... tajuntaa laajentavaa shittii ynnä muuta maan, taivaan ja helvetin väliltä...
”Älä pelkää lihansyöjäkasveja”, sanoit, kun katsoit minuun lautaspupilleillasi. Aivan, miksi ihmeessä pelkäisin omaa varjoani, peilikuvastani puhumattakaan? Olen lihansyöjäkasvi.
Mä olin Michael Jackson, vaikka en ollut. Sun elämä oli ladattu AK-47, likaisia legendoja tuhannen pillun päreinä. Tungit peräaukkoosi stendarin. Miksikö? Vain siksi, koska liekinheitin ei mahdu sinne.
Tuolla metsässä makaa kuollut mies, joka vei tiedot mukanaan hautaan. Mitä muuta hän vei? Ei yksikään universumin kaikenkarvaisista ihmiskunnan, saati sitten flooran tai faunan edustajista tiennyt, että vainajan ruumiista löytyi virusten ja bakteerien muodostama uusi sivilisaatio.
Söit aamiaiseksi kilon raakaa lihaa yhdeltä istumalta. Valehtelit lihan olleen lähtöisin nelijalkaisesta vasikasta, mutta viidakkorumpu kertoo vielä tänäkin päivänä vasikan olleen kaksijalkainen.
Autenttinen hetki. Nuolet alastonta miestä, jonka avohaavoista valuu metamfetamiinia. Ei auta muuta kuin rukoilla, että tämäniltainen valloituksesi olisi HIV-negatiivinen.
Soitit hätäkeskukseen, koska tarvitsit lisää subutexiä. Jeesus pelastaa, vaikka hän ei olekaan diileri. Voiko sinun kaltaistasi pelastaa edes Jeesus Kristus tai Pyhä Henki, kun ajat itseäsi vain syvemmälle kadotukseen.
Elämä on luotiliivi marsipaaniporsaan päällä. Sokerikuorrutettu sovinistisika leikkii poliisia. Absurdius huipussaan. Tragikomiikka kukkii jalkasilsaakin rehevämmin, eikä punainen pellen nenä naurata
ketään. Eipä, ellet ole niin vahingonilon kyllästämä, että senkat vihamiehesi klyyvarista kirvoittaisivat
sinulta paskaisen naurun. Elämän sirkuksessa vain tirehröörillä on hauskaa, kunnes hänkin ottaa loparit
tai vaihtoehtoisesti heittää veivinsä areenalle. Yleisö poistui kiittämättä saman tien. Ablodeja ei heru.
Onko tämä puuroa vai oksennusta? En tiedä, eikä kiinnostakaan. Olkoon mitä oli, sinä olet jo pistellyt tuon epämääräisen mönjän poskeesi. Katsomme ikkunasta, miten varikset harjoittavat nekrofiliaa parveekkeen kaiteella. Niiden mielestä on vissiin ihan ok pistää kaveri silpuksi ja sen jälkeen naida vainajaa kuin viimeistä päivää. Kuulostaa pelottavan tutulta, kun tarkastelen tätä huumehöyryistä elämää. Todellakin, vaikka en olekaan koskaan kuullut kamaa vetävistä variksista. Samaan aikaan kaksi kärpästä parittelee likaisen ikkunaruudun välissä. Luonto elää, vaikka me teemmekin hidasta kuolemaa. Paitsi jos muuntaudummekin kuolemattomiksi meduusoiksi, se on meille voitto. Ja yhteiskunnalle infernaalinen tappio.
Et usko mihinkään, paitsi korkeintaan salaliittoteoriaan, jonka mukaan koronavirus kehitettiin laboratoriossa.
Olet omien sanojesi mukaan Jumala ja laki, jos valehdellaan. Olet ateisti, eli et usko itseesikään, jos kerran olet Jumala. Olet järjenvastaisuuden ruhtinas, sitä on turha kiistää.
Miksi makaat lattialla? Muistikuvat eilisestä illasta loistavat poissaolollaan. En tiedä, heräsinkö kello kaksi yöllä vaiko sittenkin iltapäivällä, koska meillä ei ole kelloa. Tai oli meillä, mutta se varastettiin joskus vuonna miekka ja viikate. So what? Aika on vain höyrähtäneiden jauhopäiden keksintö, jota kunnon kansalaiset noudattavat orjallisesti. Me emme suostu laukkaamaan kilpaa ajan kanssa. Aika likvidoi itsensä.
(c) Värttinäluu