Ismo oli mennyt kapakkaan suoraan Korvatunturin suurista juhlista, eikä ollut edes niistä kunnolla selvinnyt, ennen kuin homma jatkui. Nyt hän oli sitten jo tinannut yli kaksi viikkoa yhteen ränniin, eikä valoa tunnelin päässä näkynyt vieläkään. Ismo oli tosin lyöttäytynyt hyvin liikkuvan juopporemmiin, joka kiersi Suomen kuppiloita. Joukkio oli nimittäin nimeltään Alkoholistit lottovoittajat ry., johon nimensä mukaan sai liittyä alkoholisti, joka on voittanut joissakin arpajaisissa yli 10 000 euroa. Mukana sai roikkua niin kauan kuin rahaa riittää ja tontuthan ovat rikkaita kuin perkeleet, vaikka työkseen jäätelöautoja ajavatkin. Tontuilla on kuitenkin mukanaan myös Joulupukin edustusluottokortti, jossa kyllä riittää katetta.
Tämä konjakinhajuinen remmi siis kiersi ympäri Suomea ja Ismolle tulikin ihan kiitettävä määrä ihmiskontakteja ja helvetin hyviä humalaisia lahjaideoita, mutta mikään ideoista ei ollut kovin järkevä ja lisäksi hänelle alettiin porukassa hiukan naureskella, kun viikon ryyppäämisen jälkeen hän oli alkanut mainostaa olevansa oikea joulutonttu. Tästä eteenpäin juopot olivat huudelleet hänelle lahjatoivomuksina mitä ikinä mieleen tuli. Onneksi Ismo ei ollut pystynyt kirjoittamaan kovin montaa muistiin. Tältä hänen listansa näytti:
Lahjoja ihmisille:
- Arto Röykkänen - Kilo tuoretta ja sätkivää turskaa
- Seppo Heippo - Punainen banaani
- Eetu Ruhanen - Kauneusleikkaus
- Minulle - Katkolle
Muuta ei tonttu ollut onnistunut raapimaan kasaan. Iltaisin juuri ennen sammumisen hetkeä Ismo soimasi itseään saamattomuudesta ja juoppoudesta ja kuuli päässään Joulupukin vihaiset sanat siitä, kuinka tontun on oltava ahkera ja tehtävä työnsä kunnialla. Ismo ei siihen ollut tänä jouluna pystynyt, vaan oli käyttänyt jo kaksi viikkoa aikaa viinan kanssa läträämiseen.
Lopulta Ismo päätti ryhdistäytyä ja hakeutui katkolle, eli paikkaan, missä juopoista tehdään uusia miehiä ja vanhat heitetään romukoppaan.
- Oronen, jonka ainoat putket löytyvät vessapaperirullasta ja auton alta
PS. Ismosta lisää seuraavassakin