IRC-Galleria

Mihin on maailma menossa?!

Facebookissa kiertää irvokas video, jossa eläimiä nyljetään elävältä. Siinä lienee mukana ajatus hyvän asian puolesta, mutta ihan totta. Jotain tolkkua.

Ettäs kehtaatte, senkin saatanat. Lähetitte sitten kyseisen videon pikkusiskolleni. Missä mahdoitte luuhata, kun siskoni alkoi huutaa hysteerisesti, itki aivan shokissa, oli allapäin ja järkyttynyt koko illan, eikä saanut nukuttua ilman rauhoittavaa lääkettä? Missä olitte seuraavana päivänä, kun siskoni edelleen ajatteli näkemäänsä ja yritti selvitellä tunteitaan?

Jos videollanne on jokin turkiksia vastustava tarkoitus, kerrottakoon tässä vaiheessa, että meidän huushollissa ei ole turkiksia missään vaiheessa pidetty eikä pidetä. Tältä osin jakamanne valistus meni siis pelkästään yleissivistävän kauhun piikkiin. Ikävä kyllä se, että maailma on paha paikka, ei ollut meille uutinen sekään. Mitäpä siis jää?

Laitettiinpahan tuuttiin jälleen jotakin, jolla saadaan väkivaltaan tottuneimmatkin kavahtamaan. Ja siinä sivussa järkytettiin niitä, joille perinteisetkin toimintathrillerit ovat liikaa.

Suututtaa, pelottaa ja inhottaa. Mikä on paskan tarjoilemisen tarkoitus? Ettei vain pääsisi unohtumaan, mitä KAIKKEA maailmassa tapahtuu? Se tästä vielä puuttui, että aiheutitte siskolleni tuskaa, jota hän ei taatusti unohda koskaan. Järkytys laimenee, vaan ei unohdu. Millä minä isosisko suojelen pienempää, kun ihmisillä ei polla säteile siinä vaiheessa, kun mietitään kenelle "valistusvideo" laitetaan eteenpäin?

Hah!

"What a feeling.." Voi että on hyvä olo. I feel fantastic! Sain himoitsemani työharjoittelupaikan, ja tunnelma on katossa. Vuoden jahkailu ja pähkäily on ohitse, ja valmistumiseni näyttää sittenkin realistiselta projektilta.

Askel on kevyt ja tyhjä epätietoisuus tiessään. Olo on sama, kuin juuri lukemaanoppineella. Yhtäkkiä kartalla näkyvät tiennimet merkitsevät jotakin, ja viittojen suunta on selvä.

Työharjoittelun alkaminen innostaa valtavasti, mutta pelottaa melkein yhtä paljon. Tässä sitä mennään, päistikkaa uuteen ja tuntemattomaan. Loiskis, ja sekaan vaan. Olen tahallani hakeutunut tilanteeseen, jossa pelosta huolimatta on ylitettävä itsensä ja antauduttava uudenlaiseen maailmaan. Kuin hyppäisi sillalta tuntemattomaan jokeen, ja tietäisi samalla, että se on ainoa oikea tie uuteen elämään.

Loks loks, sanoo palapeli, kun osaset naksuvat kohdilleen.

What I love most about rivers is:
You can't step in the same river twice
The water's always changing, always flowing
But people, I guess, can't live like that
We all must pay a price
To be safe, we lose our chance of ever knowing
What's around the riverbend
Waiting just around the riverbend

I look once more
Just around the riverbend
Beyond the shore
Where the gulls fly free
Don't know what for
What I dream the day might send
Just around the riverbend
For me
Coming for me...

-Disney: Pocahontas-

..kookkonää...

Kookos on hauska sana. Miksei itse tuote voi maistua paremmalta?

Päivän hajatelma. Mun pitää oikeasti alkaa tehdä jotain mielekästä.

Ansku_82

Allekirjoitan.

Brrrr. Brrrrr. Kaikki nettilehdet on luettu, Facebook tarkistettu tunnin välein.. Nukkumaan ei vain pääse. Uudelleen ja uudelleen. Sähköposti, galleria ja facebook. Joko nyt jotakin uutta?

Varpaat palelevat, ulkona on pakkasta. Vielä viemään pikkuneiti ulos ja sitten nukkumaan. Nukkumaan, miksi suotta? Pää on tyhjä ja olo sekainen. Nukkuminen on ihanaa, mutten saa itseäni rauhoittumaan. Levoton olo, rauhaton mieli...

Haraan vastaan ja toivon ettei vuorokausi vaihdu. En jaksaisi herätä huomiseen. Elämä on onnellista ja kaikki mallillaan, mutta illasta toiseen sama tunne; en halua nukkua, sillä en halua aloittaa uutta päivää. Tähän aikaan yöstä ei ole mitään tekemistä, ja virikkeet vähissä. Silti tuntuu, että jotakin olisi tehtävä. Tai jotakin välteltävä. Päivät valuvat ohi huomaamatta, liiankin nopeaan.

Nukahtaminen tarkoittaa, että uusi aamu koittaa liian pian.

Tuhkimotarina. Niin turha saippuasarja.. Ja täydellisen koukuttava. Naura vain, niin tekee ihminen, kun ei tiedä mistä keskustellaan.

Viimeiset jaksot käsillä, ja ratkaisuja lähestytään rytinällä.. voivoivoivoi... :) Löytyisköhän täältä galleriasta joku yhteisö... Ja minkähän sorttista psykoterapiaa sitä saisi sitten kun sarja päättyy?

Mahtaakohan mun draamantajussani olla paljonkin vikaa, kun vollotan kämpässäni kuin pieni Niagara katsottuani Sinkkuelämää- sarjan viimeiset jaksot?

Naama turposi. Ei tarvetta liikuskella ulkona vähään aikaan, siis.

http://www.hs.fi/viivijawagner/1135230267056

Näin meillä...

Kapustan kätkin
missä se on?
missä on kapula verraton?

Missä on pullo
ja missä on pallo
Oi, minä onneton karvakallo!

Piiloon kun pistän
sen samalla hukkaan
Hikipä nousee touhussa tukkaan!

-Laulava Lintukoira-

Plop plop... Päivät putoilevat kalenterista.

Hyödytön päivä, masennuspäivä. Pyykkipäivä, ylitin itseni-päivä...
Aamulla koiraa ulkoiluttaessa pulpahti mieleeni sellainenkin ajatus, että elävätkö kaikki tällaisessa sumussa? Hyvä kun eteensä näkee, kun kaikki näyttää niin harmaalta ja hiljaiselta.

Hiljaista on kuin huopatossutehtaalla. Tällä kertaa tosin ei tehtailla töppösiä. Pro gradu loistaa poissaolollaan. Vaikka tässä vaiheessa panikointi ei auta asiaa, en mahda sille mitään, että valtava Mount Gradu pimentää taivaankin yläpuoleltani.

Vaikka kysymykset työstäni ovat viime aikoina jääneet mykiksi, kuulen niiden olemassaolon. Läheisteni silmät kysyvät, vaikka suu ei mitään sanokaan. Liian siistiä hiljaisuutta, hillittyä huolettomuutta. Epävarmuus hiipii minusta heihin, ja olen hukassa.

Mihin suuntaan kääntyä, ohjatako tämä kaarnalaiva ojaan vai allikkoon. Kas siinä pulma.

Per aspera ad astra... Niin sen olisi parasta olla....