IRC-Galleria

Mä lähdin jo torstai iltana jo lomille. Poikaystävä tuli hakee mut moottoripyörällä. Oli kivaa olla sen kyydissä. Pakkasin mun tavarat tuohon mun pokemonlaukkuun. Hyvin mahtui kaikki vaatteet siihen ja poikaystävän reppuun pakkasin mun kannettavan ja tabletin.
Mulla ei ollutkaan tipantonta heinäkuuta. Ratkesin tuossa perjantaina juomaan. Käytiin kaupoilla niin molemmat ostettiin vähän lonkeroa ja siideriä. Oli niin kuuma että mun alkoi tehdä niin mieli kylmää siideriä.
Käytiin samalla hakemassa subit. Mä otin kanafajitan.
Kastikkeina sen välissä oli hunajasinappi ja valkosipuli. valkosipuli on yksi mun lempi kastikkesta kun käydään subwyssa. Otan aina melkein sen. Lauantaina meillä oli leffa ilta. Haettiin vähän leffa mässyä ja katsottiin yksi leffa netflixistä. Se oli joku uusi versio kuningas Arthur leffa. Ihan katsottava oli. Luin nyt säästä että kymmenen päivää putkeen nyt hellettä. Kiva. Kiva mennä sitten ensi viikon maanantaina töihin kun on kuuma. Mulla on vielä tämä viikko lomaa. Sitten työt alkaa taas. Heräsin tänään kuudelta. Haluan nyt harjoitella aikaisin heräämistä. Launantaina mä nukuin yhteen asti päivällä.
Tänään olen menossa sinne apteekkiin hakemaan sitä leponex lääkettä. Jos vaikka tänään saisi sitä. Katsotaan. Ai niin en ole enää menossa klubitalolle. Se aika on nyt ohitse. Mulla on työpäivä tiistaisin. Katsoo miten arki alkaa sujumaan taas ensi viikolla.
Loput ryhmät jatkuu syyskuussa. Mulla on nyt vaan töitä elokuussa.
Kolmena päivänä viikossa. Tänään voisi maksaa laskuja pois.
Mulla on aamu aikaa maksaa. Voisin myös pestä pyykkiä aamulla.
Alan heti pesemään aamupalan jälkeen.
Pakko saada pestyä nuo viikonloppuna käytetyt vaatteet.
Mietin tässä menenkö mä lenkille tänään illalla. Jos on tosi kuuma niin en sitten mene. Katsoo millainen fiilis on illalla.
Mä aloin eilen siivoamaan tuota mun vaatekaappia. Tänään jatkuu sen siivoaminen. Tulee paljon tilaa kaappiin kun saa heitettyä vanhoja vaatteita pois. Mulla on jo kauhea kasa tuolla mitä en käytä enää. Löytyi myös kaapista rikkinäisiä sukkia.
Mitkä heitin roskiin. Tavoite on saada nuo kaapit tänään siivottua.
Mulla on hyvin aikaa tänään siivota ne.
Käytiin eilen lidlissä poikaystävän kanssa. Nyt mulla on paljon kahvia. Melkein pari pakettia. Kulta katriinaa vaan.
Teetä pitää muuten myös ostaa lisää. Se alkaa olla aika loppu. Ostan sitä lipton vihreääteetä missä oli eri makuja.
Se maksaa vähän yli kolme euroa paketti. Kohta voisi laittaa tuohon vesipulloon vettä ja hörppiä siitä. Aamupala ei ole ihan vielä.
Parin tunnin päästä. Tallinnan reissuun alle kolme viikkoa.
Odotan niin innolla sitä! Mukavaa päästä vähän shoppailemaan.
Katsoo paljon sitä tulee sitten tuhlattua. Ei mitään tietoa. Riippuu ihan siitä mitä kivaa löytää. Mutta. Nyt mä taidan juoda vähän vettä.
Kauhea jano. Ihan ok päivä tulossa tänään. Sitten on hyvä mieli kun saa vaatekaapin siivottua loppuun.

Näinä aikoina, kun kaikista tyhmimmät öykkärit sikiävät eniten ja yhteiskunta on degeneroitumassa eniten, tulee myös tällaisia uutisia:

Yhdysvalloissa 11-vuotias poika on valmistunut collegesta ja tähtää valmistuvansa tohtoriksi ennen kuin täyttää 18.

Neroksi kutsuttu 11-vuotias William valmistui collegesta Yhdysvalloissa - aikoo astrofyysikoksi ja haluaa todistaa Stephen Hawkingin olleen väärässä

Upeinta toki ois törmätä siihen vahingossa ihan luonnossa..







...

Ajattelin nyt, että voisin rohkeasti avautua hieman tälläkin kanavalla. Luullakseni moni on kuitenkin kiinnostunut kuulemaan outoja tarinoita, ja toisaalta avoimuus on myös kuitenkin rohkeaa, ainakin mun omasta mielestäni. Tämä on ollut sinänsä paras vuosi mun elämässäni noin kymmeneen vuoteen, ja ajattelin nyt kirjoitella jotain ympäripyöreää tänne. En aio koko elämänkertaani tänne kuitenkaan kirjoittaa, kun siinä menisi koko yö, siinä kestäisi pari päivää, eikä kukaan sitä jaksaisi lukea.

Toivottavasti en nyt synkistä kenenkään mukavasti mennyttä päivää kertoessani, että sairastuin masennukseen vuonna 2008, ja nyt tänäkeväänä olen viimein parantunut tästä taudista. Oli pari muutakin kertaa, jolloin näin meinasi käydä, mutta äärimmäisen rajut vastoinkäymiset kyllä pitivät sairauden elossa.

Masennus sinänsä pysyi jatkuvasti samalla tasolla, mutta se oli kuitenkin voimakasta. Se ei varsinaisesti yleensä näkynyt ulospäin. Oireina oli se, että mikään ei tuntunut oikein miltään, ja hymyileminenkin piti teeskennellä muille ihmisille, koska sosiaalisiin yhteisöihin kuuluminen sitä edellyttää. Ylipäätään oman pahan olonsa ilmaiseminen muille on vahingollista vain masentuneelle itselleen, ainakin jos sattuu olemaan mies.

Masennus mitä ilmeisemmin johtui siitä, etten kyennyt uskomaan elämässäni tapahtuvan ikinä mitään järkevää. Oikeastaan perimmäisimpiä syitä olivat tietysti kaikki traumat törkeistä ja lievistä pahoinpitelyistä, päällekarkauksista ja koulukiusaamisesta. Tuo koulukiusaaminenkin vielä ulottui pitkälti vapaa-ajalle, ja mittakaavaltaan muistutti melkein noitavainoa. Siis pystyin pahimmassa vaiheessa hädintuskin kulkemaan kadulla ilman että joku huuteli minulle ja heitteli minua kananmunilla 30m korkeudelta kerrostalosta. Mitä tein tämän ansaitakseni, noh, olin erilainen kuin muut kylän asukkaat. Masennuksen alkuvaiheilla olin silloinkin täällä galtsussa ja riehuin jossain Industrialiin liittyvässä ryhmässä. Yläasteella ei enään koulu kiinnostanut, vaan tytöt ja bändijutut, mutta niistä bändijutuista ei oikein tullut mitään. Koulukiusattujen ja eristäytyvien porukasta löytyi onneksi parikin erittäin lahjakasta kaveria, joiden kanssa soiteltiin tuolloin paljonkin yhdessä.

Agonoize - Ordinary Life

Koulukiusaamisen kestettyä noin 7-8 vuotta olin lopulta täysin murskana, en pystynyt enää puhumaan ongelmistani, pää oli täysin sekaisin ja se näkyi epämääräisenä käytöksenä. Vähän väliä oli nenä kiinni rinnassa, kun sain kuulla pilkkalauluja koulun käytävillä, ja välillä passiivis-aggressiivisesti tuli kaverin kanssa polteltua kaikenlaisia pikkuesineitä, kun se oli jotenkin terapeuttista.

Lintsaaminen alkoi vuosi ennen, kuin jäin kotiopetukseen. Se johtui siitä, että saatoin saada luokassa esineitä naamaani, tai parhaimmillaan kuulla solvauksia ja herjoja jopa silloin, kun opettaja oli paikalla. Eräs kaveri heitteli mua repullaan, töni mua päin tiiliseiniä, ja loppuhuipennuksena kaatoi minut tuoliltani luokassa, tottakai kun siinä enkunkirjan määräämässä leikissä piti kiertää luokka, ja minähän istuin kiinni seinässä. Siinä kohtaa mun järjettömän pitkälle kehittynyt pinnani nipsahti, ja potkaisin tuota kaveria. Opettaja alkoi huutamaan minulle, ja sen jälkeen eräs opettaja tuli ärtyneenä paikalle ja poisti minut luokasta. Kaikki oli tuolloin opettajien mielestä minun oma syyni, ymmärtääkseni, eli mitään sympatiaa tai apua ei sitten herunut.

Mulla oli teininä sopimaton ja säälittävä fiksaatio teräviin esineisiin, jota eräs keski-ikäinen, töissä käyvä, lihaksikas kaljupää nauroi sanoin "Ketään ei kiinnosta vaikka naarmuttaisit itseäsi".

:wumpscut: - Cut to see how much I bleed

Rippileiristä muistan sen, etten jaksanut juuri lähteä huoneestani muiden mukaan mihinkään leikkeihin, koska olo oli lopulta aivan sietämätön. En muista hirveästi hyvää siitä. Tuona mulla epäiltiin syöpää, ja jouduinkin olemaan TAYSissa n. 3 yötä, kun viimein selvitettiin tilanne. Hoitohenkilökunta tuli kirurgian jälkeen innostuneena kertomaan että kasvain oli hyvin pieni ja hyvälaatuinen, eikä sitä olisi välttämättä tarvinnut edes poistaa. Muistan kuitenkin heidän ilmeensä, kun itse vaan murjautin jotain tympeää vastaukseksi ja jatkoin Resident Evil 3:sen pelaamista. Pelit ja musiikki onneksi auttoivat mua jaksamaan, se taisikin olla juuri tuo kesä, kun pelasin Silent Hill 1:sen ja Silent Hill 3:sen läpi. Näihin aikoihin mun IRC-galleria nickini taisi olla nimetty erään Skinny Puppyn biisin mukaan. Tuolloin napeissa taisi eniten soida Feindflug, Agonoize ja Funker Vogt, ja välillä myös Throbbing Gristle ja Karjalan Sissit. Koulussa sain jatkuvasti kuulla ölinää siitä että olen hevari, kun mä silloinkin käytin Angelo Litricon nahkatakkeja ja pukeuduin GGW:n housuihin joissa roikkui isosiskon monikiloinen kettinkikokoelma. Lettikin tuppasi myös masennuksen ja parturikammon takia ulottumaan hartioille, niin ehkä mä sitten olin hevari, vaikka en mä silloin enään mitään sähkökitaramusaa kuunnellutkaan.

Yksi tuonaikaisista lemppareista
Toinenkin lemppari

No, kun mulle ei todella herunut sitä apua muutakuin kuraattorin kuunteleva korva ja lempeä hymy, lopulta sitten turvauduttiin nuorisopsykiatrialla SSRI-mielialalääkkeisiin. Aine oli fluoksetiini, siis kauppanimeltään Seronil. Olo oli tuolloin melko kamala ja ahdistunut, ja tyypillisesti tuon lääkkeen aloitus vain pahensi sitä. Varsinkin alkuun unettomuus vain paheni ja paheni, kun sain joka yö järkyttävän ahdistuskohtauksen ja halusin lähteä kävelemään. Unirytmi meni aivan päin seiniä ja koulu jäi sikseen, kun kävelin yleensä 10km jokaisena aamuyönä.

Lääke tosiaan tehosi, vaikka annos oli pieni. Mielialan kohentuminen sekä unettomuus kuitenkin aiheutti hyvin erikoista käytöstä, ja olin jatkuvasti tietynlaisessa pumpulissa, ja täysin täynnä itseäni. Niin mun olisi kyllä kuulunutkin olla. Tuolloin pystyin viimein haukkumaan kiusaajiani takaisin, ja yllättäen sain monesta kiusaajajengin jäsenestä kaverin tuona aikana, koska en ollut enään ulkoisesti heikko.

SSRI-kokeilu päättyi sitten kuitenkin huonosti, kun koulusta ei tullut mitään ja käytökseni oli omituista, niin mulle ehdotettiin erilaisia opetusmuotoja eri laitoksissa. Kyllä, minä olin se kiusattu, ja minut laitettiin pois koulusta. Mutta olin siihen halukas, olin jo n. kolme vuotta aiemmin halunnut jäädä kotiin, jotta saisin yksin keskittyä kouluun ja lakata toimimasta kylän kauhukakaroiden voodoonukkena. Joustava perusopetus ei tuntunut minun paikaltani, kun en silloin tupakoinut enkä muutenkaan kokenut porukkaa omakseni, niin lopulta tie vei sairaalakouluun. No sielläpä vasta lystikästä olikin, kun kyseisen osaston hoitajat olivat aivan kuin varttuneita versioita kiusaajistani, siis täysin myötätunnottomia ja yksinkertaisesti ajattelevia ihmisiä. Eivät varsinkaan voineet ymmärtää, että minäkin koin tuskaa siinä missä muutkin, vaikka olinkin ulospäin hyvin innostuneen näköinen. Tässä paikassa sain lopulta elämäni järkyttävimmät traumat, joiden takia kävin terapiassa kolme vuotta. Sairaalassa aloitettiin ketiapiinilääkitys, jota sitten tyhmänä napsin puoli vuotta turhaan. Tultuani pois laitoksesta olin viimein aivan täynnä muiden kakaroiden umpimielisyyttä ja päätin jäädä omine lupineni kotiin. Nostin keskiarvoni puolessa vuodessa 4,9 -> 7,8 (lukuaineet 8,3) ja tajusin että oho, mähän pääsenkin lukioon.

The restrained use of excessive force
Täysin mihinkään liittymätön fiktiivisen tarinan kertova biisi

Ennen lukiota sain hysteerisen ahdistuskohtauksen ja pelkäsin että kiusaaminen jatkuu sielläkin, joten päätin varmuuden vuoksi leikata letin pois, lopettaa hiusten värjäyksen ja sulautua massaan mahdollisimman hyvin. No ei se juuri auttanut, vanhojentanssipari teki oharit, eräs pahimman koulukiusaajani ammattikoululaiskaveri uhkasi hakata minut lukiobileiden pihalla ja myöskin tappaa minut erään huoltoaseman pihalla. Uhkasi lyödä mun pääni mun autoni konepellistä läpi. Ympärille kerääntynyt väkijoukko kuitenkin tuijotti tilannetta raapien päätään ja lopulta tyypin kaverit pyysivät hänet takaisin heidän pakettiautoonsa. Lukion aikaisesta terapiasta ei ollut apua, varsinkaan, kun mä en oikein lopulta kyennyt puhumaan traumoistani jollei joku kysynyt niistä jotain. No ei kukaan multa ole koskaan sellaisia kysynytkään. Eikä varmasti edes halua tietää. Muutamalle ihmiselle olen näitä kertonut ennen tätä vuotta, ja alankin nyt päästä niistä yli. Ehkä siksi mun olo onkin yhtäkkiä kohentunut, ja olen yhtä kirkasmielinen kuin vielä lapsena.

Lukiossa ei yhtään auttanut varsinkaan se, että heti alkuun minun tärkein tukihenkilöni, eli rakas isoäitini menehtyi keuhkosyöpään, ja olen siitä asti ollut käytännössä yksin. Hän kun tiesi täsmälleen, että mistä kaikki ongelmat saivat alkunsa. Lukion lopussa olin lopulta taas aivan täynnä, varsinkin kun olin jättäytynyt pois naisrintamalta itseäni suojellakseni. Lopulta syksyllä kesämökillä säkkipimeyden keskellä tajusin, että olin ollut jo pitkään erääseen tyttöön. Menin aivan sekaisin, kun tajusin, ettei hän muiden tavoin vain nauranut mua suohon välittömästi.

Ei sitten mennyt kuitenkaan mikään taas nappiin siinä masennuksesta paranemisesta, ja taas meni kaikki sekaisin. Erään kahakan myötä jouduin viideksi päiväksi tarkkailuun, ja sieltä tultuani aloin pikkuhiljaa taas masentua. Olin tuhonnut hyvin pitkälti kaikki ne sosiaaliset suhteet, jotka solmin lukiossa, mutta se ei toisaalta haitannut kun mulla oli viimein tilalla hauskoja ja omalaatuisia kavereita. Silti masensi, etenkin silloin kun aloitin SSRI-lääkityksen uudestaan, kämpässäni oli edellisten vanhojen rouvien vanhat huonekalut, ja nukuin patjalla lattialla. En jaksanut tehdä juuri mitään.

:wumpscut: - And life goes on

Yhtäkkiä kuitenkin eräs tyttönen iski mut vastoin kaikkia oletuksia, olin kuitenkin ylipainoinen ja vaisu, mutta näin kuitenkin kävi. Olin tässä kohtaa täysin eristynyt muista yhteisöistä, ja pikkuhiljaa parisuhde viimein alkoi kohentamaan oloani, ja jaksoin kirjoittaa itseni ylioppilaaksi, lukion viidennellä luokalla. Saatuani lakin, yhtäkkiä innostuin, että voisin ehkä sittenkin päästä yliopistoon. No, kova työ palkittiin, ja pääsin. Tampereelle pääseminen oli kuin taivas, mutta tajusin sen vasta tänävuonna. Oikeastaan mulla ei sitten ollut mitään muita ongelmia, kuin kränää parisuhteessa, vaikka toisaalta parisuhteessa oli noin muuten myös niitä uskomattoman hyviä puolia, mitkä pitivät mut siinä niin kauan.

Nachtmahr - Katharsis

Tässä nyt keväällä tuli koettua taas totaalinen elämänhalun palautuminen, jonka aikana tulin taas sotkeneeksi asioitani. Se kyllä omasta mielestäni johtui siitä, että ihmiset ovat rakastuneet minuun masentuneeseen minääni, joka antoi kaikkien lässyttää mitä tahansa paskaa naamalleni ilman vastavittuilua, tai joka yritti esittää olevansa aivan täysin normaalijamppa, jolla ei ole elämässään mitään muuta kuin opiskelu. Opiskeluhan on meinaan mennyt yliopistossa hyvin. Sekin mulla nousi vähän päähän, kun huomasin että yhtäkkiä kukaan ei juuri hävennyt olla mun kaverini eikä ollut jatkuvaa vainoa niskassa.



Tämä oli vielä ton mun parisuhteen aikana, synttäreinäni otettu kuva. Tyttöystävä kyllä järjesti mulle nyt jälkeenpäin ajatellen aivan tajuttoman hyvät synttärit, vaikka mä en sitä silloin tajunnutkaan. Nyt viimein osaan arvostaa niitä menneen parisuhteen hyviäkin puolia. Tuolloin taisin keskittyä vain töiden hakemiseen eräästä unelmatyöpaikasta, ja olin innostunut siitä että kaverit nauroivat autistisille vapaa-aj... taputtivat minun tyylikkäälle käyttöjärjestelmälleni ja nätille kuvalle Razor Candista, mikä mulla oli kai silloin taustakuvana. Tai sitten se oli se SH3 symboli, en muista. Mun demoni sisältö tais olla ylivoimaisesti kaikista oudoin ja esoteerisin, mutta oli musta mukava kun se otettiin vaan riemukkaasti vastaan. Etenkin se laitos, mikä generoi satunnaisia lauseita meidän hävyttömyyksiä pursuavalta raivoirkkikanavalta.

No mitä tässä kesällä nyt on tapahtunut? Ei yhtään mitään. Olen istunut kotona, tehnyt musiikkia, välillä pyörin joidenkin kavereiden kanssa kun satun sille päälle. Keväällä oli kyllä paljonkin sutinaa tyttöjen kanssa, mutta mä olen nyt hivenen kyllästynyt siihen touhuun ja haluan keskittyä johonkin muuhun. Ellei sitten satu joku aivan täydellinen ihminen vastaan. Tästä kesästä täydellisen tekee se, että edelliset kymmenen kesää ovat olleet minun silmistäni katsottuna aivan mustia. Ehkä siksikin että yleensä nukun päivät ja valvot yöt, mutta noin toisaalta noin ihan metaforanakin ilmaistuna.

Ai mutta, Lumous unohtui. Mä tipahdin aivan täysin, kun tajusin, etten mä ole ikinä tavannut ihmisiä jotka pukeutuvat samalla tavalla tai edes tietävät nimeltä yhtäkään artistia joita kuuntelen. Kotikyliltä löytyi eräs vanha mies joka kuuntelee erästä legendaarista '84 industrial rock orkesteria, mutta noin muuten oli hiljaista. Ylipäätäänkin porukka tuntui sielunmaailmaltaan hyvinkin samanlaiselta, ja kaikki olivat uskomattoman ystävällisiä, mitä ei aina voi esim. keikkoja katsellessa odottaa.

Noista em. festareista mulla on vieläkin pienet euforiapöhinät päällä, koska oli hauskaa. No ei vaiskaan. Seisottiin hiljaa synkistyneenä ja kuunneltiin kun espanjalaisbändi lauloi "Go fuck yourself" ja sveitsiläisbändi heitteli kymppitonnin seteleitä yleisöön. Bileetkin olivat aivan hirveät, en suosittele. Menen ensi vuonna uudestaan kuitenkin, koska synkistely on taidetta. Nyt joko jatkan enkelikuoron säveltämistä, tai menen etuajassa nukkumaan, kolmelta aamuyöstä. Päässyt unirytmi hieman retkahtamaan, ja se pitäisi korjata ennenkuin luennot ja tuutorointi odottavat taas.



Terrolokaust ja Metalspürhunde kyllä yllättivät livebändeinä aivan totaalisesti. Ostin Terrolokaustin T-paidankin.

Hyvää kesää 2018 kaikille tasapuolisesti! :)

Minä elän ja
hengitän;

ja juuri niin, kuin
hengitän, minä
sinua myös rakastan.

Sitä en valitse
enää minä,
kun henkesi oli
minua koskettava.

Meidän henkemme
oli tässä loputtomassa
kaikkeuden kartanossa
vaeltava, kun sinä sait
sykäyksen aikaan minussa,
jolle henkeytettyjä sanoja
kirjoitan.

Niin kuin omaa lihaani
rakastan, niin myös sinun
kosketuksen tunnistan.

Moikka

Tulen jakamaan tietoa ja tarinoita korttipelaamisestani. Pasianssi on tällä hetkellä pelivalintani, joten juttu tulee keskittymään todennäköisesti siihen.

Olen pelannut korttipelejä koko ikäni, erityisesti pokeria.

lempikohtaukseni evö

Jaa ja tykkää :)



P.S älkää oikeasti tappako

Monet on sen tiedostaneet 1890 luvulla on jo suuniteltu perusta sähkölle jopa sähkömagneettiselle garavitaatiomoottorille.

Aikamatkustamisen siis ajassa murtumia ja anomalioiden se periaate on olemassa valmiina ja itseasiassa valmiina.

Ja siinä kaikessa mitä on tiede ja monet siis asian tutkijat on sen jo aika moneen otteeseen havainneet tapahtuneena siis totena..



Nikolai Tesla otti siinä lähtökohtaisen riskin joutua valtaapitävien tai ajan ihmisen käsitysten aiheuttamaan siis sosiaaliseen poliittiseen ristituleen..

En ole elänyt edes siinä harhaisessa todellisuudessa en ole ollut mielisairas siintä syystä..

Psykologin ja Lääkärin on vaikea kyetä hyväksymään lapsen tai nuoren jo selkeitä talouteen ja yhteiskuntaan sisältyviä toisinajattelun piirteitä..



Yhdistelty monintavoin tietoa kirjojen antamia vihjeitä siintä mitä on syytä ottaa huomioon siinä tapauksessa..



Yhdysvaltojen ja Venäjän armeija sotilastiedemiehet on jo onnistuneet jo kehittämään..

Tämän siis sähkömagneetisen niin sanotun gavitaation siis periaatteella tomivia aluksia..

Galaktinen Valoliitto ei tähän puutu..

Ydinaseet on se mihin he puutuvat jos on pakko johonkin siis todella nyt puuttua..

Mutta silti me voimme tämän siis aurikokunan alueella....



Vapaasti siis matkustella laskeutua planeetoille kunhan toimet on vain todella rauhanomaisia..

Ja kuuluvat juuri siis tämän kehitystason siviilisaattion siis kehitystason mukaisiin kehityksellisiin siis perustaviin siis pyrkimyksiin kehittyä..

Tämän päätelmän takana on 39 vuoden mietimistyö sitä ei ole helpolla saattu kootua tiedonmurusista..

Ja alkaen 1970 luvulta olin jolloin minä lapsi..



Valopallo ja vierailut muurahaispesillä oli hoitoon joutumisen peruste ei mikään muu olin tutkinut kuin muut lapset muurahaisten elämää..

Julkinen käsittely koulussa kylällä johti tähän kaikeen kielteiseen mihin se vain voi johtaa siintä syystä kukaan ei tahtonut olla samaa mieltä....

Ainoa lapseuudenkaverikin siintä syystä hylkäsi minut ikäiseni ei ole sen jälkeen vaikka on kulunut 39 vuotta muuttaneet sitä käytäntöä..

Aniharvoissa tapauksissa olen aidosti voinut rakentaa rikasta sosiaalista elämää...

Kehityksellinen siis se vajaatyökykyisyys sosiaaliset puutteet heikoudet ja elämän rajallisuus ja vahva kehityshäiriö..

Ja mikä siintä on koitunut ikäiseni ei ole minun elämäni oleva eikä edes se tuleva sosiaalinen oleva verkosto..

Tämä suhtautuminen on yhtäläisen sama..

Pysyy aina samana vaikka tekisin sille jotakin se ei ole korjautunut siintä muuksi muutunut koskaan..

kohtalo nytkin



Aniharva uskaltaa ottaa sitä esille minun sukupolvena aikana..

Perustelu on jo miten muut suhtautuu tähän pohdiskeluun koko koulu ja opettajat kylän väki saa siintä tietää ja kuulla..

Paavolan Alasteella tämä johti koulussa vaikeuksiin kiusaamiseen ja jopa psykologisiin ja psykiatrisiin hoitoihin..

Ja vain siintä syystä olin niin siintä todella puhunut ihmisille avomielisesti..

Asumalähiöissä ei voi olla samaa sitä siis omaaloitteisuutta asemakkaavan ulkoreunalla on mahdolista olla vieläkin olemassa..

Ilman kotrollia ja valvontakemeroita ruukin jo se..

Minkki tarha on todella aitoa kehittyvää yleimaailmallista slummia ja jossa on rapistunut ja slumille ominaiset puitteet jo olemassa..

Jokainen taloudellinen ja poliittinen päättäjä voisi kehua tämä on pysyvin vahvaa siis jatkuvuutta omaavin..

Hanke jo siis sen 39 - 40 vuotta jatkunut perinne..

Suomen valitsevassa hyväksytyssä siinä jo siis talous ja sosiaalipolitiikassa..

Vahva ja todella siis se aina vain uudistuva jopa poliittinen taloudellinen ja jopa sosiaalinen prosessi..

Ja jo sukupolvia jatkunut vahva kehityslinja miellä tässä maassa..

Olemme todella siis onnistuneet nyt siinä todella siis hyvin jopa luomaan tasokkaan ja todella siis slummiutuvan asuinalueen aina uudelleen..

Voisi pyörittää Kiinalaisia ja Intiasta tulevia turisteja kehittää esimerkillisen slummin..

Ja jossa taka metsään pystytetty pontikkaa myyvä pannu...

Ja näenäisesti laiton Kannadisviljelmä lääkekasveja ja muita yrttejä ja talon päädyssä on kujan komea alma jonne jono miehiä kylään..

Jossa sosiaalit ja poliisit tekee iskuja joka viikko..







Olen kirkuva huono siis se no esimerkki miten ei saa tässä maassa elää jos on kahdenvakuuseläke se ei saa tähän johtaa..

Valopallot ja ilmiöt kiertyy tämän kautta ihmisten tietoon niitä on siis no olemassa tietoisuuden tai sielujen kavanttiajurit on ilmentyneet..

Tämä on julistautunut..

Tähteläiseksi..

Ja omakin tontti on..

Galaktisen Valoliiton aluetta ja tässä maailmassa sisäinen levollisuus on aina ulkoista levottomuutta asioiden suhteen..



Jos on muita kuin sen hallinon määrittelemiä siis aktiviteetteja luokiteltu jopa mielenterveydellisesti ongelmaksi jota pitää lääkitä..

Normaalin ulkopuolella monin tavoin kontrollin ja säätelyn tuolla puolella oleva tapaus kehottaa samaan muitakin ryhtymään nyt..

Tunnetusti tässä maassa ne joita tämä koskettaa pelkää sitä itseään..

Ja eikä siis uskalla tätä edes nyt tehdä julkisesti olla vastavirtaan aidosti ja selkeästi muistakin siis nyt poikeavampi tapaus..

Mikään ei tosin siis ole muutunut suhtautumistapa ei ole sitä tehnyt..

Olin nuori nuoret ei minua sisällyttäneet kaveripiiriinsä..

Nyt sama se suhtautumistapa..

Ja kaiken ikäiset ei sitä edes siis yritä tehdä saan olla yksin ja rauhassa siltäkin kukaan ei sitä edes yritä..

Mitään aitoa muutosta ei ole tapahtunut..

Ihmiskunan tulevaisuus on hyvä mutta Suomen tulevaisuus ei ole ehkä sitä pieni syy voi tuhota kokonaisen kansan elämän..

Maapallon ravinnontuotanto romahtaa..

Ja varmuusvarastoja ei ole yhteen satokauteen väetö nälkiintyy ja taudit tappaa tai kuolee nälkään..

Ylikansoitusta ei ole eikä tule siis nytkään edes olemaan totena tiede ja tutkimus kumoaa ongelman juuri tällä tavalla..

Kyvyttömyys ennakoida haluttomuus ennakoida tulevat vaikeudet..

Rajaton lupaus kasvusta ja talouskasvusta..

Se tuhosi kokonaisia kansoja kulttuureja ja valtiot hajosivat ja ihmiset kuolivat nälkään tauteihin..

Ja se on tutkittua argeologista ja tieteelistä tietoa..

Ja jopa aina sitä siis todella ajankohtaista ja siis todella ainasitä siis nyt vielä olevaa elämääsi siis koksevaa ja merkitsevää tietoa..

Ydinaaseita ei käytetä laajamitaisesti..

Ja kehitys jatkuu tuhon jälkeisenä aikana kun tiedemiesten ilmaalus on laskeutunut..

Suomen alueelle laskeutunut retkikunta ja ne muutama tuhat siis vain villintynyttä ihmistä löytyy aina..

Jäänteenä kansasta jota ei ole enään edes olemassa..

Sukulinjani katoaa siis kirkkomaahan sen mukana katoaa tämän kansan tulevaisuus katoaa siintä kohtaan jossa piti olla lapsia ja lastenlapsia..

Turhaan odotin elämän ajattelun yhteiskunan siis muutosta johon ei ole ryhdytty tässä maassa ja ajassa.

Teknologiaisia taloudellisia pinnallisia muutoksia on tapahtunut aina sitä mitä pitäsi tapahtua ei ole vieläkään tapahtunut..

Ihmiset tekee muutoksen ei sitä ihmisen puolesta kukaan tule tekemään yksilöt on aina yhtä heikkoja tai vahvoja sekä rajallisia tekijöitä..

No niin, kämppä tiedossa, ne ihmiset joita ensimmäisenä ajattelin pyytää asustelemaan, eivät ole tulossa. Ei se mitään, tähän jostain syystä varauduin. Ihmisiä ei aina saa niin helposti houkuteltua mihinkään :D
No niin, tilanne siis on että kämppis pitäisi hankkia sellaisten henkilöiden joukosta, joiden kanssa ei ole ollut niin paljoa tekemisissä, tai ei välttämättä koskaan. ja sitten heidät pitäisi saada mukaan ennen joulukuuta. Ei mahdotonta, mutta jokseenkin haastavaa!

Noh, ei se haittaa vaikkei kämppä nyt jäisi omaan piiriin tjsp. Joskus tilanteita menee ohi ja joskus kaikkea ei voi saavuttaa vaikka kuinka tahtoisi. En nyt tietenkään ole tämän kanssa luovuttamassa, mutta tiedostan realiteetit joskus ainakin.
Mutta jos jotakuta kiinnostaa ihan vakavasti kokeilla asumista reilun 80-neliön punaisessa ok-talossa, missä on oma kaivo, 1.5-hehtaaria tonttia, kasvimaata ja sellaiseksi muokattavissa olevaa plänttiä ja metsää. Talo on noin 10Km päästä Sastamalan keskustasta, sekä myös lähimmästä kaupasta. Auto ei ole pakollinen, itsellä sellainen on mutten mielelläni ole enää tilanteessa, missä toiset ovat autostani riippuvaisia. Kaikki on tietenkin neuvoteltavissa.

Saa varmasti myös viihtyä paljon aikoja yksinänsä, sillä en ole itse asettumassa taloksi ihan kokonaan. Sielä on yläkerrassa pikkuhuone jonka valtaan todennäköisesti itselleni. Pitää olla halua ja tahtoa (lue: intohimoa) hoitaa maata, kasvien kasvatus on se juttu tuolla.

"En ole ite asettumassa taloksi ihan kokonaan" tarkoittaa että olen suhteellisen menevä, enkä vietä paljoa aikaa edes tuolla jos sitten muutto tulee. Paitsi esim keväällä kun paikka tarvitsee tekijöitä kasvimaalle ja muuhun. En nyt ihan talkkari olisi mutta jotain samaa siinäkin hommassa on kait.
Ei täs muuta :D Täältä kämppiksen huutelu saattaisi olla jonkun mielestä psykoottista, kun täällä kaikki tuntuu olevan lähinnä koloissaan, mutta tuuli kuiskaa: kaikki pois piiloistaan!