IRC-Galleria

Kuinka monta kertaa Jeesus sanoi ja huusi komennussanoja? (vuorisaarnassa & auktoriteetissa)

MENKÄÄ
TEHKÄÄ
JULISTAKAA
PARANTAKAA
ANTAKAA
VALVOKAA
OPETTAKAA
KUULKAA
SEURATKAA
MENE
MYY
JAA
ÄLKÄÄ
OPPIKAA

Apostoli Paavali käytti vähemmän näitä ilmaisuja, tälläisessä käskymuodossa, Hän oli opettaja ja lähetystyöntekija. Mutta myös Johannes kastaja julisti Jeesuksen tapaan, sekä vanhan liiton profeetat. Myös Pietari julisti samaan tapaan, kuin Jeesus, hänellä olikin lisänimenä ollut Simon kiivailija. Ne jotka tekevät ja julistavat palkatta tai niin että palkka ei saa edellytys julistamiselle, niille maksetaan palkka taivaissa. Mutta ne jotka ovat palkan tai kunnian tavoittelemisen tähden julistajia, eivät saa siitä mitään palkkaa taivaassa. Jumala ei kunniaansa nimittäin jaa alaiselleen, jonka ansio Hänelle yksinomaan kuuluu. Ja tämä tietenkin koskee minuakin ja jokaista joka palvelee millä avuilla tahansa mitkä on Herran kunniaksi.

Nykyaikana ei saa enää puhua tuohon sävyyn, vaan korvasyyhyyn. (kunnioittavaa & pokkaaavaa)

voisitteko ystävällisesti
jos haluattko
luota armoon
älä huolehdi, ole vaan
voitte jos haluatte
ei ole pakko, mutta

Jos nykyaikana julistettaisiin Jeesuksen tapaa, sitä ihmistä aletaan vihata, koska se tapa, jolla Hän julisti, se osui omiintuntoihin. Niin ei saa enää julistaa kirkoissa, kaikki täytyy olla pehmeää ja ketään ei saa painostaa ja kehoittaa. Nykyään ei julisteta suoraan sanomaa ihmisten omille tunnoille. Näin tapahtuu tänä aikana. Ei ole ihme miksi uskovat elää paatumuksessa, koska parannusta ei julisteta suoraan käskevään sävyyn. Käskevä sävy saa ihmiset tekemään parannusta! Tai sitten eivät tee ja lähtevät kauemmaksi Jumalasta, eli paatuvat lisää. Eli terävä Sana erottaa jyvät akanoista. Niin täytyy tapahtua! Se on pakko tapahtua! Muuten herätystä ei tule! Herätys ei ole tyyntä teoreettista hapatusjulistusta. Jossa vaan puhutaan armosta, ja kuinka saa elää miten tykkää ja ajatella miten tykkää, ja armo kattaa kaiken! Ei niin! Se on Jumalan pilkkaa!

Lapsi tottelee vanhempaa, vanhemmella on oikeus komentaa, koska huoltajalla on auktoriteetti. Seurakunnan paimenella on myös seurakunnan jäseniä kohtaa velvoite julistaa kuten Jeesus julisti. Jeesus antoi kalliit esimerkit! Kuka enää julistaa palavaa Sanomaa Taivaasta? Kuka? Kaikki on neutraalia ja pelkkää armoa... sitä vaan että koko ajan piilotetaan ja kätketään syntejä, eli sallitaan niitä, siis armo peittää kaiken. Kirkoissa opetetaan näin. Ja niin myös kirkon johtajistokin toimii. Mikäli ei toimisi, eivät voisi kuvitellakaan olevansa siinä populaatiossa mukana kuin ovat. Joka pelkää ihmisiä pokkailee ja mielistelee, ei puhu kuten Jeesus puhui. Mutta joka pelkää Jumalaa tottelee Häntä, ja se ei pelkää ihmisten sanomisia ja ajatuksia, koska Jumala on suurempi ja arvovaltaisempi.

On aina kaksi puolta kaikissa asioissa -ihan kaikissa. Keskellä on häilyvyys, siihen ei pidä jäädä. Toisella puolella on synti, liha, maailma ja näkyvyys - toisella Pyhyys, iankaikkisuus, Jumala ja hengellisyys. Ei ole pysyvää sijaa missään siinä välissä. Se on mahdotonta. On joko tai ei. Voi elää tosin välissä, tiedän mitä se on. Mutta jompi kumpi puoli pitää valita. Välissä olijat ovat putoajia. Se ihminen joka julistaa aktoriteettissa, sitä todella vihataan. Itse en pidä ainakaan yhtään korvasyyhy kirjoituksista, ellei ne runoutta tai rukousta. Mutta se joka julistaa Kuten Jeesus, sitä pilkataan itsensä koroittajaksi. Ei Jeesuskaan koroittanut itseään, vaan Jumalaa, ja ne puheet alensi ihmiset, mutta myös niissä oli voima ja viisaus ja rakkaus.

Suurinta rakkaudettomuutta ihmisä kohtaan on se - että annetaan uinua synnissä, ja että armo peittää kaiken! Se on suorastaan salakavalaa petosta. Rakkautta on se että kaikki sanotaan suoraan, niinkuin Jumalan Sana ne opettaa. Se on rakkautta se. Vaikka se sattuu ja loukkaa, se on elämäksi, sille joka ojentautuu siihen, koska se on Jumalan Sanan mukaan koeteltua eikä vastoin Jumalan Sanaa. Rakkautta ei ole se että ollaan koko aika mielistelemässä ja vältetään loukkaamasta ketään. Jeesus on Jumalan Sanan mukaan loukkauskivi. Jumalan Sana on loukkauskivi. Se on ihmisen ylpeydelle loukkauskivi. Kristus on kallio, ei suo. Ja minua nimitetään raatelevaiseksi sudeksi joka tulee lammastarhaan sekä hajottaa sen ja vääräksi profeetaksi vieläpä uskovien suusta - sitä en todellakaan ymmärrä!

Mutta kaikki karismaatikot ovat kyllä samaan luokiteltu kuin minutkin. Eli vallankumouksellisiksi häiriköiksi. Jeesuskin oli vallankumouksellinen - ajatelkaapa!! On todella hassua ja ääliömäistä se, että ne jotka julistavat Jumalan Sanaa eli evankeliumia -Hengessä ja totuudessa, niiden arvostelijat ja halveksijat ovat tämän hengellisen vallankumouksen johtajan Jeesuksen Kristuksen pelastamia. Eli saman Jeesuksen pelastamia, ja saman Jumalan lapsia. Ja toiset elää kuten Sana neuvoo ja opettaa, ja ne jotka jotka eivät elä ja ole kuuliaisia Sanalle, pilkkaavat niitä jotka elävät sen mukaan sekä opettavat Sanaa kuten Jeesus tai apostolit tai profeetat.. En sano itsestäni että olisin nyt juuri sananmukaisessa ojennuksessa henkilökohtaisessa suhteessa itseeni, tässä elämäntilanteessa, mutta tahdon sitä.

Ei ole oppilas opettajaansa suurempi, mutta oppilas tosin voi olla eri luokalla ja tasolla kuin toinen, mutta samassa koulussa - Jumalan koulussa. Aineita on paljon. Joku on saanut erikoiskutsun lähetystyöhön, joku runouteen, joku kirjoittamiseen, joku pastoriksi, joku sielunhoitajaksi, joku lapsityöhön, joku uhraamiseen ym.. Ne on yhtä arvollisia palveluvirkoja kukin, toisaan poissulkematta kun Pyhä Henki ja Jumalan Sana kouluttaa. Tosin niissä on eri vastuu, toiset on välillisiä tehtäviä ihmisten kanssa. Toiset on suoraa yhteyttä Jumalaan, pois sulkien maailman ja ihmiset läheltä, kirjallisuuteen ja runouteen johtava Pyhän hengen koulutus on tälläistä.

Mutta yksikään valmistava palvelukutsu ei ole vähäpätöisempi toista. Mutta jotkut eivät valmistu koskaan. Valmistuminen tarkoittaa, että oppilas on opettajan kaltainen ja täysin motivoitunut ja kuuliainen, täysin yhtä mieltä Hänen kanssaan. Mutta onko paljon niitä, jotka halveksivat niitä joilla on eri tehtävä? Siksi koska eivät täytä toisten silmissä heidän edellyttämiä normejaan. Miksi? Eikö Jumala tiedä kaiken, ei Hän kutsumistaan ja kouluttautumistaan kadu. Eikä yksikään Jumalan palvelija kadu palvelutyötään, koska on vapaa ehtoisesti halustaan antautunut siihen koulutuksensa kautta.

Jumalan valtakunta ei tunne pakonalaisia tai kunnianhimoisia työntekijöitä. Sellaisille maksetaan palkka eri pussista, tässä ajassa (kehuina ja rahana ja lahjuksina) - kuin kuuliaisille palvelijoille maksetaan katoamaton palkka Taivasten Valtakunnassa. Jumala on kuitenkin antanut joka uskovalle avuja, kielellisiä, kirjallisia, instrumentaalisia tms.. Mutta ainoa motiivi tulee olla Jumalan ja Kristuksen tahdon tekeminen niiden kautta. Jumalan tahto on että yksikään Hänen omistaan ei huku, vaan pelastuu, ja että kaikki kansa tulee totuuden tietoon. Se ei ole ihmisen tahto, vaan Jumalan tahto. Kun ihminen tahtoo samaa kuin Jumala, niin ihminen on symmetriassa Jumalan Sanaan.

Mutta monet Jumalan koulussa olevat kadehtivat ja pilkkaavat toisia, joilla on eri avuja ja eri luokalla, siis eri tasolla olevia. Mutta jokainen saa kasvaa kutsunsa kautta, harjoittamalla sitä, sekä puhdistamalla itsensä kaikenlaisesta synnistä ja asenteesta, mikä pitää ihmisen ala-asteella alituisesti. Jumala ei kohota keskenkasvuisia lapsia seuraaville luokille, ennenkuin kaikki tarvittavat asiat on omaksuttu ja koeteltu. Ei Jumalan koulu tunne uskovia, joissa nukahdetaan pulpettiin tai ollaan koko aika välitunnilla. Ei niin saa olla, se on laiskuutta ja velttoutta. Mitä korkeammalle luokalle pääsee, sen vähempi kiinnostaa välitunnit ja sen herkeämättömpi on ottamaan vastaan Jumalan ilmoitusta.

Ylemmällä Jumalan kouluttautumisluokalla ei voi koskaan pilkata alemmalla asteella olevaa, paitsi kehoittaa ja kannustaa. Siksi koska ylemmälle luokalle pääsee, ainoastaan nöyrtymyksen ja kuuliaisuuden kautta. Alemmilla luokilla on valtaosa uskovista. Harvat on ne jotka pääsevät eteenpäin aina Jumalan tahdon toteuttamiseen asti, tätä nimitetään uskon kilvoitteluksi paavalinkirjeessä. Osa nukahtaa koulunpenkeissä, ne jotka aina nukkuvat ja ovat kateuteen asti pilkkaa ja ylpeyttä täynnä, heidät iskee paatumus, ja tämä maailma viekoittelee ne kokonaan pois Jumalan koulusta ja kirjoista, lopulta he on pihoilla kaiken aikaa. Aina pitää valvoa, ei saa koskaan jäädä torkkumaan!

Mikäli sinä olet uskova jota pilkataan ja solvataan Jumalan Sanan noudattamisen tähden, älä pelkää. Kun keskenkasvuiset uskovat on niillä välitunneillaan maailmassa, ne ovat vihollisen vaikutuksen alaisina silloin ja puhuvat mitä maailma syytää. Mutta itse et halua sinne ulos, koska tiedät että siellä rellestaviin vaikuttavat sielujenvihollinen ihmismielipiteisiin ja asenteisiin sekoittuneena. Vaan älä pue yllesi omaa mielipidettä, vaan pukeudu Kristukseen ja samastu Häneen. Ajattele Hänen lihansa päiviä, ja ole kuin Hän. Hän on puolellasi, vaikka kukaan muu ei ole. Älä sinä pukeudu maailmallisuuteen, vaan pysy pois siitä visusti, älä edes haaveile sellaisista.

- lauma on hajonnut -

se ei ole enää koskaan samanlainen, eikä tule samanlaiseksi, kuin mitä se oli ennen -
(

---

) lensivät ulos ja kaarnet ottivat haltuunsa kaiken maan ja sen päällä olevaisen

- - olen puhunut - -

ps. kaarne on korppi





29.04.06
...villin viidakon säännöt... = kaaos!

Makk 1:43 ja myös monet Israelista mielistyivät hänen uskonnollisiin menoihinsa, ja uhrasivat epäjumalille ja saastuttivat sapatin.

2Ms 16:23 Niin hän sanoi heille: ”Tämä tapahtuu Luojan sanan mukaan — huomenna on levon päivä, Luojalle pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää — mutta

2Ms 20:10 mutta seitsemäs päivä on Luojan, sinun Jumalasi, sapatti — silloin älä mitään ansiotyötä harjoita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.

2Ms 31:13 ”Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Luoja, joka pyhitän teidät.

2Ms 31:14 Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla — jos joku silloin tekee ansiotyötä, se sielu hävitettäköön kansastaan.

2Ms 31:15 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Luojalle pyhitetty. Jos joku tekee ansiotyötä sapatin päivänä, rangaistakoon kuolemalla.

2Ms 35:2 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä olkoon teille pyhä sapatti, levon päivä, Luojalle pyhitetty. Kuka vain silloin tekee ansiotyötä, se surmattakoon.

3Ms 23:3 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous — silloin älkää harjoittako mitään ansiotyötä, se on Luojan sapatti, missä asuttekin.

5Ms 5:14 mutta seitsemäs päivä on Luojan, sinun Jumalasi, sapatti — silloin älä harjoita mitään ansiotyötä, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niin kuin sinäkin.

Jes 56:2 Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!

Jes 58:13 Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Luojan pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,

Jer 17:22 Älkää viekö sapatinpäivänä mitään kantamusta taloistanne älkääkä tehkö mitään työtä, vaan pyhittäkää sapatinpäivä, niin kuin minä käskin teidän isienne tehdä.

Jer 17:24 Jos kuulette minua, sanoo Luoja, niin ettette tuo mitään kuormaa tämän kaupungin porteista sapatinpäivänä, vaan pyhitätte sapatinpäivän, niin ettette silloin tee mitään ansiotyötä,

Hes 20:12 Myös sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Luoja, joka pyhitän heidät.

Hes 20:20 ja pyhittäkää minun sapattini — ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Luoja, teidän Jumalanne.

Matt 12:8 Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra.”

Matt 12:12 Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sen vuoksi on lupa tehdä sapattina hyvää.”

Mark 2:27 Ja hän sanoi heille: ”Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.

Luuk 6:9 Niin Yeshua sanoi heille: ”Minä kysyn teiltä: kumpi on luvallista sapattina: tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa sielu vai tappaa?”

Luuk 13:14 Mutta synagoogan esimies, joka närkästyi siitä, että Yeshua paransi sapattina, alkoi puhumaan ja sanoi kansalle: ”Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä — tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne, älkääkä sapatinpäivänä.”

Joh 9:14 Silloin oli nimittäin sapatti, kun Yeshua teki tahnan ja avasi hänen silmänsä.

Matt 17:21 Mutta tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.

Mark 9:29 Hän sanoi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.”

Luuk 2:37 ja oli nyt leski, 84:n vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää.

Apt 13:2 Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: ”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.”

Apt 14:23 Ja kun he olivat valinneet heille vanhimmat jokaisessa seurakunnassa, niin he rukoillen ja paastoten jättivät heidät Herran haltuun, johon he nyt uskoivat.

Matt 6:16 Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niin kuin ulkokullatut — sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Varmasti, minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

Matt 6:17 Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi,

Matt 6:18 etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa — ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Est 4:3 Jokaisessa maakunnassa, joka paikassa, mihin kuninkaan käsky ja hänen lakinsa tuli, syntyi juutalaisten keskuudessa suuri suru: paastottiin, itkettiin ja valitettiin — monet levittivät allensa säkin ja tuhkaa.

Joel 2:12 Mutta vielä nytkin, sanoo Luoja, kääntykää minun luokseni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen.

Joel 1:14 Kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous, kootkaa vanhimmat ja kaikki maan asukkaat Luojan, teidän Jumalanne, huoneeseen ja huutakaa Luojan puoleen.

Jes 58:6 Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen narut, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?

Jes 58:5 Tälläinenkö on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä? Jos kallistaa päänsä kuin kaisla ja makaa säkissä ja tuhassa, sitäkö sinä sanot paastoksi ja päiväksi, joka on Luojalle otollinen?

Jes 58:4 Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne väärämielisellä nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa.

Ylis 69:11 Minä, minun sieluni itki ja paastosi, mutta siitä koitui minulle vain herjausta.

Esra 8:21 Minä kuulutin siellä Ahava-joella paaston, että me nöyrtyisimme Jumalamme edessä ja anoisimme häneltä suotuisaa matkaa itsellemme, vaimoillemme ja lapsillemme ja kaikelle omaisuudellemme.

3Ms 16:29 Tämä olkoon teille ikuinen säädös: seitsemännessä kuussa, kuukauden 10. päivänä, kurittakaa itseänne paastolla älkääkä yhtäkään askaretta toimittako, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne.

3Ms 16:31 Se olkoon teille levon päivä, kurittakaa silloin itseänne paastolla — se olkoon ikuinen säädös.

3Ms 23:27 ”Tämän seitsemännen kuun 10. päivänä on sovituspäivä — pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa Luojalle uhri.

3Ms 23:29 Sillä jokainen, joka ei sinä päivänä kurita itseänsä paastolla, hävitettäköön kansastansa.

4Ms 29:7 Ja saman seitsemännen kuun 10. päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja silloin kurittakaa itseänne paastolla, älkääkä yhtäkään askaretta toimittako.

Tuom 20:26 Silloin kaikki israelilaiset, koko kansa, lähtivät ja tulivat Beeteliin ja itkivät ja istuivat siellä Luojan edessä ja paastosivat sen päivän aina iltaan asti — ja he uhrasivat polttouhreja ja yhteysuhreja Luojan edessä.

2Sam 12:22 Hän vastasi: ”Kun lapsi vielä eli, paastosin minä ja itkin, sillä minä ajattelin: Kenties Luoja on minulle armollinen, niin että lapsi jää eloon.

4Ms 29:7 Ja saman seitsemännen kuun 10. päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja silloin kurittakaa itseänne paastolla, älkääkä yhtäkään askaretta toimittako.

Ilm 19:5 Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: ”Palvokaa meidän Jumalaamme, kaikki Hänen palvelijansa, ja te jotka Häntä pelkäätte — sekä pienet että suuret.”

Room 1:25 nuo jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, sekä palvoneet ja palvelleet luotua enemmän kuin luojaa, joka on ylistetty ikuisesti, amen.

1Aik 25:1 Ja Daavid ja sotapäälliköt erottivat palvelukseen Aasafin, Heemanin ja Jedutunin pojat, jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja symbaaleilla. Ja tämä on luettelo miehistä, jotka tätä palvelustaan toimittivat:

1Sam 10:6 Ja Luojan henki tulee sinuun, ja sinäkin joudut hurmoksiin niin kuin hekin — ja sinä muutut toiseksi mieheksi.

1Sam 10:5 Sen jälkeen sinä tulet Jumalan Gibeaan, jossa filistealaisten maaherrat ovat. Ja tullessasi sinne kaupunkiin sinä kohtaat joukon profeettoja, jotka tulevat alas uhrikukkulalta hurmoksissaan, harppu, vaskirumpu, huilu ja kannel edellänsä.

4Ms 11:25 Silloin Luoja astui alas pilvessä ja puhutteli häntä, otti henkeä, joka hänessä oli, ja antoi sitä niille 70:lle vanhimmalle. Kun henki laskeutui heihin, niin he joutuivat hurmoksiin, mutta sen jälkeen he eivät enää siihen joutuneet.

4Ms 11:26 Mutta leiriin oli heitä jäänyt kaksi miestä, toisen nimi oli Eldad ja toisen nimi Meedad. Heihinkin henki laskeutui, sillä hekin olivat luetteloon merkityt, vaikka eivät olleet lähteneet majalle — nämä joutuivat leirissä hurmoksiin.

1Aik 25:2 Aasafin poikia oli Sakkur, Joosef, Netanja ja Asarela, Aasafin pojat, Aasafin johdolla, joka hurmoksissa soitti kuninkaan johdolla.

1Aik 25:1 Ja Daavid ja sotapäälliköt erottivat palvelukseen Aasafin, Heemanin ja Jedutunin pojat, jotka hurmoksissa soittivat kanteleilla, harpuilla ja symbaaleilla. Ja tämä on luettelo miehistä, jotka tätä palvelustaan toimittivat:

1Kun 22:10 Mutta Israelin kuningas ja Joosafat, Juudan kuningas, istuivat kumpikin valtaistuimellansa, puettuina kuninkaallisiin pukuihinsa, puimatantereella Samarian portin ovella — ja kaikki profeetat olivat hurmoksissa heidän edessänsä.

Apt 10:10 Ja hänen tuli nälkä, ja hän tahtoi ruokaa. Mutta sitä valmistettaessa hän joutui hurmoksiin.

Apt 22:17 Kun olin palannut Jerusalemiin, tapahtui minun rukoillessani pyhäkössä, että minä jouduin hurmoksiin

Apt 11:5 ”Minä olin Joppen kaupungissa ja rukoilin — silloin minä näin hurmoksissa näyn: tuli alas astia, aivan kuin suuri liinavaate, joka neljästä kulmastaan laskettiin taivaasta, ja se tuli aivan minun eteeni.

Olen vetänyt kaikki kirjoitukseni pois täältä, koska kaikella pilkan ja halveksunnan kestämiselläni ja sietämiselläni on rajani, sekä kaikki kuvat täältä myös samalla perusteella, en ole siitä onnellinen, vaan murtunut. mutta pakko tehdä näin, ei ole muuta vaihtoehtoa. En jaksa vaan sitä että uskovaiset pilkkaa ja nimittää vääräksi profeetaksi ym... ja kukaan ei sano aidosti että ne on Herran mielen mukaisia. En kaipaa itseni arvostelua missään, en hyvässä ja pahassa merkityksessä. Pahinta on sydämelläni ja koko mielelläni ja hengellisellä ymmärryksellä kirjoitetun Sanan heitteille jättäminen eli sivuuttaminen, sekä sen oksennukseksi nimittäminen että minun mollaamiseni. Pitäisi asiaa ja sisältöä tutkia ja ymmärtää, ei minua, mutta ainahan niitä jotka puhuu totuutta niitä ruoskitaan ja syljetään päin naamaa. Minussa nimittäin ei ole silloin muuta kuin vain alttius, silloin olen Herran palveluksessa eli virassa ja myös silloin olen vastuussa Jumalalle sanoista mitä sanon, kun kirjoitan niitä nähtäväksi, totuuden ja Jumalan Sanan sanomatta jättäminen sellaisena kuin se on kirjoitettuna Raamatussa - on laiminlyöntiä. Tiedän että Herra ei ole tästä päätöksestäni samaa mieltä kanssani ja Häntä kaduttaa että on antanut tilanteen mennä näin pitkälle. Mutta minä en kadu, sitä mitä Herra on puhunut ja tehnyt minussa ja kauttani. Mutta näin toimin nyt, tämä ei ole kapina Herraa vastaan, vaan murheeni ja hyljeksinnän vuoksi päätin tällä tavalla tehdä. Tämä on radikaali päätös. - Olen puhunut -

olen toisten mielestä: (ilkkunimityksiä)

(nämä nimitykset neljän päivän sisällä)

-susi lammasten vaatteissa
-fariseus, farisealainen
-narsistinen
-jumala
-väärä profeetta
-sekainen seinäkello
-profeetta
-ylpeä
-vihainen
-itsekeskeinen
-raaka
-kylmä
-typerys
-kyykäärmeen sikö
-harhaoppinen
-pelle
-harhainen
-eksytyksen henkinen
-lakihenkinen
-pilkkaaja
-hurmahenkinen
-lain julistaja

[ Luuk. 6:22. Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne aivan kuin jonkin pahan — Ihmisen Pojan vuoksi.]

Tulipa käytyä saamassa kunnon selkäsaunat. Tiedän että ne nauraa perässäni, jopa jos lukisivat näitä kirjoituksiani, he halveksivat minua äärettömän paljon, en ole kirroillut, en ole rikkonut Jumalan Sanaa vastaan, ja se antaa aiheen näin kamalaan ilkkumiseen. Ne jotka kiroilee, ja puhuu moraalittomia, niitä ei haukuta vaan säälitään, hieman pikkusen torutaan. Niiden annetaan vaan jatkaa samaa kuritonta linjaa, ja se saastuttaa uskovatkin, jotka ottavat kantaa siihen. Vaikka eivät sanoillaan, niin salaa sydämessään samaistuvat siihen. Sitten kun tulee uskova, joka on jysäri totuuden Sana suussansa, se haukutaan heti paikalla - välittömästi. Ja painostetaan lähtemään pois. Sillä ei kenkään nainen ala kenenkään miehen halveksittavaksi ja solvattavaksi - vieläpä syyttä. Solvaukset saa riittää. Niitä on ollut pikkulapsesta asti. Ja ne ei näköjään ikinä lopu.

En kerta kaikkiaan käsitä miten ihmiset voi noin törkeästi minua nimittää, se on hirveää mitätöimistä. Ihan hirvittää minun polkemista. Olen kohdannut ihan käsittämätöntä itseeni kohdistavaa ilkkumista ja halveksintaa, siellä jopa varsinkin miesten taholta. Nyt on yö, ja se tuntuu todella todella aivan uskomattomalta. Kuinka ikinä miehet jotka väittää olevansa uskovia, saattaa noin sanoa. Mutta tuossa on vasta puolet nimityksistä mitä sain lapsuudessa kuulla. Se tuntuu kaikkein hirvittävimmältä, kun sanotaan sellaista mikä ei pidä paikkaansa. Kuten että minua nimitetään esim. kovaksi. Vaikka todellakaan en ole sellainen, vaan kaikkea muuta. Tai typeryksesksi, vaikka olen tosi nokkela. Tai narsistiseksi, vaikka olen todella itseni tuntien olematon. Jos jotakin olisin puhuisin, vain ulkoisista asioista, tavaroista, ja tekemisistäni ja hyvyydestäni.

Mutta olenkin puhunut vain Jumalasta. Ja itsestäni pohjalokana. Joka tunnen olevani todella. Ja he pitävät huolen että pysyn sellaisena. On hyvä että minua ei kiitellä ja kehuta. Näin ei ole pelkoa että tulisin omissa silmissäni suosituksi ja joksikin hyväksi. Eniten minua satuttaa se kun minua syyttä ja aiheetta panetelleen, luokitellaan sellaiseksi mikä en ole. Voisin tietenkin ottaa taktiikan että alankin hauskaksi,, ja tulisin hyvin kaikkien kanssa toimeen. Mutta miksi. Tulen syntiseksi ja murehdutan Jeesuksen. ja loittonen siten totisesti Jumalsta, enkä ole kelvollinen palvelija siten. Jos puhuisin ja leikkisin sanoillani, tekisin syntiä asenteellani ja sanoillani koko aika. Ja koko aika omatuntoni syyttäisi minua siitä. Miksi sellaista tahtoisin? Miksi tahtoisin - miksi kummassa?

Tietenkin minulla on marttyyriluonne. Mitäs muutakaan. Sen vaihtoehto on ylpeys. Toinen sanoo minua marttyyriksi toinen ylpeäksi. Joku muu joksikin muuksi. Riippuu siitä puhunko omiani, ihmisten lailla, vaan Jumalan Sanoja, ja niitäkin voin tuoda esille erilaisessa sävyssä. En minä päätä sävyjä. Ne tulee miten tulee. Eli se missä sävyssä puhun, se saa erilaista vastakaikua. Mutta jos minua kehutaan, siitä tulee paha olo, en ota vastaan lihallista kehua. Minulla on uskomaton muisti. Muistan kuka on sitä sanonut ja tuota. Eli en luota johonkin, joka on joskus ollut ilkeä, jos se on yllättäen kiva, niin en todellakaan usko, koska se on valhetta. Tiedän että yksi on näitä lukenut, ja käyttää sanojani tahallisesti minua vahingoittaakseni, itse hänestä se on kiusantekoa. Mutta kiusaaja siinä henkilössä on paholainen.

* * *

[ Matt. 6:2. Sen vuoksi, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niin kuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Varmasti, minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.]

[ Matt. 6:5. Ja kun rukoilette, älkää olko niin kuin ulkokullatut — sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Varmasti, minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.]

[ Matt. 6:16 . Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niin kuin ulkokullatut — sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Varmasti, minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.]

Mutta ei se mitään. Joka saa kunnian ja kiitoksen ihmisiltä tässä ajassa, tai paremminkin pokkaa ja ylpistyy siitä, se ei saa sitä enää Jumalalta. Jumala ei kunniaansa jaa, ei myöskään kiitostaan. Joko ihminen saa sen ihmisiltä tai Jumalalta. Joko maailma tai Jumala. Joko liha tai hengellinen. Vaikka kaikki minut hylkäisi - niin Jumala ei hylkää minua. Jumala rakastaa minua. Ja minä rakastan koko sielustani ja mielestäni ja tahdostani Jumalaa. Ja kun saan ilkunnan ja haukunnan, niin Jeesus joka ristille naulittiin, joka myös sai pahemman syyttömän rangaistuksen päällensä, Hän antaa minulle hyvityksen iankaikkisuudessa. Ei tässä ajassa, vaan ajan rajan toisella puolen. Hylkäys tosin ajaa minut lähemmäksi Jumalan valtakuntaa konkreettisesti ja se on pelkästään hyvä asia.

En tiedä että onko tämä ulkokultaista kun puhun tällä tavalla. Se ei ole minulle vielä auennut. Mutta yritin vaihtaa noihin jakeisiin ylistyksen sijalle sanan ilkkumisen. En minä vaan tiedä. Saako siitä puhua, ja tehdä haloota. En minä vaan tiedä? Onko se väärin? Jos on en halua tehdä niin, mutta vielä ainakaan en koe sitä vääräksi. Kyllähän Paavalikin toiesille ikäviä puolia. Mutta silloin hän sanoi puhuvansa kuin kurja ihminen. Näin minäkin olen kurja. Saako ja onko hyvä surkutella? Daavid, Job ja Salomokin valitteli, jopa Jeremia. Valitella siis saa, mutta ei kerätä kiitosta ja kunniaa. Mutta hyvää haluan tehdä, ja sillä siunata muitakin. Mutta kiitos saakoon aina välittyä taivaallisiin. Minulle jämät (ilkunta) ja Jumalalle Kunnia (kiitos).

Minä en osaa sanoa olenko fariseus, minusta en ole. Minä en osaa sanoa ja määritellä sitä. Minusta tuntuu omassa tunnossa, että en ole. Minussa ei ole mitään mikä todistaisi niin olevan. Ei todellakaan. Tai sitten Jumala varjelee minua, ja ei näytä koko raadollisuuttani kerralla, koska en kestäisi sitä. Sillä olen jo niin raadollinen kuin olla voin ihmisenä ja lihallisena typeryksenä. Mutta sen tähden juuri, en halua tehdä mitään lihassa. En sanoa mitään typeää ja omaa. Vaan koko aika olla Jumalan Sanan alla, vain siinä on varjelukseni. Jeesus tietää mikä olen. Kukaan ihminen ei sitä tiedä, vain se joka näkee sisimmän ja tuntee minut.

Yksikään näistä neljän päivän satuttajista ja sivustaseuraajista ei todellakaan tunne minua. Yksikään ihminen ei tunne Jumalaa, ilman Jumalan Sanan tutkimista ja sen mukaan elämistä. Kukaan ei voi tuntea toista vain kirjainten kautta. Se on mahdotonta, vain ainoastaan, Pyhä Henki tekee sanat eläviksi. Sanon vielä sen, että minussa on Pyhä Henki, ja puhun ja rukoilen kielillä. Ja on muutakin. Tiedän varmasti olevani uskossa ja oikeassa. Tiedän varmasti että olen totuudessa ja rakkaudessa. Aivan vakuuttavan varmasti. Mutta ihmettelen miksi ei uskovat koe yhteyttä Pyhässä Hengessä - miksi ei? Todella kummalllista? Jumalan Henki ei ole tunnetta ainoastaan, vaan se on varsinkin tietoa ja viisautta.

Minusta tuntuu pahalta se kun minua sanotaan hihhuliksi ja että istuisin ensimmäisillä riveillä, ja rukoilisin kovalla äänellä ym.. Tämä ei pidä paikkaansa. Olen erittäin hiljainen ja vaatimaton. En ole etupenkin Kristitty. Vaan keskipenkin. Enkä ole kovaääninen ja eleinenkään. Olen erittäin harmoninen ilmapiirin mukaan. Joskus tosin lumoudun tanssimaan Hengen koreografiassa / palvonnassa pienieleisesti, mutta silloin on musiikki pitoinen kokous kyseessä. Useimmat ovat kuvailleet minua kovaääniseksi ja ikäänkuin häirittävän huomiotaherättävän oloiseksi. Mutta niin ei ole. Tuntuu pahalta että minut luokitellaan sellaiseksi kuin en ole. Erittäin pahalta. Minussa on Pyhä henki, ja aina olen Hänen aaltopituudellaan. Pyhä Henki on järjestyksen Henki.

Tiedän että näille kirjoituksille nauretaan ja ilkutaan. Tiedän sen. Aivan varmasti tiedän sen. Jos se on uskovaksi itseään nimittävä, se on luopio tilassa. Jos ei ole saakoon Jumala vaikuttaa että se ihminen tulee Jumalan kiinniotetuksi, ja tekee parannuksen elämässä. Minua jo etukäteen haavoittaa tietää nämä asiat. Minä tiedän ne jo ihan varmasti. Minä tiesin alkuviikolla jo että näin pitää käydä. Ja koska sen tiesin, niin en tahtonut pitää sanoja hanttilokerossa, vaan antaa kaiken tulla nopeasti ulos. Sillä muuten jotain olisi jäänyt sanomatta, mitä olisi pitänyt sanoa., koska en olisi ollut siellä tämän pidenpään kuin siellä tällä kertaa olinkaan.

Totuus on että se on luterilaisten fanaatikkojen oma keskus. Muihiin en ole siellä törmännyt. Muuta ovat hiljaa, ja menevät virran mukana. En tiedä miksi. Tuntuu vaan pahalta sekin. Onko siinä kyseessä häpeä, vai taktiikka tehdä hyvä vaikutus? Vai eikä heitä ole varustettu ylhäältä, koska heillä on muu näky, joka on heille läheisempi? En taida olla kertaakaan joutunut vapaan suunna edustajan kanssa vastakkain. En tosiaankaan !!! Missä olisi sellainen areena josta nuo luterilaiset olisi kokonaan poissa näkemyksineen, jotka ei ole Jumalan Sanan mukaisia? Niillä on kauhea tarve puhua omasta käsityksestään.joka on harhaoppinen. Mutta kun aito Totuus kirjoitetaan ja sillä kumotaan harhaoppi, niin siitä tullaan hirveän raivon valtaan ja sitten minua pilkataan siitä. En käsitä sellaista kerrassaan.

Halutaan että ei puhuta harhaopista ja mädännäisyydestä, halutaan että puhutaan vaan rakkaudesta ja armosta. Koko aika pitää vaan silittää kuin kissaa, ja mätä on ja pysyy siellä alla ja muhii loistavasti ja leviää. Ja kun sanoo totuuden mätä pursuaa esille ja se sattuu ja sitten sitä näkeekin mädännäisyyden kautta kaiken. Aika ikävää. Minä en halua silitellä asioita. Ongelmat on akuutteja. Ei ne lähde silitysteorialla pois. Silitysteoria on vienut kirkon vaan syvemmälle mädännäisyyteen sisälle. Mätä vaan lisääntyy ja lisääntyy. Joka seisoo mädännäis-oppisen teologian päällä, siitä pitää mennä pois. Varma on vain Jumalan Sana ja se kestää koetuksetkin.

Tulipa tutkittua itseni myös tässä yön hetkenä. Ja totesin, että minussa ei ole mitään pielessä, minun ja Jumalan välillä. Eikä myöskään Jumalan Sana ole minussa vinoutunutta, vaan se on A & O. Minulla saattaa olla ihmisiin vinoutuneita asioita, eli vaikeuksia tulla ymmärretyksi ja ymmärtää ilman oikeata näkemistä ja tuntemista. Mutta niin ei ole minun ja Jumalani välillä ole todellakaan. Ja se on pääasia. Olen myös tutkinut olenko paatunut. Mutta en voi olla, koska usein kirjoitan kyynelin ja koko sieluni pohjasta liikuttuneena ja vallattuna. Siis itseäni tutkien, en loydä sellaista mikä osoittaisi noiden haukkumissanojen olevan päteviä sekä minuun istuvia. Vieläkin uusia ilkkumanimiä tuonne ilmaantuu luettavaksi. Taidan olla jo pilkatuin ja halveksituin henkilö kyseisellä areenalla.

On hyvä sairastua hengellisyyteen, eikä lihallisuuteen. Sellaiseksikin minua nimitetään ja suorastaan kehoitetaan menemään hoitoon, että minusta lähtisi hengellisyyden pöpöt pois. Mikään muu ei suojaa ja paranna kuin hengellinen elämä. Ja nimenomaan Hengellisyys joka on Pyhässä Hengessä olevaisuutta. Kaikki Jumalan palvelijat ja saarnamiehet ja naiset on ylihengellisiä. Tosi hengelllisiä siis. Ja jos ei joku ole, niin on tosi kuiva puheinen saarnaaja. Sellaisen kokouksessa ei ihmiset parane ja tule uskoon ja uudistu. On selvä että paholainen vihaa Jeesusta sietämättömän paljon, ja niitä jotka on kuuliaisia Hänelle. Katalaa on että itseään uskoviksi kutsuvat niin toimii, sekä luopiot.

On erittäin vaarallista uskovan sanoa mitään tuollaista, mitä tänään luin ja koin. Erittäin vaarallista! Siltä otetaan pois Jumalan Sanan mukaan se mitä se luuli jo saavansa palkkioksi ja annetaan sille jolla jo on, eli sille jolta se henkilö on riistänyt / mitätöinyt pois, mutta Isä titää kaiken ja Isä on oikeuden mukainen. Ei koskaan! - ei koskaan! - ei koskaan! - ole kenelläkään uskovalla oikeutta herjata ja tuomita sitä joka tekee Jumalan tahtoa ja julistaa totuuden Sanomaa vilpittömästi ja kuuliaisesti sekä totuudellisesti. Sillä tosi asia on se että se herjaa Lähettäjää, joka on antanut Sanat ja viisauden. Ja lähettäjä tietää tarkalleen kaiken. Ja kaikki rekisteröidään taivaalliseen kirjanpitoon - totisesti. Sitä palvelijaa nimitetään kelvottomaksi. Tämä on totuus!

[ Mark. 4:24-25 24. Ja hän sanoi heille: ”Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette — millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin. Sillä sille jolla on, sille annetaan — mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.” ]

(En läytänyt ikävä kyllä sitä kohtaa Raamatusta , koska eräs hakukone ei toiminut, jossa sanottiin että se mitä jollakin oli se annettiin sille, jollla oli jo kymmenen. Se kohta piti löytää, mutta en löytänyt tavanomaisen hakukoneen kautta sitä. Ja minä muistan jakeita ulkoa, mutta en missä ne sijaitsee. siksi olisin tarvinnut sitä maailman parasta jakeiden hakukonetta. Jouduin tuohon sitten laittamaan jakeen joka on hyvä, mutta siitä puuttui puolet siitä mitä siinä toisessa jakeessa olisi ollut. Etsin sitä tosi monilla sanataivutuksilla ja vaihtoehdoilla, jopa alaviitteilläkin, mutta kone oli tehoton löytämään, koska sanat pitää olla just täsmällisiä. Ja se ei edes hae kaikkia sanoja tai taivutuksia, koska niitä ei ole tietokannassa.)

Tämä päivänä hirveästi pilkataan Jumalan Sanan julistajia. On väännnetty Jumalan Sanaa, ja sieltä saatu lupa mukamas pilkata, vaikka siellä puhutaan profetian arvostelemisesta. Ei profeetan tai julistajan. Vaan sen Sanan, että onko se Jumalan totuuden mukainen, ja syntynyt Jumalan Hengestä ja totuudesta. Näin minä olen Raamattuni lukenut. Joka uskaltaa pilkata, loukkaa Jumalaa - ei kai Jumala sellaliselle anna sitä mitä se ihminen anoo, jollei se ihminen tee parannusta. Sillä nöyrä ei pilkkaa ja herjaa. Kyllä mua osaavatkin rääkätä. Pitäisi lienee paastota, oivoih... kurjaa nämä passaamispäivät... kun on vähän pakko huolehtia ruuista. Ei olisi ruokahaluja nytkään, mutta mutta.. Mun pitää kirjoittamalla prosessoida nämä asiat läpi.

Ikävä kyllä näin julkisesti, koska ei ole yksityisiä kuuntelijoita, ja kuuntelijaa tarvitsen, joka ei ole tuputtaja. Mutta varma on se että minun ei pidä mennä enää kyseiselle paikalle, missä toistuvasti tämä tapahtuu. Näin aina käy. Siellä on kauhea säälimättömyys, koska siellä ei ole Hengen yhteyttä. Siellä on vaan kahleita. Kauheaa kun sellaista joutuu kokemaan.Typerää se on silti perustaa kuppikuntia. Mutta tosi asia on että luterilaiset ovat tämän maan armottomin kansallinen joukko. Jotka pitävät alkuperäiselle Jumalan Sanalle asettuneita seurakuntia harhaoppisina. Vaikka se mikä on perustettu pelkästää Raamatun oppiiin ja asetuksiin ei voi mitenkään olle harhaoppista. Kuten ei voi olla aito väärentämätön totuuskaan harhaoppia. Ja minua nimitetään julkisesti harhaoppiseksi. Vaikka julistan Sanan kuuliaisuutta, Pyhitystä ja veren evankeliumia.

Rakkaus ilman Pyhää Henkeä ja voitelua ei ole mitään. Rakkaus ilman kuuliaisuutta Jumalan Sanalle ei ole mitään. Joka rakastaa Jumalaa pitää Hänen Sanansa, ja on kuuliainen. Ei halua ylensyödä, ei halua katsoa televisiota, ei halua kuunnella maallista mölymusiikkia, ei halua kirjoilla, juoruta ym... Kun rakastaa Jumalaa, tahtoo sydämestää, tahdostaan ja koko mielestään miellyttää Jumalaa. Kun rakastaa Jumalaa ei halua murehdutttaa, ja tehdä asioita mitkä on Häntä vastaan. Minä rakastan Isää. Tosin minä olen nyt vähän loukkaantunut sisimmältäni. Uskon että tämä koskee myös Jeesustakin, Hän tietää miltä minusta nyt tuntuu. Minua suututtaa myös, mutta tiedän että rakkaus on suurin, se sulattaa kaiken. On ihanaa vaan nöyrtyä Jeesuksen rakkauteen. Hän antakoon mulle nyt hoivaa. Vaikka tuntuu että tämä pääsiäinen meni aivan pilalle. Monestakin näkökulmasta. Olin suunnitellut olevani yksin, mutta eipä siitä mitään tullutkaan.

Mutta ehkäpä minä opin jotakin vielä. En tiedä mitä. Tosin minua koko aika häiritsee yksi asia sietämättömästi. Mutta siitäkään ei auta kuin vain luopua ja uhrata se. Vaikka en tiedäkään mitään. Enhän minä tiedä Jumalankaan salaisia ajatuksia ja suunnitelmia. Mutta Jumalan suunnitelmat koskee minua. Mutta aina haluan toki tietää missä minä vaikutin ja syyllistyin johonkin, joka tapahtui jossakin tai josta saattoi lähteä jotakin alkuun. Minua siis todella kiusaa se eräs asia, koska olen varma että minussa on syytä siihen jollakin tavalla, jota vaan uumoilen, enkä oikein usko että se voisi olla mahdollista, mutta kai se on niin.

* * *

[ Mark. 3:28. Varmasti, minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin — ]

14.04.06 alk... (pitkäperjantai)

Mua on kyllä rangaistu hirmuisesti eilen ja edelleenkin koen että se ihmisten rankaisu minua kohtaan on päälläni. Mutta en todellakaan peru mitään. Koska omatuntoni ei syytä, olin syntipukki evankeliumin, Kristuksen ja Jumalan Sanan tähden. Tiedän että kirjoitin totuutta, en valehtele. Tietenkin eilinen tuntuu pelkältä painajaiselta, jonka takia olen vieläkin ihan hämmennyksissä. En käsitä miten sellaista vihaa ja halveksuntaa voikaan kaataa kukaan niskaani. Se tuntuu niin uskomattomalta. Onhan ennenkin julistettu Jumalan Sanaa. Mutta tuolla missä on uskovia, siellä ei saa julistaa. Luulisi että juuri siellä saa, mutta eipä saakaan. Uskoville ei kelpaa totuus ja Jumalan Sana. Ei edes kirjoitukset muutenkaan, vain juoruaminen ja kesyt uskonpuheet, joissa ei ole mitään muuttavaa sisältöä.

Eivät nuo ihmiset kuuntele julistusta vaikka se tuodaan eteen, eivät he katso netti-televisioitakaan, eivät lue hengellisiä kirjoja, eivät käy kuuntelemassa herätyssaarnoja. Ja ajavat sen joka tulee tarjoamaan sitä suoraan eteen, senkin ne suoltavat ulos. Kyllä uskovat on todella tänä päivänä pöyhkeitä, eivät usko Jumaln Sanaan kuten se on kirjoitettu. Vaan aina tarttuvat johonkin, mikä on todella pelkkää ihmisen mielikuvitusta. Sellaisiako pitäisi vaan silitellä? Minä en kykene kohtaamaan ihmisiä persoonina kirjaimellisesti. Mutta Jumalan voin, koska Jumalan henki on todellisesti minun sisässä. Mutta virtuaalikirjoittajat eivät ole niin todellisia lähellekään, kuin Jumala on minulle.

Ihmiset haluaa vaan rakkautta, armoa ja hellyyttä vaan. He eivät halua totuutta kuulla, vaan ummistavat korvansa ja sulkevat ymmärryksensä. Tai sitten vihastuvat ja ahdistelevat totuuden puhujaa. Mitä jos minä alaksin puhua heidän haluamalla tyylillä, puhuisin vaan kauniita, armosta ja rakkaudesta. Mutta tiedostaessa ongelman en siitä puhuisi, vaan vaikenisin, sen tähden että en halua loukata ketään, vaan olla teeskentelijä ja mielistelijä. Tekisin rikoksen Jumalaa vastaan vaikenemalla. Kun on ongelma, siihen on pureuduttava, ei voi aina loputtomasti roskia piilotella maton alle.

Minä en voisi ummistaa silmiäni asioilta mitkä näen ongelmina, ja todella suurina. Näen ne miten pitäisi olla. Kun näen, niin pitäisikö minun olla vaiti? Ketä minun pitää totella ja peljätä, ihmistäkö vai Jumalaa? Ketä totella, miellyttää ja rakastaa. Ilman kuuliaisuutta ei ole rakkautta. Joka rakastaa on kuuliainen. Ensin tulee rakastaa Jumalaa ja totella Häntä. Ja Jumala antaa sydämelle annettavaa eteenpäin, kenelle runon, kenelle Sanan, kenelle profetia, kenelle laulun. Eikä ketään saa ylenkatsoa, sillä kutsuja on sama. Asia joka riitelee Jumalan kanssa, on totisesti oikaista. Minä en voi sitä. Mutta jokainen joutuu tekemään valinnan.

Kuuliaisuutta Jumala tahtoo enempi kuin uhria. Kuuliaisuutta Jumalan Sanalle kirjaimellisesti. Miksi kirjoitan aina samaa? Tuntuu kuin aina samaaasiaa, vain eri yhdistelmissä ja muodoissaan. Mutta nyt olen melko uupunut. Tämä päivä on tosi raskas päivä. Jumalan palvelijan tulee olla vain kanava, astia. Joka johdattaa kuulijat Jumalan tykö, palvontaa, kuuliaisuuteen ja totuuteen. Minä en ole rakkaus. Minä rakastan Jumalaa sydämestäni, ja palvelijaa ei ole lähetetty muuat varten kuin julistamaan ja palvelemaan. En ole sananjulistaja mielestäni, olen kirjoittaja, vain pelkkä kirjoittaja. Minulla ei ole Sanomaa, vaan Jumalalla.

Olen ollut vuosia uskossa, se mitä puhun Jumalasta, ei voi olla omaani. Vaan sen tulos että olen vuosikausia ollut Hänen vaikutuksensa alaisena. Kaikki hengelllisyys itsessäni, on Jumalan tuottamaa. Sellaiseen en itse kykenisi. Voi minua, olen niin kamalan yksinäinen ihminen. Voi minua, minulla ei ole tietoa tulevasta. Voi minua, minulla ei ole mitään mitä varten elän. Minulla ei ole mitään. Mutta Jumalalla on minut ja kaikki avaimet.

15.04.06 alk..

Tänään oli taas puoli päivää ihan mukavaa, mutta illasta kylässä koin että en viihtynyt, vaan jutut alkoi tuoda tiettyä ahdistusta sisälle. Ja sisin kaipasi vaan rauhaa ja kotiani. Tästä on tullut minun kammioni. Kävelin sitten viisi kilsaa kotia. Annoin kaikki ruuat sitten pois, mitä olin hankkinut, sillä ruokahalujakaan ei ole. Nyt siitten olen jälleen yksin ja on olo kuten pitääkin olla, mutta tietyllä tavalla suruisa. Onneksi ei ole enää ruokaa minulla, etten sillä suruani yritä poistaa. Sillä tiedän mitä sisin haluaa, eikä se ole samaa mitä ruumis haluaa ja tarvitsee. Tietyllä tavalla tulin loukatuksi tänäänkin, ja tuntui kuin en olisi vielä edellisestäkään selvinnyt, niin uusi pläjäys tuli päälle.

Tulin tänään jälleen havainneeksi sen itseäni tutkiessani että en viihdy maailmassa. Osittain sen tähden kun minulla ei ole tässä maailamassa kuin itseni, ja ei ketään rinnallani. Joten ainoa rauhallinen tyyssija ja ilmaisu ja luomisateljeeni on kotonani ja siellä on rauha kaikinpuolin. Siellä on palvontamusiikkia, ja hengelliset aineistoni ja kirjallisuuteni -luomukseni. Usein ajatuksia tulvii niin paljon, että ei tahtoisi niiden valuvan hukkaan. Olen vapaa sielu, minulla on omat aikatauluni, minun sisin ohjaa minua, sisimpäni vain tuntee jotain, ja silloin minun on tehtävä niin. Jos on lähdettävä, niin on lähdettävä. Nyt on ilta 21.54. Ja on niin kalvava ikävä...

16.04.2006 alk...

Mulla on todella yksinäinen olo. Se foorumi on historiaa kohdallani. Eikä ole uutta paikka, eikä sitä ainoaa luotettua ystävää, mikä oli, vaikkakin hän olikin luotettuni vain minun uskomuksissani. Mutta yksin kotona en ole niin yksinäinen kuin jos olisin seurassa. Koska ihmisten kanssa, omat ajatukseni ei voi työskennellä vapaasti. Eilen totesin, että minulle ei sovi oikein itseni altistaminen, tuli kurja olo siitä, on siksi hyvä ottaa välimatkaa. Minusta tuntuu sisällä tai omassatunnossa, kuten olisin menettänyt jotain ja koen että olen itse jotenkin niin aikaan saanut, niin koen sisäisesti. Mutta en oikein tiedä, mihin se liittyy.

Jotenkin olen nyt niin kauhean outona. En saa yhtään mitään hengellistä kirjoitettua nyt. Hanat on sulkeutuneet. Joku asia on nyt sotkenut minua, tuon torstain jälkeen. Mutta en oikein tiedä mikä, koska silloin koin niin paljon, etten voi sanoa onko silloinn, vai sen jälkeen tullutta. Mulla on vaan niin paha olo. Teinkö eilen illalla syntiä sanoillani? Ainakin asenteellani ja sen mukaan toiminnallani. Mun pitää pysyä erossa ihmisten ilmoilta muuten teen aina itselleni vahinkoa ja saan ryöpyt ja tuomiot niskaan, niin on vaan helpompi lähteä pois sieltä. Olen niin riippumaton ihmisistä, todella olen. Mutta mielipiteet satuttaa. En ole mikään hyvä ihminen - tiedän sen. Toisten mielestä olen kamala. Omasta ehkä en niinkään, koska tunnen hieman itseäni ja säälin itseäni. Mutta kun pahoitan muiden mielen, niin se vaivaa minua, silloin kun on todellinen ihminen kysessä.

Luulen että en kesällä käy niin paljon kylässä tädilläni. Jotenkin sekin on ollut ennen korvike. Mutta jo viime kesänä, koin sen haittana. Minun sisin siis ei toisiansanoen viihdy muualla kuin kotona, koska täällä saan olla oma luonnollinen itseni. Muualla en voi hengittää normaalisti, tehdä asioita, olla normaallisti. Lisäksi muualla ei ole käsillä mitään mihin voin kirjoittaa inspiraation syttyessä, ja sellainen tulee ykskaks. Joku oivallus tulee minusta tai joltakin muulta ja välittömästi alkaa ajatuksissani rullata asia, ja kaikki muu, jää sivuun. En voi kuitenkaan olla passiivinen koskaan, vain palvonnassa. Olen kotona ollessa tyytyväisin. Ja nyt alkoi paasto taas. Kaipaan sitä mitä oli kuukausi sitten. Olin tosi laiha, mutta niin läheinen Jumalalle, vaikkakin hirmuisen orpo ja suruisan yksinäinen.

Mutta tämä tila on kurjempi. Olla kylläinen ja kuitenkin tietostaa mahdoton tulevaisuus. Elämä on näin vääjäämätöntä ja ego pullistuu kun ruumiillisesti vahvistuu. Niin en tahdo olla. Kun paastosin, olin aidompi kuin nyt. Otin hengellisiin tarkoituksiin kuvia. Rakastin ja tunsin ihailua omaa sisintäni kohtaan, joka oli ihmeellinen. E:lle näytin kuvan jossa olin alle 41 kiloa. En sanonut painoani mitä se oli, enkä paastoni pituuttakaan, se olisi todella tyhmää. Hän ei ollut yhtään kauhistuneen tuntuinen niistä kuvista. Tänään tätini piti mua kauhean laihana, vaikka olen siitä lienee lähes lihonut 10 kiloa. Velikin sanoi mua tosi laihaksi. Mutta ei E:na, niin näkenyt minua. Kumma miten toinen näkee toisin ja joku muu taas muutoin.

Mun sisin ei saa enää yhteyttä toisiin ihmisiin, vaan pelkästään Jumalaan. Tai sain kyllä E:hen. Mutta en läheskään jokaiseen ja usein ihmisen puheista on 95% turhaa hölötystä keskusteluhengen tai asenteen tähden. Ja sen takia, en voi ja kykene saamaan samaa taajuutta. Ne vaan menee ohi tai sitten niitä ei kestä. Jos imen niitä, silloin väkisin tulee tehtyä syntiä. Sama kuin katsoisi telkkaria, niin aina jotain imeytyisi. Ja en saa yhteyttä, sellaiseen ilmapiiriin tai aiheeseen tai fiilikseen, mikä ei ole rakentavaa. Minä otan ja kuuntelevan vaan hyödyllisen asian. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu. Se muu on yhdentekevää, syntiä tai turhuutta, ja se saa minut voimaan pahoin, hylkimisreaktioon asti.

Näin on parempi että olen yksin. On sunnuntai ja paastoan. Eilen söin ja kyläislin ja kaupassa kävin ruokaa ostamassa, koska veli tuli sittenkin, muuten en olisi mennyt. Sapatti meni pilalle. Mutta tämä päivä on pyhäpäivä. Tai niin haluan ainakin.

susi lammasten vaatteissa - kuulin että olen sellainen kuolisin heti paikalla jos kykenisin, jos olisinkin sellainen, mutta kun tutkin itseäni ...ei ei eihhh.. hyvä että lähdin pois tuolta, tälläistä se aina on ja on oleva..surku..ei sille voi mitään.. näin on ollut nuoruuudesta asti. Ainakaan minun sukulaiseni eivät minua sellaisena pidä. Mutta he tuntevatkin minut oikeasti. Ei vain pelkkinä kirjoituksina. On parempi tosiaan että en sinne enää ikinä mene. En tiedä mitä varten elän ja olen, olen tosi tyhjänpäiväinen ihminen. Yksi pahimmasta loukkauksesta on sanoa minua sudeksi. Mutta minä en jaksa aina olla haukuttavana. Niimpä minun pitää mennä pois. Koska tänään minulle tulee vieras, niin en voi ruveta itkemään. Ja vuodattamaan sydäntäni, vaan minun pitää olla iloinen, vaikka en kobin iloinen nyt olekaan. On tosi kurjaa kun ei voi olla oma itsensä nyt. Vaan pitää panna purettava olo syrjään odottamaan, pääsiäisen jälkeen vasta kun olen taas yksin on aikaa purata Jeesukselle näitä asioita. Oijoih... Oikeesti ei mua huvita koko elämä.. mutta keho vaan on sitkeä..minun tahto ei ole, mutta keho on. Olisin jo monesti luovuttanut mielelläni, koska minulla on turva Jeesuksessa ja rauha. Maailmassa ei sen sijaan ole rauhaa, ja ruumis on vankilani joka ahdistaa minua.Ilmeisesti lähdin pois sieltä juuri ajoissa ja oikealla hetkellä. Nyt vaan olen ja ihmettelen..


[ Joh. 10:12. näkee suden tulevan — ja niin susi raatelee niitä ja saa lampaat hajaantumaan. ]

[ Matt. 7:15. Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. ]

Tälläisenä minua pidetään

[ Matt. 13:57 Mutta Yeshua sanoi heille: ”Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan.” ]

Pitäköön minua minua pitävät, se jolla on Herran Sana ja Pyhä Henki tietää kyllä totuuden Hengessä. Mutta kyllä se satuttaa minua syvästi, ainoa mikä on tärkeää ja ainoa mitä varten elän ja on merkitystä minulle ja josta kirjoitan, sen epäily ja kyseenalaistaminen, uskovien suusta, kyllä todella satuttaa. Mutta joka kerta kun palaan, tulen vahvemmassa latauksessa, mutta enemmän rikkoutuneena ja mitättömämpänä, sillä muistan kaikki, ja varon ja olen hyvin herkkäsignaalinen ja menen heti pois, kun merkit viittaa toistuvaan ilmiöön. Kuten olen kirjoittanut, en halua joutua vapaaehtoisesti kivisateeseen. Minuthan jo siellä julkisesti eilen kirjallisesti tuomittiin vankilaan että kuulaa kalloon. Ja aina tulee kymmenen syyttämään ympärille. En aio sietää sellaista - vaan lähden pois. Psyykkeeni ei kestä kaikkea. Olisi iso tarve rukoilla nyt ja vuodattaa sydäntäni, mutta kun tunnin sisällä tulee vieraani. Ja itkuun ei riitä tunti eikä kymmenenkään.

Ihmiset haluaa että nauran valokuvissa ja olen iloinen, ja humoristinen ja vitsailen. Mutta en voi ja saata. Mitä iloa minulle on sellaisesta. Miksi olisin jotain mitä en ole. Eilen luin Hilja Aaaltosesta, en voisi kuvitellakaan että Hän vitsailisi ja naureskeli kuvissa. Minusta se ei vaan sopisi vanhurskaalle ihmiselle, jolla on taivasikävä, ja joka on saanut maailman elämästä kylläkseen. Minä olen saanut kylläkseni ja minulla on taivasikävä. Jos joku pelkää kuviani vakavuuden tähden, se pelkää kuolemaa. Koska olen tutustunut siihen, niin läheltä kuin olen uskaltanut siihen tutustua. Ei minua huvita typeryydet, hauskanpidot ja teeskentelyt. Ne ällöttää melkein. Ne on teeskentelyä.

Mikäli joku minulle sanoo humoristista, loukkaannun, koska minusta se ei ole aitoa, vaan lihallista yritystä miellyttää. Minusta sellaisessa on taka-ajatus aina. Joskus saatan tietenkin itse olla hiaman humoristinen, mutta hetken vain. Ja silloinkaan kukaan ei käsitä, koska huumorini on erilaista kuin muiden. Koskaan ei kukaan ole käsittänyt minun huumorintajuanikaan. kaikki menee ihan hölmöiksi, koska eivät tajua sen ideaa. Näin tapahtuu realismissa ja netissäkin. En osaa olla samanlainen kuin muut. Nuoruudesta lähtien kukaan ei ole käsittänyt ajatuksen juoksuani. Olen aina ollut outo.

En tosiaankaan tiedä miksi elän maan päällä. Tähän astikaan ei ole ollut tarkoitusta. Muuta kuin oppia Jumalasta ja puhua Hänestä, ja Hänen Sanastaan. Mikään muu ei minua kiinnosta, se on todellista ja ainoaa joka rakentaa minua. Mutta tuntuu kuin kaikki on silti turhaa. Sen takia, koska se mitä kirjoitan se ei vaikuta missään mitään. Olen kuunnellut koko päivän tässä Messiaanisia worship-lauluja taustalla, kuten jo viikkoja olen kuunnellut. Ne on rauhoittavia ja saa sisimmän tuomaan kauneutta esille.

Mitä tarkoittaa henkilökohtainen hinnan maksu?

-Jeesuksen pilkka?
-Menestyksestä luopuminen?
-Omista tavoitteista ja kunniasta luopuminen?
-Ystävistä ja sukulaisista luopuminen, niin että ei ole niistä riippuvainen psyykkisesti?
-Omaisuudesta luopuminen?
-Ruumiin palvonnasta luopuminen?
-Ruuasta pidättäytyminen?
-Lääketieteen käsivarresta kieltäytyminen ensikeinona?
-Seurallisuudesta luopuminen?
-Synneistä luopuminen?
-Teologioista ja perinnäsisäännöistä luopuminen?
-Omasta tietävyydestä luopuminen

Mitä jumalan palvelijan elämä on?

- yksinäisyyttä
- orpoutta tässä maailmassa
- taivaskaipuutta koko aika
- halveksintaa
- pilkkaa
- ahdistelua
- eristäytymistä
- vailla ymmärtäjiä ja tukijoita maailmasta, edes uskovista
- vaikeuksia sosiaalisissa verkostoissa (esim. maailma vastaan Jumalan moraali ja arvot)
- uskollisuutta kaikessa Jumalle, ei itselle tai toisille taholla
- jatkuva nöyrtyminen - koko aika asenteena Jumala edessä
- itsensä tarkoituksellinen mitätöiminen = lihan nöyryyttämistä

TÄTÄ ON HINNAN MAKSAMINEN

Ja olen siihen tullut riippuvaiseksi, se on elämäntapa ja mielen asenne. Joka elää maailmalle ei ole sovelias Jumalan palvelijatar tai julistaja, vaan sellainen on valehtelija. Moni sanoo että Golatan veri riitttää. Se riittääkin pelastukseksemme. Mutta ei muuhun. Pyhitykseen ja palvelustyöhön edellytetään myös henkilökohtaista hinnan maksua.

MIKSI?!

-siksi koska ihminen ei saa olla ylpeä olemisestaan, tavaroistaan, titteleistään.
-siksi koska ihminen ei saa olla riippuvainen mieleltään maailmaan
-siksi koska ihminen ei saa olla muulle uskollinen kuin Jumallle ja Jumalasta käsin muillekin
-siksi koska Jumalan palvelijan tulee pelätä ainoastaan Pyhää Jumalaa ja kunnioittaa Häntä
-siksi koska lihalla ja maailmalla ei saa olla oikeutta, vesittää Jumalan Sanomaa mielipiteillään.
-siksi koska ihmisen mielen ja ajatuksien pitää olla suorassa linjassa Jumalaan =avoin vastaanotto.
-siksi koska ihminen ei saa ottaa ja tunteakaan osa kunniaa Jumalalle osoitetusta kiitoksesta, vaan pitää olla mitätöitynyt täysin, olla sisällötön itsestä, tyhjä astia, jonka Jumala täyttää ja käyttää ja päättää.

* * *

Minä sain juuri erään ajatuksen äsken mieleeni. Uskon nimittäin että Herramme Jeesus oli todella yksinäinen henkilö maan päällä, niin yksinäistä kuin Hän oli, ei ketään muuta ollut. Ei Hän sosiaalisesti tai muodoltaan ollut yksinäinen. Mutta Hän oli riippumaton ihmisistä. Kenelläkään maan päällä ei ollut Häneen valtaa, eikä kukaan ymmärtänyt Häntä. Kukaan ei ollut Hänen tasollaan. Jeesuksen piti kaikki asiat, mitkä Hänelle oli selviä, ne pilkkoa ja pienentää, että ihmiset niistä edes vähän käsitti. Jeesus ei ollut näkemyksiltään ja tunnemaailmaltaan ihmisen tasoinen. Vaikka hänellä oli aistit, ne toimi kuten meilläkin, mutta Hänen sisäinen olemuksensa oli aivan muuta kuin meillä. Ja Hän joutui pitämään kaiken salaisuutenaan. Hänelle oli varmasti suuri asia olla nöyrä, että ei lataisi kaikkea sitä mitä ihminen ei käsitä. Vaan Hän joutui kaiken annostelemaan ihmisille pikkuannoksia.

Tiedän jotain Jumalasta. Tiedän että Hän on Pyhä. Tiedän että Hänessä kaikki on sulavaa, ja yhtä kokonaisuutta. Tiedän että Jumalan Sana on yhtenäinen, ei pilkottu. Tiedän kun saan yhden ajatuksen, niin voin kytkeä koko Jumalan Sanan siihen, tavalla tai toisella. Mikään ei ole sattumaa ja eriteltyä. Vaan kaikki on yhdessä totuudessa ja kaikki tukee toista asiaa, joka siltikin on vain Yhtä Jumalan Sanaa ja persoonaa. Siitä johtuu sekin että en pysy aina yhdessä teemassa, vaan kirjoitukseni voi johdattua aivan toiselle laidalle, mutta silti kaikki on samaa Jumalan Sanaa. Teema vain vaihtuu, mutta perusta on Sana, ja sama punainen lanka kulkee kaiken keskellä. En tätä suunnitellut kirjoittaa, tämä asia alkoi tulla tässä samalla mieleeni, mitä nyt tähän sain kirjoitettavaksi.

Mutta se on niin, että Kristukseen samaistuneena vähäisesti tai enemmästi - Hän tietää sen - niin käsitän että Hän oli yksinäinen. Hänelllä oli vain yksi ymmärtäjä ja joka tunsi Hänet. Ja Hän oli lähettäjä, Hänen taivaallinen Isänsä. Mutta me jotka maksamme hinnan, me olemme myös Jumalan tekoa. Kun Hän varustaa ja täyttää, emme ole omiamme. Vaan olemme Hänen lähettejään. Ja kuka muu voi ymmärtää kuin Lähettäjä, sitä jonka Hän on lähettänyt. Koska lähetyksen sisältö on Lähettäjän omaa, eikä lähetyksen saattaja eikä saajien omaa. Tosin se lähetys jaetaan monille monille elämäksi tai rakennukseksi, Lähettäjän tahdosta - joka on taivaallinen Isä.

Jeesus oli maailmassa ihmeellinen ihmeellinen persoona! Aivan ihmeellinen. Hän ei ollut pikkusieluinen ihminen. EI todellakaan. Hänellä ei ollut ihmisen tahto ja ihmisen mieli. Vaan Jumalan! Hän itse sanoo Raamatussa, että Hän tuli tekemään lähettäjänsä tahdon ja Hän puhuu niitä sanoja, mitä Hän on kuullut Isältään ja niitä Hän julistaa. - AMEN! Hän ei ollut ristiriidassa Isän kanssa koskaan. Hän ei ollut ihmisenlainen kuin muodoltaan. Hän oli sisällisesti muuta. Hän oli nöyrä vapaaehtoisti. Hänessä oli Jumalan voima ja kaikki tieto, viisaus, rakkaus ja ymmärrys. Hän oli antanut kaiken Jumalalle. Hänellä ei ollut mitään omaa. Hänen motiivit oli Jumalan tahtoisia.

Hänen ei tarvinnut mukautua mieleltään ihmisen kaltaiseksi. Hänen ei tarvinnut tekeytyä ihmisen tyyliseksi tavoiltaan. Sillä Hänellä oli kaikki tieto, rauha, ymmärrys ja viisaus. Hänen nautintonsa oli tuntea Jumala ja tehdä Isänsä onnelliseksi. Hänen kaikkensa oli se että Hän toteutti Jumalan tahtoa. Hän ei tahtonut omaansa. Jeesus sanoi, että Hän ja Isä oli yhtä. Hän ja Taivaan Isä olivat yksimielisiä ja toisiinsa sitoutuneita ja toisiinsa yhteydessä koko aika. Kukaan ei tullut väliin. Jeesus ei unohtanut Isää hetkeksikään, koska Isä oli Hänessä ja vaikutti Hänessä koko aika. Nyt kun olen näin kirjoittanut - tämä on muuten totuus - olen samaistunut ja miettinyt paljon asioita.

Ja minäkin tunnen Jumaluuden kolmannen persoonan. On mahdollista se, että henkilö joka maksaa henkilökohtaisen hinnan, voi olla Isään yhteydessä. Voi myös asettua Jeesuksen asemaan. Olla Isän palveluksessa. Tuntea Isä. Olla Häneen suorassa yhteydessä. Jeesus antoi esimerkin ja esikuvat meille uskoville. Että miten Hän palveli ja seurusteli Isän kanssa, niin tulee meidänkin elää ja toteuttaa samanlaista elämäntapaa. - AMEN! - Jeesus ei tavoitellut omaansa, Hän ei tavoitellut mainetta, onnea, kunniaa, valtaa tms... Hän haali kaiken Jumalalle. Hän kohdisti kaiken Isälle. Hän osoitti kaiken Isälleen. Hän opetti ihmisiä, kuten Hän itse eli ja toteutti kutsuaan ja tunsi Isänsä läheisesti.

MIKSI?!

Siksi koska Jeesus ei ollut itsensä oma. Miksi siis Hänen olisi kuulunut omata jotakin, koska Hän ei ollut muuta kuin lähetetty. Poika on Isän. Palvelija on Lähettäjän oma. Perillinen on Jumalan oma ja omaisuutta.

MITEN Jeesus ja minä/me voimme tuntea Taivaan Isämme?

Maksamalla henkilökohtainen kuuliaisuuden hinta. Jeesus ei maksanut henkilökohtaista kuuliaisuuden hintaansa ainoastaan Golgatalla. Isä maksoi Hänet kerralla, Isä uhrasi Hänet Golgatalle maailman puolesta ja Jeesus oli yhtä Isän kanssa, Hän tahtoi samaa, eli täyttää Isän tahdon. Mutta Jeesus maksoi henkilökohtaisen hinnan elämällään, olemalla kuuliainen kohdusta ristille asti. Tämä oli Hänelle itsestään selvyys, sillä Hänelle Isän tahto oli Hänen elämänsä tärkein asia.

MUTTA millä voimalla tämä tapahtuu?

Kuuliaisuuden Hengellä. Jumalan Hengen voimassa. Totuuden Hengessä, Hänessä on kaikki, Hänessä on kaikki tieto, rakkaus, salattu viisaus ja ymmärrys, nöyryys ym.. Tämä Henki on vuodatettu astioihimme avuksemme ja tehdäksemme Jumalan tahdon ja toteuttaaksemme Jumalan suunnitelmat. Ilman Jumalan Henkeä on mahdotonta olla otollinen. Koska ilman Jumalan Henkeä on mahdotonta tuntea Jumalaa ja olla Hänen ohjaksissaan.

MITEN on mahdollista että voimme olla täynnä Jumalan Henkeä?

Vastaus on se että kun emme ole mitään, kun ei ole enää omaa pyrkimystä, omaa ylpeyttä, omaa tavoittelua, ei mitään. Eli myös sekin pitää olla koeteltu realistisesti. Joka sanoo ja uskoo että on nöyrä, se myös koetellaan. Mikäli egossa on hiemankin pikkukoetuksen tullessa ylpeää ja minäkeskeistä hyökkäävää tai puolustautuvaa asennetta, ei ole tapahtunut riittävää itselle mitätöitymistä. Se ei ole prosessi mikä tapahtuu itsestään. Vaan se on asenne, johon pitää itse ruveta. Sitä pitää itse harjoittaa. Siihen pitää pukeutua. Pukeutua Kristuksen mieleen ja tahtoon ja asenteeseen. Pyrkiä alhaisuuteen. Pyrkiä ajattelemaan itseään mahdollisimman vähäisenä.

Pelastukseen riittää Jeesuksen veri, siihen ei voi lisätä mitään! Mutta palveluksen työhön ja pyhitykseen ei riitä ainoastaan se! Siihen myös tarvitaan nöyryytyksen ja kuuliaisuuden opettelemisen ja sisäistämisen koulutus (myös koetukset, joissa testataan kovastikin, onko mieli ja tahto todella koetuksen kestävästi muuttuneet). Jos tätä tärkeää asiaaei tajua, niin on melko ylpeä ja tönkkö USKOVA! Ja sellainen jos mikä - nimeomaan tarvitsee sellaisen koulutuksen! Passiiviset eivät ole otollisia, heistä ei ole muuta kuin koristeiksi. Mutta kaikki on vapaaehtoista.

Jumala ei yhtäkään pakota, mutta paholainen kyllä ajaa aivan varmasti ihmisen siihen, että on pakko muuttua suuntaan tai toiseen. Loppujen lopuksi siihen joutuu väkisin, tulos on jalostus tai paatumus. Palvelijan elämän täytyy olla itsensä likoon itsensä laittamista - joka päivä. Ei vain tekemistä, vaan varsinkin asennetta ja suhtautumista itseensä ja Jumalaan kaikki kaikessa. Ei pidä odotella kurjia päiviä, jolloin pakon edessä tulee seinä vastaan ja valinnat. Vaan tulee otollisina päivinä vapaaehtoisesti taipua ja antautua muutokseen. Silloin kestää pahoinakin päivinä ja voi olla muillekin tukena.

Tiedän itse kokemuksestani sen tosiasian, että kykenen sulkemaan inhimillisen tunnemaailmani heikkouden ja odotukset pois tietoisuudestani, sillä tavalla kun täysin pukeudun Jumalan tahtoon ja kiellän itseni, siis korvaan kaikki Jumalan Sanalla ja inspiraatiolla. Tiedän ja uskon että Jeesus eli siinä tilassa koko aika. Hän ei ollut inhimillisen tunnemaailman riepoteltavana. Vaan Hän oli sen yläpuolella. Uskon että syntiinlangennessa olemuksessa on sellainen heikkous, joka saa meidät haluamaan fyysistä ja emotionaalista rakkautta ja tunnetta.

Mutta pitää huomioida se että Jeesuksella oli yliluonnollinen dna. Vain Adam on ollut samankaltainen ennen syntiinlankeemusta. Sitä ennen adam ei tuntenut häpeää fyysisyydestä. Sitä ennen Adam, ei ollut synninorja. Sitä ennen Adam oli viaton. Sitä ennen Adam ei ollut alennustilassa. Sitä ennen Adam nimesi eläimet ja kasvit nimeltä, eli hän oli täydellinen ihminen. Mutta synti tuli ja muutti kaiken. Jopa synnytyskivut tuli, kateudet, vihat ja himot.

Mutta Jeesus oli vapaa täysin tälläisistä ihmiskunnan orjuuksista maan päällä, Hänelle olisi ollut mahdottomuus tuntea synninhoukutuksia kiehtovina, Hän ei ollut heikko, eikä Hän kaivannut sitä mitä ihminen kaipaa magneetin lailla heikkoutensa tähden. Jeesus siis syntyi maailmaan neitsyestä joka oli Jumalan valitsema ja Pyhästä Hengen aikaansaamasta siemenestä. Kyllä tosin uskova ihminen voi ajottain kokea kyllä samaa vapautta, kuin tässä kuvasin, mutta se ei ole jatkuvasti vallitsevaa. Sillä ihminen on huojuva, kärsimätön, väsyvä ja vajavainen.

Mutta olen asiaan melko perehtynyt myös elämäni kautta, koska kykenen asettamaan itseni sellaisiin rajoihin, joissa minun on mahdollista tutkia jopa tuollaisia asioita ja tuntea myös itsessäni jotakin lopulllistakin. Minä en pelkää kuolemaa, koska olen prosessoinut sen jo läpi. Ainakin arvelen niin.

Mutta kuitenkin olisi tästäkin hyvä puhua suoraan. Eli Jumalan moraalista käsin ja ihmisen etiikasta. Sekä ei uskovan taholtakin tästä asiasta. Ja miten jos joku on täysin elämänhaluton, voiko esim. sellaista ylipäätänsä pakottaa mihinkään väkisin elämiseen, mikäli ihmisellä ei esim. ole huoltajia, koska on aikuinen tai ole puolisoa, tai ei ole lapsia. Näiltäkin kanteilta tulisi asiaa puntaroida.

Itse olen paljon näitä asioita mietiskellyt. Ja voin kuvitella myös miten sellainen ihminen jolla ei ole mitään, voi kadottaa elämänhalunsa. Ja todellakin on suurempi väkivalta tulla väliin, kuin antaa kypsyä hiljakseen omaan ratkaisuunsa, mikä ikinä elämässä onkaan tarkoituksena tai saavutettavana.

On hyvin tärkeää että kenellekään ei tehdä suurempaa vahinkoa kuin hän ei salli. Lääkärikunta tekee mielestäni tekee jo tarpeeksi vahinkoa, mikäli asioita ei selvitetä kunnolla tahon ja tahon osalta. Ketään ei saa pakottaa mielestäni.

Mutta erikseen määrittelisin sen että jos on huollettava alaikäinen tapaus, tai tapauksella on itsellä huolletavia lapsia, tai tapauksella on mies päänä, joka päättää ja näin tietenkään ei salli koska toinen on omaa lihaa ja häntä rakastaa paljon.

Sitten on vielä asian laita ei uskovan kannalta sekä uskovan. Sekä motiivi, onko se mikä? Nämä asiat ovat käsittämättömän tapauskohtaisia. Niihin ei käy samat konstit ja avut. Kaikkiin pitää suhtautua tapauskohtaisesti.

Mikäli ei ole viisas ja osaa samaistua ja kunnioittaa toista, tekee paljon suurempaa vahinkoa käsiteltävälle taholle, kuin sillä että antaa olla. Sillä usein aika tuo tasapainoisen ratkaisun. Kaikki häslinki sekoittaa ja tuhoaa. Ihminen voi niin paljon tehdä hyvyydessäänkin vahinkoa henkisellä taholla tapaukselle.

Minä osaan puhua näistä, nämä on hyvin mielenkiintoisia asioita. Itse itseni koetukselle laittaneena, tiedän erään kannan. Ja silloin pahinta olisi ollut jonkun tietoviisaan neron väliin, olisin suorastaan vihastunut hirvittävällä tavalla. Koska hän ei olisi sitä käsittänyt.

Sillä on todella paljon asianhaaroja ja motiiveja, jotkut tutkii, jotkut eivät jotkut hätäilevät, jotkut menee korvikkeisiin, jotkut kadottavat yhteyden itseensä, jotkut on vielä radikaalisempia, jotkut kadottavat uskon, jotkut löytää Jumalan jne....

Voitte jatkaa asian spekulointia tältä kannalta. Hyvä kun sain kirjoittaa hieman omia ajatuksiani, oman elämäni koetuksien pohjalta. Minua kiinnostaa itseäni paljon psyykkiset ja henkiset ääritapaukset, ja mielelläni tutkin niitä laittamalla itseni likoon

On myös niitä jotka eivät usko lääketieteeseen, vaan ainoastaan Jumalaan. Jotka ovat ehdottomasti vakaumukseltaan sellaista vastaan. Tälläisia Jumalan miehiä ja naisia on ollut vuosisatojen ajan. mm. Smith Wiiglesworth, joka ei kuollut umpisuolen tulehdukseen ja verenmyrkytykseen, vaan Jumala paransi Hänet ja piti vastakin huolta.

Tulisi aina ihmisen vakaumusta kunnioittaa. Mutta sitten on niitä jotka pitää suurta ääntä ja toitottaa eettereistä että nyt teen sitä ja tätä. Sitä näkökulmaa en totisesti tajua, enkä halua tutkiakaan. Vaan kaikki mikä on hiljaista tietoa, se minua kiinnostaa.