IRC-Galleria

Kun minä käännyin, olit poissa,
Vain varjosi tavoitin.
Se minut kätteli koruttomasti,
Neuvoi, että nousisin.
Kun minä käännyin, olit poissa, olit poissa

Itkin tossa kohtaa anna puun keikkaa :(

Kun minä käännyin olit poissa,
Vain varjosi tavoitin
Se minut kätteli koruttomasti,
Neuvoi, että nousisin
Kun minä käännyin olit poissa,
Olit poissa

Ja minä nousen, vaikka putoan

Anna Puun 26. toukokuuta ilmestynyt levy on hieno.

Korviini kantautuu toinen toistaan kauniimpia lauluja elämästä. Niissä ollaan yksin, mutta ympärillä on silti ihmisiä. Niissä ollaan kuin pieni kukinto satojen muiden vieressä. Tiedättekö sen tunteen, toisten ympäröimänä, mutta silti yksin. Minä muistan vielä sen tunteen niiltä ajoilta kun en ollut löytänyt ystäviäni kukkaniityn toiselta laidalta. Anna laulaa kappaleissaan siitä matkasta sinne niityn toiselle laidalle - tiedämme molemmat, että se matka on pitkä.

Minulle nämä laulut kertovat myös vapauden kaipuusta. Normaalisti vapaudeksi kutsuttu tunne on kuitenkin muuttunut tietoisuudeksi siitä, että kaipaa turvaa. Toista ihmistä. Maata jalkojensa alle. Vapaus ei olekaan enää vapaana taivaan lintuja lentämistä vaan turvallisesti langalla istumista, maailman näkee kyllä sieltäkin. Ehkä juuri tämä havainto on saanut minut pitämään tästä levystä niin kovin paljon; sekin tuntuu niin omalta ajatukselta.

Puun levyssä on aistittavissa myös jotain samaa kuin vanhoissa autoissa. Vanhat autot kun ovat sellaisia, että niistä tunnistaa jo kaukaa minkä merkkisiä ja mallisia ne ovat - aivan kuten Annan äänen ja kappaleet. Nämä eivät voisi kuulua kenellekään muulle.

Uudet autot - ne koopit ja petet - ovat toki kivoja uusimpine teknisine saavutuksine ja sarjatyönä valmistettuine kuorineen, mutta kukaan ei voi väittää etteikö niistä puuttuisi sitä vanhan ajan hienoa maailmaa.

Olen niin kauhean onnellinen, että vihdoin on julkaistu suomenkielinen albumi, jonka voin huoletta rinnastaa vanhoihin autoihin.

Rättipoikki
kotiin vihdoinkin
iltamyöhällä mä raahustin
ja oveen aloin avainta sovittaa
Se ovi kuitenkaan ei totellut
ei jostain syystä millään auennut
On usein elämä tää hieman hankalaa

Se pistää miettimään
kun jotain yrittää
ja silti ulos jää
yhtenään

Viesti tuli,
siinä kerrottiin
suhdanteiden olevan nyt niin
et ei oo kotiin mulla enää asiaa
Vai niin, siis jouduin nielemään
ei kämppää ei poikaystävää
en olis saanut luottaa tähänkään

Se pistää miettimään,
kun jotain yrittää
ja silti ulos jää,
ei sisään pääsekään
Se alkaa naurattaa,
kun oppii huomaamaan
et kaikki katoaa
aikanaan

Sellaista käy
C'est la vie totesin
ja sit hiippailin pois
Turha tääl itkeä
raivari hyödytön ois

Se pistää miettimään
kun jotain yrittää
ja silti ulos jää
ei sisään pääsekkään
se alkaa naurattaa
kun oppii huomaamaan
et kaikki katoaa
aikanaan
aikanaan

http://www.harhakuva.org/view/134175 (hieman isompana)

Tuntuu epätodelliselta olla kesälomalla muutaman päivän kuluttua kun on ehtinyt taas kerran tuudittautua turvalliseen rytmiin, ihmisiin ja oppimiseen.

Mutta saanpahan kuvata ja syödä jäätelöä koko kesän.

Ja Meerin rippijuhlat odottaa. Ja kesäyliopisto hyvin todennäköisesti. En ole edelleenkään luovuttanut Provinssiajatustakaan. Ja haluan opetella jonkun pianokappaleen kerrankin hyvin, täytyy vaan löytää hyvä opeteltava.

Anna Puun levy on tajuton.

Moi.

jaajaa ylihuomen bonia kattomaan perjantain lintsillllle & sunnuntainn Anna <3

oli kyl kiva se tapaamine :>
ja levy kuuuulosti niiiin hyvältä ♥___♥;

Tervetuloa huomenna Sony Musicin tiloihin kuuntelemaan levyä ennakkoon ja tapaamaan Anna!

*_*<3 !


ja liiqtunti jää pois :Dd

Anna Puustjärvi:

- Hallelujah
- Hetken tie on kevyt
- Pieni ja hento ote
- Jungle Drum
- When you were young

<3