IRC-Galleria

Ajattelinpa tässä nyt kirjottaa tästä mun "tilanteestani", jota näköjään on hirmu vaikea teidän ymmärtää. Eli siis.
Pidän välivuotta, toisin sanoen en ole missään koulussa tai töissä.
Välivuoden pidän siksi, että ensinnäkään en päässyt kouluihin, joihin olisin halunnut ja kun sitten olisin päässyt kouluun jonne hain vain siksi, että sain täyteen sen kolmen koulun hakuvaatimuksen. En mennyt sinne. Osittain siksi, että mua painostettiin kolmelta taholta hakemaan sinne.
Mitä teen vuoden sellaisessa koulussa, jonne mulla ei oo mielenkiintoa mennä? Siinä vuodessa, kun ei opi oikeen mitään. Niin siis, jos menen kouluun jonne en oikeasti halua ja paikankin sain vasta sen jälkeen, kun hakemus ensin tyrmättiin. On aivan sama olenko kotona vai vienkö jonkun alasta oikeasti kiinnostuneen ihmisen paikan vain siksi, että pitää olla jossain. Toisin sanoen en olis sitä vuotta käynyt kunnialla läpi.
Mun periaatteisiin ei kuulu, että mennään vuodeks kouluun opiskelemaan ammattia, jota ei halua. Nyt, kun teillä on kasapäin ystäviä, kavereita ja tuttuja niin mitä mulla on? Mulla ei ole mitään. Ja tähänkin te vain sanotte:"Olisit menny kouluun. Oma vikas. Mene töihin. Ootko muka hakenu?" Mä en kaipaa mitään natkutusta ja vikinää mun ystäviltä. Mua ei tartte tulla neuvoon. Mua ei tartte sääliä. Mä tartten _tukea_ teiltä. Jos te ootte oikeesti mun ystäviä te ette nipottas. Te ette lupailis että nähdään ja sit ei nähdä. Te ette vingu mulle ettei teillä ole kavereita/elämää. Vittu kattokaa tänne. Kaikista teistä mulla ei ole elämää. Aina kun teiltä kysyy:"Mitä kuuluu?" Vastaus on:" Emt.. Ei mitää erikoista.." TAI "mitäs oot hommaillu?" vastauksena tulee:" En mitään. Mitäs muka oisin tehny." Niin. Mitä erikoista siinä on, jos on ystävien kans kartsalla? Mitä erikoista on sanoa, että olin koulussa. Teistä se ei oo erikoista, mutta musta se on. Te ette tajua miltä sellasen kuuleminen tuntuu. Ja, vaikka saan olla kotona ja mun ei tartte maksaa siitä pennin hyrrää niin uskokaa tai älkää kyllä se tuntuu pahalta ja syö ihmistä. Mulla, kun ei oo syytä nousta aamulla. Ei mul oo kiire minnekkään. Se on turhauttavaa ja raskasta. Ja niin. Mitä tähän työnhakuun tulee. Haen kyllä töitä, mutta 90 prosentin todennäköisyydellä mut laitetaan kurssille josta taas ehkä hyödyn vain jotain pikku nippeli tietoo. Olen selittänyt tilannettani. Olen kertonu kuinka pää alkaa koht sekoo. Reaktionne siihen on se sama kuiva:"Voi voi." Niinhän se menee. Kun uusia ystäviä tulee vanhat unohtuu. Mä olen teille se puhdas vara vaate joka roikkuu narulla odottaen, että joskus joku teistä tulis käyttämään sitä. Mieluummin mä likaan itteni teidän kanssa ku vaihtoehtosesti odotan, että joskus haluutte napata mut uudeks paidaks taas hetkeks. Anteeksi vain, mutta mä en sitä varapaidan paikkaa halua. En selitä enää ollenkaan miltä musta tuntuu tai, että miksi en oo töissä tai koulussa. Ymmärrätte tai ette. Turha siis enää kysyy.

*snif*
Itketkö?
Eiku mulla nenä vuotaa.. aina iltaisin : D

kertosäe:
Älä, koske
Älä, Tule
Älä sano enempää se satuttaa vain enemmän
Älä, soita
Älä, ees koita
Älä jätä viestii vastaajaan en pysty vastaamaan

Mitä ihmettä meille on tapahtunu
Miten tähän pisteeseen me ollaan ajauduttu
Paljon muistoja yhteisii takana
Nyt niihin aikoihin on enää mahdotonta palata
Kun heräsin niin näin eteisessä avaimet
En voinu ymmärtää miks aina asiat salailet
Oisit kertonu totuuden ettet halua jatkaa
Ei enää näy taivaalla niitä tähtee kahta

Jota aina seurailtiin nyt on vain yksi
Niinkun mäkin olen asunnossa yksin
Kirjekuori pöydäl en uskalla sitä avata
Sen lukeminen tuskin sua enää saa takas palaamaan
Nyt tajuun miks sä olit pakannu sun tavarat
Et ollutkaan sä lähös matkalle... voi saatana
Mikset puhunu miten nyt käy meidän vauvan
Sit kun se syntyy ainakin kerran nähdä sen haluan

En halunnut sua satuttaa
En halunnut sua loukata
Mikset kertonu totuutta
Oltas voitu ehkä yhdessä jatkaa

En pysty enkä halua sua unohtaa
Vaikka muistoihin on katkeraa kurottaa
En enää haluu muistaa
Kaikki meni minkä piti olla ikuista

En halunnut sua satuttaa
En halunnut valehdella
Mutten pystyny kertoon totuutta
Etten voinu enempää antaa

Tein kaikkeni suhteen eteen
Ehkä näin vaan suhteet menee
Ei tätä suunniteltu näin
Mut tiemme vaan kääntyi väärinpäin

kertosäe

Viikko on kulunut mut ei mikään oo muuttunu
Tuntuu kun aika olis mulle paikallensa juuttunu
En ole kuullut susta mitään, olen huolissani
Huokailen ja otan olutta mun nojatuolissani
Ehkä saan lohtua tästä tuopistani
Vaikka sillon ennen koitit rajottaa mun juomistani
Ymmärrän et halusit vaan molemmille parasta
Etkä vaan tehny siks et saisit ärsyttää mua tahallas

Mut arpa on heitetty peli on pelattu
Kirjamme on loppuun asti selattu
Tätä ei oltu yhdessä kelattu
Teit oman päätökses ja nyt erkaannut
Vaatekaapissani on nyt liikaa tyhjää tilaa
Vierelläni sun sijasta on tyhjää ilmaa
Olit oikeessa ei mus oo miestä myöntää
Et kuinka rakkaus voikaan täälä piestä ja lyödä

Meil oli hetken kaikki
Mut kaikki hetkes romahti
Ei oo rakkaus ikuista niinku sanotaan
Kun tunteet kuolee ja katoaa

Ei ollut suhteemme yhdenkään valokuvan veronen
Ei myöskää lupauksesi "susta koskaan eroo en"

Mä rakastin sua niin paljon
Aina lisää olin valmiina tarjoon
Mutta nyt kun kulissit on kaatuneet
Voidaan rauhassa vaipua uneen

En enää tunne ahdistustani
Jonka teit tahtomattasi
Ei enää satuteta toisia
Vaikka kaipaankin sua toisinaan
kertosäe

luomiskertomukseen tarkennusta: aatami ja eeva olivat miltei valmiina, kun jumala kaiveli luomislaatikkoa:
"täällä on vielä pari asiaa jäljellä. Ensimmäisenä on kikkeli."
"Minulle minulle" huusi aatami.
ja saatuan vehkeen hän heilutteli sitä, juoksi nauttien ilmavirrasta ja liikkeestä.
Hän pissasi kuvioita hiekkaan ja nauroi ilosta.
Eeva katseli ja kysyi:
"mitä minulle jäi, luojani?"
Jumala katsoi eevaa lempeästi:
"aivot, eeva, aivot"

Onni?


Ruusujen terälehtiin peiteltynä

(missä ne piikit ovat?)

makaa valhe.

Täytyy kaivaa esiin kivistä

(missä on se hieno hiekka?)

niin harvoin käytetty totuus.

Puhun totta

(saan kipua, tuskaa ja haukut. Itken.)

Kerron valheita

(minua rakastetaan ja minusta välitetään. Hymyilen.)

Onni on yliarvostettua.


...Ken ymmärtää pointtini? :)

*huoh*