IRC-Galleria

Etsi blogeja

Toiminnot

Uusimmat blogimerkinnät

« Uudemmat -

kisunkikkeli[Ei aihetta]Luonut: kisunkikkeliMaanantai 29.08.2016 22:17

tumblr_o9l9g85Ktq1s52d1io1_500.gif

MeridaOnly the good thingsLuonut: MeridaMaanantai 29.08.2016 22:11

MeridaKoulukiusaaminen ja kiusaaminenLuonut: MeridaMaanantai 29.08.2016 22:05

http://yle.fi/uutiset/tuomari_koulut_selvittelevat_sisaisesti_sellaisiakin_kiusaamistapauksia_jotka_kuuluisivat_vakavuutensa_puolesta_poliisille/9114304

"Kiusatut oppilaat voivat kärsiä monenlaisista henkisen hyvinvoinnin ja mielialan ongelmista. Kiusaaminen voi aiheuttaa mm. itsetunnon ja itsearvostuksen alenemista, masentuneisuutta, itsetuhoisia ajatuksia tai tekoja sekä ahdistuneisuutta.
Kiusaamisen on todettu vaikuttavan myös kiusattujen oppilaiden fyysiseen terveyteen mm. psykosomaattisina stressioireina kuten kiputiloina ja yleisenä sairasteluna, nukkumisvaikeuksina sekä syömishäiriöinä. Lisäksi kiusatuille on ominaista koulumotivaation heikkeneminen ja kouluun menon välttely." - MLL


851701.gif

Kuunsilmä<3Luonut: KuunsilmäMaanantai 29.08.2016 20:50

Kuunsilmä<3Luonut: KuunsilmäMaanantai 29.08.2016 20:45

kallopallokoulujuttuja.Luonut: kallopalloMaanantai 29.08.2016 19:24

Jeejee, sain aloitettua täydellä teholla asiakassuunnitelman teon. Katotaan tuleeko bumerangina takaisin vai meneekö läpi. Noi koulun antamat ohjeet ei paljoo kerro mitään mistään... HH-jaksolla sentään opeteltiin tekemään hoitosuunnitelmaa, joka tuntuu tällä hetkellä olevan paljon simppelimpi kuin asiakassuunnitelman tekeminen ihmiselle, joka ei ole mun työharkassa hoidettavana. Mutta kaikesta selvitään kyllä, joko hyvin tai loistavasti.

Tänään on taas ollut sellainen touhukas päivä, vaikka yleensä maanantait on tahmeita. En inhoa mitään päivää erityisesti, mutta kyllä tää viikon eka on aina väsynein ja sellainen, et odottaa jo tiistaita. Tänään kuitenkin tein safkaa työharkkapaikalla, tiskasin helvetillisen määrän astioita, suunnittelin ja haastattelin ihmistä koulutyötä varten, vedin talkoot ja kirjoitin puhtaaksi erään jutun toiselle toiminnanohjaajalle. Kuulin myös olevani kiva mimmi, jonka pitäisi tulla sinne töihin. Kiitin ja kerroin, että haluan muuttaa toiselle paikkakunnalle valmistuttauni. Ei ole nimittäin Espoo mun pysyvä kotikaupunkini. Kerrostaloelämä välillä koettelee mua, sillä vituttaa naapureiden pianon pimputtelu iltaisin. Makkarin seinä on vasten naapurin olohuonetta tms, ja ärsyttää kuunnella iltakympiltä pianon vingutusta. (Joo, "tosi kamalaa", mutta iltaunisena arvostan hiljaisuutta ja sitä, että naapurit osaa ajatella muitakin kuin itseään.)

Huomenna pääsenkin kokeilemaan miltä tuntuu olla matalan kynnyksen päihdepuolella, jossa järjestetään AA-istuntoja ja joissa saa käydä ne ihmiset, jotka haluavat elää päihteetöntä elämää päihteidenkäytön jälkeen. Jännää. :)

dearmaisie[Ei aihetta]Luonut: dearmaisieMaanantai 29.08.2016 17:34

”Varmasti olikin, mutta jos se antoi sen sulle, niin siihenkin oli syynsä. Tekö puhuitte musta?”
”Joo.” //KUUTTI VAIKUTTAA AIEMMIN FLEGMAATTISELTA. KORJAA, HOMO.//

valkosipuliJa korkki kiinni.Luonut: valkosipuliMaanantai 29.08.2016 16:01

987a4b204c7c1b7afb003e89d312f742.jpg










Ja tämähän on taivaan tosi.

HeviGoottiLisäBlog!Luonut: HeviGoottiMaanantai 29.08.2016 13:53

Se olisi viikonloppu taas vietetty. Mukavasti meni viikonloppu poikaystävän luona. Sai rentoutua kunnolla.
Me tehtiin tortilloja ruoaksi tuossa lauantaina. Täyteenä oli kanaa, jauhelihaa ja sipulia. Ja sitten chili kastiketta.
Sekoitettiin kaikki sekaisin ja sitten vaan tortillan väliin.
Maha tuli täyteen. Lauantai iltana myös saunottiin ja katseltiin yksi leffa.
Poikaystävä nukahti keken leffan mutta mä jaksoin katsoa sen loppuun asti. Sitten minkäkin menin nukkumaan.
Heräsin sitten sunnuntaina tuossa kymmenen jälkeen.
Poikaystävä toi mut takaisin eilenä tuossa puoli kuuden aikaan.
Ai niin mä katsoin taas frendit sarjaa viikonloppuna. Olen kohta saanut katsottua neljännen kauden.
Katsoin melkein koko perjantai illan frendejä.
Se on vaan niin hyvä ja hauska sarja. Olen osan nähnyt jaksoista mutta en ihan kaikkia, niin sen takia alkoi katsomaan sitä ihan alusta.
Se on tuolla netflixissä.
Mulla on tänään työpäivä. yhdeksästä yhteen asti.
Toivon että mulle on sitten jotain hommia siellä töissä niin saa ajan kulumaan taas nopeammin. Pitää käydä kaupassa taas hakea eväät töihin. Niihin menee se vähän yli kolme euroa vaan.
Mun pitää myös käydä kaupassa työpäivän jälkeen.
Hyvin kerkiää käydä. Ajattelin mennä lenkille taas illalla päivällisen jälkeen. Ensi viikolla alkaa sitten nuo ohjatut kuntosaliryhmät. Ja loputkin ryhmistä alkaa ensi viikolla jo. Kuulin että meillä alkaa sähly ensi viikon tiistaina.
Ja mulla alkaa tuo kokkiryhmä joka toinen torstai. Mun kaveri on samassa ryhmässä. Kiva päästä tekemään sitten ruokaa kaverin kanssa. Ja sitten on muutaman kerran tänä vuonna tuo leivonta ryhmä. No tekemistä riittää syksylle. Ihan hyvä että on paljon ohjelmaa niin aikakin kuluu hiukan nopeammin.
Ihan mukavaa mennä töihin tänään. Positiivisella asenteella vaan menen sinne. Tulee mukava päivä varmasti.
Nyt taas jaksaa kun lepäsin viikonlopun poikaystävän luona.
Nukuin aika paljon viikonloppuna. Mutta jaksaa taas.
Mulla on nuo verikokeet taas tämän viikon perjantaina.
En saa syödä tai juoda kahteentoista tuntiin.
Höh. En saa aamukahviakaan juoda.
Puoli kymmeneltä on aika. Ja multa otetaan samalla se sydän filmi.
Se otetaan multa aina joskus.
Ai niin tänään pitää muuten taas jakaa viikon lääkkeet dosettiin.
Musta vähän tuntuu että leponex lääke alkaa olla kohta loppu taas.
Mutta ehkä siitä vielä riittää tälle viikolle.
Mä koitan pestä pyykkiä kun tulen töistä ja kaupasta.
Iltapäivä on onneksi aikaa hyvin pestä ellei pesukone ole varattu.
Mä suunnilleen tiedän mitä puen töihin päälle.
Farkut laitan ainakin. Ja sitten tuon yhden mun neuleen.
Ulkona alkaa jo pikku hiljaa olla kylmä niin pitää pukeutua lämpöisesti.
Mä heräsin jo ennen kun kello soi. Ennen kuutta. Keitin vahvat aamukahvit. Nyt olen hetken hereillä taas.
Ihanaa kun ei ole vielä mikään kauhea kiire.
Saa blogin kirjoitettua rauhassa.
En ollut koneella ollenkaan viikonloppuna.
Nyt on taas ihan kiva olla.
Pitää muuten tiskata taas ja pedata sänky. Aijon ottaa käyttöön tänään taas tuon mun pinkin laukun.
Siihen mahtuu hyvin mun eväät ja vesipullo. Tarpeeksi iso tuo kassi.
Se on nyt mun lempi laukku tällä hetkellä.
Kohta alan kuuntelemaan musiikkia.
En ole kuunnellut mitään musiikkia hetkeen taas.
Nyt kun alkaa olla syksy, niin on ihanaa pitää jalassa villasukkia.
Ne lämmittää kivasti.
Aina kun olen kämpillä niin mulla on villasukat jalassa.
Mä omistan aika monet villasukat.
Salkkarit ja lemmen viemää tulee tänään taas. Mä en nähnyt viime salkkari jaksoa. Tänään taas näkee mitä siinä on tapahtunut taas.
Lemmen viemästä mä näin viime perjantaina puolet.
Kaveri tulee varmaan mun luokse kylään tänään katsomaan lemmen viemää. Mä käyn eka siellä lenkillä, niin sen jälkeen kutsun kaverin katsomaan.
Käytiin viime perjantaina poikaystävän kanssa hakemassa ne subit.
Mä tarjosin ne tällä kertaa.
Hyvää oli. Mä jaksan syödä aina vaan sen 15 senttisen subin.
Mä otan siihen aina kaikki muut kasvikset paitsi oliivit.
Mä en tykkää yhtään oliiveista. Ne on pahan makuisia.
Ja subissa on se hyvä puoli että se on aika terveellinen leipä.
Mielummin syön subin kun jonkun hampurilaisen.
Nyt mulla on taas tiukka viikko etten herkuttele arki päivinä yhtään mitään. Tuli ehkä vähän likaa taas herkuteltua viikonloppuna.
Mutta. Nyt taas mahdollismman paljon liikuntaa tälle viikolle. Tavoite on käydä ainakin joka päivä lenkillä.
Puolen tunnin lenkki aina.
Kello on vasta tulossa seitsemän.
No olen koneella vielä ennen kun lähden töihin.
Täytyy laittaa kohta laukku valmiiksi.
Hiukset laitan ponihännälle.
Mulle riittää että on siistit vaatteet ja hiukset kiinni.
Näytän ihan nätiltä ilman meikkiä.
Mä en ole edes meikannut enää aikoihin.
En edes laita enää mitään puuteria. No siinäkin säästää ihan kivasti rahaa kun ei osta mitään meikkejä. No kynsilakkaa mä ostan vaan.
Ja poikaystävä on myös sanonut mulle varmaan sata kertaa että oon ihan kaunis ilman meikkiä.
ja moni muukin on sanonut mulle myös että mulla on kauniit kasvot.
Onneksi mulle ei tule koskaan mitään finnejä.
Mutta nenän päähän saattaa joskus tulla.
Mutta muualle naamaan mulla ei koskaan tule.
Rintakehään mulle tulee myös finnejä joskus.
Mutta onneksi vähän vaan.
Kohta menen kaivamaan vaatekaappia. Pitää löytää ne farkut ja se neulepaita minkä pistän päälle.
Mun vaatekaappi on aika sotkuinen taas.
Pitäisi taas siivota se ja laittaa vaatteet järjestykseen.
Mutta ei ihan vielä.
Tää aamu on lähtenyt mukavasti käyntiin.
Kiitos kahvin. Katsoo juonko kahvia tänään myös tuolla töissä.
Jos mun tekee mieli niin sitten juon.
Kahvi pitää ainakin hereillä jos ei muuta.
Teetäkin kerkiän juomaan tuossa myöhemmin.
Tänään tulee varmaan juotua se pari kuppia ainakin.
Ostin viime viikolla lisää citrus vihreää teetä.
Nyt ainakaan tee ei heti ole loppumassa.
Toivon että tästä on tulossa taas hyvä viikko. Mutta varaudun siihen jos huono olo iskee taas.
Sitä ei voi tietää että koska se sitten iskee.
Joko ahdistuksena tai harhoina.
Onneksi mulla on nuo rauhottavat.
Ne auttaa aina tuohon ahdistukseen ja psykoosi tilaan.
Ja tuohon jähmettymiskohtaukseen.
Nyt mulla ei ole ollut vähään aikaan tuota jähmettymiskohtausta.
Ihan hyvä että ei ole nyt ollut.

Kuunsilmä<3Luonut: KuunsilmäMaanantai 29.08.2016 04:52

Kuunsilmä<3Luonut: KuunsilmäMaanantai 29.08.2016 03:54

Many would probably find it odd that I reject all intoxicant use across the board, including alcohol, smoking, drugs and even things like coffee and tea. I've never actually liked the taste of any of them or found their positive psychological effects (if any) be worth the trouble.

I don't totally reject anything, because I've never believed in the value of holding any absolute points of view, but I do reject many things for most practical purposes. These in general include things which could be categorized as habits, social norms or perhaps even self medication. I do not find it worthwhile to unnecessarily influence my mind by consuming chemicals which I would be unlikely to ever consume for nutritional reasons. Social roles alone, I find especially poor reasons to do almost anything at all. I don't reject intoxicants such as alcohol or even drugs like LSD as an experiment, but I do reject them as anything consumed on a regular basis or for reasons other than experimentation for the purpose of discovery.

I even reject coffee and tea, not particularly strongly, but I still do reject them. Initially perhaps simply because I didn't and I still don't like their taste, but later because they too represent an unnecessary consumable which has no practical standalone reason for their consumption. Their use to some extent also exhibits elements of dogmatic social norms and habits.

I also reject most of the time animal products for the sake of the environment, ethical reasons and health. I'm not quite fully vegan, because I'm a very practical person and find it occasionally impractical to adhere to strict vegan lifestyle without it having some unwanted consequences, part of the equation being my allergies, but in principle I can see myself becoming a strict vegan one day. So far I've only strictly excluded all meat from my diet.

Additionally, I reject standard romantic relationships that aim for cohabitation and procreation from my life. I do not, however, reject friendships, long term commitment or extended friendship as I call it (friendship that includes romantic aspects). These are mainly personal category of preferences, due to the fact that while I have the potential to immensely enjoy the emotional aspects of relationships, but my need for personal space is too large to facilitate cohabitation and especially offspring.

Obviously, I also reject religion and ideas of all supernatural in general. I do not find their suggestions justified or rational and I also see them having a negative influence in the long run on human potential and character, just like all dogmatic adherence to social norms and all rigid habits and beliefs in general.

Other things I reject to some extent are careers and traditional work. I feel that best for humans, at least for humans like me, would be to be free or at least as free as possible and always seek our own meaning and ways in life. Our goals should be kept mostly independent of the ways of the established system. The system is here only to supply and sustain our freedoms, not limit or bind us by any daily routines or servitude any more than absolutely necessary. It's waste of our time, creativity and lives to bind most of our lives to 9 to 5 doing something almost completely different from what we would truly choose to do if we had our way. The greatest tragedy of human life, I might say, is how bound our lives truly are. Partly because of the societies we've built, but also partly because of our limited minds and their physical limits.

hellhound666Vitun naiset.Luonut: hellhound666Sunnuntai 28.08.2016 23:00

Kyllä, luit otsikon oikein. Vitun naiset.
En ymmärrä niitä yhtään. En järjenjuoksulta
varsinkaan.
Olen nyt viimeistään oppinut etten enää
solmi ystävyys-suhteita muiden kuin
miesten kanssa.

Kaikista naisista on ollut vain harmia niin
ystävyys-suhteissa kuin parisuhteessa.

Mikä tarve naisilla on puukottaa selkään,
juonitella, pettää luottamus muuten (ja joskus
jopa varastaa?)

Onko naisissa joku sisäinen "asetus"
joka saa naiset muuttumaan jossain
kohtaa lähes poikkeuksetta kusipääksi?
Ja jos on, miksi se (luojan kiitos) puuttuu
minusta?

En tule koskaan saamaan naisilta järkevää
selitystä tähän, ja se johtuu juurikin siitä
että noita asioita ei VOI vain selitellä.
Selittely ei tee niistä teoista hyväksyttäviä,
auttaisi mua lähinnä ymmärtämään nautojen
järjenjuoksua.... (Onko sitä edes olemassa?)
"Paljon maksoi lennot?" "Mistä ostit lennot?" "Mten ne lennot on noin halvat?" Kysytyimmät kysymykset blogiini ja matkusteluun liittyen on aina uteluita lennoista. Miten missä milloin mistä. No minäpä kerron nyt 5 vinkkiä miten niitä lentoja metsästetään ja mistä!


http://tinytrek.blogspot.fi/2016/08/5-vinkkia-edullisten-lentojen.html

masquerade86[Ei aihetta]Luonut: masquerade86Sunnuntai 28.08.2016 20:11

ZugzwanghuhhuLuonut: ZugzwangSunnuntai 28.08.2016 19:27

En tajuu mikä aivopieru oli liittyy johki vitun fb ryhmään jossa on muit suomalaisia wowittajia.


Kaikki saatanan autistisia ihme neitsyt hyypiöitä. CRINGEFEST AT ITS BEST EWWW
Hi there my friedns! *_*

Tarkoitukseni oi kirjoittaa joku kiva onnellinen merkintä seuraavaksi, mutta noiden edesllisten viestieni vastaanotto oli aika sellainen kuin epäilinkin sen oleva, joten tällä hetkellä en pysty kirjoittamaan niin mieitysti kuin yleensä. Teen kamalasti kirjoitusvirheitä, oloni on aika kamala ja olen tylsä. Se jothuu siitä, että istun Auroran Osasto 15:n mielisairaalaan huoneessa kolme ja koska en ole mielestäni mielisairas, enkä ole suostunut nielemaan pillereitä, saan kaksi kertaa päivässä kaksi piikkiä tapapuoleeni. Niiden jälkeen energiani on aivan poissa, enkä jaksa tuntea, enkä ajatella. Tämäkin on valtava ponnistus ja joudun kirjoittamaan toinen silmä kiinni, koska muuten näen kaiken kahtena.

Istuin mukavasti kokotona suunnitelen suihkuun menoa, kun sain puhelin tuntemattomasta numerosta. Mies sanoi olevansa ”Pelastuslaitokselta” ja kyseli, miten menee. Kiitiin sitä, että jee, kiva, että se soitteli ja tässä olin juuri suihkuun ja kauppaan menossa, miten sillä meni? Sitten se kysyi pitäisikö mulle tilata ambulanssi ja suutuin sille, että miten se kehtasi, koska jos olisin ollut joku hetkekmpi olento olisin mennyt sellaisesta ihan paniikkiin, koska se oli suoraa väkivallan uhkaa. En ollut ikinä edes jutellut koko miehen kanssa. Yritin kysellä oliko sillä kaikki kunnossa ja se sulki puhelimen.

Seiraavaksi laitoin tuon kolmannen blogikuvani, joka oli samalla vinkiksi sille miehelle, miten sen elämä muuttuisi onnellisempaan suuntaan. Ei kauaa siitä, niin ovikello soi. En ollut vieläkään ehtinyt syödä ja olin vasta ehtinyt riisua vaatteita pois, jotta olisin mennyt suihkuun. Puin pikaiseen ensimmäiset löytämäni vaatteet ja avasin oven. Siellä oli kolme ensiapumiestä, jotka tahtoivat mun tulevan niiden kanssa sairaalallle, jossa mielenterveyteni arvioitaisiin. Senoin, että se oli kiva ajatus ja pyysyin, että ne jäisivät juttelemaan kanssani. Kuulemma ne olivat jutelleet tilanteestani ennen luokseni tuloa puoli tuntia, mutta kanssani niitä ei kiinnostanut jutella, vaan joko tulisin vapaaehtoisesti tai ne soittaisivat poliisin virka-avuksi. Yritin kysyä, mitä ihmettä oikein olin tehnyt, ja ainoa selitys, minkä sain oli, että ”Ihmiset olivat ollleet huoliissaan musta”. Kaivoin niille sitten Finlexistä todisteen, että huolestuminen ei ollut laillilnen syy pakkokeinoille, mutta jos ne olivat huolissaan, ne voivat ihan hyvin jutella kanssani kuinka pitkään tahansa. Se ei silti kiinnostanut niitä ja selvisi, että ne tekeivät työnsä aina samoin. Saivat listan korkeammalta taholta ja sitten veivät kaiki mielisairaalaan arvioitavaksi.

Yritin sanoe, että sielllä ne taas pitäisivät sitä niiden omna arviona, koska niiden työnkuvaan kuului tehdä sellainen arvio, ja olisin siksi tosi pulassa jo tulisin niiden mukana, vaikka iolikin niiden silmikkä järjessäni. Risitiriitainen ja hämmentävä vain. Jotain, minin ne eivät olleet tottuneet. Lopulta poliiisit tulivat ja moikkasin niitä ystävällisesti pyytyäen iitä jäämään selvittelemään tilannetta, koska mielestäni minua kohtaan oli rikottu lakia ja itsemääräämisoikeuteeni puututtiin, vaikkei minulla olllut todettu sillä hetkellä mielisaurautta, joka vaikuttaisi todellisiuudentajuuni. Sairaanhoitajille tuli tarve näyttää tekevänsä hyvin työnsä poliisien seurassa ja ne korottivat äänensä muuttuen tosi kylmiksi minuak ohtaan. Samalla poliisit muuttuivat kanssa tosi kylmiksi ja molemmat alkoivat huutaa minulle kilpaa. En ehinyt ottaa mukaani kuin takkini ja avaimet ja hasisin palahtal, koska olin juuri ollut menossa suihkuun ja olin peöästynyt niiden reaktiota.

Ambulanssissa ne miehet olivat jälleen kivoja ja pyysin niitä, etteivt ne tuomitsisi minua osastolle, koska kerroin niille, että kaikki toimivat niin kuin ne. Ammatti-ihmiset olivat kerärreet tiedot ja arvioineet minut, joten vaikka olin kaikist kiva ja mukava, kun pääsisin osastolle, olin pahin psykoosipotilas ikinä ja saisin sellaisen kohtelun.

Malmin sairaalassa sitten istuskelin ja niiskutin surkeana ja yksi sininseen paitaan pukeutunut nainen kysyli olinko syönyt ja oliko minulla ruokavaliorajoitteita. Se toi minulle leipää ja antoi juoda vettä kraanasta ja mukava pehemeä-ääninen mies tyynnytteli, että ei mitään hätää. Ajattelin sitten, että ehkä kaikki menisi Aururassakin yhtä hyvin, sillä sinne jonkainen nyt näytti tahtovan, että minunt vietäisiin arvioitavaksi. Jutttelin myös äitini ja siskojeni kanssa ja meidän piti pitää yhteyttä, mutta eipä niistä ole kuulunut.

Aurarassa oli tosi rauhallista ja leppoisaa. Juttelin potilaiden ja hoitajien kanssa ja olin, jee, pääsen varmasti tänä iltana kotiin ja ne huomaavat, ettei minulle ole mitään hätää. Mutta sitten lääkärillä oli aikaa minulle ja se alkoi kysellä tosi outoja. Jotain 40-viestistä siskolle ja miten omaiset olivat mukana ja mitä tahansa kysyin siltä, se ei koskaan suostunut vastaamaan. Ja kuvailu niistä paikoista, missä olin käynyt oli sen lukemanna ihan eri kuin todellisuus. Pyysin saada lukea sen paperin ja suomensaa sen sille, muttei se suostunut, tai sitten, että se toisstaisi Malmille ja juttelisi niiden ihmiseten kanssa ketkä olivat nähneet minut, että se näkisi, että se oli itse tosi sekava ja vaikutin siksi siitä ristiriitaiselta. Ja että koska minusta ei ollut edelleenkäään olemassa lausuntoa, minun olisi kuulunut saada häipyä heti, mutta se vaati, että pysyn yön yli.

Yritin silloin jutella hoitajille, mutta kukaan hoitaja ei suostunut vastaaamaan, vaan myötäili vain hoitoyhteisön tahtoa. Sain kuulla pelkkiä käskyjä ja perättömiä väitteitä. Jos en sanonut vastaan, minuun alettiin tarttua käsistä, ja jos korotin ääntäni, minua pidettiin maanisena. Jes. Olin täysin rauhallinen, mutta muille se nyttäytyi töisin, koska rikoin heidän hoitoperinteitään ja pidin niitä sairaina. Vietin sitten paljon aikaa selvittäen niiden fläppitaulun edessä miten niiden yhteydenpito toimi, mutta koska olin jo niin turhautunut siihen tilanteeseen, etten pystynyt enää itse olemaan objektiivinen, pistin vain sen tilallle linkin blogiini, jonka ensimmäinen kuva oli vastaus juuri sellaisiin tilanteisiin, joissa ihmistenvlisissä yhteydenpidossa oli ongelmia, koska se näkyi jokaiselle eri laisena. Olin aika ylpeä siitä kuvasta.

Nyt olen ollut täällä sitten monta päivää ja poispääsystäni ei ole tietoa, koska olen vaikea potilas ja nimittelen koko järjestelmää diktatuuriksi, jossa ei ole vapaaehtoisuutta. ”Vapaaehtoisessa hoidossa oleva” on siis yhtä pakkohoidossa kuin pakkohoidosssakin ja jokainen kysymys on vain kompakysymys joka tiivistyy siihen ”TOTTELETKO?” vai ”ET”. Jos TOTTELET olet VAPAAEHTOINEN JA YMMÄRRÄT OMAN PARHAASI. Jos ET TOTTELE olet HOIDONVASTAINEN mikä on todiste sairaudestasi ja siitä ettet YMMÄRRÄ OMAA ÅARASTASI. Eli tervetuloa mielisairaaloiden sisään. Tällainen maailma täällä on. Ei se toimi millään järkevällä logiikkalla, eikä siinä ole sijaa tunteiluille tai objektiivisuudelle. Häviäjinä ovat kaikki: Lääkärit, hoitajat ja potilaat.

Kirjoittaisin mielelläni paljon älykkäämmin ja nokkelammin ja ottaisin jonkun kuvankin, mutta on tarpeeksi vaikea naputtaa jo, kun näkee kaiken kahtena, eikä pysty muistamaaan, mitä on hetki sitten kirjoittanut. Kaikki tulllaisia huonoja juttuja, joita tuo parantava ihmelääke saa aikaan. Oikeasti psyykelääkeet vain poistavat kaikki mielihyvän tuntemukset, koska potilaiden ongelmat saavat yleensä alkunsa siitä, että ne tulevat liian onnelliseksi tehdessään jotain ja sitten ne alkavat toistamaan muiden silmissä hölmöjä puheita tai tapoja. Mutta ilman onnentunteita oman toiminnna ohjaus on täysin mahdotonta ja ihminen ei pysty tekemäään mitään. Minä esimerkiksi en voi enää lukea, en katsoa televisiota, en opiskella, en pelata tietokoneella, en juuri kuunnella musiikkia ja ruokakin helpottaa vain hetkeksi.

Mutta pitäkää kivaa siellä ja pohtikaa noita juttuja. Minä olen nyt aika maailman ulkopuolella ja mikä tahansa, mitä teen on kivuliasta, koska en saa onnea mistään. Jopa pelkkä paikallaan olo. Hoitajien silmissä olen silti järkevämpi ja kanssani on helpompi jutella, koska en hämmennä heitä tuntemuksilla ja vierailla ajatuksilla.

Olisi kiva saada tänne vieraita, koska ihmiset ovat niitä harjova asioita, joista yhä nautin. :’’)

T. Janne

Pssst ja joo kun katson tota kirjottamaani tekstiä se näkyy mulle pelkkänä suttuna, enkä pysty itse edes lukemaan sitä. Vain sanoja sieltä täältä. Minä joka on hoidettu psykoottisesta järkeväksi ja joka ennen pystyi lukemaan mitä tahansa.

SatanicFuhrerNäin juuri!Luonut: SatanicFuhrerSunnuntai 28.08.2016 16:23

« Uudemmat -