IRC-Galleria

Wuhhuu, onneksi tuli vihdoin ja viimein koko kesän odotetut päivärahat... Voi näköjään joskus olla yllättävän hankalaa. Koko kesä meni, syksyyn asti. Opinpahan olemaan stressaamatta pienistä. Suomessa ei kuolla nälkään, se on fakta.
Tänään pääsin tekemään oman alan hommia.Kesän aikana ja nyt yhteensä n. 110tuntia. Ei huono juttu, todellakaan;) Mutta ei sillä aivan vielä elä, ilman päivärahoja.
Tokihan palkka ei vielä ollut liiton suositusten mukainen, mutta paljon parempi kuin myyjän hommissa. Vähemmän henkistä kärsimystä kapitalismin rattaissa. Jotenkin sitä vain selviää, siis elämästä, ei hengissä, ei meistä kukaan, vaan päivän kerrallaan. Selviytyy jos selviytyy. Ja mitä varten? Sitä vartenko että tuottaisin, kuluttaisin, ostaisin ja jäätyäni eläkkeelle kuolisin pois(mah. pian!). Syntymä, lapsuus(lyhyt), nuoruus ja opiskelu.
Opiskelu tai huonopalkkainen työ, tuottaminen, ostaminen, perhe (uuden sukupolven tuottaminen), vanheneminen, eläköityminen... Nooh, ei se nyt noin mene. Osa porukasta ei ilmeisesti perusta perhettä, saati elä edes sinne eläkeikään. Ja, minun kaltaiseni? Vain elävät sen minkä voivat, kuollen lopulta unohdettuina, vanhoina, surullisina ja yksin, omaan vuoteeseen ,kiikkutuoliin tai sohvalle TV:n ääreen. Voisimme olla paljon enemmänkin, välähdys ajan jatkumossa, silmiin heijastuvana valona, ilahduttaen tai hämmästyttäen.
Jotakin muuta kuin harmaus, tavallinen, ja sellaista joka herättää ihmisen ajattelemaan. Löytämään edes itsensä elämälle.
No, minulle riittää edes se että olen onnellinen jonkun kanssa yhtä aikaa, samassa ajassa ja paikassa, edes hetken aikaa. Ja mieluiten ihan säännöllisesti. Oisko se liikaa vaadittu?
Kyllä se taitaa olla.