IRC-Galleria

elämä on pelii aina tulee game over mut silti kiitän ku elämä mut kovetti kasvatti opetti

Kuuntele mua
Anna anteeks

Mä tiedän et mun pitää muuttuu
Mä lupaan et mä muutun enkä enää ikinä tekis sitä samaa.
Mä haluun vaan et sä oot onnellinen
Oonko mä ees oikee tyttö joka tekee sut onnelliseks?
Mä haluun et sä tunnet rakkauden.
Tuu jätkä lähemmäs, mä tarviin sulta halauksen,
Rutista mun kehoo ja puhu mun kaa huolet,
Ku ilman sua mun elämästä puuttuu puolet
Mä en oo mitään ilman sua, mä oon tosissani
Tarvin sua kipeesti, älä päästä otettasi
Pidä mua kädestä ja suutele mun huulia.
Mä kirjotin tän sulle, mä pelkäsin ja itkin.
Mä annan kaiken, kaiken et sä nauraisit
Kaiken et sä hymyilisit, kaiken et sä pärjäisit.
Sä oot se jätkä mitä oon ettiny mun elämääni
Ja tuun rakastaa sua ikuisesti kävi miten kävi.

Mä pystyn lentää ja elää sun kaa elämäni
Sä oot se jätkä mitä oon ettiny mun elämääni,
Ku ilman sua mä en oo mitään
Ja sun takiis mä tuun muuttumaan vielä lisää

Sä oot se mitä ettiny vuosii täältä
Oon pahoillani pahoist sanoist ja kaikest vääräst.
Mä olin vihanen ja pelkäsin et menetän sen mikä täytti mun sydämen,
sen mistä pidän enemmän
Sä oot komee ja yhes ollaan upeita,
Mä haluun vaan sut, en muita suhteita.
En tyydy vähempään ja siksi muuttuu aionki.
Mä rakastan sua, kaikkee mitä tehtiin
Ja haluun pitää sut mukana mihin sitten meenki
Ja mitä musta tulee, se ei vaa kaada meitä.
Lasken mut katseen, mä rauhotun ja hengitän.
Pidä mua kädestä ja lupaa et me selvitään
Mä takaan turvaa, lämpöä ja kaiken
Mä tein tän sulle jätkä ihana ja suloinen<3

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en

Oon pahoillani et tän joudut kestää,
mä toivon täst jotai sitä, että tä kestäis
anna anteeks mulle mun virheet,
haluan yhteisen elämän me meill.
Oon pahoillani ja toivon myös et säkin oot?

mut satutit mua enemmän mitä sua sattuu.
sä luulet tietäväs jos tietäisit nostaisin hattuu.

mustaa valkosel: mitää ei saa takas

Mä valitin täs vähän aikaa sitten äidille, et kuinka mun elämä on epäonnistunut ja samaan syssyyn sitten sanoin vielä, että tuskin tuun koskaan saamaan töitäkään. Siihen äiti totesi, että sun aikas tulee vielä. Sen kuultuani mä oon pystyny ottaa paljon rennommin.

Mun tie tähän missä mä nyt oon, on ollu kivinen ja vaikee. Mut ulkopuolisesta eikä ehkä edes sisäpiiriläisestäkään se näytä siltä. Mä en ole joutunut kärsimään väkivaltasista vanhemmista enkä rapajuopoista huoltajista. Mua ei ole adoptoitu, mä en ole koskaan joutunut sijais- enkä perhekotiin. Mä en ole viiltänyt käsiäni enkä yrittänyt itsemurhaa. Mä en juo ahdistukseen enkä ole koskaan nähnytkään livenä mitään huumetta. En polta edes tupakkaa enkä angstaa jatkuvasti siitä, että mun elämä on paska, koska se nykyään on muotia. Mutta ilman tota kaikkee edellä mainittuakin voi ihmisen elämä olla vaikeeta. Vaikeempaa, kun muut edes uskois.

Koulukiusattuna olemisesta jää aina arvet. Murrosikä voi muutenkin olla vaikea ilman, että jotkut ns. suositut tai/ja suosituksi pyrkivät tekevät siitä vielä kamalamman. Mun oli vaikeeta joka ikinen aamu lähtee kouluun, koska joka päivä oli kuin venäläistä rulettia. Joskus sait olla rauhassa ja joskus jotakuta sua muka parempaa ihmistä ärsytti ja koulun päätyttyä kotimatkalla sai taas pyyhkiä kyyneliä silmistään.
Kun koulussa kerrottiin opettajalle kiusaamisesta, niin opettaja sanoi, että kiusaajalla on vaikeaa. Millä oikeudella opettaja antaa kiusaajan tehdä mun elämästä vielä vaikeampaa? Millä kiusaaja itse oikeuttaa tekonsa? Mikä lupa hänellä on pilata toisen ihmisen elämä? Miksi ns. vahvemmat edes käyvät heikompien kimppuun? Viimeiseen voin vastata, että he itse ovat heikkoja ja pönkittävät kieroutunutta egoaan kiusaamalla muita. Kiusatut usein menestyvät monessakin asiassa, kun taas kiusaajat jumittavat edelleen lähes samassa kohdassa, kuin missä heidät peruskoulun päättäjäisissä viimeiseksi nähtiin.

Mä olen ylpeä itsestäni. Mä selvisin elämäni tähän mennessä vaikeimmista ajoista. Nykyään mä yritän olla stressaamatta turhista asioista ja ottaa aikaa itselleni. Mä olin itse mun pahin vihollinen ja meinasin hävitä itselleni, koska koulukiusattuna oleminen oli väsyttänyt mut tyystin. Yksin ei kukaan selvii ja siks jokaiselle pitäis olla joku, johon luottaa. Mulla oli mukana paljon rakkaut ja tukee, mutta vieläkään ei edes ne lähimmät ihmiset tiedä kaikesta kaikkee. Jollekin mun oli kuitenkin pakko kertoa niistä vaikeuksista joita mä kohtasin.
Vajaa vuos sit mä pystyin käsittelemään asiaa. Mä kirjotin kirjeen yhdelle mun pelastajista. Helpotus valtas mut, kun olin saanut purettua ne kipeet muistot ja hetket jollekin, vaikka mä tiesin, että sitä ihmistä vois tuskin vähempää kiinnostaa. Vajaan puolen vuoden päästä mulle tuli kirje. Mietin hetken, että mitä ihmettä, kun kuoressa olevat yhteystiedot oli mun omaa käsialaa. Kun mä tajusin, niin mä avasin kuoren kädet täristen. Se kirje tuo mulle edelleen voimaa. Mä luen sitä kirjettä usein uudestaan ja uudestaan ahmien joka sanan mitä se pitää sisällään. Kun mä pääsen loppuun, hymy nousee huulille. Allekirjotuksena kirjeessä on Uniikki.

Elämä on kuin yhtä venäläistä rulettia. Mutta sen ruletin kulkuun voi vaikuttaa. Nykyään mä olen vahvempi kuin koskaan. Ehkä vielä jonain päivänä mä pystyn antaa anteeks niille kiusaajille, vaikkei niitä kiinnostakaan. Unohtaa mä en pysty ikinä. Nyt sade on ohi ja mä pystyn vihdoinki näkee kauas. Mä tuun onnistuun vielä. Mä tähtään sen vuoren juureen, jota pitkin mä nousen oman elämäni huipulle.

"Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks
Eikä pysty nää demonit mua selättää, enkä aio niitä peläten elää tääl" - Uniikki<3

_ArkiPäivänVaras_

Aurinko paistaa ja kylmä on!
Menin eilen nukkumaan ennen yhtätoista, lopetin kirjan lukemisen ennen kahtatoista mut sain unta vasta siinä yhen jälkeen, tylsää ;(. Mun piti herää puol kymmenen, mut siitä ei tullu mitään, joten otin tunnin lisää nukkuma-aikaa, anteeksi kaikki joiden piti mennä kouluun ajoissa ;(. Eilen pidin kans noin 15minuutin joogatuokion :D. Nyt pitäs alkaa kohta opiskelemaan.

Mä en sua rakasta, en koskaan pystyis rakastaa
ja sä itket, oikeestaa se on ihan oikein sulle
vähän myöhänen hetki kertoo tunteistas mulle.
Sä oot vaa hellyydenkipee, tarviit jonku, ihan sama
ehkä tunnistit jotain ain, mitä on just sillon pantava.

Liikaa paineita, liikaa vaikuttavii aineita
tunteet vaimeita, mielialat haikeita
sä oot tehny päätökses ja se mua alkaa oksettaa.
sul on aina kaikki vitun valta ja mä oon siihen kyllästynyt
syyllistyny olo tulee siit et mus on aina vikaa
ja mä itken, mut se loppuu tuotapikaa se
vika ei oo mussa, alan tuntee kohtaas vihaa
ja se kylmä olo, mut tyynesti mä sua halaan
en haluu pahentaa asioit, haluun sulle pelkkää pahaa.
Saat takas mitä sanot, kaks kertaa yhtä kovaa
Saat sitä mitä halusit vitun huora, täs on sulle sotaa.

Nyt on parempi olla mulla, helpompaa nyt
ja mä ku luulin, että sä oot kärsinyt
ja sä kärsit ilman et oon sun tukena
ja se sattuu ku nään ettei sun elämäst tuu mitään, juo ittes vaa pois
sitä moni toivois...

"you promised to love me, till the end of the time
Now all the love, love and hope is gone,
yes you lied and coldly broke my heart

Something really, really did go wrong,
how can you live with yourself and keep denying it all?

Who do think, think your fooling?
Your regrets doesn't mean nothing at all"
-Reflexion - Anguish-

..ei yhtää..