Miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen ettet koskaan ehtinyt pyytää
häneltä anteeksi, etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi, toivoen, että saisit
hänet edes hetkeksi takaisin, jotta voisit halata häntä, kertoa hänelle kuinka
tärkeä hän on ja pyytää anteeksi sitä, että olet joskus sanonut hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni, et haluaisi enää koskaan päästää
häntä menemään. Mutta niin voisi vain toivoa. Totuus on, ettet enää koskaan
näkisi häntä. Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi, kertoa kuinka välität,
halata, ehkä suudellakin. Et koskaan. Tee se siis nyt. Elä kuin viimeistä päivää,
kerro ihmisille joista välität, miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita
olet loukannut. Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta.. Elämä on opettanut,
että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna. Se voit olla sinä, se voin olla minä,
se voi olla kuka tahansa. Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit
tekemättä tai sanomatta, tee ja sano ne tänään. Juuri nyt. Lähetä ystävillesi tekstiviesti,
sähköposti, tai soita heille. Kerro että välität. Sillä ehkä.. Ehkä huomenna et enää voi...
Laita tämä omaan päiväkirjaasi jos haluat kertoa läheisillesi kuinka paljon heistä
välität, ja kuinka paljon he sinulle merkitsevät. Toivottavasti jokainen, joka tämän
lukee, havahtuu ajattelemaan sitä, kuinka tärkeitä toiset ihmiset meille oikeasti
ovat, vaikkemme sitä aina itse osaa näyttääkään.
"Kuuntele nyt kun avaudun mä ensi kerran
Istuisit mun vierelläni edes hetken verran
Olis taas vaan niin paljon kerrottavaa
Kaikkee mitä en oo ikinä mä kertonutkaan
On niin paljon käynyt kaikkee mulle tällä matkallani
Lapsuudesta aikuisuuteen ja nyt palailen takasin
Noihin muistoihin joita mä pidän sisälläni
Pienessä mielessäni syvällä jossakin päässäni
On ollut paljon ihmissuhdesotkui paljon vastaavaa
Mutta mä pyydän sua vaan kuuntelemaan enkä vastaamaan
Muistatko sä vielä kun ensi kerran tavattiin
Ensimmäisen kerran juteltiin ja sit halattiin
En tuu unohtaan koskaan sitä en tuu unohtaan mitään
Ne muistot on mulle kultaa ja mä kiinni niistä pidän.
Nii paljon kauniita muistoi, ei mikään niitä saa,
koskaan multa pois ottaa, kaikki muistot säilyy ainiaan,
niitä tullaan vielä yhdessä muistelemaan.
Nii monii kauniita muistoi, joka ikisellä ihmisellä
on kerrottavana niitä ihana muistella sit vanhana,
ja sit kun taas tavataan muistojen kirja avataan. "
'Tieks ko se mörkö tulee, nii sit kaikki jäätyy ja kuolee..!'
'Hei perkele! mä laitoin silmät kii, nii näin ko talonen menee vaaleenpunane verryttelypuku päällä ja sen ympärillä pyörii jotaa pieniä muumeja!'
Mentiin pelaa pesistä joskus 23 aikaan..
'Misä se pallo oikeen on?'
Grillattiin joskus puol 2 aikaan makkaraa ja jotai tikkuja
'Hyi viddu tääl on kylmä. Mennää jo sisälle!'
'Mut hei! entäs vaahtokarkit O__O!'
'Onkohan tää nyt kiinni vai aukì?'
'Voi vittu Jenni, ovi meni kiinni! Lauraaa onko sulla avaimet?!'
Sit juotiin simaa.
'Hei, antakaa mulle lisää simaaaaaaa!'
'No, sulle ei anneta kyl yhtään enempää....'
Ja tietenkin puhuttiin syvällisiä.
Valvottuun puol 7 asti. Herättiin joskus puol 10..
Vesi-ilmapallo sotaa mentiin.
'Tää ei oo reiluu, neljä kahta vastaan O__O!'
'argh, tää vesi on kuumaa..!'
ja Henna nauro mulle koko yön 8( näytin kuulemma iha diudiulta.
'Mä haluun galleriaan!' ja niimpä me käytiin aamuyöllä dataamas gallerias.. <xD>
Meinattiin nukkuu teltas :'D
mut ei sit nukuttu ko oli nii kylymä.
si Sanna suihkutti mun hiuksiin vähän sinistä väriä, ko mä vaan nauroin kokoajan..
'Sanna perkele! mitä sä teit?!'
'Hihih.'