varten.Vaan sen .itä teet Jumalalle, sen kaiken Jumalan tietää ja palkitsee. Ja mitä teet vähässä uskollisesti, siitä koituu suurempi arvo, kuin se mitä teet paljossa itsesi hyvyyttäsi.

RAAMATTU 2005 http://www.nettiseurakunta.net/2005

[ Joh 3:8 Tuuli puhaltaa missä tahtoo, ja sinä kuulet sen äänen, mutta et tiedä mistä se tulee ja minne se menee — niin on jokaisella joka on Hengestä syntynyt.” ]

Herätykset ovat minä ja Jumala keskeisiä. Ihminen ja Jumala. Ei joku ja Jumala. Vaan minä ja Jumala. Tämä on Jumalan kohtaamista, ihminen itse pelkkänä itsenään ja Jumala Hänen kanssaan. Ei ole muuta kuin avuton minä, Jumalan edessä. Sanotaan sitä sitten minä tai Jumala-keskeisyydeksi, niin sen pitää olla. Ehkä minä keskeisyyttä karttavat, voisivat kohdata oman pienen minuutensa myös suuren Jumalan edessä.

Olisi hyvä, jos ihmisestä tulisi Jumala keskeinen. Mutta ihmisisitä ei ole mikään hyvää. Ei minä- keskeisyys, eikä Jumala- keskeisyys. Vasta se on hyvä ihmisistä kun on toisiin imeytynyt kuin iili tai lapamato. Eikä se ole Jumalan tahto. Useat pitävät toisia eri asteellla uskossa olevina. Ei kenenkään tarvitse olla eri asteella. Asteet määrätään Jumalan Sanassa. Onko kuuma vai viileä, vai penseä? Joka on täynnä Jumalan Henkeä on sillä asteella, että toinen kuuma voi vain kokea samaa astetta itsessään.

Minä olen tällä asteella kuin olen. Se jota ymmärrän on myös oltava samalla Jumalan taajuudella ja samassa Hengessä. Ei se ole iästä kiinni, ei mistään maailmallisesta normista. Asia on kiinni Jumalan olevaisuudesta, siitä kuinka on kiinni Jumalassa, ja kuinka täynnä Jumalan Henkeä. Siis johonkin nuoreen minulla voi yhteys, ja voin kokea samaa taajuutta, ei se ole todellakaan kiinni tai johtuvaa fyysisestä iästä. Jumalan valtakunta ei ole tätä maailmaa. Tämän maailman normit ei kestä. Ne luhistuvat Jumalan edessä.

Eri aste, on myös Pyhityksen astetta. Kun on täynnä Jumalan Henkeä, on todella asettunut Pyhitykselle alttiiiksi. Sillä täynnä Jumalan Henkeä, on täynnä Pyhyyttä ja viisautta ja tietoa. Ja ne jotka ovat täynnä, heillä on yhteys, heillä on sama tieto, ymmärrys, näkemys ja kuuliaisuus. He ovat panneet pois oman itsensä, ja pukeutuneet Jumalaan absolyyttisesti. Heillä on yhteys, ikään, ihonväriiin, ja kokemukseen kuulumatta ja riippumatta.

He ovat palavia, he ovat samassa asteessa Jumalan edessä. He eivät ole psyykksiesti ja emotionaalisesti ja inhimillisesti samassa, mutta hengellisesti ovat. Sen tähden, on tärkeintä pukeutua Jumalan Henkeen, ei omaan vajavaisuuteen. Sillä vajavaisuus, erottaa. Mutta Jumalan Henki yhdistää. Haluatte kenties, olla samalla ymmärryksen ja viisauden tasolla kuin joku muu.

Mutta kuka voi ymmärtää sitä joka on Jumalan Hengessä ja Jumalan Sanaa ja viisautta itseensä imenyt. Eikä ole enää sama ihminen kuin ennen, sillä ihminen joka on ollut Jumalan edessä paljon, tietää, että ei itse ole itsessään yhden vertainenkaan. Millään muulla ei ole merkitystä kuin Jumalalla. Ei muulla. Missään muussa ei ole elämää ja yhteyttä kuin Hänessä.

Joka tahtoo olla samalla taajuudella kuin Jumala ja Herra Jeesus, kieltäköön itsensä. Paastotkoon ja rukoilkoot, erakoitukoon tarvittaessa, mikäli ihmisorjuus on laittanut paulan. Joka tahtoo tuntea ristin Herran, kieltäköön itsensä, ja myöntäköön Herran ja Hänen Sanansa aktoriteetin. Laittakoon oman tahtonsa lakkotilaan.

Sanon vielä sellaisen asian, että ne jotka eivät ole mitään, ovat hajonneita astioita, jotka ovat täysin toivottomia ja muusseja ihmisten hajottamia, ja näennäisesti toivottomia. He eivät ole suinkaan Jumalalle toivottomia. Vaan se joka ei mitään ole, siitä Jumala tekee uuden, sillä siinä ei ole mitään vastarintaa, ei omaa ominaisuutta estämässä Jumalan uutta luovaa työtä.

Ne ihmiset joita Jumala on eniten käyttänyt, eivät he ole käyneet kymmenien vuosien sielunhoito-nyyhkyterapiota läpi. Eivät. Ei Paavali mennyt sellaiseen, ei Pietari, ei Johanneskaan. Ei David Wilkeroson, ei Smith Wigglesworth, Ewalds, Kuhlman - eivät!!! Eivät. Kun ihminen on tuuska, ei hän halua tulla välttämättä ihmisenä eheäksi, vaan tahtoo että Jumala tekee Hänestä kanavan. Koska se ihminen tietää, että korjaus on mahdottomuus.

Tiedän uskovia, jotka ovat käyneet terapioita, ja ovat jääneet Jumalan käytöstä pois. Ovat hukanneet elämäänsä ja vuosiansa siihen että ovat halunneet tulla egoilta vahvoiksi ja ihmisen tasoisiksi. Mutta minä en halua sitä. Minä haluan olla rikki ja hajonnut. Jos minä olisin omasta mielestä hyvä ja kunniallinen ja sivistynyt, hyvin sosiaalinen, ja aktiivinen, en minä tarvitsisi enää Jumalaa. Ei Jumalalla olisi mahdollisuuksia käyttää minua. En halua hukata elämääni sellaiseen.

Tässä olen Jumala, käytä minua, näitä murskasia paloja omasta egollisuudesta, joka ei halua olla muuta kuin kuvasi, tee minusta palvelijasi, enemmissä määrin. Eivät terveet ja täydelliset tarvitse parantajaa. Ei heissä ole Jumalalle aineksia uudeksi muotoilemiseen. Tiedättehän paljon minusta, jos olette lukeneet kirjoituksiani, tiedätte mikä olen ja mitä olin. Tulin tosiaankin nyt sieltä eteenne vähäksi aikaa esille. Osittain koetellakseni itseäni. Ette te tarvitse minua. Teillä on Jumalan Sana, teillä on se. Teillä on totuus. Teillä on elämä ja tieto.

Voitteko elää Jumalan Sanasta? Voitteko uskoa siihen? Voitteko luopua perinnäissäännöistänne? Voitteko tutkia Sanaa, kuten uutta aluevaltausta, nälkäisenä ja epätoivoisena? Voitteko paastota, voitteko? Ei siihen kuole! Olen paastonnut itse kymmeniä kymmeniä ja taas kymmeniä päiviä peräjälkeen. Enkä ole kuollut fyysisesti. Mutta ihmisenä olen mitätöitynyt. Ja mikä ihana asema se on kun niin tapahtuukaan, silloinhan se tarkoittaa että Jumala tulee olevaisemmaksi. Tämä on Jumalan tahto ja salaisuus.

Ei neljänkymmenen päivän nestepaasto ole mitään, ei se ole mitään, jos elät samaan aikaan katsoen televisioita, tupakoiden ja puhuen rumia, ja ollen ihmisistä riippuvainen. Jos paastoat, tulet menemään erämaahan, yksinäisyyteen ja tulet kokemaan ahdistuksia ja pelkoja. Mutta et tahdo luovuttaa, vaan olla sitkeä ja voittaja.

Voitko paastota yhden päivän? Voitko Pyhittää tulevan pääsiäisin Herralle? Vai syötkö kanaa ja karitsaa, mättäät namuja ja ruokaa, vaikka olisit joka ikinen päivä jo saanut syödä yltäkylläisyydessä. Voitko olla joulun syömättä? Voitko olla uudenvuoden syömättä? Voitko olla laskiaisen syömättä? Voitko rikkoa tabuja? Voitko olla muuta kuin maailman orja, voitko olla toisenlainen? Voitko?!

Kun paastoat ja elät Herralle, et ikinä ole enää sama ihminen. Sinä muutut. Ja sinä totut siihen ja mukaudusut siihen. Koska lähellä Herraa on hyvä olla, haluat aina ja usein tavoitella Häntä ja niin paljon jopa että kiellät jopa aistinautintosi, jotka kietovat mieltäsi ja tahtoasi, jotta saat olla lähemmin Herran yhteydessä. Voitko antautua Herralle? Et sinä kuole kun paastoat. Tai kuolet minuudellesi. Mitä sinä pelkäät?

Onko niin että että haluat palkita itseäsi tiettyinä aikoina, esim. pääsäsisenä erikoisherkuilla ja laitteluilla? Mitä palkitset? Miksi? Oletko niin hyvä? Ja niin pinnallinen? Miksi? Miksi et laita pottiasi Jumalan eteen, miksi et tavoittelisi Häntä? Miksi et? Etkö halua Häntä, etkö tahdo tuntea Häntä? Etkö halua omistaa Hänen tuntemistaan? Etkö halua armolahjoja, katoamattomia lahjoja, Hengen suurempaa todellisuutta elämässäsi, Pyhän Hengen läsnäoloa.

Etkö tahtoisi enemmän katoamattomuutta, kuin sitä mikä on maailmasta? Etkö? Minä olen nyt ilmaisesti täynnä tälläistä Sanomaa. Ilmeisesti pakkaus purkautuu sisimmästäni tälläisenä, kun en ole pitkään aikaa - viikkoihin puhunut mitään, muuta kuin kurjuudestani ja alemmuudestani. Enkä kadu tätä.Teinpä tai söinpä en ole onnellinen. En ole onnellinen ollessani lihassa. Vaan kun pääsen lihasta eroon, olen onnellinen sitten vasta. Näin puhui myöskin apostoli Paavali.

On tärkeää olla Pyhän Hengen ohjauksessa. Ei omassa. On tärkeää puhua puhua Jumalan Sanoja, ei omia. On tärkeätä edustaa Jumalan Valtakuntaa, ei maailmaa. On aina annettava Kunnia Jumalalle, ja aina valittava Hänet ensin. Mitä minä halua, sitä ei halua Jumala, vaan ensin Hän, sitten minä, mutta miks minun pitäisi haluata jotain omaa, koska Hän on niin paljon suurempi kuin käsitykseni. Tottelen Häntä. Henki ajoi Jeesuksen erämaahan paastoamaan. Jeesus liikuttui Hengessä.

Jeesus saarnasi Hengen voimassa, Hän paransi Hengen ja Sanan avulla. Hän ei toiminut itsessään, vaan Jumalan kuuliaisuudessa. Näin pitää myös Hänen seuraajiensakin toimia.

RAAMATTU 2005 http://www.nettiseurakunta.net/2005

Jeshua on arvollinen saamaan kunnian, Hänet on Jumala koroittanut.
Yli kaikkien valtakuntien on Hänen ylivaltansa ulottuva.
Hänet joka tehtiin häpeäksi maailman edessä,
Hänet tämä Jumala, joka on Pyhä ja Luoja, Luomakunnan Kuningastamme kohtaan, Hän teki tämän teon.
Sillä Hän tahtoi rakastamiaan lapsiaan näin kohdata, jotka eivät Häntä muutoin olisi olleet tottelevaisia kuuuntelemaan.
Näin Hän omassa pojassaan, Kuninkaassamme sovitti itsensä maailman kanssa.
Kuninkaamme on rikkauksiemme Isän edessä armahtajamme ja sovittajamme.
Hän antoi edestämme kaiken minkä Hän saattoi.
Hänen Pyhä Veri laskeutui telluksemme maan sisään, sen maan jossa me seisomme ja olemme.
Me olemme kaiken kansan Kuninkaan maanperällä.
Jumala on kutsuttanut oman kansansa, joka on kansa- joka nimetty Judahin heimoksi, ja Judahin sukukuntaan tuli lunastajamme, joka on Judahin jalopeura Jeshua Messias.

Sisällisesti jokainen uudestisyntynyt uskova uskova on juurtunut Judahin heimon sukuun sivuversosta, minkä Messias avasi ristillä antamalla itsensä vuodattamalla maahan Pyhän Verensä. Hän on Juudaan leijona, jalo Juudaan jalopeuramme!

Jeshua Messias Majesteetti = Jeesus Kristus Kuningas/yksinvaltias ( voideltu = voideltu Pyhässä Hengessä, ennen meitä)

voi ei, nyt alkoi taas alakerrassa lattian täristys jytinä-pauhaus metakka rokkimöly muka-musiikkia. Mutta mulla on kuulokkeet korvilla eli en kuule kauheesti niiden läpi, mutta jalkapohjissa tuntuu tuo jytinä. Minä en koskaan ole harrastanut naapureiden häirintää ja minkään sortin metelöintiä. Olishan se kiva asua talossa, jossa ei olis naapureita, niin voisi vaikka kuunnella kunnolla musiikkia. Mutta en varmaan tottuisi sellaiseen, kun olen niin monta vuotta kuunnellut kuulokkeilla. Mutta semmosta se on...

Tulee mieleeni että mua on haukuttu netissä empatiakyvyttömäksi. Mutta eikö se että olen hiljaa ja huomaavainen ole tosi empaattista. Sellanen joka ei välitä ja mölyää, eikä huomioi muita, on sellanen kyvytön henkilö. Minä suorastaan pelkäisin aiheuttaa häiriötä. Koska jos niin tekisin, olisin perustellusti vastuussa häiriöstä. Mutta usein häiriköt eivät tajua muuta kuin vain omat tarpeensa, ja pilkkaavat muita yliherkiksi, koska ovat itse niin paatuneita ja turtuneita.

Ihmiset ei nykyaikana kerrassaan kunniota ketään, eivät pelkää mitään. Vaan ovat kaikinpuolin röyhkeitä. Olen joskus asunut vuosia häiriköden naapureina ja ollut ihan hermo-riekaleena viikottaisten biletysten takia ja myös yöllä tömistelyn ja parveke ja ikkunasauhuttelujen takia. Mutta uskoisin nykyään ketäväni paremmin, koska en ole naimisissa, ja koe siitäkin ahdistusta kaiken kukkaraksi, joka saa kaikki asiat kestämättömäksi, mitä silloin aikoinani koin ylen paljon.

Olen niin rauhallinen ihminen että en kestä monia paineita monilta puolilta yhtäaikaa. Työ, yöhäirinnät, sauhuhäirinnät ja mahdolliset entiset elämisen kuviot kaikki yhdessä mötikässä teki elämisestä ihan hirveää. En haluaisi asua kerrostalossa jos menisin joskus vielä naimisiin. En tosin usko, että minusta olisi vaimoksi. Olen niin kummallinen, laiska siivoamaan, ja unirytmi ei ole kunnossa koskaan ollutkaan, eikä ruokailu rytmitkään ole mun speciaalilaji. Kaikinpuolin en olen todellakaan vaimotyyppi, en ole ollenkaan huolehtivainen ihminen.

Kuitenkin jos joskus menen naimisiin, niin en halua vaatimuksia, en halua että minulta odotetaan sellaista mihin ei minusta ole. Haluan olla aviomiehellelleni rakastajatar, koko elämän ajan, ja kuuntelija ja keskustelija ja lähellä olija. Haluan olla ennenkaikkea läheinen fyyysiseti ja emotionaalisesti. En halua naimisiin ollakseni talouskone tai ollakseni elättäjä. Vaan ollakseni rakastaja ja rakastettu.

Mutta tämä on haihattelua, ja se kiepauttaa vatsani pohjaani fyysisesti, koska koen niin suuren pakahduksen sisälläni, siitä syystä että tämä tarve on minussa, ja joudun sen aina hyvästelemään, koska se ei ole minua varten. Siitä ei tulisi mitään. Olen erittäin vahva tunteinen ja tunnen vatsanvääntöjä ym.. hyvin helposti, tunteideni tähden. Mutta minulla ei ole mitään, muuta kuin Jumalan rakkaus. Ja minulla ei antaa kenellekään ihmiselle itsestäni mitään, minulla ei ole mitään. Minulla oli, mutta minulla ei ollut.

Olen erittäin tunteellinen, tunnen fyysisesti, tunnen kokonaisvaltaisesti. Elän koko olemuksellani, en ole kyyninen, se on mahdottomuus, vaan olen erittäin elävä. Kun liikutun, liikutun koko keholla, kun koen tunteita, niin koen ja eläydyn koko olemuksellani kaikkeen. Olen instrumentti, voin joskus Pyhn Hengen alaisena palvoa ja tanssia Hengessä, olen niin fyysisesti hänen valtaama, että Hänen koreografiansa valtaa minut. Tulen helposti vallatuksi, mutta en valtaudu sellaiseen johon en tunne lumousta.

Olisi ihana vain olla rakastettuna ja rakastajana, olisi ihana niin painautua puolisoa vasten. Olisi ihana antaa kehonsa, toisen omaksi, ja olla vallattu. Olisi ihana elää ja kokea naiseutensa lumous, ja kokea vielä mitä on Luojan suoma yhteys miehen ja naisen yhdistyessä rakkaudessa ja halussa. Jumalan kasvojen suopeudessa. Mutta ei ole kuin yksi oikea tuhansssta, kuka tahansa ei ole täydentäjäni. Siksi minä olen yksin, sillä tiedän että yksinäisyydessä minulla on jo Jeesus, hän on kaikki kaikessa, sisimmän täydentäjä ja täyttäjäni.

Tiedän varmasti sen että jos joku mies kiinnostuisi minusta, niin en todellakaan antaiisi vastakaikua. Minua ei kiinnosta tyrkyt. Minua ei kiinnosta hormoonivillitykset, ja mitkään omat aivoitelmat. Eivät todellakaan. Minä en antaisi mitään suopeutta sellaisille virityksille. Minä en itse asiassa taida olla kenestäkään kiinnostunut, tai olen tai olin. Mutta olen lopulta itseäni tutkiessani kuitenkin vain unelmaan ja fantasiaan unelmoitunut. Sillä en taida kyetä uskoa realistiseen todelliseen toteutuvuuteen.

Olen aivoittelija, mutta en innostu aikaansaada konkreettisia asioita. Mietin ja suunnittelen, pähkäilen ja laadin, mutta en saa aloitteita aikaiseksi. Olen pikkutarkka joissakin asioissa, ja jotkut on ihan hälläväliä. Semmonen olen aina ollut. Jotenkin kun teen jotain, haluan tehdä ison muutoksen, olen huono ylläpitämään tylsiä asioita kunnossa. Vaan haluan tehdä paljon muutoksia kerralla. Musta ei ole mukava toistella rutiineita. En syö ja nuku ja valvo rutiinimaisesti myöskään. Vaan ihan oman sisäisen voimavarani mukaan, mulla ei ole koskaan ollut missän asioissa mitään rytmejä.

Onko häiriköillä omasta mielestään joku oikeus häiritä? Minä en vaan ymmärrä sellaisia ihmisiä. Ihan kuin heillä ei ole pelkoa, eikä minkäänlaista omaatuntoa. Luulevatkohan he että, kun ovat paiskinnet töissä, on oikeus viikonloppuna möykätä. Eikö viikonloppu ole lopoa varten. Jos olisin töissä, en tosiaankaan kärsi meteliä ainoina vapaapäivinä, koska koko viikko on ollut stressiä. Eikä tosiaankaan möly laukaise sitä, vaan rauha ja lepo.

Jotkut ehkä kuvittelee että möly purkaa sen paketin mikä on sisimmässä. Mutta ei se niin ole. Sellaisten tyyppien pitäisi mennä erämaahan asumaan. Oppia mitä on hiljentyminen. Ihmiset haluaa paeta itseään. Miten metelissä muka ihminen rauhoittuu ja laukeaa viikon aikana kertyneistä tukoksista. Ehkä joillekin metelissä on eräänlaista huutoa, sielu huutaa, kun on niin paha olla. Ihminen ei huda, vaan antaa musiikin huutaa puolestaan ja samaistuu siihen, ajatellen että sillä tavalla tulisi hyvä olo.

Mutta ei se niin ole, siinä vain pahoittaa muidenkin mieliä piittaamattomuudella. Eikä todellakaan olo helpotu. Sitten tahdotaan ryypätä, ja paljon porukkaa ympärille. En tajua sellaista menoa. Minulle jos kasutuu painoja, niin paras apu on olla ihan hiljaa, ja hiljaisen musiikin, käsitellä sielua, niin että kyynelien vapautuessa, olo kevenee ja puhdistuu. Ei ole muuta keinoa löytää rauhaa. Mutta ihmiset ei taidakaan haluta rauhaa, vaan sekasortoa. Ja kuka saa aikaan sekasortoa? Itse paholainehan se on!

Mutta kun ihminen ei ole uskossa, ihminen ei tiedä rauhasta mitään. Ihminen ei silloin todellakaan ole rauhaa omistava, vaan rauhaton ylt'päältä ja sisikunnasta kokonansa. Eikö ihminen kaipaa rauhaa? Eikö ihminen kaipaa onnellisuutta ja tasapainoa elämäänsä? Ei ihminen melussa voi kohdata itseään. Itse jos olen kohdannut elämässä kriisin, ja joutunut jonkinlaiseen tilanteeseen, joilloin olen toiminut päättömästi, niin menee pari vuorokautta, saada taas sisäinen balanssi takaisin.

Mutta ihminen joka ei työviikkonsa jälkeen aseta itseään pariksi vuorokaudeksi rauhaa, vaan meteliin joutuu työviikkonsa aikana, siitä tokenemaan. Ja eipä se taida onnistuakaan niin. Ja niin aina vaan kasautuu lisää ja lisää. Sitten tulee kesälomat, ja juhlitaan joka päivä, parvekeen ovet auki ja häiritään sen edestä miten on sisimpään kertynyt jätettä ja tukosta. Mutta ei se sisin niin saa rauhaa. Sielu huutaa, mutta ei se apua saa, ellei sielu mene Jeesuksen luokse.

Ja se on paikka missä on oltava nöyrä ja hiljainen. Ihminen on pelkkä raato ilman pelastusta, raato joka huutaa, sielu joka hamuaa, ja imee kaikkea itseensä, sielu joka on kyltymötän ja pakahtunut. Joka ei rauhaa saa. Joka kulkee sokeudessa, ilman johdattajaa. Sokea tarvitsee paljon meteliä, koska ei näe. Mutta joka näkee, on saanut rauha, sillä hengellisesti uudestisyntynyt on saanut sisimpäänsä Jumalan Hengen, ja Jumalan Henki on valkeus.

Jumalan Henki on rauhan Henki. Paholaisen Henki on kaikkea muuta! Paholainen edustaa kaikkea pahaa, pimeyttä, rienaa, sortoa, piittamattomuutta ym... joka ei ole pelastunut, on pimeydessä, ja pimeyden valtakunnan isännän valta-alueella. Vain Jumalan lapsella on turva. Vain Jumalan lapsella on valkeus ja rauha.

Tosin jotkut uskovat on niin hölmöjä, että pauhaavat ylistysmusiikilla tahallisesti, että naapurit kuulisi että ollaan uskossa, ja kuvittelevat että kova ääninen musiikki saisi Jumalan siunaukset leviämään eteenpäin. Hö... möly mikä möly... Jotkut ajattelevat että kostetaan paha musiikki hengellisellä kovaäänisellä musiikilla. On sekin tapa toimia. Ei todellakaan se ole Jumalan mielen mukaista.

Nyt nuo alakertalaiset ovat vielä koventaneet voluumia entisestään. Ja mulla soi kuulokkeista mahdollisimman kovaa musiikki, jotta ei läpi kuuluisi tuo jytä, vaikka se kuuluu kyllä, ja tuoli tärisee. Tietenkin laitan ylös kaikki häirintä ajat, ja sitten vien kellon ajat ja päivämäärät kerralla isännöitsijälle. Seuraan nyt jonkun viikon tätä touhua, että jatkuuko tämä. (21.07)

Jaa kello on yli kymmenen jo illalla, ja jytä pauhaa...eikä mun kuulokkeet peitä tuota basson jytkettä. Kuitenkin mulla on nyt ollut pyhäpäivä. Tänään en ole tehnyt kotisivu-hommia enää. Yölllä tosin tein. Mutta en tänään, jotenkin koen että olen ollut rukouksen ilmapiirissä ja herkällä taajuudella koko päivän, siis olen antanut aikani Herralle, enkä ole omiani laittanut Hänen eteensä, vaan antanut Hänen olla tänään ensimmäinen. Meteli loppuikin jo - hyvä.

Minä ikävöin sinua joka olet minussa,
minä ikävöin niin saada unohtaa surun ja huolen.
Elämän karuisuuden ja yksinäisyyden.

Minä ikävöin sitä rakkautta, olla sen huomassa,
sen tuudittuksessa, ainaisesti, pois tästä
minkä minua estää ja pidättelee.

Minä ikävöin lämmintä ja pehmeää pilveä,
johon voin painautua hengessä, ja olla
vapaa tästä kehon vankilan otteesta.

Minä ikävöin utuisuutta, joka on kirkkautta,
ja rakkautta. Sitä valoa ja puhtautta, joka
taivaan kamaran sisäpuolella odottaa minua.

Minä ikävöin, sillä maa ei anna sitä mitä
halajan. Minä kaipaan sitä mikä on sisäpuolellani,
sitä jonka oma olen sisimmässäni.

Minä ikävöin sitä kotimaata, joka ei ole tämä
katoava tellus. Vaan kaikki atomi, se muuntuu
ja hajoaa, eikä se kestä ainiaan.

Minä ikävöin taivaan Jerusalemia, ikävöin
Jumalan valtakuntaa sisimmässä, minun sisimpäni
koti siellä, ei katoavassa olemuksessa.

Minun sieluni ei ole minun omani, vaan Hänen
joka kaipaa minua, ja haluaa olla yhteydessäni,
jonka tahtoa on niin vaikea toteuttaa.

Minä ikävöin, ei minussa ole mitään, mitä
tavoitella, ei mitä tahdoin, vaan Hän tavoitteli, ja
houkutteli minut läheisyyteensä ja siihen jäin kiinni.

Minä ikävöin tuntemaani totuutta, sen paulaan jäin,
sillä totuuden viinipuuhun tulin oksastetuksi, ja kun
vain voisin sitä hedelmää kantaa elämälläni turhalla.

Minä ikävöin kesää, loistetta auringon, sen hehkua
joka mitötöi oman voimani ja saa minut hiukomaan,
ja läkähtymään, huomatessani heikkouteni.

Minä ikävöin tuntea suuren taivaan Jumalan,
ja pienen mitättömän toimeksi saattajan, joka vaan
Häntä kuuntelin ja olisin uskollinen kaikessa.

Minä ikävöin Häntä, koska muuta ei ole, miksi muuta
minä voisin saada, niin hyvää kuin Hän on, sillä
suurempaa ei ole joka minut voisi haltuunsa ottaa.

Minä ihoni ja minut tunteeni kaipaa, sydämen
aisteja, ja katsetta palavaa, mutta tiedän, että minun
sydän on elävä ja katse palava, minulla on se.

Mitä kaipaankin ja ikävöin, se on minussa, sitä en
tarvitse, koska minä olen sitä täynnä, ja sisimpäni omistaja
on minut sytyttänyt elääkseen ikävöidäkseni Häntä.

Kyllä minun aistimeni ikävöivät tuntea tuntea tuntea..
Mutta minun elämäni on luopumista, olen valinnut sen
osan ja tiedän että se on minulle valituin ja sopivin osa.

Minulla on ikävä kaukaisuuteen, minä nautin hymneistä,
nautin harmoniasta, joka ylentää sydämeni taivaallisiin,
joka saa sydämeni tihkumaan suolaa ja vettä.

Minulla on niin ikävä vain.. niin ikävä sinua..
sydämeni kaipaa ja turvautuu sinuun, sydämeni on
sinun, riudun kun en tahdo muuta kuin sinua vain.

Sua Jeesus ikävöin, mun pelastajain. Sua mä ikävöin,
sun lähelles, sun täydelliseen valtakuntaasi, jossa keho
ei ole vankila, vaan saan olla ainiaan vapaa kytköksistä.

Sua halajan, sua iankaikkinen Luojani, joka minut teit ja
kutkuit luoksesi, ja teit minusta tälläisen tämän maailman
silmissä roskan ja kelpaamattoman lapsosen.

Mutta sisisimmässäni hyvin erikoislaatuisen, joka enkestä
sortoa, ja maailmaa - sen vankilaa. Vaan kaipaan vapautta,
ja siksi olen armollinen sisimmälleni, vaan en haluilleni.

Tahdon minä ja ikävöin muutakin, mutta en jaksa tavoitella
kuin sua Jeesus, en jaksa laittaa hanttiin sinulle, en jaksa
väsyttää itseäni maailman edessä, turhanaisuutta haluten.

Sillä Isä, sinä olet minussa, ja minä sinussa, siis olen
viikunapuussasi, joka on Jeesus Herra. Sinä teet minussa
haluamasi muodon, ja en halua vastustaa ja murehtua.

Miksi Isä, tahtoisin murehtua maailman tähden, sen vuoksi,
kun osa olevaisuudestani ikövöitsee. Sua mä halajan, en
vain osaa määritellä miksi tulen niin suruisaksi .

Isä, olet minussa, ja tunnet mun kaikkeni, ja tiedät mitä
kiellän ja estän. Ja sinä tiedät että valitsen sen sinun
suuremman tarkoituksesi tuntemisen ja toteuttamisen tähden.

Kun sinä tahdot, olen valmis, sinun tahtosi tapahtukoon.
Isäni, olen tyttäresi, ja olen aina, ja tulen olemaankin. Ja sinä
olet lunastajani, ja omistajani ja ilman sinua en mitään olisi.


* * tässä kohtaa rukous vaihtui itsestään toisenlaiseksi * *

(Tämä on siis toinen rukous heti perään, heti tuon ensimmäisen jälkeen)

Eli sen otsikko voisi olla:

" Kuin meri, arvoitus olen " ~ rukousruno

Taivas, sinun edessäsi olen kuin suolainen syvä vesi,
kun luot valosi minuun, ei löydy minussa pohjaa ja syvyyttä.
Niin tutkimaton en sinun luotaava työsi minussa, etten
löydä mitään pohjaa itsestäni, ihmettelen vain sitä ikävän
ja kyynelien määrää, mikä täyttää aina minua kuin
merta vetoisuudessaan. Sinun eteesi, sinun eteesi -
oi Luojani levittäydyn, kuin suolainen vesi.

Hiun suolassa, sisimpääni janottaa enempi ikävän halu. Nousta
meren keskeltä, ja olla sinun tykänäsi, joka sateen annat alas,
sisimpään, ja tiedät suolameretkin, mistä ne muodostuvat ja
kuinka ne syövyttävätkään pois katoavan raudan. Miten syvä ja
sininen se onkaan, kun sinun valokeilasi osuvatkaan minuun.
Tulen tykösi, kun luot katseesi sisimpääni, tulen sinun
eteesi, kun sinun säteesi luovii minua, ja niin minä hetken
ajan saan kokea ihanaa hehkuasi, kunnes valosi saan
sisimpäni kirveltämään, suolan tarttuessa minuun kiinni.

Mereni on tyyni, saavuttanut sellaisen pohjattomuuden,
että en halua tuhaan aiheuttaa kaaosta, sillä mitään
ei siitä paljastuisikaan alta, vain pohjattomuuteni. Olen
sun Herrani, olen sun omasi Pyhä. Sun olen Pyhä, omasi
olen ja en halua olla vahva ja en halua olevainen, vaan
tahdon, jaa kaikkeni, jaa kaikkesi, minä olen sinun ja sinä
minun ja minussa. Ylistetty Jeesus, Ylistetty Jumalan henki,
Ylistetty Isä Kaikkivaltias. Sinulle Kunnia ja Ylistys.

Isäni, sinä olet lohtuni, ja turvani, mitä yksinäisempi olen,
sitä enempi turvaan Sinuun, sitä enmpi sua kaipaa. Sitä enempi
sinuun samaistun Jeesus, mun Herrani, mun Paimeneni. Isä,
en tiedä mitä varten elän, muuta kuin Sinua varten. Isä en tiedä,
pitääkö minun mitään, koska sinä tahdot minun pitäytyvän
Sinussa itseni. Tämä Isäni, on Pyhän hengen tuoma rukous-
runo, sillä en osaa itsessäni runoilla ja ylistää sinua kauniisti.
Isä minä rakastan Pyhää Henkeäsi, kohtaa minua Herra!

Minä ikävöitsin ja en saanut taaskaan sanottua tyhjilleni,
itseäni, vaan sen olevaisuus pysyy minussa aina. Ja minun
ikäväni tiedostaminen väsyttää minut, saa minut hiljenemään
ja etsimään sinua Jeesus. Saa minut unohtamaan tämän
maailman sidokset, jotka tulisivat tärvelemään sisintäni.
En kaipaa myrskyä, se tulee jos menen sinne minne ei pitäisi.

Sinä Jeesus olit veneessä ja nukuit, kun oli myrsky. Mutta sinä
asetit myrskyn Sanallasi. Isä, Sinuun katsomalla kaikki tyyntyy
ja rauhoittuu. Meren alla syvässä saattaa olla pyörteitä ja
virtoja, mutta pinta on tyyni ja heijastava sinusta Luoja. Sinä
asetat Sanallasi myrskyt ja meren. Maailma pauhaa, ja
elää kaaoksessa, mutta sinussa on rauha, ja minä hiun
kun vuodan suolaa ja vettä virtana, sillä olen siinä kokonaan.

Kuka muukaan voi syvää merta asettaa kuin olevaisuuksien Luoja?
Kuka voi tutkimattomien merten syvänteiden arvoituksia tuntea?
Kuka muu kuin Hän joka on Minussa, ja kenessä minä olen?
Joka on alusta ollut ja tulee muuttamaan minut uudeksi vielä.


Tämä oli siis rukous Pyhän Hengen vaikutuksessa.
Ei järjellistä ollenkaan tosiaankaan.

Rakastan seuraavaa laulua..., tämä laulua saa melkein itkemään, se todella vaikuttaa syvällisesti, se on niin harmoninen ja korkeatasoinen aivan ihana laulu unohtamatta musiikkia! :

* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Joel%20Chernoff/Joel_Chernoff-Come_Dance_With_Me.mp3

Joka alkaa seuraavalla predulella, esisävellyksellä, joka johdattaa tuohon ylläolevaan lauluun sisälle:

* * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Joel%20Chernoff/Joel_Chernoff-Prelude_Be_Stil_My_Soul.mp3

(nämä on nettiradiosta, stationripperillä taltioituja hymnejä ~ 128 bit, sen parempaa laatua ei ole, huippulaatu olisi mahdollista saada 320 bittiä, mutta eivät lähetä niin korkea laatuisina ulos miltään kanavilta.)

ps. Tämä on Messiaaninen laulu, jossa palvotaan Jeshuaa

* * * * *

Kauniita ihania palvontalauluja... (9.4)

* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Tina_Bolinger/Tina_Bolinger-Hymn_of_Worship.mp3

* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/Tina_Bolinger/Tina_Bolinger-The_Sacrifice.mp3

* * * * * http://heavenheart.hopto.org:443/MP3/Messianic/BEST/

Katos kun tämä galleria sivusto on eräässä linkkikokoelmassa sentään viidennes tilastossa ja nousee yhä tilastoissa, kummastelen sitä, se puhuu omaa kieltä. Arvioisin että menee tätä vauhtia kuukausi niin sivuni on kolmas ja vuosi kun ne on top ykkösenä tuhannen .... noo.... tai nooo, varmaan systeemit muuttuu, ja sitten sijoitus sijat menee nurin päin, tai kaikki laskurit mitätöityy. Olisi se kurjaa. Kumpa mie oppisin tekemään php- sivuja joissa olisi lehtiöitä, niin kuin täällläkin. Ettei tarvitsisi frameja. Mutta kun en ossaa sellasta, on pakko veivata framejen kanssa.

Niin minun uudet sivuni on ulkoasultaan ja rakenteeltaan kokonaan valmiit, ja seuraavaksi eli huomenissa, alan kuviani käsittelemään. Siihen että saan kuvat laitetuksi, menee vajaa viikko, ehkä kolmisen vuorokautta. Yksi muokkaamisiin, toinen testailuihin ja ihailuun ja kolmas siihen että monistan kaikkiin kuvalinkkeihin, ne lisäyskoodin etu ja takaliitteisiin, ja keskellekin, mikäli on tarvis. Siis voin hetkessä rimpsuttaa coffeecupilla samat kodin vaikka kuinka moneen html- dokumenttiin kerralla. Kun saa yhden mallisivun valmiiksi niin siitä se lähtee.

Mulla on ihan oikeasti tosi upeat sivut, aivan erlaiset kuin viimeksi. ne ei muistuta alkuvuotisia sivuja ollenkaan. Kurjaa kun se IE, inhoaa java-kehoitteita. Mutta ei voi mitään. Onneksi on selaimia, jotka ei urputa olemattomista. Kuten opera ja firefox ja mozilla. On hienot valikotkin. Tosin alunperin tahdoin hieman erinäköiset sivut, enemmän transparamenttimaisia valikoita, ja hieman kevyempää vihreää sivulle.

Mutta ilmeisesti näin oli hyvä toteutua. Alunperinhän ideani oli ainoastaan tehdä yksi aukeaman, jossa kaikki valikot rimmaa jotenkin ja kuvat asettuu omiin lokeroihin ym. Mutta kaikki laajenikin. Ja näyttää siltä että alkusivuni jääkin sivuun. On neljä eri sivustoa, ja ne on linkitetty toisiinsa, mutta tietty kansio systeemi olis tosi kiva, jolla ne ne neljä voisi avata erillisesti, vähän kuten tässäkin on galleriassa on. Voi olla että kirjoitus ja linkkisivulla on turhaan kahdet samat valikot. Voi olla hyväksi toinen ottaa pois.

Mutta sitten haluan käyttöön toisen kehyksen. Mutta mihin? Ja sen taustan päälle ei voi kirjoittaa, ja sitä en tahdo vihreäksi variaatioltaan, sillä pidän tähkistä. Eli olkoon toistaiseksi ne yhdessä. Toisaalta voisin laittaa linkkivalikon eri kehykseen, kuin mihin linkkisivut aukenevat. Mutta kehyksen leveys ei riitä dokumentin näyttämiseen. Ellen kapoista dokumentin tableja. Ja en halua niin tehdä. Tai sitten käännän linkkivalikkoa , ja asetan sen kuten tässä aivoittelen.

Mutta ehkä en toteuta sitä. Voi olla että luovun yhdestä sivustosta, ja käytän linkkikokelmaa ja kirjoituksiani samassa ikkunassa, En tiedä vielä mitä tekisin? Ehkä en tee niin. Vaan poistan jossain vaiheessa toisen, joka ei kuulu sivuston nimeen. Sitten pitää olla siihen tilaan jotakin keksittynä. Mutta sillä ei ole kiire. Tietäisimpä miten sukkelaan ne aukenevat muille, siitä saisi osviittaa tuleville ratkaisuille. Nämä asiat vaan kloksahtaa sitten kohdalleen, kuten pitääkin.

Jerusalem on suuren Kuninkaan pääkaupunki. Messiaaan Jeshuan kaupunki. Jeshuan valtakunta on taivaassa, ja Jumalan valtakunta ja sen kaupunki on katoamaton iankaikkisesti. Uskon että taivaassa on paljon kaupunkeja, ja että Jerusalem on sen valtakunnan pääkaupunki. Se on Kuninkaan kaupunki. Jumalan hallinassa on koko valtakuntansa, sillä Hän on Luoja ja alkuunsaattaja, sekä päättäjä, mutta Kuninkaan on vain Kuninkuus ja Herraus iankaikkisesti. Kuninkuus ei ole mitään ilman kaupunkia, Jumala ei ole Kuningas, vaan Hänen poikansa on kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra.

Tulee mieleen kuningas David, kuinka hän joutui pakolaiseksi, vainoajiensa tähden. On todella kamala tunne hallitsijana olla ajettuna ja vainottuna, ikäänkuin kaiken otteen asemaansa nähden menettäen, tullen suojattomaksi, koska valta suo suojan. Mutta kun valta otetaan pois, koko asema ja kaiken tarkoitus on tyhjyyttä, ikäänkuin se olisi pelkkää turhuutta ollut ainoastaan. Kaupunki on turvapaikka, siellä on suoja, sillä on muuri, ja rajat. Tuo San Jeshuan Herruudesta ja Kuninkuudestako koskisi vain tuhatvuotista valtakuntaa?

Mitä kaupunki olisi ilman Kuningasta? Taivaallinen Jerusalem on suuren Kuninkaan kaupunki. Ja tämä kaupunki lopulta maailman aikakausien jälkeen asettuu Taivaan Valtakuntaan. Mutta ei kulta kaupunki voi olla ilman Kuningasta mitään. Monet kaupungit ja niiden kuninkaat ja herrat, tulevat tietämään että on yksi ylitse muiden. Tässä aikakaudessa se ei toteudu, eikä se toteudu kokonaan tuhatvuotisessa valtakunnassakaan. Sillä Jeshua hallitsee maanpäällisessä Jerusalemissa Kuninkaana ja Herrana. Mutta kuinka on mikäli ei taivaallisessa Jerusalemissa ole Kuningasta.

Mikäli kaupungissa ei olisi hallitsisjaa, kaupunki olisi olisi levoton ja järjestäytymätön. Mikäli kaupungin senaatin/parlamentin jäsenistöllä ei ole Herraa ja Johtajaa, mitään aloitteita ei tule tehtyä suvereenisesti koskaan. Taivaallinen senaatti on 12 vanhan ja uuden liiton pylvästä. Eli Israelin sukukuntien jäsen lukumäärä. Voi olla todellakin niin että Taivasten Valtakunnassa on 12 maata ja 12 kaupunkia, sekä suuren kuninkaan kaupunki ja valtakunta, jossa nuo 12 hallintokuntaa sijaitsee. Olisiko uuden liiton 12 valittua, joiden nimet on kaupunkiin porteissa, niin he olisivat kenties niiden 12 skenaarion hallitsijoita tms...

Tässäpä pohdittavaa, tämä on vain jotain, mihin johtopäätökseen olen päätynyt, tosin en luota omiin aivoitteluihini, mutta on hyvin mielenkiintoista joka tapauksessa tutkia ja miettiä asioita. Kaikki on niin pientä aavistelua joka tapauksessa kuitenkin. Mutta semmosta nyt tässä tuli mieleeni. Tuokohan tuleva pääsiäinen ajatuksia mieleeni. Tosin kuuntelen jatkuvasti ihanaa ihanaa musiikkia, ja se saattaa vaikuttaa aika paljonkin.

Tiedän että mun pitää paastota. Mun sisällä on siihen vahva kutsu tms. Minusta tuntuu kuin en saa syödä. Minun tahto ei halua, se on muuttunut. Mutta ruumis on nälkäinen. Mutta tahtoni on nyt todella muuttunut. Tai mieleni, nyt on tullut tilaisuus. Koen että tämä ahminta, meni holtittomaksi. Se ei ollut syömistä, eikä ole ollutkaan koko aikana. Mutta nyt on sellanen olo, että en saa edes karkkia syödä, koska sokeri, saa minut nälkäiseksi tai himoiseksi.

Mulla on vielä yksi annos metalaxia, että saan vatsani tyhjäksi. Ja alan taas juoda tosi paljon teetä, myös mehuja, glögiäkin mitä olen ostannut halvalla, ja joka on litraltaan 222 kaloria, ja kahvia voin myös juoda. Nyt toteutan tämän. Viikon päästä on pääsiäinen, Elina tulee minulle. Ja haluan pääsiäiseksi olla virittynyt ja oikealla sydämellä Jumalan edessä.

Myös haluan alkaa taas kirjoittamaan, mutta en voi jos elän synnissä. Silloin Jumala ei anna voitelua, eikä ole sanomista, mikä olisi Hengestä, vaan ainoastaan ymmärryksestä ja tiedosta. Saapa nähdä mitä on todellinen paino, kun on pari päivää kulunut. Ensin lähtee mahdollinen nestekerääntymä elimistöstä pois, mitä suola on kerryttänyt. Sitten vasta tietää oikein painon.

En ota riskiä ja mene kauppaan. Vasta loppuviikolla on pakko hankkia vessapaperia. Mutta en mene kiusaamaan itseäni, unohdan mieleni ja järkeni ja itseni kaupassa. Menen himoni inspiroimana. En leiki nyt. Mnulla loppui maito, mutta tein sitä maitojauheesta lisää. Onneksi on juomista, jossa on energiaa, että ei tule toivottomaksi tämä alku. Minun oli tarkoitus tarjoutua lähteä Lautamäkien kanssa ostoksille tänään, mutta jostain syystä olin haluton.

Mulla on ruokaan mennyt paljon rahaa. Kymmeniä euroja. Ruokarahalla, olisin saanut paljon muutakin. Vaikka kissoihin sen satsattua. Tai akvaariolamput. Minun mahassani on todella nälkä, eilenkin oli jo. Mutta nyt haluan nauttia nälästä. Haluan nauttia elimistöni tuntemasta hiukumisesta. Kun tulen heikoksi, niin tulen myös herkäksi. Voisin palata sitten foorumille, kun olen taas Jumalan Hengessä. Minulla ei ole mitään sanottavaa siellä. Siksi minun pitää muuttua, silloin Jumalalla on sanottavaa, minun kauttani - amen!

Ei ilmeisesti oikein toimi tuo laskuri täällä irc- galleriassa. Se näyttää kolmea, mutta kahdeksan on käynyt todellisuudessa. Tuo maitojauhe on paljon pahemman makuista kuin oikea maito. Taaskin tuli uusi vierailija galeriaani, ja laskuri ei siihen noteerannut mitenkään. Ehkä minun pitää tarkistaa viime viikon lukumäärä, ja laskea tämänkin viikon ajalta. Ehkä tuo on tilapäinen häiriö.

Eli minulla on selvästi sellainen olo, että minä en päättänyt paastota, vaan päätös tehtiin puolestani, ja tiedän vaan sen, että minun ei pidä syödä, ikäänkuin koen tahdossa jonkun muun vaikutuksen. Ja tottakai haluan tarttua tähän tilaisuuteen, koska nyt mieleni ja tahtoni on selvästi Jumalan ohjaksissa ja manipulaatiossa. Lihani on omaa, mutta nyt minä voin olla kuuliainen tuolle sisäiselle kehoitukselle.

Olo on samankaltainen, jos joku sanoo sinulle että älä tee, niin tiedät sen että et saa sitä tehdä. Ihan kuin minulle on iskostettu päähäni, sellainen asia että älä syö. Miun muotoni ehti kyllä taas muuttua. Laihuus katosi, ja kaikki muuttui sileäksi, ja luiden päälllä on pehmeyttä, metalaxin takia on varmaan nestettä vatsan ylle tullut, siis turvotusta. Mutta parissa vuorokaudessa se katoaa. Mikäli söisin, se siirtyisi siitä tasapuolisesti kaikkialle pikkuhiljaa.

Lauantai on sapatti auringonlaskuun asti. Jeesus ristiinnaulittiin ennen sapatin alku, eli edeltävänä päivänä, ja sapatti alkoi aina parjantaina auringonlaskusta ja päättyi launtaina auringonlaskuun. Toki Israelissa on aina laskut ja nousut samaan aikaan, koska se sijaitsee suurinpiirtein keskellä päiväntasaajaa, täällä on joskus valoisa aika huiman pitkä ja toisin päin pimeäkin. Israelissa se on aina 12 -12 tuntia. Eli pitäisi olla niin että suomessakin sitä pidetään samassa rytmissä, eikä auringonmukaan. Se on fuskus kesällä, jos yö yhdestä aamu kolmeen pitäisi sapatti, eli minimisti kolme tuntia, tai jos hieman venyyttää, niin kuitenkin noin kuusi -8 tuntia tulee pimeää aikaa. Kuulostaa jo taikauskolta melkein. Sapatin pitää aina olla kellon mukaan samassa rytmissään, vuoden ajasta riippumatta. Pitäisi joskus ottaa selvää enempi asioista, jos viitsii. Vaikka ne ei hirmu olennaisia olekaan. Mutta kohta tulee pääsisäinen, sapatti on pitkäperjantain jälkeen heti vuorossa. Monet pitää sitä tavallisena päivänä, mutta varsinkin pääsiäisen yhteydessä sillä on puhutteleva merkitys.