Viikonloppu meni mukavasti poikaystävän luona. Tuli vietettyä kunnolla aikaa toistemme kanssa. Mikäs sen mukavampaa. Join tuossa perjantaina. En kauheasti muista siitä illasta mitään mutta mukavaa oli varmasti. Join viiniä ja siideriä. Nyt päätin etten juo taas vähään aikaan. Katsottiin viikonloppuna yksi animeleffa mikä oli tullut netflixiin.
Oli hyvä. Animen katsominen taas jatkuu tällä viikolla. Nyt kun on innostusta. Niin on pakko katsoa. Kävin viime perjantaina siellä verikokeissa. Pääsin etuajassa. Mikä oli vaan hyvä. Nyt sitten saa taas haettua lääkkeet. Leponexit. Haen niitä tällä viikolla. Mä heräsin jo tänään viiden jälkeen. En saanut enää unta niin tulin nyt koneelle.
Saa nähdä miten tämä viikko sujuu. Päivä kerrallaan. Aijon tänään mennä sinne liikuntapuistoon ja illalla menen pururata lenkille.
Pakko päästä taas kunnolla liikkeelle viikonlopun jälkeen. Päätin että tällä viikolla liikun mahdollisimman paljon. Nyt kun mun paino on alkanut taas tippua niin liikun taas mielelläni. Painan tällä hetkellä 70 kiloa. Mikä on myös hyvä paino. Ei haittaa jos siitä vielä vähän tippuu.
Huomenna tulee taas rahaa kelalta. Hyvä niin saa maksettua vuokran pois. Loput laskut tulee myöhemmin. Sitten mä pystyn taas siirtämään säästöön rahaa. Ajattelin noin 40 euroa pistää säästöön. Loppu kuusta taas 50. Mukavaa kun on oppinut säästämään. Siitä tulee hyvä mieli.
Sekä hyvä fiilis. Tänään taas tulee pihlajasatu. Viime viikon jaksot olivat hauskoja. Luulen että tälläkin viikolla on taas mielenkiintoinen.
Pakko katsoa. Tänään pesen varmaan pyykkiä. Aamupäivällä voisi pestä. Kun on hyvin aikaa. Pesen taas nuo vaatteet mitä pidin viikonloppuna. Tänään pitää taas jakaa viikon lääkkeet dosettiin.
Pitää tarkistaa paljon mulla on vielä masennuslääkkeitä. Jos alkaa loppua niin pitää käydä apteekissa hakemassa lisää.
Nyt on mennyt todella hyvin etten ole syönyt rauhottavia. Moneen kuukauteen. Pystyn siis aika hyvin nyt elämään tämän sairauden kanssa. Mutta kyllä se psykoosi ja harhat iskee sitten taas jossain vaiheessa. Toivon ettei pitkään aikaan vielä. Nyt pitää vaan nauttia hyvästä olosta kun vaan pystyy.
Koska se huono kausi tulee kyllä tulee jossain vaiheessa. Onneksi on hyvä lääkitys päällä. Niin pystyy elämään tätä elämää.
Etsi blogeja
Toiminnot
Uusimmat blogimerkinnät
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Aijon liikkua tällä viikolla paljon.Maanantai 06.07.2020 06:12
Thomas Bergersen - Mountain CallMaanantai 06.07.2020 01:19
The world is full of noise yeah, I hear it all the timeSunnuntai 05.07.2020 20:41
OstinSunnuntai 05.07.2020 15:06
F1 2020 schumacher editionin peli avautuu käyttöön 7päivä eli 3päivän ennakko käyttö oikea julkaisu päivä on 10päivä
<3Sunnuntai 05.07.2020 05:33
Vähä muumeilua välillä :D
Mielenavartavaa asiaa.Sunnuntai 05.07.2020 03:49
Lyhyt tiivistelmä joistakin elämäni hetkistä, jotka voivat avata paljon mieltäsi, ja mielipiteitäsi tästä maailmasta. Tämä ei ole mikään sekopäinen manifesti, vaan lukemisen arvoinen kirjoitus, johon on nähty vaivaa.
Synnyin iloisena pienenä ylivilkkaana lapsena, jolla oli aina kivaa. Opin lukemaan ja laskemaan jo ennen esikoulua. Ja ai että mä olinkin innoissani ensimmäisenä koulupäivänä! Aurinko paistoi, ja serotoniini virtasi aivoissa. Kaikki oli hienoa, kaikki oli hyvin.
Ja ko. lähiön lasten leikkipuistosta lähtenyt kiusaaminen jatkui kuten ennenkin, samoilla naamoilla. Mua kiusattiin koulussa noin yhteensä 10 vuotta. Ala-asteella noin 5 vuotta ja ylä-asteella noin kaksi vuotta. Lukiossa ja yliopistossa voisin myös laskea syrjinnän ja mustamaalaamisen koulukiusaamiseksi. Ensiksi kun kaikki olivat pieniä niin hakattiin lähinnä vain isolla porukalla. Pienemmällä porukalla ärsytettiin ja loukattiin 20-60min putkeen jotta saattaisiin mut suuttumaan. Levitettiin juoruja ja huhuja. Kun pääsin ylä-asteelle ja menin tukioppilaaksi, erään mun vastuulla olevan luokan tytöt kauhistelivat että siellä on kuulemma joku raivohullu tukioppilaana. Totta kai mun kaverit lepyyttelivät, että Panuhan on ihana ja sympaattinen ihminen, mutta ei se sitten enää riittänyt kun koko helvetin koulu kääntyi minua vastaan. Paiskottiin ilman syytä päin tiiliseiniä, rallateltiin pilkkalauluja mulle käytävällä, keksittiin pilkkanimiä joita huudeltiin, heiteltiin kananmunilla kerrostalojen korkeimmista kerroksista jne. jne. Myöhemmin sitten yksi kiusaajista jopa uhkasi tappaa minut pari kertaa. Muun muassa uhkasi lyödä pääni oman autoni konepellin läpi. En mä sitä niin tosissaan ottanut kuin niitä rikollisten uhkailuja, jotka uhkasivat ampua haulikolla koko perheen. Meillähän on valvontakamerakin pihalla ja erilaisia aseita kyllä löytyy jakaa jokaiselle perheenjäsenelle kolmin kappalein.
Onneksi mulla oli aina kaverit tukena, kun vanhemmat joko syyttelivät minua koulukiusaantumisesta (siis kiusatuksi tulemisesta) tai sanoivat, etteivät he asialle voi mitään. Mutta tottakai kaikkia mun kavereitakin kiusattiin, ja moni kaveri ei uskaltanut puolustaa mua esim ym. tiiliseinään tönäisemisen jälkeen. Vaikka puolustelinkin kavereita. Joissakin kavereissa oli sisua, ja joissakin ei. Onneksi suurin osa kavereista on päässyt pois synnyinkyliltä, ja moni on nyt jossain hyvässä koulussa tai ammatissa. Kiusaajille on ilmeisesti karma kostanut monellakin tapaa. Kuulin juttua, että jotkut älykkäämmät kaverit joskus jopa yritti murhata niitä kiusaajia salaa vaivihkaa jättämättä jälkiä, mutta kuitenkin epäonnistuivat. Olisiko kiusaajien pitänyt kuolla muiden henkisen ja fyysisen koskemattomuuden nimessä? Sitä en osaa sanoa.
Ennen rippikouluikää olin jo aivan kuolemanmasentunut. Oikeastaan jatkuva nöyryyttäminen ei niinkään haitannut, koska todellisuudessa halveksuin muita vähä-älyisinä kakaroina. En minä sitä niille sanonut, mutta näin ajattelemalla pidin itseni järjissäni. Tottakai mustelmien jne. vältteleminen oli asia erikseen. Olisin tahtonut olla kovassa maineessa, ja se että kaverini vei jatkuvasti ihastukseni naamani edestä todella sai minut tuntemaan melko rajatonta misantropiaa ja halua tappaa itseni. Olihan tuo kaveri itseasiassa yksi niistä alkuperäisistä koulukiusaajista, vaikka myöhemmin itse koulukiusattuna hieman muuttuiikin persoonana.
Ennen riparia huomasin, että mulla on joku ihmeen kyhmy. En mä kovin huolissani ollut, mutta ajattelin, että jospa sitä näyttäisi silti lääkärille. Melko pian ruvettiin epäilemään syöpää. Riparille mentäessä olin melkein katatonisesti masentunut ja välillä en edes poistunut huoneestani vaan istuin vain tuijottamassa lattiaa, kuten koulussakin nenä joka päivä kiinni pulpetissa. Olin aloittanut viiltelemisen jo muistaakseni 14-vuotiaana. Kesken rippikoulun lähdin tutkittavaksi ja leikattavaksi. Makailin ja pelailin resident evil 3:sta pleikkarilla pari kolme päivää, tutkittiin ja sitten leikattiin. Puhuin jollekkin pienelle pojalle joka huusi aivan kurkku suorana koska oli pudonnut trampoliinista. Itsekin aikanaan sain kivestä päähäni koulussa, ja taisin huutaa vähintään säikähdyksestä. Makoilemisen ja leikkaamisen jälkeen sain melkoiset kipulääkkeet jotta sain käveltyä. Lääkärit jne. tulivat luokse julistamaan innoissaan että jee, se ei ollutkaan pahalaatuinen syöpä. Hymy sitten hyytyi kun töksäytin vaan että "aha.". Palasin riparille ja jatkoin tyypillistä "mä haluan kuolla heti" angstaamista.
Olin jo pitkään keskustellut nuorisopsykiatrian hoitajan kanssa, ja nuorisopsykiatrian mukaan SSRI-masennuslääkkeillä voitaisiin hoitaa koulukiusaamisesta ja ihmissuhdeongelmista johtuvaa masennusta helpoiten. Jos siis missään vaiheessa ymmärsivät selvittää, mistä masennus johtui. Vanhemmat vastustivat lääkitystä silloin vielä kovasti, ja tästä aiheutuvan riidan takia muutin joksikin aikaa isoäidilleni. Masennuslääkkeiden aiheuttaman mielialan kohoamisen takia sekä omalaatuisen persoonani takia mua kovasti kehotettiin menemään mielisairaalaan sairaalakouluun 15-vuotiaana. No tottakai menin, kun pääsin viimein pakoon koulukiusaamista.
Tottakai sain siellä sairaalassakin kavereita, mutta hoitajien ja lääkärien kanssa ei voitu ollenkaan tulla toimeen. Se sairaala oli kuulemma ihan kuin armeija, siellä noudatetaan sääntöjä koska ne ovat sääntöjä, eikä siksi että niillä olisi jokin tarkoitus. Siis esimerkiksi nuoren tupakointi on paljon suurempi ongelma siellä kuin masennukseen liittyvä potentiaalinen itsemurhariski. Mähän olisin aina vain voinut mennä asekaapille ja läjäyttää aivoni seinälle, niinkuin mä jo 11-vuotiaasta asti halusinkin. Kerran meinasinkin ampumista harjoitellessa tuijotella aseen piippuun, mutta mietin, että mitähän isä tästäkin miettisi. Sairaalassa siis tällä 15-vuotiaan vakavalla masennuksella ei niinkään ollut väliä, siellä hoitajat lähinnä etsivät pihalta tupakkakätköjä kun samaan aikaan koulukiusaajat karkailivat kouluistaan tupakalle ja olivat kaikkien kunnioittamia kovia jätkiä ja muijia.
Tottakai pistin läpeensä täynnä olevana sekä hieman maanisena anarkistiteininä pikkuisen vastaan siellä sairaalassa. Kuukauden riitely ja kapinointi eskaloitui siihen, että vedettiin tupakkaa vessassa ja meinattiin yrittää tunkea neuroleptit hoitajien kahveihin. Itse kuuntelin tuolloin terapiana 70-luvun industrialia ja vetelin vessassa ranteita auki pahviveitsellä. Tämä ei hoitajia kovasti hetkauttanut, mutta terävien esineiden hallussapito oli hirveän suuri ongelma. Tottakai vittuillakseni piilottelin niitä oikein kunnolla levykokoelmaani ja jatkoin itseni viiltelemistä. Taisi olla Das Ichin levynkannet, mistä ne eivät edes löytäneet sitä edes metallinpaljastimella. Vedin lopulta reippaasti taas verta lattialle ja vein sen pahviveitsen kansliaan ihan itse. Ja lopetin piilottelun, menin taas viikonloppulomille.
Seuraavalla viikolla sitten aloitettiin ketiapiinilääkitys 500mg joka teki mut väsyneeksi ja vittuuntuneeksi. Tuli riitaa jostain tiskaamisesta salkkarien aikana ja mun mitta täyttyi. Rikoin lautasen ja karjaisin että vittu mä lähden täältä huomenna. Menin huoneeseeni ja pakkasin ainakin puolet tavaroistani. Sitten oven takaa kuului niiden miestenosaston hoitajien ääni. "Tää se on", ovi aukesi, ja sitten karjaisivat "NYT LOPPU TÄÄ PELLEILY". Sitten mentiin. Vastasin pelleilykarjaisuun jotain ivallista siitä asetelmasta että 15 raavasta miestä on tullut hakkaamaan viisitoistavuotiasta, ja sitten musta napattiin kiinni. Otin ovenkarmista kiinni mutta sitten alettiin satuttamaan. Tehtiin niin paska ja vääräoppinen poliisiote, että jalat lähti alta, ja sitten kannettiin käsistä ja jaloista. Ja lyötiin pää seinään matkalla "OHO", samalla kun vittuiltiin ja herjattiin. Murrosikäiselle tyypillisen käytökseni ja mielivaltaa sekä byrokratiaa vastustavan asenteeni takia mut sitten siis heitettiin jonkun miesten narkkariosaston lepositeisiin ja naurettiin vaan mun viiltelyarville ja haukuttiin pystyyn. Kyllä, matkalla mun pää lyötiin seinään ja mulle tehtiin niin kivulias poliisiote, että jalatkin lähti alta. Siis kuvitelkaa raavaat miehet nauramassa kun 15-vuotias alaikäinen itkee jalat ja kädet sidottuna. Viruin siinä tiemmä 10 tuntia niin etten voinut liikuttaa käsiä ja jalkoja. Kun väki väheni, niin jäljelle jääneet hoitajat suostuivat avaamaan sen verran että pääsin kyljelleni. Pääsin jopa kusellakin käymään, mutta sitten piti palata takaisin lepareihin. Yöksi valvomaan jäävä hoitaja koitti saada mun ajatuksia muualle puhumalla jostain musiikista yms.
Aamulla lääkäri yritti syöttää mun päähän että taisi olla psykoosi, ja kyllä siinä oli taas impulssikontrolli koetuksella. Pinna piti silloinkin kuitenkin, kun sitä koulukiusaamisella oltiin vuosia treenattu. Jouduin tämän "kurinpitotoimenpiteen" vuoksi viikoksi pakkohoitoon, mutta toinen lääkäri älähti ettei mua sen takia pakkohoito-osastolle siirretä. Se toinen lääkäri oli muuten mieslääkäri. Mieslääkärit yleensä hoitavat mua täysin päinvastaisesti kuin naislääkärit. Mulla on muuten taas vastaavana lääkärinä naislääkäri. Tuolloin mulle tehtiin kaikki rorschachin testit jne. johon vastasin että kivoja perhosia ja karhuja nää muisteläiskät muistuttaa. Palaten kuitenkin teini-ikään, itkin kolme päivää huoneessani ja rukoilin Jumalaa että pääsisin pois. Hoitajat olivat ihan ihmeissään että mitä se nyt oikein kykkii siellä huoneessa ja onko kaikki ok. Pääsinkin sitten hyvällä käytöksellä melko pian pihalle, ja toisaalta ei se mun tupakointi enää yhtäkkiä kiinnostanutkaan ketään.
Ylilääkärin kuullessa tästä pahoinpitelystä, jotain selvitystä lupasivat sairaalan puolesta tehdä, mutta en koskaan halunnut kuulla sen selvityksen lopputulosta. Isä neuvoi, että kannattaa unohtaa koko reklamaatio jottei joudu loppuelämäksi mielisairaalaan. Tein näin, enkä valittanut minnekkään. Kävin tämän jälkeen 3 vuotta terapiassa, leikkasin hiukset pois ja aloin käyttämään jotain prismasta ostettuja vaatteita. Sain hysteerisen itkukohtauksen alkukesästä kun pelkäsin, että lukiossakin aletaan kiusaamaan tai syrjimään ja on sama paska edessä. Tavallaan olikin, mutta ei läheskään niin pahana. Tein aiemman melodisen ja hassun musiikin sijaan jotain aivan hirveää räminää ja ujellusta ja samplasin ihmisten rääkymistä. Pari vuotta taisi mennä, ennen kuin osasin taas tehdä "musiikkia".
Jäin osastojakson jälkeen kotiin opiskelemaan itsenäisesti, koska en pystynyt enään olemaan häiriintyneiden ja väkivaltaisten lasten kanssa samassa koulussa. Aluksi ei ollut lupaa, mutta numeroiden kohoamisen myötä sain sellaisen. Söin puoli vuotta neuroleptejä, ja ne lähinnä lihottivat ja väsyttivät. Lopetettuani ne palasin taas entiselleni, omaksi itsekseni. Kohotin ylä-asteen keskiarvoni jostain 5.8 -> 8.3 tjsp.
Toisen kerran jouduin mielisairaalaan kun perheeni kävi päälle lukioromanssistani aiheutuneiden riitojen sekä taas kerran normaalista poikkeavan käytökseni takia. Tai siis riita eskaloitui muun perheen aloittamaksi fyysiseksi tappeluksi, kun raivostuneena kirjoitin asiasta nettiin. Sekä isä, äiti, sekä sisko satuttivat minua. Tappelun päätyttyä nimismies-isäni sopi poliisin kanssa että laitetaan vaan mielisairaalaan, siis sen jälkeen kun perhe lähti minua pakoon ja soitti poliisit paikalle. Mä kun en itsepuolustustilanteessa ja kipua tuntiessa enää noudata mitään väkivallan vastaisia periaatteita, paitsi sitten kun mulla on 10 poliisia niskan päällä kuten nyt viime aikoina on ollut useasti. Vedin tappelun jälkeen kaikki kesämökin ikkunat paskaksi ja meinasin heittää putkitelkkarinkin maahan. Käsi vuosi verta koska löin sen ikkunaan. Mulla oli puremanjälkiä ja mustelmia keho täynnä. Poliisi saapui, nostin kädet pystyyn ja karjaisin äidille jotain siitä miten sisko aina retuutti ja hakkasi mua kun olin lapsi. Tämä tulkittiin ilmeisesti motiiviksi, tai jotain. Tulkittiin jonkun kenttälääkärin mielestä psykoosiksi ja lähetettiin mielisairaalaan. Itse olin mielestäni lähinnä kännissä kun olin juonut 3 litraa kaljaa, enkä ollut nukkunut vuorokauteen mun ja kavereiden nummen ajoreissun takia. Olin just nauhottanut ja julkaissut itseni soittamassa omaa sävellystäni kitaralla kun mun päälleni käytiin.
Olin perhetappelun takia tarkkailussa muutaman päivän, jonka jälkeen lääkäri totesi, että tarvitsen psykoosilääkkeiden sijaan perheterapiaa sekä masennuslääkkeitä. Eipä siinä sitten mitään, menetinpähän poikuutenikin siellä osastolla suorastaan maanisen hupaisissa merkeissä. Sen jälkeen kun lihaksikkaat hoitajat olivat raivonneet suu vaahdoten meille, että tämä on mielisairaalan tupakkakoppi, ei täällä saa nauraa, ei täällä ole mitään hauskaa. Ensimmäisenä iltana jo mulle huudettiin kurkku suorana, että painun vittu huoneeseen tai kaljupää soittaa päivystävälle lääkärille ja se on matka eristyshuoneeseen. Olisin vaan vaikeassa elämäntilanteessa halunnut jutella sille toiselle sympaattisemman näköiselle hoitajalle. Ah, muistinko sanoa, että siinä välissä putkassa ja eristyshuoneessa viruessani suunnitelma oli mahdollisen vapautumisen jälkeen napata auto ja ajaa kalliota päin? Olisin tehnyt sen, ja jos olisi ollut pistooli, niin olisin vaan ampunut itseni välittömästi silloin. Jos joku takaisi minulle kadotuksen olevan totta, tappaisin itseni nyt, ja jättäisin teille lyhyet hyvästit. En mä syksyllä edes jättänyt mitään itsemurhakirjettä kenellekkään.
Kolmannen kerran minulle määrättiin psykoosilääkkeitä koska olin parisuhteesta eroamisen ja sitä seuranneen älyttömän ryyppäämisen myötä seonnut täydellisesti ja lopulta päädyin polille selittämään jotain älyttömän eeppistä sekä sitä että pelkäsin että huumeita käyttänyt tyyppi yritti myrkyttää minut. Toivotettiin kotiin ja mulle soitettiin tutun psykiatritiimin toimesta. Lääkäri ei kuunnellut ollenkaan minua, vaan alkoi määräämään antipsykootteja. Kuukauden päästä yritin vaihtaa oman sairaanhoitopiirini hoitoon, jolloin lääkäri määräsi mut M1-lähetteellä siitä syystä että grandioottinen kohonnut mieliala voi johtaa suisidiin. No ei johtanut, enkä mä syönyt pilleriäkäään sitä risperidonia. Sain diagnoosiksi F22, foliopiposyndrooma, koska pelkäsin että ns. valistuneet kyttäävät minua ja aikovat tappaa minut lahjomalla tai kiristämällä ihmisiä tekemään tämän. Olin jotain hassuja salaliittoteorioita ja blogeja lukenut aikanaan. Olin 14-vuotiaana jo melkoinen nihilisti, joka piti kaikkea valeena. Ah muuten, ne psykoosit ei koskaan menneet ohi. Mä olen vuosien myötä pelännyt aina vain enemmän, ja viimeisen 2 vuotta olen ollut jatkuvasti valppaana. Jotenkin YTHS:n määräämästä amfebutamonilääkityksestä sekä viinasta kuitenkin pahin vainoilu laukesi. Eikä se mene koskaan ohi, koska enhän mä voi tässä paskavaltiossa luottaa enää yhtään keneenkään. Taidan itseasiassa nykyisin luottaa näihin ns. valistuneisiin huomattavasti enemmän kuin yhteenkään suomalaiseen ihmiseen. Tai eläimeen. Miksi ikinä suomalaiset itseään haluavatkaan kutsua.
Kolmannen kerran olin kuukauden syömässä neuroleptejä pakkohoidossa, sen jälkeen kun yritin itsemurhaa viime syksynä. Sain sähköhoitoa, ja mulla on nyt siitä itsemurhayrityksestä ikuiset fyysiset arvet. Neljännen kerran olen nyt taas mielisairaalassa, koska kirjoitin ylilaudalle pelottavan oloista tekstiä. Ja uhkailin erästä uhkailijaa takaisin, sekä ärähdin erään roolipeliyhteisön pelinjohtajalle melko lujaa. Ja mun vanhalle bändikaverillekin joka on aivan sekaisin vaihteeksi. Olin vaihteeksi minä, sanoin mitä halusin sanoa, tein mitä halusin tehdä. En taas vaan nöyristellyt loputtomasti muita, kun muut kohtelivatkin minua kuin paskaa. Unohdinko mainita sen mun selkkauksen heviteinigoottiryhmien kanssa? No en mä siitä vitunmoisesta kunnianloukkauksesta jaksa kertoa, se on yksi vitun sivuseikka mun elämässäni, vaikka se hetkellisesti vituttikin aivan suunnattomasti.
Nyt kaiken tämän sanottuani, voin sanoa, että mulla on aivan pätevä syy sanoa sayonara koko vitun valtiolle ja pyyhkiä vaikka perseeni maamme lippuun. Mitä vittua minä valtiosta, jossei valtio vittuakaan koskaan minusta. Koskaan. Ilmaista peruskoulua en tarvinnut, enkä ilmaista terveydenhuoltoa. Se oli minun velvollisuuteni mennä niihin kidutettavaksi, koska minä olen jonkinlainen vitun syntipukki täällä. Kaikkihan te tiedätte, että juu, minä olen tosi paha ihminen. Voitte kysyä vaikka exältä, että kuinka paha mä sille päivittäin joka päivä olin, kun lähettelin sydämiä ja ostin koruja ja halailin ja syleilin aina kun niin sain tehdä. Ja oon juu tehnyt tosi paljon pahoja asioita vs. se mitä mulle on tehty. Mä oon ala-asteelta jankannut, että oppivelvollisuus pitää heittää vittuun, oppikoulut ja kansakoulut palauttaa, sekä tehdä yksityiskouluja jotta tulevat ylioppilaat eivät tappaisi itseään ennen yliopistoa. Ja halusin jäädä jo 11-vuotiaana kotiin opiskelemaan, mutta jäin lopulta vasta 16-vuotiaana täysin henkisesti kuolleena. Mun ex-tyttöystävällä oli monesti vaikeuksia sulattaa tätä kaikkea ja ymmärtää. Ehkä syystäkin, ja se viimeinen tikki mulle oli se kun hän sanoi "Pidä hauskaa 🙂". Se hauskan pitäminen on mulle vaikeaa, niin kuin kaikki tätä lukevat tietävät. Vaikka mä nauran, en mä mitään iloa tai onnea juurikaan tunne. Ihan oikeasti.
Taisin muuten 19-vuotiaana myös olla todella lähellä itsemurhan tekemistä, kun sen toisen mielisairaalareissun jälkeen mulla oli elämä taas täysin sekaisin. Sain sentään oman kämpän jossa olla rauhassa, ilman päivittäisiä riitoja äidin kanssa. Mulla oli tietokoneen lisäksi lähinnä edellisten asukkaiden tavarat siellä, sekä patja lattialla jossa nukuin pitkään. Käytiin kaikki mahdolliset masennuslääkkeet läpi amfebutamonista johonkin MAO-estäjään, ja sitten kokeiltiin taas SSRI-lääkkeitä. Kai ne tehosivatkin, mutta kuten niillä on tapana ne aloittaessa lisäävät itsemurhariskiä. Jaoin silloin kesätyökseni lehtiä, ja kun eräs nero oli kyydissä ja piirteli niihin, niin olin aika finaalissa. Olin aika lähellä vetää unilääkkeet viinan kanssa naamaan ja hypätä parvekkeelta melkolailla yhtäkkiä, mutta löysin jonkun rauhoittavan FLA:n biisin ja rauhotuin.
Niin muistatteko, että puhuin joskus anhedoniasta joka oli joku tosi cool sivistyssana? Se tarkoittaa etten tunne lähestulkoon mitään miten normaali ihminen, ja yllä on ehkä osasyy, miksi en tunne. Ehkä myös osittain psyykelääkkeiden kärventämät reseptorit. Mä olen parantumattomasti sairas tässä kohtaa, eikä mikään lääke eikä mielisairaalatoimenpide enää auta. Ei lepositeet, ei sähköhoito (sain syksyllä), ei neuroleptit, ei mikään. Ei edes enempi kiduttaminen tai väkivalta, väitän että se nyt vain pahentaa asiaa vaikka sitä on monta kertaa kokeiltu. Kuolema sen sijaan totta kai auttaa. Kuolen joskus vuosikymmenien päästä, ellei musta tehdä kuolematonta. Mut on pitänyt aina elossa lähinnä vain kuolemanpelko, sekä uskonnollinen vakaumus. Ei se mua pidä elossa, että mä haluaisin elää. En halua elää. Enkä kuolla. Uskokaa jo tämä, perkele.
Mä olen lapsesta asti miettinyt, mitä tapahtuu sen jälkeen kuin kuolee. Mä en pysty työntämään itselleni vain helppoja ja turvallisia ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin kuten "ateismi". Kirjoitin äidinkielestä magna cum lauden nimenomaan tekstillä jossa kritisoin ateismia. Uskokaa nyt itseänne välillä. Ei siellä kuoleman jälkeen mikään kadotus tai tyhjyys odota. Voitte vaikka syntyä uudestaan, ja jos te olette mitään elämässänne kokeneet, niin sitä te ette todellakaan halua.
Mutta mitäs tässä. Ehkä länsimaalainen lääketiede joskus keksii, miten mun kaltaista ihmistä voi auttaa. Itse koitan keskittyä musiikin tekoon, ja siihen, että voin jättää tämän maan taakseni.
Olen muusikko sekä opiskelija, ja toimin työkseni ohjelmistokehittäjänä sulautettujen järjestelmien parissa. En ole mikään hullu, vaikka minusta on sitä koko elämäni yritetty tehdä. Kiitos jos jaksoit lukea alusta loppuun asti. Mun puolesta saa jakaa tai tykätä jos haluaa.
Synnyin iloisena pienenä ylivilkkaana lapsena, jolla oli aina kivaa. Opin lukemaan ja laskemaan jo ennen esikoulua. Ja ai että mä olinkin innoissani ensimmäisenä koulupäivänä! Aurinko paistoi, ja serotoniini virtasi aivoissa. Kaikki oli hienoa, kaikki oli hyvin.
Ja ko. lähiön lasten leikkipuistosta lähtenyt kiusaaminen jatkui kuten ennenkin, samoilla naamoilla. Mua kiusattiin koulussa noin yhteensä 10 vuotta. Ala-asteella noin 5 vuotta ja ylä-asteella noin kaksi vuotta. Lukiossa ja yliopistossa voisin myös laskea syrjinnän ja mustamaalaamisen koulukiusaamiseksi. Ensiksi kun kaikki olivat pieniä niin hakattiin lähinnä vain isolla porukalla. Pienemmällä porukalla ärsytettiin ja loukattiin 20-60min putkeen jotta saattaisiin mut suuttumaan. Levitettiin juoruja ja huhuja. Kun pääsin ylä-asteelle ja menin tukioppilaaksi, erään mun vastuulla olevan luokan tytöt kauhistelivat että siellä on kuulemma joku raivohullu tukioppilaana. Totta kai mun kaverit lepyyttelivät, että Panuhan on ihana ja sympaattinen ihminen, mutta ei se sitten enää riittänyt kun koko helvetin koulu kääntyi minua vastaan. Paiskottiin ilman syytä päin tiiliseiniä, rallateltiin pilkkalauluja mulle käytävällä, keksittiin pilkkanimiä joita huudeltiin, heiteltiin kananmunilla kerrostalojen korkeimmista kerroksista jne. jne. Myöhemmin sitten yksi kiusaajista jopa uhkasi tappaa minut pari kertaa. Muun muassa uhkasi lyödä pääni oman autoni konepellin läpi. En mä sitä niin tosissaan ottanut kuin niitä rikollisten uhkailuja, jotka uhkasivat ampua haulikolla koko perheen. Meillähän on valvontakamerakin pihalla ja erilaisia aseita kyllä löytyy jakaa jokaiselle perheenjäsenelle kolmin kappalein.
Onneksi mulla oli aina kaverit tukena, kun vanhemmat joko syyttelivät minua koulukiusaantumisesta (siis kiusatuksi tulemisesta) tai sanoivat, etteivät he asialle voi mitään. Mutta tottakai kaikkia mun kavereitakin kiusattiin, ja moni kaveri ei uskaltanut puolustaa mua esim ym. tiiliseinään tönäisemisen jälkeen. Vaikka puolustelinkin kavereita. Joissakin kavereissa oli sisua, ja joissakin ei. Onneksi suurin osa kavereista on päässyt pois synnyinkyliltä, ja moni on nyt jossain hyvässä koulussa tai ammatissa. Kiusaajille on ilmeisesti karma kostanut monellakin tapaa. Kuulin juttua, että jotkut älykkäämmät kaverit joskus jopa yritti murhata niitä kiusaajia salaa vaivihkaa jättämättä jälkiä, mutta kuitenkin epäonnistuivat. Olisiko kiusaajien pitänyt kuolla muiden henkisen ja fyysisen koskemattomuuden nimessä? Sitä en osaa sanoa.
Ennen rippikouluikää olin jo aivan kuolemanmasentunut. Oikeastaan jatkuva nöyryyttäminen ei niinkään haitannut, koska todellisuudessa halveksuin muita vähä-älyisinä kakaroina. En minä sitä niille sanonut, mutta näin ajattelemalla pidin itseni järjissäni. Tottakai mustelmien jne. vältteleminen oli asia erikseen. Olisin tahtonut olla kovassa maineessa, ja se että kaverini vei jatkuvasti ihastukseni naamani edestä todella sai minut tuntemaan melko rajatonta misantropiaa ja halua tappaa itseni. Olihan tuo kaveri itseasiassa yksi niistä alkuperäisistä koulukiusaajista, vaikka myöhemmin itse koulukiusattuna hieman muuttuiikin persoonana.
Ennen riparia huomasin, että mulla on joku ihmeen kyhmy. En mä kovin huolissani ollut, mutta ajattelin, että jospa sitä näyttäisi silti lääkärille. Melko pian ruvettiin epäilemään syöpää. Riparille mentäessä olin melkein katatonisesti masentunut ja välillä en edes poistunut huoneestani vaan istuin vain tuijottamassa lattiaa, kuten koulussakin nenä joka päivä kiinni pulpetissa. Olin aloittanut viiltelemisen jo muistaakseni 14-vuotiaana. Kesken rippikoulun lähdin tutkittavaksi ja leikattavaksi. Makailin ja pelailin resident evil 3:sta pleikkarilla pari kolme päivää, tutkittiin ja sitten leikattiin. Puhuin jollekkin pienelle pojalle joka huusi aivan kurkku suorana koska oli pudonnut trampoliinista. Itsekin aikanaan sain kivestä päähäni koulussa, ja taisin huutaa vähintään säikähdyksestä. Makoilemisen ja leikkaamisen jälkeen sain melkoiset kipulääkkeet jotta sain käveltyä. Lääkärit jne. tulivat luokse julistamaan innoissaan että jee, se ei ollutkaan pahalaatuinen syöpä. Hymy sitten hyytyi kun töksäytin vaan että "aha.". Palasin riparille ja jatkoin tyypillistä "mä haluan kuolla heti" angstaamista.
Olin jo pitkään keskustellut nuorisopsykiatrian hoitajan kanssa, ja nuorisopsykiatrian mukaan SSRI-masennuslääkkeillä voitaisiin hoitaa koulukiusaamisesta ja ihmissuhdeongelmista johtuvaa masennusta helpoiten. Jos siis missään vaiheessa ymmärsivät selvittää, mistä masennus johtui. Vanhemmat vastustivat lääkitystä silloin vielä kovasti, ja tästä aiheutuvan riidan takia muutin joksikin aikaa isoäidilleni. Masennuslääkkeiden aiheuttaman mielialan kohoamisen takia sekä omalaatuisen persoonani takia mua kovasti kehotettiin menemään mielisairaalaan sairaalakouluun 15-vuotiaana. No tottakai menin, kun pääsin viimein pakoon koulukiusaamista.
Tottakai sain siellä sairaalassakin kavereita, mutta hoitajien ja lääkärien kanssa ei voitu ollenkaan tulla toimeen. Se sairaala oli kuulemma ihan kuin armeija, siellä noudatetaan sääntöjä koska ne ovat sääntöjä, eikä siksi että niillä olisi jokin tarkoitus. Siis esimerkiksi nuoren tupakointi on paljon suurempi ongelma siellä kuin masennukseen liittyvä potentiaalinen itsemurhariski. Mähän olisin aina vain voinut mennä asekaapille ja läjäyttää aivoni seinälle, niinkuin mä jo 11-vuotiaasta asti halusinkin. Kerran meinasinkin ampumista harjoitellessa tuijotella aseen piippuun, mutta mietin, että mitähän isä tästäkin miettisi. Sairaalassa siis tällä 15-vuotiaan vakavalla masennuksella ei niinkään ollut väliä, siellä hoitajat lähinnä etsivät pihalta tupakkakätköjä kun samaan aikaan koulukiusaajat karkailivat kouluistaan tupakalle ja olivat kaikkien kunnioittamia kovia jätkiä ja muijia.
Tottakai pistin läpeensä täynnä olevana sekä hieman maanisena anarkistiteininä pikkuisen vastaan siellä sairaalassa. Kuukauden riitely ja kapinointi eskaloitui siihen, että vedettiin tupakkaa vessassa ja meinattiin yrittää tunkea neuroleptit hoitajien kahveihin. Itse kuuntelin tuolloin terapiana 70-luvun industrialia ja vetelin vessassa ranteita auki pahviveitsellä. Tämä ei hoitajia kovasti hetkauttanut, mutta terävien esineiden hallussapito oli hirveän suuri ongelma. Tottakai vittuillakseni piilottelin niitä oikein kunnolla levykokoelmaani ja jatkoin itseni viiltelemistä. Taisi olla Das Ichin levynkannet, mistä ne eivät edes löytäneet sitä edes metallinpaljastimella. Vedin lopulta reippaasti taas verta lattialle ja vein sen pahviveitsen kansliaan ihan itse. Ja lopetin piilottelun, menin taas viikonloppulomille.
Seuraavalla viikolla sitten aloitettiin ketiapiinilääkitys 500mg joka teki mut väsyneeksi ja vittuuntuneeksi. Tuli riitaa jostain tiskaamisesta salkkarien aikana ja mun mitta täyttyi. Rikoin lautasen ja karjaisin että vittu mä lähden täältä huomenna. Menin huoneeseeni ja pakkasin ainakin puolet tavaroistani. Sitten oven takaa kuului niiden miestenosaston hoitajien ääni. "Tää se on", ovi aukesi, ja sitten karjaisivat "NYT LOPPU TÄÄ PELLEILY". Sitten mentiin. Vastasin pelleilykarjaisuun jotain ivallista siitä asetelmasta että 15 raavasta miestä on tullut hakkaamaan viisitoistavuotiasta, ja sitten musta napattiin kiinni. Otin ovenkarmista kiinni mutta sitten alettiin satuttamaan. Tehtiin niin paska ja vääräoppinen poliisiote, että jalat lähti alta, ja sitten kannettiin käsistä ja jaloista. Ja lyötiin pää seinään matkalla "OHO", samalla kun vittuiltiin ja herjattiin. Murrosikäiselle tyypillisen käytökseni ja mielivaltaa sekä byrokratiaa vastustavan asenteeni takia mut sitten siis heitettiin jonkun miesten narkkariosaston lepositeisiin ja naurettiin vaan mun viiltelyarville ja haukuttiin pystyyn. Kyllä, matkalla mun pää lyötiin seinään ja mulle tehtiin niin kivulias poliisiote, että jalatkin lähti alta. Siis kuvitelkaa raavaat miehet nauramassa kun 15-vuotias alaikäinen itkee jalat ja kädet sidottuna. Viruin siinä tiemmä 10 tuntia niin etten voinut liikuttaa käsiä ja jalkoja. Kun väki väheni, niin jäljelle jääneet hoitajat suostuivat avaamaan sen verran että pääsin kyljelleni. Pääsin jopa kusellakin käymään, mutta sitten piti palata takaisin lepareihin. Yöksi valvomaan jäävä hoitaja koitti saada mun ajatuksia muualle puhumalla jostain musiikista yms.
Aamulla lääkäri yritti syöttää mun päähän että taisi olla psykoosi, ja kyllä siinä oli taas impulssikontrolli koetuksella. Pinna piti silloinkin kuitenkin, kun sitä koulukiusaamisella oltiin vuosia treenattu. Jouduin tämän "kurinpitotoimenpiteen" vuoksi viikoksi pakkohoitoon, mutta toinen lääkäri älähti ettei mua sen takia pakkohoito-osastolle siirretä. Se toinen lääkäri oli muuten mieslääkäri. Mieslääkärit yleensä hoitavat mua täysin päinvastaisesti kuin naislääkärit. Mulla on muuten taas vastaavana lääkärinä naislääkäri. Tuolloin mulle tehtiin kaikki rorschachin testit jne. johon vastasin että kivoja perhosia ja karhuja nää muisteläiskät muistuttaa. Palaten kuitenkin teini-ikään, itkin kolme päivää huoneessani ja rukoilin Jumalaa että pääsisin pois. Hoitajat olivat ihan ihmeissään että mitä se nyt oikein kykkii siellä huoneessa ja onko kaikki ok. Pääsinkin sitten hyvällä käytöksellä melko pian pihalle, ja toisaalta ei se mun tupakointi enää yhtäkkiä kiinnostanutkaan ketään.
Ylilääkärin kuullessa tästä pahoinpitelystä, jotain selvitystä lupasivat sairaalan puolesta tehdä, mutta en koskaan halunnut kuulla sen selvityksen lopputulosta. Isä neuvoi, että kannattaa unohtaa koko reklamaatio jottei joudu loppuelämäksi mielisairaalaan. Tein näin, enkä valittanut minnekkään. Kävin tämän jälkeen 3 vuotta terapiassa, leikkasin hiukset pois ja aloin käyttämään jotain prismasta ostettuja vaatteita. Sain hysteerisen itkukohtauksen alkukesästä kun pelkäsin, että lukiossakin aletaan kiusaamaan tai syrjimään ja on sama paska edessä. Tavallaan olikin, mutta ei läheskään niin pahana. Tein aiemman melodisen ja hassun musiikin sijaan jotain aivan hirveää räminää ja ujellusta ja samplasin ihmisten rääkymistä. Pari vuotta taisi mennä, ennen kuin osasin taas tehdä "musiikkia".
Jäin osastojakson jälkeen kotiin opiskelemaan itsenäisesti, koska en pystynyt enään olemaan häiriintyneiden ja väkivaltaisten lasten kanssa samassa koulussa. Aluksi ei ollut lupaa, mutta numeroiden kohoamisen myötä sain sellaisen. Söin puoli vuotta neuroleptejä, ja ne lähinnä lihottivat ja väsyttivät. Lopetettuani ne palasin taas entiselleni, omaksi itsekseni. Kohotin ylä-asteen keskiarvoni jostain 5.8 -> 8.3 tjsp.
Toisen kerran jouduin mielisairaalaan kun perheeni kävi päälle lukioromanssistani aiheutuneiden riitojen sekä taas kerran normaalista poikkeavan käytökseni takia. Tai siis riita eskaloitui muun perheen aloittamaksi fyysiseksi tappeluksi, kun raivostuneena kirjoitin asiasta nettiin. Sekä isä, äiti, sekä sisko satuttivat minua. Tappelun päätyttyä nimismies-isäni sopi poliisin kanssa että laitetaan vaan mielisairaalaan, siis sen jälkeen kun perhe lähti minua pakoon ja soitti poliisit paikalle. Mä kun en itsepuolustustilanteessa ja kipua tuntiessa enää noudata mitään väkivallan vastaisia periaatteita, paitsi sitten kun mulla on 10 poliisia niskan päällä kuten nyt viime aikoina on ollut useasti. Vedin tappelun jälkeen kaikki kesämökin ikkunat paskaksi ja meinasin heittää putkitelkkarinkin maahan. Käsi vuosi verta koska löin sen ikkunaan. Mulla oli puremanjälkiä ja mustelmia keho täynnä. Poliisi saapui, nostin kädet pystyyn ja karjaisin äidille jotain siitä miten sisko aina retuutti ja hakkasi mua kun olin lapsi. Tämä tulkittiin ilmeisesti motiiviksi, tai jotain. Tulkittiin jonkun kenttälääkärin mielestä psykoosiksi ja lähetettiin mielisairaalaan. Itse olin mielestäni lähinnä kännissä kun olin juonut 3 litraa kaljaa, enkä ollut nukkunut vuorokauteen mun ja kavereiden nummen ajoreissun takia. Olin just nauhottanut ja julkaissut itseni soittamassa omaa sävellystäni kitaralla kun mun päälleni käytiin.
Olin perhetappelun takia tarkkailussa muutaman päivän, jonka jälkeen lääkäri totesi, että tarvitsen psykoosilääkkeiden sijaan perheterapiaa sekä masennuslääkkeitä. Eipä siinä sitten mitään, menetinpähän poikuutenikin siellä osastolla suorastaan maanisen hupaisissa merkeissä. Sen jälkeen kun lihaksikkaat hoitajat olivat raivonneet suu vaahdoten meille, että tämä on mielisairaalan tupakkakoppi, ei täällä saa nauraa, ei täällä ole mitään hauskaa. Ensimmäisenä iltana jo mulle huudettiin kurkku suorana, että painun vittu huoneeseen tai kaljupää soittaa päivystävälle lääkärille ja se on matka eristyshuoneeseen. Olisin vaan vaikeassa elämäntilanteessa halunnut jutella sille toiselle sympaattisemman näköiselle hoitajalle. Ah, muistinko sanoa, että siinä välissä putkassa ja eristyshuoneessa viruessani suunnitelma oli mahdollisen vapautumisen jälkeen napata auto ja ajaa kalliota päin? Olisin tehnyt sen, ja jos olisi ollut pistooli, niin olisin vaan ampunut itseni välittömästi silloin. Jos joku takaisi minulle kadotuksen olevan totta, tappaisin itseni nyt, ja jättäisin teille lyhyet hyvästit. En mä syksyllä edes jättänyt mitään itsemurhakirjettä kenellekkään.
Kolmannen kerran minulle määrättiin psykoosilääkkeitä koska olin parisuhteesta eroamisen ja sitä seuranneen älyttömän ryyppäämisen myötä seonnut täydellisesti ja lopulta päädyin polille selittämään jotain älyttömän eeppistä sekä sitä että pelkäsin että huumeita käyttänyt tyyppi yritti myrkyttää minut. Toivotettiin kotiin ja mulle soitettiin tutun psykiatritiimin toimesta. Lääkäri ei kuunnellut ollenkaan minua, vaan alkoi määräämään antipsykootteja. Kuukauden päästä yritin vaihtaa oman sairaanhoitopiirini hoitoon, jolloin lääkäri määräsi mut M1-lähetteellä siitä syystä että grandioottinen kohonnut mieliala voi johtaa suisidiin. No ei johtanut, enkä mä syönyt pilleriäkäään sitä risperidonia. Sain diagnoosiksi F22, foliopiposyndrooma, koska pelkäsin että ns. valistuneet kyttäävät minua ja aikovat tappaa minut lahjomalla tai kiristämällä ihmisiä tekemään tämän. Olin jotain hassuja salaliittoteorioita ja blogeja lukenut aikanaan. Olin 14-vuotiaana jo melkoinen nihilisti, joka piti kaikkea valeena. Ah muuten, ne psykoosit ei koskaan menneet ohi. Mä olen vuosien myötä pelännyt aina vain enemmän, ja viimeisen 2 vuotta olen ollut jatkuvasti valppaana. Jotenkin YTHS:n määräämästä amfebutamonilääkityksestä sekä viinasta kuitenkin pahin vainoilu laukesi. Eikä se mene koskaan ohi, koska enhän mä voi tässä paskavaltiossa luottaa enää yhtään keneenkään. Taidan itseasiassa nykyisin luottaa näihin ns. valistuneisiin huomattavasti enemmän kuin yhteenkään suomalaiseen ihmiseen. Tai eläimeen. Miksi ikinä suomalaiset itseään haluavatkaan kutsua.
Kolmannen kerran olin kuukauden syömässä neuroleptejä pakkohoidossa, sen jälkeen kun yritin itsemurhaa viime syksynä. Sain sähköhoitoa, ja mulla on nyt siitä itsemurhayrityksestä ikuiset fyysiset arvet. Neljännen kerran olen nyt taas mielisairaalassa, koska kirjoitin ylilaudalle pelottavan oloista tekstiä. Ja uhkailin erästä uhkailijaa takaisin, sekä ärähdin erään roolipeliyhteisön pelinjohtajalle melko lujaa. Ja mun vanhalle bändikaverillekin joka on aivan sekaisin vaihteeksi. Olin vaihteeksi minä, sanoin mitä halusin sanoa, tein mitä halusin tehdä. En taas vaan nöyristellyt loputtomasti muita, kun muut kohtelivatkin minua kuin paskaa. Unohdinko mainita sen mun selkkauksen heviteinigoottiryhmien kanssa? No en mä siitä vitunmoisesta kunnianloukkauksesta jaksa kertoa, se on yksi vitun sivuseikka mun elämässäni, vaikka se hetkellisesti vituttikin aivan suunnattomasti.
Nyt kaiken tämän sanottuani, voin sanoa, että mulla on aivan pätevä syy sanoa sayonara koko vitun valtiolle ja pyyhkiä vaikka perseeni maamme lippuun. Mitä vittua minä valtiosta, jossei valtio vittuakaan koskaan minusta. Koskaan. Ilmaista peruskoulua en tarvinnut, enkä ilmaista terveydenhuoltoa. Se oli minun velvollisuuteni mennä niihin kidutettavaksi, koska minä olen jonkinlainen vitun syntipukki täällä. Kaikkihan te tiedätte, että juu, minä olen tosi paha ihminen. Voitte kysyä vaikka exältä, että kuinka paha mä sille päivittäin joka päivä olin, kun lähettelin sydämiä ja ostin koruja ja halailin ja syleilin aina kun niin sain tehdä. Ja oon juu tehnyt tosi paljon pahoja asioita vs. se mitä mulle on tehty. Mä oon ala-asteelta jankannut, että oppivelvollisuus pitää heittää vittuun, oppikoulut ja kansakoulut palauttaa, sekä tehdä yksityiskouluja jotta tulevat ylioppilaat eivät tappaisi itseään ennen yliopistoa. Ja halusin jäädä jo 11-vuotiaana kotiin opiskelemaan, mutta jäin lopulta vasta 16-vuotiaana täysin henkisesti kuolleena. Mun ex-tyttöystävällä oli monesti vaikeuksia sulattaa tätä kaikkea ja ymmärtää. Ehkä syystäkin, ja se viimeinen tikki mulle oli se kun hän sanoi "Pidä hauskaa 🙂". Se hauskan pitäminen on mulle vaikeaa, niin kuin kaikki tätä lukevat tietävät. Vaikka mä nauran, en mä mitään iloa tai onnea juurikaan tunne. Ihan oikeasti.
Taisin muuten 19-vuotiaana myös olla todella lähellä itsemurhan tekemistä, kun sen toisen mielisairaalareissun jälkeen mulla oli elämä taas täysin sekaisin. Sain sentään oman kämpän jossa olla rauhassa, ilman päivittäisiä riitoja äidin kanssa. Mulla oli tietokoneen lisäksi lähinnä edellisten asukkaiden tavarat siellä, sekä patja lattialla jossa nukuin pitkään. Käytiin kaikki mahdolliset masennuslääkkeet läpi amfebutamonista johonkin MAO-estäjään, ja sitten kokeiltiin taas SSRI-lääkkeitä. Kai ne tehosivatkin, mutta kuten niillä on tapana ne aloittaessa lisäävät itsemurhariskiä. Jaoin silloin kesätyökseni lehtiä, ja kun eräs nero oli kyydissä ja piirteli niihin, niin olin aika finaalissa. Olin aika lähellä vetää unilääkkeet viinan kanssa naamaan ja hypätä parvekkeelta melkolailla yhtäkkiä, mutta löysin jonkun rauhoittavan FLA:n biisin ja rauhotuin.
Niin muistatteko, että puhuin joskus anhedoniasta joka oli joku tosi cool sivistyssana? Se tarkoittaa etten tunne lähestulkoon mitään miten normaali ihminen, ja yllä on ehkä osasyy, miksi en tunne. Ehkä myös osittain psyykelääkkeiden kärventämät reseptorit. Mä olen parantumattomasti sairas tässä kohtaa, eikä mikään lääke eikä mielisairaalatoimenpide enää auta. Ei lepositeet, ei sähköhoito (sain syksyllä), ei neuroleptit, ei mikään. Ei edes enempi kiduttaminen tai väkivalta, väitän että se nyt vain pahentaa asiaa vaikka sitä on monta kertaa kokeiltu. Kuolema sen sijaan totta kai auttaa. Kuolen joskus vuosikymmenien päästä, ellei musta tehdä kuolematonta. Mut on pitänyt aina elossa lähinnä vain kuolemanpelko, sekä uskonnollinen vakaumus. Ei se mua pidä elossa, että mä haluaisin elää. En halua elää. Enkä kuolla. Uskokaa jo tämä, perkele.
Mä olen lapsesta asti miettinyt, mitä tapahtuu sen jälkeen kuin kuolee. Mä en pysty työntämään itselleni vain helppoja ja turvallisia ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin kuten "ateismi". Kirjoitin äidinkielestä magna cum lauden nimenomaan tekstillä jossa kritisoin ateismia. Uskokaa nyt itseänne välillä. Ei siellä kuoleman jälkeen mikään kadotus tai tyhjyys odota. Voitte vaikka syntyä uudestaan, ja jos te olette mitään elämässänne kokeneet, niin sitä te ette todellakaan halua.
Mutta mitäs tässä. Ehkä länsimaalainen lääketiede joskus keksii, miten mun kaltaista ihmistä voi auttaa. Itse koitan keskittyä musiikin tekoon, ja siihen, että voin jättää tämän maan taakseni.
Olen muusikko sekä opiskelija, ja toimin työkseni ohjelmistokehittäjänä sulautettujen järjestelmien parissa. En ole mikään hullu, vaikka minusta on sitä koko elämäni yritetty tehdä. Kiitos jos jaksoit lukea alusta loppuun asti. Mun puolesta saa jakaa tai tykätä jos haluaa.
Muutos olevaan..Lauantai 04.07.2020 22:32
Kevät talvi kului tehdessä pienia muutoksia joita pystyi tekemään joihin oli materiaalia tehdä jotakin muutosta olevaan..
Rakentaminen ne tekemättä jääneet asiat on käsittelyssä ja materiaali on kohta siltä osin käytetty ja tehty ?
KaipausLauantai 04.07.2020 21:33
Sua kaipaan. Ilman sua kuihdun ja en loista kirkkaasti. Tahdon sit omakseni.
[Ei aihetta]Lauantai 04.07.2020 21:12
Bottaksen voitolle laitettu 20euroa
De laserpointer met LED-lichtLauantai 04.07.2020 06:16
De groene laser lijkt veel helder en ik kon mijn kat in twee kamers prima tegen de muur laten springen. Het USB-laserpistool is krachtig genoeg dat het in mijn ogen schijnen om de helderheid te controleren een slecht idee was (waarvan ik me realiseer dat het een iets minder nauwkeurige meting is dan lumen). Het lijkt over het algemeen stevig geconstrueerd. Mijn kat houdt van deze laserpointer. Nadat we de batterijen in onze laserpointer om de paar dagen hadden vervangen, kochten we dit als kattenspeeltje.
Als u de knop ongeveer 3 seconden ingedrukt houdt, wordt een 5e modus geactiveerd waarbij een morsecode S.O.S. knippert. met het krachtige laserpistool. Er lijkt geen bundelfocus te zijn, maar wat maakt het uit? Kortom, ik ben hier blij mee. Aankoop. Het zou urenlang vermaak moeten zijn voor mijn vervelende kat. Ik vind dit geweldig - ik heb het voor mijn katten om met de groene laser te spelen. Bovendien was het licht zwak. Ik wou dat ik dit eerder had gevonden! Twee cycli zouden voldoende zijn (witte LED en groene laser).
Verwijder het stuk doorzichtig plastic in de eindkap, zodat de batterijen contact maken. Het is heel leuk om met onze hond te spelen. Ging zelfs door de wasmachine / droger in de jaszak en werkt nog steeds prima (maar ik zou het niet aanraden). De laserstraal gaat ongeveer tien meter uit en kan nog steeds zien. Tot nu toe kan het tegen de klappen, ik ben de tel kwijtgeraakt aan het aantal keren dat ik het heb laten vallen. Voor de prijs is het goed, maar pas op dat je de focus / straal niet kunt verkleinen.
Ik heb een laserpen 1mW (https://www.laserkopen.com/c-40_77_78-p-9668.html) van deze online winkel. Ik heb nieuwe batterijen geprobeerd, maar kon maar een klein beetje knipperen. Ik kan nu lui blijven door met mijn katten te spelen terwijl ik nog op de bank zit. Ik kan ervoor zorgen dat ze hiermee het licht uitdoen. Wat kan ik ze nog meer laten doen? Ik wed dat de mogelijkheden eindeloos zijn. Mijn kleinzoon en ik delen deze laseraanwijzer en gebruiken de laser meestal als iets dat de kat zou volgen, als hij geïnteresseerd was. Ik gebruik mijn mobiele telefoon niet graag als LED-lamp en vind dit juweeltje als appartementmanager toegankelijk en nuttig. Mijn enige klacht is dat je door de laser knipperende LED moet fietsen.
Dit item voldeed aan al mijn verwachtingen en was de kosten zeker waard. Het item is tot nu toe zeer duurzaam en een hoogwaardige laserpointer geweest. Het werkt prima zoals bedoeld. Ik vind het ook leuk dat het standaard AAA-batterijen gebruikt. Ik zou een adapter kunnen verzinnen om deze snel op een van mijn geweren voor thuisverdediging te kunnen monteren. De reden dat ik het kocht, is om het te gebruiken als een hulpmiddel voor lezingen - om het groene laserlicht te gebruiken. Ik heb wat laserpointers gekocht die door de accusituatie in de prullenbak belanden. Er is een klein artefact van de reflector dat resulteert in een secundaire, kleinere laserpunt, maar het is geen probleem en te klein om meer dan 10 voet afstand op te merken.
Ik heb meer besteld voor kousstuffers! Ze zijn geweldig kattenspeelgoed / noodlaseraanstekers. We spelen al een paar weken met ze en hebben de AAA-batterijen nog niet hoeven te vervangen. Houd er rekening mee dat er een plastic houder is wanneer u deze voor het eerst ontvangt en die moet worden verwijderd voordat de batterijen contact kunnen maken. We gebruiken deze laseraanwijzer voornamelijk voor de groene laser - het is een kattenspeeltje! Wanneer je het inschakelt, zijn er hoorbare klikken. Mijn katten hebben geleerd om naar het geluid te rennen. Geweldig product voor een kattenspeeltje!
Als u een productfabrikant bent, hoe weet u dan welke technologie een betere manier is om uw materialen te snijden: USB-laseraansteker? (We bespreken de relatieve verdiensten van een derde technologie in ons volgende blogartikel.) Zoals met de meeste dingen in het leven, past geen enkel antwoord in elke situatie. En in feite zijn er sommige soorten toepassingen waarbij een laseraansteker een geschikte optie is, maar waarvoor een laseraanwijzer uitgesloten is, en omgekeerd.
In plaats van een corrosief chemisch bad te gebruiken, verwijdert de laseraanwijzer ongewenst materiaal door het oppervlak te bestralen met een (meestal gepulseerde) laserstraal die het materiaal verwarmt en ervoor zorgt dat het verdampt of sublimeert. Hoeveel materiaal wordt verwijderd, kan nauwkeurig worden gecontroleerd en varieert op basis van de toegepaste laserpointer per puls, de polsslag en de optische absorptiekenmerken van het materiaal?
Vergeleken met chemisch etsen zijn de voordelen van laserpointer:
• Milieuvriendelijker (geen oplosmiddelen gebruikt)
• Gemakkelijker te automatiseren, zoals met robots, voor consistentere resultaten en hogere productiviteit
• Nauwkeurigere controle en bescherming van uw circuits van deze laserpointer (waardoor de kans op beschadiging van het basisoppervlak wordt verkleind)
• Minder vallen en opstaan, opnieuw voor consistentere resultaten en hogere doorvoer
• Geen dure gereedschapskosten
Terwijl soldeerdammen de soldeerstroom regelen door het soldeer te sturen waar het heen moet, regelt de krachtige lasergraveermachine (https://www.laserkopen.com/c-40_103.html) de stroming door een laserpuls te gebruiken om een greppel rond soldeerblokken te creëren. Op die manier stroomt het soldeer niet door de greppel, maakt het contact met nabijgelegen geleiders en veroorzaakt het kortsluiting.
Of het nu uw doel is om ongewenst materiaal van een oppervlak te verwijderen of om de soldeerstroom te regelen, uw specifieke toepassing moet natuurlijk worden bekeken in termen van zijn specifieke vereisten. Daarom raden we u aan eerst contact met ons op te nemen, voordat u een van deze technologieën van de krachtige lasergraveermachine gebruikt, voor een snelle, gratis voorafgaande beoordeling van welke techniek het beste is en waarom.
Als u de knop ongeveer 3 seconden ingedrukt houdt, wordt een 5e modus geactiveerd waarbij een morsecode S.O.S. knippert. met het krachtige laserpistool. Er lijkt geen bundelfocus te zijn, maar wat maakt het uit? Kortom, ik ben hier blij mee. Aankoop. Het zou urenlang vermaak moeten zijn voor mijn vervelende kat. Ik vind dit geweldig - ik heb het voor mijn katten om met de groene laser te spelen. Bovendien was het licht zwak. Ik wou dat ik dit eerder had gevonden! Twee cycli zouden voldoende zijn (witte LED en groene laser).
Verwijder het stuk doorzichtig plastic in de eindkap, zodat de batterijen contact maken. Het is heel leuk om met onze hond te spelen. Ging zelfs door de wasmachine / droger in de jaszak en werkt nog steeds prima (maar ik zou het niet aanraden). De laserstraal gaat ongeveer tien meter uit en kan nog steeds zien. Tot nu toe kan het tegen de klappen, ik ben de tel kwijtgeraakt aan het aantal keren dat ik het heb laten vallen. Voor de prijs is het goed, maar pas op dat je de focus / straal niet kunt verkleinen.
Ik heb een laserpen 1mW (https://www.laserkopen.com/c-40_77_78-p-9668.html) van deze online winkel. Ik heb nieuwe batterijen geprobeerd, maar kon maar een klein beetje knipperen. Ik kan nu lui blijven door met mijn katten te spelen terwijl ik nog op de bank zit. Ik kan ervoor zorgen dat ze hiermee het licht uitdoen. Wat kan ik ze nog meer laten doen? Ik wed dat de mogelijkheden eindeloos zijn. Mijn kleinzoon en ik delen deze laseraanwijzer en gebruiken de laser meestal als iets dat de kat zou volgen, als hij geïnteresseerd was. Ik gebruik mijn mobiele telefoon niet graag als LED-lamp en vind dit juweeltje als appartementmanager toegankelijk en nuttig. Mijn enige klacht is dat je door de laser knipperende LED moet fietsen.
Dit item voldeed aan al mijn verwachtingen en was de kosten zeker waard. Het item is tot nu toe zeer duurzaam en een hoogwaardige laserpointer geweest. Het werkt prima zoals bedoeld. Ik vind het ook leuk dat het standaard AAA-batterijen gebruikt. Ik zou een adapter kunnen verzinnen om deze snel op een van mijn geweren voor thuisverdediging te kunnen monteren. De reden dat ik het kocht, is om het te gebruiken als een hulpmiddel voor lezingen - om het groene laserlicht te gebruiken. Ik heb wat laserpointers gekocht die door de accusituatie in de prullenbak belanden. Er is een klein artefact van de reflector dat resulteert in een secundaire, kleinere laserpunt, maar het is geen probleem en te klein om meer dan 10 voet afstand op te merken.
Ik heb meer besteld voor kousstuffers! Ze zijn geweldig kattenspeelgoed / noodlaseraanstekers. We spelen al een paar weken met ze en hebben de AAA-batterijen nog niet hoeven te vervangen. Houd er rekening mee dat er een plastic houder is wanneer u deze voor het eerst ontvangt en die moet worden verwijderd voordat de batterijen contact kunnen maken. We gebruiken deze laseraanwijzer voornamelijk voor de groene laser - het is een kattenspeeltje! Wanneer je het inschakelt, zijn er hoorbare klikken. Mijn katten hebben geleerd om naar het geluid te rennen. Geweldig product voor een kattenspeeltje!
Als u een productfabrikant bent, hoe weet u dan welke technologie een betere manier is om uw materialen te snijden: USB-laseraansteker? (We bespreken de relatieve verdiensten van een derde technologie in ons volgende blogartikel.) Zoals met de meeste dingen in het leven, past geen enkel antwoord in elke situatie. En in feite zijn er sommige soorten toepassingen waarbij een laseraansteker een geschikte optie is, maar waarvoor een laseraanwijzer uitgesloten is, en omgekeerd.
In plaats van een corrosief chemisch bad te gebruiken, verwijdert de laseraanwijzer ongewenst materiaal door het oppervlak te bestralen met een (meestal gepulseerde) laserstraal die het materiaal verwarmt en ervoor zorgt dat het verdampt of sublimeert. Hoeveel materiaal wordt verwijderd, kan nauwkeurig worden gecontroleerd en varieert op basis van de toegepaste laserpointer per puls, de polsslag en de optische absorptiekenmerken van het materiaal?
Vergeleken met chemisch etsen zijn de voordelen van laserpointer:
• Milieuvriendelijker (geen oplosmiddelen gebruikt)
• Gemakkelijker te automatiseren, zoals met robots, voor consistentere resultaten en hogere productiviteit
• Nauwkeurigere controle en bescherming van uw circuits van deze laserpointer (waardoor de kans op beschadiging van het basisoppervlak wordt verkleind)
• Minder vallen en opstaan, opnieuw voor consistentere resultaten en hogere doorvoer
• Geen dure gereedschapskosten
Terwijl soldeerdammen de soldeerstroom regelen door het soldeer te sturen waar het heen moet, regelt de krachtige lasergraveermachine (https://www.laserkopen.com/c-40_103.html) de stroming door een laserpuls te gebruiken om een greppel rond soldeerblokken te creëren. Op die manier stroomt het soldeer niet door de greppel, maakt het contact met nabijgelegen geleiders en veroorzaakt het kortsluiting.
Of het nu uw doel is om ongewenst materiaal van een oppervlak te verwijderen of om de soldeerstroom te regelen, uw specifieke toepassing moet natuurlijk worden bekeken in termen van zijn specifieke vereisten. Daarom raden we u aan eerst contact met ons op te nemen, voordat u een van deze technologieën van de krachtige lasergraveermachine gebruikt, voor een snelle, gratis voorafgaande beoordeling van welke techniek het beste is en waarom.
Tư vấn có nên bán nhà gửi tiết kiệm không và những rủi ro gặp phảiPerjantai 03.07.2020 14:11
Bất động sản và gửi tiền tiết kiệm đều mang trong mình những giá trị khác nhau. Khi lãi suất tiết kiệm tại ngân hàng tăng cao, nhiều người nảy ra ý nghĩ bán một số tài sản để gửi tiền tiết kiệm, trong đó có cả nhà đất.
Tuy nhiên, có nên bán nhà gửi tiền ngân hàng? Phương án tài chính nào an toàn và có lợi hơn cho nhà đầu tư? Để có câu trả lời cho những thắc mắc trên, hãy cùng Nhà Đất Mới tìm hiểu thông tin dưới bài viết sau đây.
1. Đánh giá về bất động sản nhà đất
1.1. Ưu điểm
[img]https://lh6.googleusercontent.com/VMUk1Xlq651FYso2ulifeoaLpD7eF9dU_Hxw--TwkbF_yD9xPq5tsk3rzF7M6rh8p51YJikgs5eXMBQxwqam9E2-XAugQQikSWzNRtceoNWhoHWNdnkp8tCWrw1Xyt8l3wXeZSS4[/img]
[img]https://lh4.googleusercontent.com/Q2hBcjwfc2mAJg2xZJ9XzDts85X2ZO7axYnf_h-9R19uOLnb7PdPZjXMUM5PxuLRHtyOQUXeZYTAl6GPfDryA3lkUa3YafD9sq02J6KPrGU2hNFqxrmVoR1xyOUayjKBKrYZQvpx[/img]
2.1. Ưu điểm
Xem thêm: Có nên bán nhà lấy tiền đầu tư?
3. Có nên bán nhà gửi tiền tiết kiệm?
3.1. Giá trị bất động sản tăng nhanh chóng theo thời gian
[img]https://lh3.googleusercontent.com/RENMdIuHvJUFbu86Q2JjbV-KhodNWMzvgoM6CavVQpYCm77OWSN5NrAfZY8Cl1x4U9wljavDIVSq5yjuQmE6tBGPjgEfVyA0M0x2pG4bREcUhg6ukpNA6EjV4bEWLCeA2oE0SuBG[/img]
Nếu bạn đang sở hữu một căn nhà có đầy đủ các giấy tờ chứng nhận quyền sử dụng đất, không dính quy hoạch, tranh chấp thì không nên bán để gửi tiết kiệm.
Sở dĩ, giá trị của bất động sản không tính trên thời điểm hiện tại. Mà nó còn có thể gấp nhiều lần trong tương lai.
Mặc dù thị trường gửi tiền tiết kiệm đang có nhiều chính sách ưu đãi hấp dẫn. Tuy nhiên, đây chỉ là giải pháp mang tính tạm thời. Đồng thời, nếu bạn cần tiền gấp cũng khó có thể rút vốn ngay. Mà phải chờ thời gian xét duyệt hồ sơ khá lâu.
Thay vào đó, nhà đất đã đầy đủ Sổ đỏ và giấy tờ hợp pháp có thể đem thế chấp vay vốn ngân hàng với thủ tục đơn giản, nhanh chóng.
Bên cạnh đó, nếu thị trường bất động sản sôi động, bạn rất dễ bỏ lỡ cơ hội lợi nhuận 10 – 20% giá trị căn nhà sau thời điểm bán để gửi tiết kiệm.
3.2. Kinh doanh hoặc cho thuê mang lại lợi nhuận lớn hơn gửi tiền kiệm
[img]https://lh6.googleusercontent.com/EQU13cvuxV7Ny5T0B8f-P5ouqjCojZt_rXZ5rq1azeGvllwKnOIAFk4VDIjikXMUzPzvnCVNTGy__K38Q6NtMe9VBtNiKPSFRAbcY4ab2FgNRs6BNOGBLesadqmUq-KuWSyAumB3[/img]
Bản chất của nhà đất có thể mang lại nhiều lợi ích mà bạn chưa từng nghĩ đến. Đơn cử là việc bạn có thể mở cửa hàng kinh doanh để kiếm thêm thu nhập.
Nhiều chuyên gia tài chính nhận định, mức lợi nhuận thu được từ việc cho thuê nhà còn cao hơn lãi suất tiết kiệm. Nếu bạn có nhà to để bán có thể mua nhiều căn nhà nhỏ hơn. Sau đó, một căn để ở, còn lại cho thuê.
Ví dụ: Bạn có căn nhà trị giá 6 tỷ mà ít người ở, có thể bán đi và mua được 3 – 4 nhà ở hoặc căn hộ chung cư vùng ven. Như vậy, bạn và gia đình có 1 căn nhà để ở, còn lại cho thuê.
Người xưa có câu “an cư lạc nghiệp”, do đó, bán nhà để gửi tiền tiết kiệm sẽ là một quyết định sai lầm.
Bạn cần phải trả lời được những câu hỏi cốt lõi trước khi quyết định bán nhà. Ví dụ như: Bạn sẽ ở đâu? Tiền lãi tiết kiệm dùng để làm gì? Nếu biên độ lãi suất giảm sẽ ảnh hưởng đến bạn như thế nào?…
Tuy nhiên, nếu bạn có nhiều nhà, muốn gửi tiền tiết kiệm để đảm bảo nguồn lợi nhuận ổn định. Việc bán nhà gửi tiết kiệm vẫn có thể diễn ra bình thường. Bởi nó không ảnh hưởng nhiều đến kế hoạch đầu tư của bản thân.
Trên đây là những đánh giá tổng quan của Nhà Đất Mới trước câu hỏi: “Có nên bán nhà gửi tiết kiệm?”. Hy vọng bài viết trên đây đã giúp bạn làm sáng tỏ vấn đề, cũng như có thêm thông tin hữu ích để hiểu về giá trị của nhà đất và gửi tiền tiết kiệm ngân hàng.
Nếu bạn đang quan tâm đến những nội dung tương tự, hãy tiếp tục đồng hành cùng Nhà Đất Mới để có thêm nhiều tư vấn đầu tư hiệu quả.
Nguồn: https://nhadatmoi.net/tin-tuc/co-nen-ban-nha-gui-tiet-kiem.html
Tuy nhiên, có nên bán nhà gửi tiền ngân hàng? Phương án tài chính nào an toàn và có lợi hơn cho nhà đầu tư? Để có câu trả lời cho những thắc mắc trên, hãy cùng Nhà Đất Mới tìm hiểu thông tin dưới bài viết sau đây.
1. Đánh giá về bất động sản nhà đất
1.1. Ưu điểm
[img]https://lh6.googleusercontent.com/VMUk1Xlq651FYso2ulifeoaLpD7eF9dU_Hxw--TwkbF_yD9xPq5tsk3rzF7M6rh8p51YJikgs5eXMBQxwqam9E2-XAugQQikSWzNRtceoNWhoHWNdnkp8tCWrw1Xyt8l3wXeZSS4[/img]
- Tích hợp nhiều công năng và có tính ứng dụng cao trong cuộc sống. Như vừa dùng để ở, vừa dùng để kinh doanh hoặc cho thuê.
- Dễ dàng mua đi bán lại để lấy lãi từ chênh lệch giá.
- Bất động sản là tài sản tích lũy có giá trị. Nhất là nhà liền đất sẽ có tính thanh khoản và lợi nhuận rất cao.
- Nhà đất được đánh giá là kênh đầu tư an toàn và hiệu quả nhất hiện nay.
- Nếu nhà đất nằm xa vị trí trung tâm hoặc nơi không có quy hoạch sẽ không đem lại nguồn lợi nhuận lớn, đặc biệt còn rất khó bán.
- Nếu thị trường bất động sản trầm lắng hoặc biến động quá lớn, giá nhà đất cũng dễ bị ảnh hưởng, gặp nhiều rủi ro.
[img]https://lh4.googleusercontent.com/Q2hBcjwfc2mAJg2xZJ9XzDts85X2ZO7axYnf_h-9R19uOLnb7PdPZjXMUM5PxuLRHtyOQUXeZYTAl6GPfDryA3lkUa3YafD9sq02J6KPrGU2hNFqxrmVoR1xyOUayjKBKrYZQvpx[/img]
2.1. Ưu điểm
- Do các ngân hàng hiện nay đều có bảo hiểm tiền gửi nên đây là được coi là hình thức đầu tư gặp ít rủi ro.
- Đa dạng kỳ hạn gửi: Bạn có thể lựa chọn kỳ hạn gửi theo tuần hoặc theo năm tùy vào nhu cầu.
- Các ngân hàng phát triển nhiều gói lãi suất tương xứng với các phân khúc tiền gửi khác khác nhau. Việc này nhằm đa dạng hóa nhu cầu của khách hàng.
- Nhiều ngân hàng cho phép khách hàng lựa chọn hình thức trả lãi linh hoạt. Bao gồm trả lãi cuối kỳ, trả lãi hàng tháng, hàng quý hay trả lãi trước,…
- Thông thường, chỉ từ 01 tỷ đồng là bạn đã có thể gửi tiết kiệm để sinh lời. Hình thức này rất phù hợp với những nhà đầu tư nhỏ lẻ, ít vốn và muốn có lợi nhuận ổn định.
- Tiền gửi tiết kiệm tại ngân hàng có thể làm căn cứ xác minh vay vốn, mở thẻ tín dụng hay xác định tài chính để đi du lịch, du học.
- Đem về lợi nhuận thấp và phải chịu ảnh hưởng của lạm phát.
- Không thể linh hoạt rút vốn.
- Không phù hợp với những nhà đầu tư mạo hiểm cần nhiều dự án để xoay vòng vốn.
Xem thêm: Có nên bán nhà lấy tiền đầu tư?
3. Có nên bán nhà gửi tiền tiết kiệm?
3.1. Giá trị bất động sản tăng nhanh chóng theo thời gian
[img]https://lh3.googleusercontent.com/RENMdIuHvJUFbu86Q2JjbV-KhodNWMzvgoM6CavVQpYCm77OWSN5NrAfZY8Cl1x4U9wljavDIVSq5yjuQmE6tBGPjgEfVyA0M0x2pG4bREcUhg6ukpNA6EjV4bEWLCeA2oE0SuBG[/img]
Nếu bạn đang sở hữu một căn nhà có đầy đủ các giấy tờ chứng nhận quyền sử dụng đất, không dính quy hoạch, tranh chấp thì không nên bán để gửi tiết kiệm.
Sở dĩ, giá trị của bất động sản không tính trên thời điểm hiện tại. Mà nó còn có thể gấp nhiều lần trong tương lai.
Mặc dù thị trường gửi tiền tiết kiệm đang có nhiều chính sách ưu đãi hấp dẫn. Tuy nhiên, đây chỉ là giải pháp mang tính tạm thời. Đồng thời, nếu bạn cần tiền gấp cũng khó có thể rút vốn ngay. Mà phải chờ thời gian xét duyệt hồ sơ khá lâu.
Thay vào đó, nhà đất đã đầy đủ Sổ đỏ và giấy tờ hợp pháp có thể đem thế chấp vay vốn ngân hàng với thủ tục đơn giản, nhanh chóng.
Bên cạnh đó, nếu thị trường bất động sản sôi động, bạn rất dễ bỏ lỡ cơ hội lợi nhuận 10 – 20% giá trị căn nhà sau thời điểm bán để gửi tiết kiệm.
3.2. Kinh doanh hoặc cho thuê mang lại lợi nhuận lớn hơn gửi tiền kiệm
[img]https://lh6.googleusercontent.com/EQU13cvuxV7Ny5T0B8f-P5ouqjCojZt_rXZ5rq1azeGvllwKnOIAFk4VDIjikXMUzPzvnCVNTGy__K38Q6NtMe9VBtNiKPSFRAbcY4ab2FgNRs6BNOGBLesadqmUq-KuWSyAumB3[/img]
Bản chất của nhà đất có thể mang lại nhiều lợi ích mà bạn chưa từng nghĩ đến. Đơn cử là việc bạn có thể mở cửa hàng kinh doanh để kiếm thêm thu nhập.
Nhiều chuyên gia tài chính nhận định, mức lợi nhuận thu được từ việc cho thuê nhà còn cao hơn lãi suất tiết kiệm. Nếu bạn có nhà to để bán có thể mua nhiều căn nhà nhỏ hơn. Sau đó, một căn để ở, còn lại cho thuê.
Ví dụ: Bạn có căn nhà trị giá 6 tỷ mà ít người ở, có thể bán đi và mua được 3 – 4 nhà ở hoặc căn hộ chung cư vùng ven. Như vậy, bạn và gia đình có 1 căn nhà để ở, còn lại cho thuê.
- Với 10 – 15 triệu tiền thuê/ căn/ tháng, bạn hoàn toàn có thu nhập cao hơn là hưởng lãi suất gửi tiết kiệm với cùng số tiền 6 tỷ.
- Bạn còn có thể dư ra một số tiền nhất định để gửi tiết kiệm sinh lời sau này.
Người xưa có câu “an cư lạc nghiệp”, do đó, bán nhà để gửi tiền tiết kiệm sẽ là một quyết định sai lầm.
Bạn cần phải trả lời được những câu hỏi cốt lõi trước khi quyết định bán nhà. Ví dụ như: Bạn sẽ ở đâu? Tiền lãi tiết kiệm dùng để làm gì? Nếu biên độ lãi suất giảm sẽ ảnh hưởng đến bạn như thế nào?…
Tuy nhiên, nếu bạn có nhiều nhà, muốn gửi tiền tiết kiệm để đảm bảo nguồn lợi nhuận ổn định. Việc bán nhà gửi tiết kiệm vẫn có thể diễn ra bình thường. Bởi nó không ảnh hưởng nhiều đến kế hoạch đầu tư của bản thân.
Trên đây là những đánh giá tổng quan của Nhà Đất Mới trước câu hỏi: “Có nên bán nhà gửi tiết kiệm?”. Hy vọng bài viết trên đây đã giúp bạn làm sáng tỏ vấn đề, cũng như có thêm thông tin hữu ích để hiểu về giá trị của nhà đất và gửi tiền tiết kiệm ngân hàng.
Nếu bạn đang quan tâm đến những nội dung tương tự, hãy tiếp tục đồng hành cùng Nhà Đất Mới để có thêm nhiều tư vấn đầu tư hiệu quả.
Nguồn: https://nhadatmoi.net/tin-tuc/co-nen-ban-nha-gui-tiet-kiem.html
Ihanaa kun on perjantai!Perjantai 03.07.2020 08:00
Viimeinkin perjantai. Olen koko viikon odottanut tätä päivää. Pääsee viettämään aikaa poikaystävän luokse. Se hakee mut tuossa päivällä.
Ennen sitä mun pitää käydä verikokeissa aamupäivällä. Pitää käydä että saa taas haettua leponex lääkettä. Haen sitä sitten ensi viikolla.
Mä taas nukahdin sohvalle eilen illalla. Heräsin siitä jotain yöllä ja menin sänkyyn nukkumaan. Hyvin kyllä nukutti viime yönä. Tänään mä heräsin jotain seitsemän jälkeen. Aamukahvit on juotu ja nyt olen ihan hereillä. Mä kävin eilen tokmannilla. Halusin ihan pikkasen shoppailla. Löysin kivan vihreän topin ja rintaliivit mitkä maksoi vaan 6 euroa. Pinkin väriset. Hyvä löytö. Laitan ne tänään päälle. Sitten niiden kanssa legginsit. Nyt mulla ei ole onneksi vaatekriisiä. Tiedän mitä puen päälle kun olen nyt lähdössä poikaystävän luokse. Laukkua en ole vielä päättänyt minkä otan käyttöön. No tässä on aikaa vielä miettiä.
Mutta aika hyvä fiilis tällä hetkellä. Tänään aijon nauttia vähän alkoholia. Viiniä ja siideriä. Vedän kännit. Huomenna sitten voi maata koko päivän poikaystävän sängyssä. Kauheassa krapulassa. Luulen että pää tulee ainakin kipeäksi. No otan mun särkylääkkeet mukaan.
Niin otan niitä sitten kun pää on kipeä. Mukavaa taas juoda. Join viimeksi juhannuksena. Ehkä pikkusen liikaa. Pää tuli ainakin kipeäksi.
Mutta en sentään oksentanut. Olen kerran oksentanut kännissä. Ei ollut kivaa voin sanoa. Kohta alan kuunnella vähän hyvää musaa ja jatkan pakkaamista. Olen niin innoissani kun näen taas poikaystävän. On ollut ikävä. Pitää katsoa laitetaanko sauna tänään illalla. Olisi aika kiva. Ihanaa sitten päästä taas puusaunaan.
Puusauna on paras. Mutta. Nyt aijon vaan nauttia. Elämästä.
Tulee todella mukava viikonloppu. Paras kaverikin vaihtaa maisemaa. Se on menossa viikonlopuksi sen vanhempien luokse. Näen sitä sitten seuraavan kerran ensi viikon maanantaina.
No me sitten soitellaan ja viestitellään sen kanssa viikonloppuna.
Mutta. Nyt jatkuu pakkaaminen. Aijon ottaa mukaan mun kannettavan ja tabletin.
Ennen sitä mun pitää käydä verikokeissa aamupäivällä. Pitää käydä että saa taas haettua leponex lääkettä. Haen sitä sitten ensi viikolla.
Mä taas nukahdin sohvalle eilen illalla. Heräsin siitä jotain yöllä ja menin sänkyyn nukkumaan. Hyvin kyllä nukutti viime yönä. Tänään mä heräsin jotain seitsemän jälkeen. Aamukahvit on juotu ja nyt olen ihan hereillä. Mä kävin eilen tokmannilla. Halusin ihan pikkasen shoppailla. Löysin kivan vihreän topin ja rintaliivit mitkä maksoi vaan 6 euroa. Pinkin väriset. Hyvä löytö. Laitan ne tänään päälle. Sitten niiden kanssa legginsit. Nyt mulla ei ole onneksi vaatekriisiä. Tiedän mitä puen päälle kun olen nyt lähdössä poikaystävän luokse. Laukkua en ole vielä päättänyt minkä otan käyttöön. No tässä on aikaa vielä miettiä.
Mutta aika hyvä fiilis tällä hetkellä. Tänään aijon nauttia vähän alkoholia. Viiniä ja siideriä. Vedän kännit. Huomenna sitten voi maata koko päivän poikaystävän sängyssä. Kauheassa krapulassa. Luulen että pää tulee ainakin kipeäksi. No otan mun särkylääkkeet mukaan.
Niin otan niitä sitten kun pää on kipeä. Mukavaa taas juoda. Join viimeksi juhannuksena. Ehkä pikkusen liikaa. Pää tuli ainakin kipeäksi.
Mutta en sentään oksentanut. Olen kerran oksentanut kännissä. Ei ollut kivaa voin sanoa. Kohta alan kuunnella vähän hyvää musaa ja jatkan pakkaamista. Olen niin innoissani kun näen taas poikaystävän. On ollut ikävä. Pitää katsoa laitetaanko sauna tänään illalla. Olisi aika kiva. Ihanaa sitten päästä taas puusaunaan.
Puusauna on paras. Mutta. Nyt aijon vaan nauttia. Elämästä.
Tulee todella mukava viikonloppu. Paras kaverikin vaihtaa maisemaa. Se on menossa viikonlopuksi sen vanhempien luokse. Näen sitä sitten seuraavan kerran ensi viikon maanantaina.
No me sitten soitellaan ja viestitellään sen kanssa viikonloppuna.
Mutta. Nyt jatkuu pakkaaminen. Aijon ottaa mukaan mun kannettavan ja tabletin.
xDPerjantai 03.07.2020 03:22
:DDDDD
VoitinTorstai 02.07.2020 22:07
162euroa pelistä
Siis vittuTorstai 02.07.2020 20:09
Nyt on kyllä semmosta puhdasta vihaa itseään kohtaan että melkee tekis mieli laitella kyssit tulille ja hella kutoselle.
S
A
A
T
A
N
A
!!!!
Se o välillä semmosta. :"" "" "" "))))) Äxdeeeee.
Vois samalla ku heittää koiran kohdunpoistoo ni pyytää saman leikkauksen itellee eee.... Vittu pillu saatanavittu
S
A
A
T
A
N
A
!!!!
Se o välillä semmosta. :"" "" "" "))))) Äxdeeeee.
Vois samalla ku heittää koiran kohdunpoistoo ni pyytää saman leikkauksen itellee eee.... Vittu pillu saatanavittu
Cách hóa giải điềm xấu xây nhà khi nhà đang có tang đơn giản nhấtTorstai 02.07.2020 12:25
Xây nhà dựng cửa là chuyện hệ trọng trong cuộc đời của con người. Tuy nhiên nhiều chuyện bất ngờ đều có thể xảy ra làm ảnh hưởng đến việc xây nhà. Trong đó, đang có tang có xây nhà được không là băn khoăn của nhiều người.
Bài viết dưới đây Nhà Đất Mới sẽ giúp bạn giải đáp và biết được sau thời gian bao lâu thì được xây nhà.
1. Đang có tang có xây nhà được không?
Trong nhà có người thân ra đi là sự mất mát to lớn. Không khí gia đình có người mất luôn bao trùm những sự tang thương và u ám.
Theo quan niệm của phong thủy thì đám tang mang đến điều không lành, có ảnh hưởng không tốt, xung khắc với những công việc hay sự kiện quan trọng. Vì thế, người ta thường kiêng tổ chức cưới hỏi khi nhà có tang là như vậy.
Dân gian quan niệm rằng nếu người mất là cha mẹ thì con cái phải để tang trong thời gian là 3 năm. Khoảng thời gian đó sẽ không được tổ chức tiệc tùng, vui chơi linh đình,… nhằm bày tỏ lòng tiếc thương và sự thành kính với công lao dưỡng dục, sinh thành của cha mẹ.
Mặt khác, xây nhà chính là một trong những việc trọng đại của đời người. Khi tiến hành xây dựng cần đảm bảo đầy đủ các yếu tố về thiên thời – địa lợi và nhân hòa.
Vì thế, người ta thường hay đi xem phong thủy về ngày giờ tốt động thổ, làm móng, hướng nhà,… trước khi làm nhà. Điều này nhằm giúp cho việc xây nhà dựng cửa được thuận lợi, suôn sẻ và tài vận vào nhà mới dồi dào, phát đạt.
Đang có tang có xây nhà được không là điều khiến nhiều người thắc mắc. Nếu gia đình bạn đang có tang sự, mang vận áo xám thì có kiêng có lành, tốt nhất nên tạm hoãn lại việc xây nhà vào thời gian này.
Bởi như trên đã phân tích nhà có tang mang vận không may, nếu thực hiện các công việc hệ trọng sẽ dễ mắc sai lầm, gặp bất lợi, không được như ý muốn.
Tuy nhiên, có một số người không tin vào phong thủy, cho rằng các quan niệm của dân gian là không có cơ sở và không còn phù hợp với ngày nay.
2. Thời gian để tang bao lâu thì có thể xây nhà?
Người xưa có tập quán con cái để tang cha mẹ mình trong 3 năm, cháu chắt để tang ông bà trong 1,5 năm. Tuy nhiên hiện nay thời gian để tang đã giảm xuống còn 26 tháng.
Tùy thuộc từng vùng miền khác nhau sẽ có văn hóa, tập quán khác nhau mà khoảng thời gian này thường dao động từ 1,5 đến 3 năm.
Và khi qua khoảng thời gian để tang đó, con cháu có thể tiến hành xây dựng, sửa sang nhà cửa bình thường.
Trường hợp cần gấp rút xây sửa nhà cửa, gia chủ có thể chờ qua giỗ đầu của người thân rồi thực hiện thi công.
Nhưng bạn cũng cần chú ý về vấn đề phong thủy xây dựng nhà mới như: xem ngày đổ móng hợp tuổi, chọn hướng nhà hợp mệnh,… Điều đó sẽ góp phần làm cho quá trình xây dựng suôn sẻ hơn, mang đến tài vận tốt cho ngôi nhà.
Như vậy đang có tang có xây nhà được không lời khuyên là không nên.
Bạn nên đợi đến khi ít nhất là qua ngày giỗ đầu hoặc nếu có thể nên chờ qua thời gian để tang rồi mới cho thi công xây dựng. Việc làm này vừa thể hiện sự giữ trọn đạo hiếu, vừa tránh những điều không may có thể xảy ra do vận áo xám thường mang đến xui xẻo.
Nguồn: https://nhadatmoi.net/tin-tuc/dang-co-tang-co-xay-nha-duoc-khong.html
Bài viết dưới đây Nhà Đất Mới sẽ giúp bạn giải đáp và biết được sau thời gian bao lâu thì được xây nhà.
1. Đang có tang có xây nhà được không?
Trong nhà có người thân ra đi là sự mất mát to lớn. Không khí gia đình có người mất luôn bao trùm những sự tang thương và u ám.
Theo quan niệm của phong thủy thì đám tang mang đến điều không lành, có ảnh hưởng không tốt, xung khắc với những công việc hay sự kiện quan trọng. Vì thế, người ta thường kiêng tổ chức cưới hỏi khi nhà có tang là như vậy.
Dân gian quan niệm rằng nếu người mất là cha mẹ thì con cái phải để tang trong thời gian là 3 năm. Khoảng thời gian đó sẽ không được tổ chức tiệc tùng, vui chơi linh đình,… nhằm bày tỏ lòng tiếc thương và sự thành kính với công lao dưỡng dục, sinh thành của cha mẹ.
Mặt khác, xây nhà chính là một trong những việc trọng đại của đời người. Khi tiến hành xây dựng cần đảm bảo đầy đủ các yếu tố về thiên thời – địa lợi và nhân hòa.
Vì thế, người ta thường hay đi xem phong thủy về ngày giờ tốt động thổ, làm móng, hướng nhà,… trước khi làm nhà. Điều này nhằm giúp cho việc xây nhà dựng cửa được thuận lợi, suôn sẻ và tài vận vào nhà mới dồi dào, phát đạt.
Đang có tang có xây nhà được không là điều khiến nhiều người thắc mắc. Nếu gia đình bạn đang có tang sự, mang vận áo xám thì có kiêng có lành, tốt nhất nên tạm hoãn lại việc xây nhà vào thời gian này.
Bởi như trên đã phân tích nhà có tang mang vận không may, nếu thực hiện các công việc hệ trọng sẽ dễ mắc sai lầm, gặp bất lợi, không được như ý muốn.
Tuy nhiên, có một số người không tin vào phong thủy, cho rằng các quan niệm của dân gian là không có cơ sở và không còn phù hợp với ngày nay.
2. Thời gian để tang bao lâu thì có thể xây nhà?
Người xưa có tập quán con cái để tang cha mẹ mình trong 3 năm, cháu chắt để tang ông bà trong 1,5 năm. Tuy nhiên hiện nay thời gian để tang đã giảm xuống còn 26 tháng.
Tùy thuộc từng vùng miền khác nhau sẽ có văn hóa, tập quán khác nhau mà khoảng thời gian này thường dao động từ 1,5 đến 3 năm.
Và khi qua khoảng thời gian để tang đó, con cháu có thể tiến hành xây dựng, sửa sang nhà cửa bình thường.
Trường hợp cần gấp rút xây sửa nhà cửa, gia chủ có thể chờ qua giỗ đầu của người thân rồi thực hiện thi công.
Nhưng bạn cũng cần chú ý về vấn đề phong thủy xây dựng nhà mới như: xem ngày đổ móng hợp tuổi, chọn hướng nhà hợp mệnh,… Điều đó sẽ góp phần làm cho quá trình xây dựng suôn sẻ hơn, mang đến tài vận tốt cho ngôi nhà.
Như vậy đang có tang có xây nhà được không lời khuyên là không nên.
Bạn nên đợi đến khi ít nhất là qua ngày giỗ đầu hoặc nếu có thể nên chờ qua thời gian để tang rồi mới cho thi công xây dựng. Việc làm này vừa thể hiện sự giữ trọn đạo hiếu, vừa tránh những điều không may có thể xảy ra do vận áo xám thường mang đến xui xẻo.
Nguồn: https://nhadatmoi.net/tin-tuc/dang-co-tang-co-xay-nha-duoc-khong.html
Tìm hiểu về quan hệ nhanh ra ở nam giớiTorstai 02.07.2020 12:09
Rất nhiều cánh mày râu hiện nay đã và đang gặp phải tình trạng đó là quan hệ chỉ được từ 1 -2 phút, nói tóm gọn lại là quan hệ nhanh ra - yếu sinh lý - xuất tinh sớm. Vậy mức độ này có thực sự nguy hiểm với nam giới như thế nào, cùng tìm hiểu ngay dưới đây để được giải đáp cụ thể và nhanh chóng nhất nào.
Quan hệ nhanh ra là bệnh gì?
Trước tiên, để định hình lại tinh thần của cánh mày râu đang gặp phải tình trạng này, tôi muốn khẳng định rằng, quan hệ nhanh ra không phải là một bệnh lý nào cả nên các bạn hãy bình tĩnh để lắng nghe mà đừng vội lo sợ điều gì cả.
Nam giới gặp phải tình trạng này nhiều lần sẽ luôn trong trạng thái lo lắng, bất an không biết bản thân mình có đang gặp phải bệnh lý gì hay không. Thực chất, quan hệ nhthuanh ra chính là biểu hiện của tình trạng xuất tinh sớm, yếu sinh lý một trong những dấu hiệu của yếu sinh lý ở nam giới.
Đây chỉ là một dấu hiệu cho thấy, bạn đang gặp phải tình trạng xuất tinh sớm chứ không phải là một bệnh lý như bạn đang tưởng tượng. Quan hệ ra nhanh ở nam giới chính là việc xuất tinh sớm hay gọi nôm na là “chưa đi chợ đã hết tiền”. Trong cuộc yêu, bạn không thể kéo dài được thời gian “yêu” lâu hơn, bạn chỉ có thể giữ nó trong khoảng thời gian dưới 2 phút? Điều ấy chứng tỏ bạn đã đã gặp phải xuất tinh sớm mất rồi.
Quan hệ nhanh ra có mang thai được không?
Đây cũng được coi là băn khoăn của rất nhiều cặp vợ chồng và tất nhiên là những băn khoăn ấy đều có cơ sở của nó. Thế nhưng, đừng vội lo lắng quá, hãy bình tĩnh nhìn nhận lại những nguyên nhân gây ra tình trạng xuất tinh sớm hay quan hệ nhanh ra của mình để biết bản thân đang ở mức độ nào vì không phải tất cả nam giới quan hệ nhanh ra đều vô sinh.
Quan hệ nhanh ra có ảnh hưởng gì không?
Câu trả lời ở đây là có! Quan hệ nhanh ra hay xuất tinh sớm ảnh hưởng rất nhiều đến bản thân nam giới, đến cuộc “yêu” và đến cả mối quan hệ vợ chồng. Dường như nó dần trở thành nỗi ám ảnh đối với cuộc sống hôn nhân.
Tại sao đàn ông quan hệ nhanh ra?
Có rất nhiều lý do dẫn đến tình trạng quan hệ nhanh ra ở nam giới mà bạn nên tìm hiểu để có nhận thức rõ về nguyên nhân gây ra tình trạng này từ đó có cho mình những giải pháp chữa trị phù hợp nhất, an toàn nhất. Dưới đây là một vài những nguyên nhân chính : bệnh lý, tâm lý, thủ dâm sai cách, lạm dụng kích thích, tự xử, ...
Lời kết
Trên đây là bài viết nói về mức độ cũng như sự nguy hiểm của quan hệ nhanh ra, hi vọng thông qua bài viết sẽ giúp ích các bạn có được kiến thức bổ ích về tình dục nhé.
Xem thêm các kiến thức liên quan tới sinh lý như tự xử ở nam giới và các mức độ lên đỉnh ở nữ giới nhé.
Quan hệ nhanh ra là bệnh gì?
Trước tiên, để định hình lại tinh thần của cánh mày râu đang gặp phải tình trạng này, tôi muốn khẳng định rằng, quan hệ nhanh ra không phải là một bệnh lý nào cả nên các bạn hãy bình tĩnh để lắng nghe mà đừng vội lo sợ điều gì cả.
Nam giới gặp phải tình trạng này nhiều lần sẽ luôn trong trạng thái lo lắng, bất an không biết bản thân mình có đang gặp phải bệnh lý gì hay không. Thực chất, quan hệ nhthuanh ra chính là biểu hiện của tình trạng xuất tinh sớm, yếu sinh lý một trong những dấu hiệu của yếu sinh lý ở nam giới.
Đây chỉ là một dấu hiệu cho thấy, bạn đang gặp phải tình trạng xuất tinh sớm chứ không phải là một bệnh lý như bạn đang tưởng tượng. Quan hệ ra nhanh ở nam giới chính là việc xuất tinh sớm hay gọi nôm na là “chưa đi chợ đã hết tiền”. Trong cuộc yêu, bạn không thể kéo dài được thời gian “yêu” lâu hơn, bạn chỉ có thể giữ nó trong khoảng thời gian dưới 2 phút? Điều ấy chứng tỏ bạn đã đã gặp phải xuất tinh sớm mất rồi.
Quan hệ nhanh ra có mang thai được không?
Đây cũng được coi là băn khoăn của rất nhiều cặp vợ chồng và tất nhiên là những băn khoăn ấy đều có cơ sở của nó. Thế nhưng, đừng vội lo lắng quá, hãy bình tĩnh nhìn nhận lại những nguyên nhân gây ra tình trạng xuất tinh sớm hay quan hệ nhanh ra của mình để biết bản thân đang ở mức độ nào vì không phải tất cả nam giới quan hệ nhanh ra đều vô sinh.
Quan hệ nhanh ra có ảnh hưởng gì không?
Câu trả lời ở đây là có! Quan hệ nhanh ra hay xuất tinh sớm ảnh hưởng rất nhiều đến bản thân nam giới, đến cuộc “yêu” và đến cả mối quan hệ vợ chồng. Dường như nó dần trở thành nỗi ám ảnh đối với cuộc sống hôn nhân.
Tại sao đàn ông quan hệ nhanh ra?
Có rất nhiều lý do dẫn đến tình trạng quan hệ nhanh ra ở nam giới mà bạn nên tìm hiểu để có nhận thức rõ về nguyên nhân gây ra tình trạng này từ đó có cho mình những giải pháp chữa trị phù hợp nhất, an toàn nhất. Dưới đây là một vài những nguyên nhân chính : bệnh lý, tâm lý, thủ dâm sai cách, lạm dụng kích thích, tự xử, ...
Lời kết
Trên đây là bài viết nói về mức độ cũng như sự nguy hiểm của quan hệ nhanh ra, hi vọng thông qua bài viết sẽ giúp ích các bạn có được kiến thức bổ ích về tình dục nhé.
Xem thêm các kiến thức liên quan tới sinh lý như tự xử ở nam giới và các mức độ lên đỉnh ở nữ giới nhé.
Nautitaan kesästä!Torstai 02.07.2020 08:11
Ihanaa. Huomenna alkaa taas viikonloppu. Olen menossa taas poikaystävän luokse. Pääsen jo lähtemään päivällä. Poikaystävällä on nyt loma. Niin se pystyy hakemaan mut aiemmin. Ajattelin huomenna vähän juoda. Siideriä ja viiniä. Ostan taas päärynäviinipullon. Mikä on mun lemppari. Todella hyvää kylmänä. Huomenna tulee onneksi taas rahaa niin pystyy ostamaan juomat. Sekä viikonloppu ruoat.
Alan taas kohta siivoilemaan. Eka kirjoitan blogin. Sitten musat soimaan taustalle. Mukavampi siivota. Pyykkiä pitää taas pestä tänään. Lakanat.
Sekä vaihtaa puhtaat lakanat sänkyyn. Fiilis on aika hyvä tällä hetkellä. Odotan viikonloppua innolla. Pääsee viettämään laatuaikaa poikaystävän kanssa. Nähtiin viimeksi juhannuksena. Oli kiva juhannus.
Mulla on taas huomenna verikokeet. Aamupäivällä. Onneksi huomenna ei sada vettä kun kävelen sinne terveyskeskukseen. Pitää mennä piikille taas leponex lääkkeen takia. Sitten saa taas sitä lääkettä kun on käynyt verikokeissa. Näin se vaan menee mulla. Kohta syön aamupalaksi puuroa. Ruoaksi teen kinkkukiusausta. Se on helppo. Kestää vaan kun se on uunissa. Mutta varmasti hyvää. Laitan loput pakkaseen. Niin sitä voi sitten syödä vaikka ensi viikolla.
Tänään jatkuu animen katsominen. Kun olen saanut siivottua ja ruoan tehtyä niin katson animea. Illalla ajattelin mennä lenkille jos on hyvä ilma. Varmaan huomenna mennää hakemaan subit sybwaysta poikaystävän kanssa. Mä tarjoan tällä kertaa.
En ole pitkään aikaan käynyt subwayssa. Kiva taas mennä.
Vaikea valita se subileipä koska ne kaikki ovat hyviä! Kanasubit on mun lemppareita. Ehkä otan sellaisen. Pitää alkaa pakata kohta.
Teen sen kun olen saanut siivottua. On sitten kaikki valmiina kun lähtee. Mutta. Huomista odotan innolla. Nyt nautitaan kesästä.
Sekä tulevasta viikonlopusta!
Alan taas kohta siivoilemaan. Eka kirjoitan blogin. Sitten musat soimaan taustalle. Mukavampi siivota. Pyykkiä pitää taas pestä tänään. Lakanat.
Sekä vaihtaa puhtaat lakanat sänkyyn. Fiilis on aika hyvä tällä hetkellä. Odotan viikonloppua innolla. Pääsee viettämään laatuaikaa poikaystävän kanssa. Nähtiin viimeksi juhannuksena. Oli kiva juhannus.
Mulla on taas huomenna verikokeet. Aamupäivällä. Onneksi huomenna ei sada vettä kun kävelen sinne terveyskeskukseen. Pitää mennä piikille taas leponex lääkkeen takia. Sitten saa taas sitä lääkettä kun on käynyt verikokeissa. Näin se vaan menee mulla. Kohta syön aamupalaksi puuroa. Ruoaksi teen kinkkukiusausta. Se on helppo. Kestää vaan kun se on uunissa. Mutta varmasti hyvää. Laitan loput pakkaseen. Niin sitä voi sitten syödä vaikka ensi viikolla.
Tänään jatkuu animen katsominen. Kun olen saanut siivottua ja ruoan tehtyä niin katson animea. Illalla ajattelin mennä lenkille jos on hyvä ilma. Varmaan huomenna mennää hakemaan subit sybwaysta poikaystävän kanssa. Mä tarjoan tällä kertaa.
En ole pitkään aikaan käynyt subwayssa. Kiva taas mennä.
Vaikea valita se subileipä koska ne kaikki ovat hyviä! Kanasubit on mun lemppareita. Ehkä otan sellaisen. Pitää alkaa pakata kohta.
Teen sen kun olen saanut siivottua. On sitten kaikki valmiina kun lähtee. Mutta. Huomista odotan innolla. Nyt nautitaan kesästä.
Sekä tulevasta viikonlopusta!
Teen jauhelihakeittoa.Keskiviikko 01.07.2020 07:05
Keskiviikko. Viikon puoli väli. Tänään pitää mennä taas kauppaan. Teen ruoaksi tänään jauhelihakeittoa. Hyvä ja nopea ruoka. Pitää vaan kaikki keittää kattilassa. Jauhelihat paistoin jo eilen valmiiksi. En eilen muistanut katsoa pihlajasatua. Katson sen jakson varmaan myöhemmin tänään. Kun tulee hyvä hetki. Nyt on heinäkuu. Kesäkuu vietetty.
Toivon että heinäkuu menee mukavasti. Tekee kaikkea kivaa. Kavereiden kanssa. Tänään varmaan ukkostaa. Sekä sataa vettä.
Eilen oli kiva olla lenkillä vesisateessa. Kyllä se vähän piristi. Sai kunnolla raitista ilmaa. Kävin eilen tokmannilla shoppailemassa keittiö tarvikkeita. Ostin veitsiä, leikuulaudan, kauhan, uuden mukin..kaikkea mitä tarvitsee keittiössä. Ei mennyt kuin 32 euroa niihin. Niillä pärjää toistaiseksi. Ostan sitten myöhemmin lisää. Mun pitää muutenkin nyt vähän järjestellä keittiötä. On sitten siisti keittiö. Missä on mukava tehdä ruokaa. Mun keittö on juuri sopiva. Ei ole liian pieni eikä ole liian iso. Kaappitilaa on juuri sopivasti. Saa kaikki tavarat paikoilleen.
Ylihuomenna tulee taas rahaa kelalta. Ihan jees niin saa taas säästöön rahaa. Nostan sen 50 euroa. Kohta voisi syödä aamupuuron. Puuro on mun mielestä paras aamupala. Nopea aamupala. Sekä terveellinen.
Suosittelen. Puuro on aika halpaa. Mä syön elovena puuroa. Paras puuro. Teen sen välillä mikrossa ja välillä kattilassa.
Se on hyvää mehukeiton kanssa. Kohta pitää taas maksaa laskuja. Onneksi alku kuusta tulee taas rahaa niin pystyy maksamaan laskut.
Maksan laskut aina. Ei mitään ongelmaa. Sitten tulee hyvä fiilis kun on laskut maksettu. Sitten aina näkee paljon jää tilille rahaa. Aika kivasti mulla jää tilille rahaa. Mitä en tuhlaa. Olen oppinut säästämään. Siitä tulee turvallinen olo kun tietää että tilillä on rahaa jos tulee jotain yllätyksiä. jos vaikka joutuu lähtemään lääkäriin tai hammaslääkäriin. Niin lasku tulee perässä. En ole nyt onneksi käynyt lääkärissä viime aikoina. Ei ole tarvinnut. Mikä on vaan hyvä.
Viime vuonna mä ravasin siellä jatkuvasti kun mulla oli noita tulehduksia. Sain jatkuvasti jonkun antibioottikuurin. Voin sanoa ettei ollut kauhean kivaa. Mutta nyt kaikki on mennyt hyvin.
Mutta nyt alan valmistautumaan puuron syöntiin ja menen kohta sinne kauppaan. Ennen kun sataa kaatamalla vettä.
Toivon että heinäkuu menee mukavasti. Tekee kaikkea kivaa. Kavereiden kanssa. Tänään varmaan ukkostaa. Sekä sataa vettä.
Eilen oli kiva olla lenkillä vesisateessa. Kyllä se vähän piristi. Sai kunnolla raitista ilmaa. Kävin eilen tokmannilla shoppailemassa keittiö tarvikkeita. Ostin veitsiä, leikuulaudan, kauhan, uuden mukin..kaikkea mitä tarvitsee keittiössä. Ei mennyt kuin 32 euroa niihin. Niillä pärjää toistaiseksi. Ostan sitten myöhemmin lisää. Mun pitää muutenkin nyt vähän järjestellä keittiötä. On sitten siisti keittiö. Missä on mukava tehdä ruokaa. Mun keittö on juuri sopiva. Ei ole liian pieni eikä ole liian iso. Kaappitilaa on juuri sopivasti. Saa kaikki tavarat paikoilleen.
Ylihuomenna tulee taas rahaa kelalta. Ihan jees niin saa taas säästöön rahaa. Nostan sen 50 euroa. Kohta voisi syödä aamupuuron. Puuro on mun mielestä paras aamupala. Nopea aamupala. Sekä terveellinen.
Suosittelen. Puuro on aika halpaa. Mä syön elovena puuroa. Paras puuro. Teen sen välillä mikrossa ja välillä kattilassa.
Se on hyvää mehukeiton kanssa. Kohta pitää taas maksaa laskuja. Onneksi alku kuusta tulee taas rahaa niin pystyy maksamaan laskut.
Maksan laskut aina. Ei mitään ongelmaa. Sitten tulee hyvä fiilis kun on laskut maksettu. Sitten aina näkee paljon jää tilille rahaa. Aika kivasti mulla jää tilille rahaa. Mitä en tuhlaa. Olen oppinut säästämään. Siitä tulee turvallinen olo kun tietää että tilillä on rahaa jos tulee jotain yllätyksiä. jos vaikka joutuu lähtemään lääkäriin tai hammaslääkäriin. Niin lasku tulee perässä. En ole nyt onneksi käynyt lääkärissä viime aikoina. Ei ole tarvinnut. Mikä on vaan hyvä.
Viime vuonna mä ravasin siellä jatkuvasti kun mulla oli noita tulehduksia. Sain jatkuvasti jonkun antibioottikuurin. Voin sanoa ettei ollut kauhean kivaa. Mutta nyt kaikki on mennyt hyvin.
Mutta nyt alan valmistautumaan puuron syöntiin ja menen kohta sinne kauppaan. Ennen kun sataa kaatamalla vettä.
Luonto on kauneimmillaanKeskiviikko 01.07.2020 02:49
« Uudemmat
-
Vanhemmat »