IRC-Galleria

Rakas blogi.

No nyt kyllä ärsyttää täytyy sanoa, ja on ärsyttäny jo jonkin aikaa. Mutta onneksi Sarasvuon Jarppalta ilmaisjakelu-verkkolehteen oli muotoiltu piristäviä sanoja. Ja kerta norjassakin justii päätettiin laittaa ennen vuatta 2001 julkastut kirjat verkkoon, niin minäkin ajattelin laittaa jo tuosta samaisesta vuodesta mielessäni pyörineen hohdokkaan faktoihin perustuvan kuusiosaisen novellini nettiin, minkä kirjoitin tässä viikonlopun aikana kuten Jack Torrance omansa konsanaan.

Lopullinen ärsytyshän sai alkunsa tuossa kun jäin suuauki mollottamaan ylen ykköseltä tullutta A-studio: Lets fukin TALK –ohjelmaa. Ohjelmassahan puhuttiin siitä miten roboteilla korvataan tulevaisuudessa ihmisten tekemää työtä. Niin se iteahan on jo oskarehdokkuuteen nostetun WALL-E -elokuvan avulla dissattu, että ei siitä mitään hyvää seuraa, jos ihminen alkaa robottien pillin mukaan tanssimaan. Samoten Robocob oli kans hyvä, mutta jäi monelta täysin vaille ymmärrystä. Mutta elokuvathan on aina elokuvia - sanotaan jos meinataan tulla leimatuksi hitleriksi. Tämän se tietovuotaja Edvard Snowden tosin unohti kertoa niille NASAn matemaatikoille, jotka leijjuttelee pitkin päivää leikkirakettia sormiensa välissä ja pohtivat miten sen sais leijjumaan ilman energiaa. Mutta se asiahan keksittiin joskus ajat sitten, eli vastaushan oli se, että se tipautetaan lentokoneesta avaruuteen. Ja sen jälkeen NASA on jo alkanut miettimään muita asioita, kuten miten päästään liikkumaan avaruudessa, no senki ne keksi jo, että räjäytetään peltipurkin alla hitaasti mutta energiatehokkaasti räjähtävä pommi, ni sinnehän se lentää sitte mäihällä, nimittäin kuuhun, ja sit sanottiin kansalle vaan että ”just sinnehän me yritettiinki päästä”. Ja näin ihmiset keksi alkaa traumaattisen shokin seurauksena läpyttämään käsiä yhteen, muka riemastuksen merkiksi, jotta olisi saatu symbolisoitua tuon raketin räjähdyksen aiheuttama valtava paineaalto ja ääni. Sitte alettii miettii, että miten ihminen selviää pitemmän matkaa avaruuden oloissa, ja esille nousi se tosiasia, että ihmisen on syötävä. Maailmalle nousi tutkimuslaboratorioita nimeltä Gastronomical Restaurant. Pari tyyppiä NASAN riveistä, mitkä osas siihen aikaan perunan kuoria, siirrettiin ”kouluttamaan” eli säätämään ehtoja ihmisille, jotka sitten edelleen koulutti ruoasta kiinnostuneita naftaliini-kemistejä hoitamaan näitä restaurantteja, eli suomeksi ravintoloita. Ja samaan aikaan maailmalla olikin justiin harrastettu liikaa estotonta yhdyntää, jolloin ruokaa ei hirviästi riittänytkään kaikille nälkäisille. No näissä labroissa sitten keksittiin kaiken maailman vanukkaita, grandy-mehuja ja aromisuoloja, mitkä ei valu avaruudessa ja maistuu edes jollekin, vaikkeivät perjaatteessa olekaan mitään alun perin syötäväksi tarkoitettua ainetta. Siitä sitten seurasi se, että lapset syö tänä päivänäkin jotain hiton jakkimakupalaa ja juo grandyä, jolla jopa armeijassa palkitaan sotilaita palautumaan päivän kovasta psyykkisestä rasituksesta, sitte ihmetellään mistä se syöpä tulee kerta savupiippukin on jo keksitty, eikä puusaunaakaan saa enää rakentaa 70metriä lähemmäs naapurin asuinrakennusta, paitsi ruotsissa. Samaan aikaan NASA jätti nämä entiset laboratoriot hunningolle ja perustikin ihan oman sotilaallisesti suojatun laboratorion tälläisille keksinnöille, joilla voidaan tuottaa suuria määriä rahaa - ja se on parempi saada rahavirta keskitettyä sinne missä sitä eniten tarvitaan, eli NASAan, jolla palkitaan ihmisten kiinnostusta maapallon ulkopuolisesta woodoomaailmasta, ja samalla saadaan pidettyä edes yhden valtion rahavarat edes kohtuullisina. Samaan aikaan entisistä laprasetistä tuli kokkeja jotka aatteli että ”tehhään nyt sitten tätä ruokaa tässä kerta on alettu ja ihmiset ostaa ja vieläpä syö sitä, telkkarista varmaan tulee illalla jotain mielekästä millä voimme turruttaa mieltämme lohdutukseksi”. Ja nyt taas kokeilla ei ole enää niin kysyntää koska ihmisten määrä maapallolla nousee, ja samalla myös puhtaan ruoan hintoja joudutaan nostamaan, ja keksitään jopa sille tavalliselle puhtaalle ruoalle kaiken maailman kalliin hinnan selityksiä, kuten lähiruoka, luomu ja viljaporsas, jotta mahdollisiman moni rahvas valitsisi sen edulliseman tuotteen, jotka on vieläpä erilaisten NASAn myöhemmin keksimien ja maailmalle myyneiden lisäaineiden tai valmistustapojen sekä koneiden ansiosta saatu muistuttamaan erehdyttävästi ihmiskelpoista ravintoa, ja jotkut jopa luulee täten sitä siksi tavalliseksi ruoaksi. Ja samaan aikaan myös ravintolat valitsevat taloudellisista syistä usein sen halvemman, eli esikäsitellyn pierukaasupakatun, nitriittiliemellä täyteen punpatun, lehmänpaskamolegyylillä tai naftaliinilla höystetyn version, minkä helppouden ansiosta voidaan vähentää esimerkiksi hotelliravintolan kokkien määrä yhteen + yhteen harkkariin, jolle ei tarvitse maksaa juurikaan palkkaa, ja samalla saadaan se ruokatuotteen hinta vähän myyvemmäksi. Ja samaan aikaan lääkärit ihmettelee mistä ne pseumokokkibakteerit oikein tulee. Monikaan kokki ei voi eettisistä syistä tällaiseen suostua - ja sitähän voi jokainen miettiä omaan kotikeittiöönsä, jossa kerran viikossa tekee viikon ruoat pakastimeen, ja koko loppuviikon sitten siivoilee sitä keittiötä - että jos niitä lapsia olisi sitten yhtä paljon ko hotelliravintolassa asiakkaita viikossa eli 200-2000, eikä niille lapsille voisikaan sanoa aamupalalla, lounaalla ja iltapalalla, että ”tehkää itellenne vaikka leipää tosta” - niin kuka sen keittiön viikossa sitten siivoais sellasen jälkeen, kun niitä leipävaihtoehtojakin pitää olla vieläpä vähintään 20. Joten väsähtäneet kokit myövät ravintolansa jollekin isolle ketjulle, joka pyörittää samaan aikaan siivoojia, kokkeja ja rakennusmiehiä ja samaan aikaan firman lakimiehet hoitelee asioita erilaisten virastojen kanssa, jotta toiminta olisi ylipäänsä mahdollista. Samalla myös tuottotavoitteita nostetaan entisestään, jolloin yhdellä kokilla ei kerta kaikkiaan riitä aika ja kädet joka paikkaan, kerta viikoittain vaihtuva ja baarirundille haihtuva harkkari vinkuu vieressä jotain samalla sekoitellen kaikki varastot ja tilauskirjat. Tästä taas seuraa se ettei oikein ketään enää kiinnosta, kerta se isompi firma sallii saman ko se entinen omistajakin, sen lisäksi vielä, että sen isomman firman läsnäolo ja ravintolakohtainen huolenpito, eli johtaminen on huomattavasti heikompaa kuin sen hieman alkoholisoituneen ex-cheffin. Joten kokin kriteeriksi riittää pelkkä hygieniapassi jolla voi periaatteesa pyyhkiä perseensä, jolloin se viskibassoinen siivoojatäti alkaa pyörittämään jotain suuren firman kahvilaa yhdessä harkkaripojan kanssa, ja viikonloput käy puolihuolimattomasti pyyhkäsemässä 3kuukautta vanhalla firman sponssaamalla rätillä lastensairaalan käytäviä ja roiskuttaa kovalla kiireellä puolihuolimattomasti vanhoista kraanoista roiskuvaa vettä seinille ja jokapaikkaan. Jolloin sisäilman laatu huononee ja paikalle kutsutaan saman firman rakennusmiehet rakentamaan uutta, jolloin myöskin rakennusalalla on samat huolenaiheet kuin ravintola-alallakin, talo on pakko saaha pystyyn tiettyyn päivämäärään mennessä ja pomoa ei kiinnosta paskaakaan muutako asiakkaan kanssa tehty sopimus, jolloin rakennusmiestäkään ei kiinnosta jos jostain unohtuu naula ja parin vuoden päästä joku palkki halkiaa jännitteiden seurauksena, tai sitte vaan seinän väliin pääsee sen seurauksena valumaan vähän vettä. Tälläinen rinki on esimerkiksi ollut viimevuodet käynnissä Tampereen kaupungin hienoissa vanhoissa rakennuksissa, jotka on ”jouduttu” purkamaan sisäilmaongelmien vuoksi. Rakennuksissa toimineiden TE-toimistojen sun muiden virastojen Ymmi Hinaaja –tyyliset virastoakat valittanee nuhaa, ja samaan aikaan vieressä päivän viimeisellä eli kuudennella vartin mittasella kahvitauolla pullaa mössöttävä siivojaeukko, joka on vasta kertonut tehneensä rankan viikon kahvila-duunii sanoo vakuuttavalla viskibassollaan, että ”onpa kyllä jännä, että vasta siivosinkin täälä”, ”että eiköhän levitetä sanaa koko työyhteisölle ja vaaditaan parempaa sosiaalitilaa tänne, vedotaan vaikka sisäilmaongelmiin”. Jotenka kokeilla kannattaa ihan suosiolla lopettaa ravintolahommat ja tehä sitä mitä jaamie oliveeri ja ramsayn gordonikin teköö, jotta vankiloihin ja kouluihin vaan ruoantekotaitoja opettamaan, ja yks hyvä on kans leipäjono, miten saada niistä antimista hyvä ravintolatasonen ruoka. Koska jos ihmiset tajuais miten vähästä puhtaasta ruasta saa paljon hyvää ruokaa, niin maailma pelastuis, Jeesuskin sen aikanaan tiäs. Propsit myös sille Suomalaiselle keittiön kaappaaja Aihisen Karille joka vieläpä yhdisti marttamaisen kotitalousopetuksen puhtaan ruoan reseptiikkaan. Tietysti sitte jos on voittanu lotossa ja haluaa tuhlata rahansa myymällä ihmisille puhtaista raaka-aineista, puhtaassa keittiössä tehtyä ruokaa 100-50euriboria/pääruoka, ni ”kannattaa” pyörittää ravintolaa. Ihan vaan senkin takia että edes joku suosisi suomalaista, koska sellaiset oman kansan välttämättömyydet kuten ruoka, on fiksua hankkia mahdollisimman läheltä. Tietyst niitä on nyttenkin olemassa, mutta kerta suomalainen osaa suomenkielistä terveystarkastajaa hyvin pitkälti johdatella, niin ettei bakteereita löydy ennekö Sukulan Jykke alkaa penkomaan paikkoja, ni hommaa voidaan pyörittää ihan hyvin vähän vähemmälläkin työvoimalla joka ei ihan aina kerkeä siivoamaan. Toista se on sit kaikil ählämisählämeil, ko eivät osaa kieltä ni terveystarkastajaa on vaikeampi vedättää ja sit pitää pitää olla keittiö kokoajan puhtaana, ja auta armias jos kebabbi putoaa kerrankaa lattialle. Sit viel jotkut kehtaa näyttää telkkarissa kaiken maailman kokkaavia lapsia ja muit kokkaus kilpailuita joissa homma näyttää erittäin mukavalta, joista kokit voi vaan ihmetellä, että olispa se tosiaan tollasta. Vähän sama ko vanhainkodisa elävä mummo kattelis vanhainkodin mainosta että ”tänne mä sillon halusin, vaan mitä sain”.