IRC-Galleria

IsYouOkayIsYou

IsYouOkayIsYou

Irc-galleria: siirry nykyaikaan. 2010 tuli ja meni.

My body is a wonderland.Lauantai 16.03.2013 15:40

On mielenkiintoista omistaa keho. Siis, oma keho. Miten elämä on jatkuvaa fyysisten epämukavuuksien minimointia. Vääntelyä tuolissa ettei niskaan sattuisi, jalka puutuisi tai selkä jäykistyisi. Pitää tunnustella mitä keho vaatii. Onko suu kuiva? Onko varpaat kylmät? Onko ryhti lysyssä? Onko jano vai sittenkin nälkä?

Mä en tiedä muista ihmisistä mutta mä näen kehon lähinnä vankilana johon mun sielu on istutettu. On vittumaista miten hyvän päivän voi pilata päänsärky tai huimaus jolle ei löydy syytäkään. Tai ne kymmenen muuta vaivaa joista kärsii aina enemmän tai vähemmän. Kuinkahan usein mieli olis täynnä ideoita ja olo virkeä mutta kroppa sanoo toisin.

Jotenkin niin kummallinen se kehon ja mielen erillisyys- ja samaten, miten ne on tiettyinä päivinä yhteydessä aivan kuin olisivat yhtä ja samaa.

Parhaita päiviä on sellaset kun kehon unohtaa kokonaan. Kun keho ja mieli on positiivisessa symbioosissa keskenään- hymyilyttää, draivia riittää ja keho vaan kulkee mukana taistelematta vastaan erinäisine oireineen.

Joskus jopa tuntuu että keho ei halua sielun voivan hyvin. Se on kuin kuriton pikkukakara joka haluaa saada kaiken huomiosi- mitä enemmän keskityt hyvään fiilikseen ja mielenkiintoiseen tekemiseen, sitä rajumpi on se pakotus polvessa tai kireys niskassa.

Omaa oloa on myös hyvin vaikea helpottaa kun ei tiedä mistä päästä aloittaisi. Keskitynkö mieleen ja odotan että keho seuraa mukana? Vaiko keskittyisinkö sittenkin ensin kehoon lähtemällä vaikka lenkille? On mahdoton etukäteen tietää kumpi on se oikea valinta- se tapa jolla solmu lähtee aukeemaan.

Joinain päivinä tunti kuntosalilla saa mielenkin rauhalliseksi- ja taas toisina parasta on vain rauhoittaa mieli lepäämällä, asioita mietiskelemällä (ja juuri noina päivinä kuntosali tekee vaan levottomaksi ja kireeksi).

En tiedä miten omaan kehoon voisi luoda positiivisemman suhteen. Miten voisi silloin kun ei ole ihan terve? Tietyt jutut vaan tuntuu aina epämiellyttäviltä- oli asennoituminen millainen tahansa. Siinä onkin ihminen niin syvästi avuton itsensä kanssa. Itseään ei voi paeta- lääkkeet ei aina auta, ei rentoutukset tai liikunnat.

Tälläiselle monivaivaiselle ajatus kehosta nautinnon "lähteenä" seksuaalisuuden muodossakin kuulostaa jotenkin hyvin kornilta. Se, kuinka se sama keho pahoinpitelisi, kiduttaisi ja saisi anelemaan armoa mutta tarjoaisi myös niitä orgastisia tuntemuksia kun sille päälle sattuu. En tiedä, kuulostaa jotenkin aivan kuin joltain hyvin vahingolliselta suhteelta.

Keho on ailahteleva kusipää joka ei tiedä mitä mieltä se oikeesti on susta- haluaako se ärsyttää, kiduttaa, tappaa vaiko viedä sut paratiisiin ja rakastaa sua niin täysillä kuin vain on mahdollista?

No, joka tapauksessa sä olet naimisissa sen kanssa etkä ilman voi elää. Jatkuva kehon vihaaminen ei johda mihinkään- toisaalta, sen rakastaminenkin on mahdotonta jos se ei oikeesti anna siihen aihetta.

Beautiful.Tiistai 12.03.2013 20:26

One of my fave songs ever.

Vitamin R- the radiation, I mean.Maanantai 11.03.2013 17:13

Onkohan toi mikroaaltouunin jatkuva käyttäminen oikeesti turvallista? Tai jatkuva kännykkä korvalla kulkeminen?

Oltiinkohan me terveempiä kun ruoka valmistettiin uunissa tai hellalla vähän nykystä useemmin.

Ja oli se lankapuhelin eikä mitään tietokoneita mokkuloineen.

Outoa on esim se miten mä tiedän onko TV päällä vai ei vaikka siitä ei kuuluis pihahdustakaan (enkä näkisi sitä, heh heh..)

Kerran kun sain tekstarin mun silmissä välähti. Silmäni olivat vielä kiinni. Ja kännykästä ei todellakaan kuulunut mitään ääntä.

Herään myös joskus tekstareihin ilman että siinä on ees se värinä päällä. Kännykässä siis. Pelkkää sattumaa? I don't think so.

Huomiohuoraus.Sunnuntai 10.03.2013 21:53

Voiskohan joku selittää mulle mitä se on ja miksi se on aina, poikkeuksetta, niin kauhea asia?

Tottakai jokainen meistä haluaa huomiota. Kukahan poustais yhtään kuvaa tai blogikirjoitusta jos ei haluaisi että se saa jotain huomiota- että ihmiset reagois tavalla tai toisella?

Ja mielummin tietysti jotain positiivista koska kukapa niitä haukkuja mielellään lukee. Tai jotain vittuilua.

Ehkä se on sitä suomalaisuutta että itseä ei sais tuoda millään muotoa esiin. Tai jos tuo, samalla pyydeltävä nöyrästi anteeksi ja vakuuteltava ettei halua huomiota tai kehuja.

Jos ei pyytele anteeksi, ihmiset kokee omaksi oikeudekseen sanoa ihan mitä tahansa. "Itsepä julkisesti kirjoittelet/otat tollasia kuvia jne."

Huomio pitäis tulla aina vahingossa.

"Oii, kunhan tein omaa juttua ja vahingossa mut huomattiin. Hui kamala. Älkää vaan luulko et ajattelen itestäni mitään..."



(YEAH, CAUSE IT ALWAYS HAS TO BE ONE OR THE OTHER)
Väsyttääkö teitä muita elämä koskaan niin kokonaisvaltaisesti et haluisitte nukkua vaikka vuoden putkeen? Musta tuntuu just siltä.

Mitä mä oikeesti edes menettäisin? Koneella roikkumista ja välillä jotain liikuntaa. Kummastakaan en ole oikeesti nauttinut enää aikoihin.

Ketä edes kiinnostaisi mun nukkuminen? Niin, eipä ketään. Ehkä aluksi vois olla vähän ihmeissään mut lopulta siirtyis elämässään eteenpäin ja toteais et "no, toivottavasti näkee ainakin hyviä unia".

Mitä elämä edes on jos ei siitä nauti? Jääkö tälläsestä tylsänolosesta pyörityksestä ees mitään muistijälkiä aivoihin? Enhän mä edes muista mitä tapahtui vaikka tasan vuosi sitten. Tai kaksi vuotta sitten.

Elämästä puuttuu kaikki etapit.

Semmosta. Meen nyt nukkuu.

I'd like to be fabulous too!Sunnuntai 10.03.2013 00:17

Mä oon kateellinen miespuolisille homoseksuaaleille. En tiedä mistä johtuu mut monet niistä on täydellisiä vastakohtia mun omalle persoonalle. Ei tosiaan kaikki, mut monet.

Positiivisia, "tsemppihenkisiä", glitter and glamour... hömppäasioista iloitsevia. Niillä on sellasta rohkeutta olla just sellainen kuin on. Ja vieläpä ne on sosiaalisia ja suvaitsevaisia muita kohtaan.

Tää nyt kuulostaa niin yleistävältä taas mutta minkäs mahtaa. Monet heteromiehet on vaan huomattavasti yrmeempiä. Ja minä naisenakin.

Voi kun osaisinkin iloita pienistä asioista. En tiedä mikä mussa meni vikaan kun musta tuli tällänen... pitäis aina olla suurta rakkaustarinaa tai suuria saavutuksia ja menestystä.. mikään muu ei tunnu miltään tai aiheuttaa lähinnä turhautumista.



P.S. I love gay guys.

E.T.Lauantai 09.03.2013 15:26

Usein tulee miettineeksi miltäköhän planeetalta oon kotoisin. Eihän mitenkään voi olla ettei ihminen koskaan samaistu toiseen ihmiseen. Tunne sellasta yhteyttä.

Musta tuntuu monesti et vaikka puhun suomen kieltä se kuullaan jonain siansaksana. Samoja sanoja käytän mutta viesti menee harvoin perille sellasena kuin olin sen tarkoittanut. VAIKKA mä perustelen tarkemmin kuin moni, moni muu ja yritän käyttää puheessani johdonmukaista logiikkaa.

Päinvastoin tuntuukin et mitä enemmän yrität vältellä väärinkäsityksiä ja olla mahdollisimman selväsanainen sitä huonommin sua ymmärretään. Harvoin esim. sanon yksinkertaistetusti mielipiteeni ja jään hiljaa odottelemaan vastapuolelta jotain.

Sen sijaan mä valmistaudun jo etukäteen kaikkiin kysymyksiin joita se toinen kuitenkin kelaa mielessään. Mä asetun liiaksikin sen toisen asemaan, miettien että "jos mä kuulisin jonkun sanovan näin, hämmentyisinkö.."

Sitten joskus harvoin tulee otettua rennosti ja sanottua asia hieman kryptisesti, jättäen tilaa tulkinnalle. Mitäköhän siitä sitten seuraa. Riitaa ja väittelyä. Tuntitolkulla "minä tulkitsin näin..."- "no mutta minä tarkoitin näin.."

Tästä voi päätellä että tälläsenä alienina ihmisten kanssa kommunikointi on saatanan uuvuttavaa. Ihmiset on rasittavia etsiessään aina piilomerkityksiä toisten puheesta ja koittaessaan seurata niitä tunnetiloja.

Luulenpa, että tätä tapahtuu osittain siksi niin paljon että olen nainen. Mies ajattelee että "jaa-a, onkohan sillä nyt PMS.." tai että "Jaa, se sanoi että ei vaivaa mikään. No varmasti sitten jotain on."

Ihan niinkuin me naiset oltais aina naama norsunvitulla miettien jotain katalaa miesten päänmenoksi.

Mä. Olen. Ihan. Helvetin. Väsynyt.

Heidi the bunny.Lauantai 09.03.2013 00:36

Hyvää naistenpäivää :)Lauantai 09.03.2013 00:03

Women rock.


Nuori on kirosana.Perjantai 08.03.2013 00:14

Äh. Mä en käsitä minkä takia nuoria vihataan tässä yhteiskunnassa.

Työtön nuori- "taatusti päihteiden väärinkäyttäjä, asennevammainen, laiska, hulttio, nuorisorikollinen, kapinallinen.."

Jos nuoria kerääntyy porukkana jonnekin-"mitähän noikin tuolla, jotain vahinkoa tekemässä!"

Vanhukset kuvittelee että "nykynuorilla" on niin helppoa ja letkeetä. Itse 19-vuotiaasta sosiaalitoimessa asioineena voin sanoa että vaatii aika rautaisen henkisen kantin plärätä niitä papereita joka ikinen kuukausi.

Varsinkin, jos on sairasteleva nuori kuten minä- kerääntyy lääke- ja terveydenhuoltomenoja, lippuja ja lappuja.

Ja vielä kaikki mitä mainitsin edellisessä kirjoituksessa; masennukset ja käynnit mielenterveyspuolella rasittaa entisestään.

Työkkäri olettaa että hakee joka kevät ja syksy kolmeen opiskelupaikkaan. Välillä koitin sanoa, ettei kertakaikkiaan OLE mitään tarjolla jonne voisin taidoillani ja terveydentilani puolesta päästä. Kenties olin "ylikoulutettu" kun lukion käynyt- tietyt paikat halus ottaa ihan niitä peruskoulusta päässeitä. Muutenkin.. todella jees mennä teinien joukkoon jos itse yli 20-vuotias.

Kaikista korneinta oli se miten työkkärin omat työntekijät neuvoivat miten kusettaa systeemiä- "laitat haut vaan ja käyt kokeissa piirtämässä kukkasia.." Ihmeteltyäni tuumasivat vaan että "tällästä tää on, syksysin ei oikein ole paljoa tarjolla..."


Mä aidosti säälin nuoria- sellaseen höykytykseen pistetään. Ja aina pitäis "itse pärjätä", omilla jaloilla seistä. Vanhat sukulaiset (mummot, papat) olettaa että susta on tultava vähintään lääkäri.

En omalle isoäidillenikään ole voinut kertoa etten missään ole. Sellanenhan ei tulis kuuloonkaan. Ei ehkä ihan tajuais niitä kaikkia monimutkaisuuksia mitä näissä jutuissa on.

Ehkei kouluun pääse kun hakijoita on niin vitusti. Ehkä oma juttu on vielä hakusessa. Ehkei halua mennä sellaseen kouluun josta valmistuttua ei saa töitä. Otettava opintolainaa. Ja jos keskeytät koulun sulle on tiedossa hirveät rahasotkut. Vaaditaan pätevää selitystä- vähintään lääkärinlausuntoa.

Syyksi ei siis riitä että "ala ei sovellukaan mulle". Tee siinä sitten hätiköity päätös että "haen vaan jonnekin".

Joo-o. Eiköhän tää nyt tullut selväksi.