IRC-Galleria

Seisoin hetkisen betonilattialla ja pohdin neutraalia keskustelunavausta. Lopulta päätin täräyttää suoraan: ”Onko sinulla nimikin?”
”Mä oon vittu, nimetön”, mies tuhahti.
”Vai että Vittu Nimetön”, sanoin tyynesti. ”Iker Casillas”, esittelin sitten itseni ja ojensin käteni. Mies katseli minua äkäisenä.
”Haista vittu”, hän mutisi, mutta nousi sängyltään. ”David Villa.”

Luin yöllä ja hajoilin.

”Vaikka minä olenkin homo, niin dentään udkallan paljaddaa hauraat tunteeni Ikerille, joka muuten on maailman ihanin mied. Mutta dinä et udkalla eded puhua Nandolledi, raukkid.”

Awwittelin.

”Kiitos. Sä olet ihana”, Frank ilmoitti käyden makuulle ja heti kun onnistuin rauhoittamaan itseäni tarpeeksi mäkin valuin selälleni.
”Säkin olet ihana.”
”Sä olet ihanampi.”
No voi aww.

Itkin.

”Mä… Mä näin painajaisen… Ja… Mä en voi olla yksin nyt…”, sopertelin tuskin kuiskausta kuuluvammalla äänellä ja Gerard tuli pöytänsä äärestä istumaan mun viereen sängylle, se tuli lähelle.
”Frank-pieni, mikä sun on?” Gerard kyseli huolestuneella äänellä, sen ruskeansinisenvihreät silmät katselivat mua pimeässä tarkkaavaisesti ja siinä oli vähän liikaa mulle. Mä näin pahinta painajaistani, meinasin kuolla pelkooni yksinäisessä huoneessani, Gerard tuli ihan lähelle, Gerard sanoi mua pieneksi, Gerard oli huolissaan.
Mä aloin itkeä.

Kuolin.

Ronaldon timmiin kuntoon treenattu peppu heilahteli puolelta toiselle, kun hän asteli kohti vankilanjohtaja Rooneyn toimistoa.

Ja kuolin taas.

Mä katselin Gerardin vaaleaa selkää jonka lihakset värähtelivät sen polkiessa pitkin tyhjää hiekkatietä, jolle me juuri asfalttitieltä oltiin käännytty, enkä voinut estää itseäni koskettamasta sitä. Mä piirsin pienen ympyrän yhden selkärangan nikaman ympärille, joka oli juuri housujen reunan yläpuolella ja Gerard meinasi ajaa ojaan. Mä kikatin sille hyväntahtoisesti ja Gerard hengitti vähän raskaammin kuin äsken.

Tai sitten en.

”Huomenta”, Gerard sanoi unen kähentämällä äänellä, joka oli takuulla seksikkäin ääni jonka mä olin koskaan kuullut. Grr.
”Huomenta”, mä vastasin, enkä irrottanut kasvojani sen kaulalta.
Gerard kuului naurahtavan mulle ja kiersi kätensä paremmin takaisin mun ympärille. Hyvä etten mä kehrännyt.
”Miau”, sanoin hiljaa ja Gerard naurahti uudestaan.
”Aww”, Gerard ynähti ja sen sormet piirsivät kuvioita mun selkään paidan läpi.

Lady Gaga/Katy Perry

(Y)

mua itkettää taas tuhannetta kertaa sama aihe, mut silti MIKSIIIII OI MIKSIII EN LÖYDÄ HYIÄ FICCEJÄÄÄ

no onneks tiiän miten voin vältellä ainakin tän päivän tätä stressiä....

: ))) hautautumalla peittojen alle ja lukemalla fma ficcejä.

KYLLä tämä toimiiii

GentleMiMi says:
HE DID
AND HE WAS EVIL
AND HE STOLE MY MAN

DONGHAE! says:
ur gay?

GentleMiMi says:
DUHHHH!!!!!

NotAHamster says:
...bravo, donghae.


***********

äääää xDDDDDDDDDDDDD (zhoumi on gentlemimi, Donghae! on donghae ja hamsteri henry :DDD )

Suju mese ficit <3

että vois vaan alkaa lukea jottain ficciä.

Alexin faija osti meille sen minibussin, se oli kahdeksanpaikkainen joten me mahduttiin siihen hienosti: Alex kolme penkkiä vallaten, mä neljännellä penkillä sen vieressä ja sen suunnilleen kokoa 20 olevat kengät mun sylissä, mä näpersin Conversejen mustaa nauhaa sormillani. Mulle ei ollut vieläkään auennut, miksi mies käytti vaaleanpunaisia Converseja ja niissä mustia nauhoja, mutta toisaalta, eikö se ole niin, että toisesta ei saa tietää kaikkea että parisuhde pysyy kiinnostavaa. Ei meillä kummallakaan parisuhdetta ollut, ainakaan keskenämme, vaan pari suhdetta Alexilla ja mä olin tapani mukaan toipumassa yhdestä.

”Siirrä ne kalossisi pois siitä”, mä vinguin puoliksi tosissani. ”Miten jollain ihan oikeasti voi olla noin isot jalat?”
”Kaikki ei oo tollasia vauvajalkoja kun sä”, mies tuhahti. ”Ite paikkas valkkasit, jos ei kelpaa niin tossa on tilaa”, se sanoi ja osoitti mun paikkaa vastapäätä olevaa penkkiä, johon mä olin nostanut kengättömät jalkani. ”Oikea vauvakoipi sä olet, niin mitä kokoa sun kengät oli, seiskaa? Kenties oikeen kasia?”
”Kasi puoli”, mä irvistin happamasti sille. ”Eikä sillä, että se olis jotenkin paha että mun jalat on pienet. Ne mahtuu joka paikkaan.”
”Ehkä mä en tahdo tietää mihin sä tunget sun jalkoja.”
”Mä näytän sulle ihan pian, jollet sä vaikene.”

Tää on Ghost Hunt fanfic. Ja tätä alkua ei ymmärrä jos ei ole tutustunut tähän kyseiseen kirjasarjaan/mangaan/animeen. Toi Main ja Madokan keskustelu löytyy sarjasta, mut menin ja muutin sitä vähän. Ja koska kyseistä sarjaa ei ole saatavilla suomeksi (?) niin jouduin vähän terästyttämään englannin kielen taitojani. Siis kun suurin osa tuosta keskustelusta on suoraan käännetty suomeksi (lol, feilaan siinäki XD). Ja oma tarinan tapainen alkaa siis siitä kun nuo yhet tyypit jumii siellä oven takana.

Periaatteessa osasin selittää oikein :D Mut ne, jotka tään sattuu ehkä lukemaan (jos kukaan jaksaa vaivautua minun itseni lisäksi) saa toki kommentoida. Haukkua saa, mutta nätisti. Kirjoitusvirheistä saa ja pitää mainita. Ja ne onnistuneimmatki kohdat voi poimia sieltä jostain (mahtuupa tähänki paljon feilaamisia tai onnistumisia, tämmönen raapale). Mut joo, kivaa tulee olemaan ku kirjotan tätä lisää.

HUOMIO! Paritan tässä mm. kaks miespuolista henkilöä keskenään! (Vaikka Naru ja Mai kuuluu oikeasti yhteen, oli ihan pakko kirjottaa homoilua kun nyt sain inspiraation)!! Tulipa pitkä jaaritus. LOL, ei minua väsytä XD







Heartbeat

Se päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Lapset leikkivät koulujen pihoilla ja varttuneempikin väki malttoi pysähtyä hetkeksi ja hymyillä. Iloiset äänet kantautuivat Main korviin, joka oli hetkeksi unohtunut tuijottamaan edessään olevaa kirjahyllyä. Itse hyllyssä ei ollut mitään kiinnostavaa, mutta Main päässä risteilevät ajatukset olivat todella mielenkiintoisia. Hän oli väsynyt edellisestä kummituksen karkoitus -keikasta, mutta jaksoi silti suoda ajatuksen jos toisenkin Narulle. Mai ei voinut sille mitään, mutta Naru sai hänen sisuskalunsa vääntymään ja perhoset liitelemään luvatta hänen vatsassaan. Toki hän mietti myös sitä, oliko hänellä todella energiaa pelkkään haaveiluun. Vaikka hän tiesi kuinka kusipää Naru osasi olla, hänen ajatuksensa oli kuin liimattu pikaliimalla kiinni Naruun. Maita alkoi naurattaa kun hän yritti nähdä mielessään kuinka hänen omat ajatuksensa seurasivat Narua kuin varjo.

Hihittäessään itsekseen hän ei huomannut, että ovi aukesi ja sulkeutui. Mai säikähti hypähtäen sohvalta kun Madoka heilautti kättään hänen kasvojensa edessä. Madoka hymyili tavalliseen tapaansa.
"Anteeksi. En tahtonut säikyttää, olit vain niin ajatuksissasi, ettet kuullut kun tervehdin sinua", Madoka sanoi anteeksi pyytävästi.
"Ah, ei se mitään. Minä, tuota... Tervetuloa! Haluaisitko teetä?"
"Ei kiitos. Missä Naru ja Lin ovat?"
"He lähtivät syömään lounasta. Oliko sinulla syy miksi tulit?"
"Ei se mitään, tulen myöhemmin uudestaan. Ehkä poikkean itsekin syömään."
"Kerronko heille, että kävit?"
"Se on salaisuus."
Madokan salaperäisyys sai Main hieman hämilleen, mutta hän ei voinut olla hymyilemättä. Kun he olivat kahden hän tajusi, että nyt olisi oiva tilaisuus kysyä Narusta ja hänen elämästään.
"Mori-san?" Mai aloitti varovaisesti.
"Niin?"
"Millaiset Narun vanhemmat ovat?"
"Kuinka niin? He ovat normaaleja ihmisiä", Madoka vastasi ihmetellen.
"Normaalit ihmiset eivät lopeta ala-ikäisen lapsensa lähettämistä kouluun", Mai totesi.
"Ahahaa, totta. Hänen isä on yliluonnollisien asioiden metsästäjä."
"Mitääh? Hän jatkaa siis isänsä jalan jäljillä?"
"Ahaa, kyselet siis henkilökohtaisella tasolla?"
"Niin, no joo..."
"Naru ei ole ihminen, joka avautuu helposti muille ihmisille, mutta ei ole mitään syytä ylläpitää salamyhkäisyyttä. Minulla on kuitenkin jotain muuta kerrottavaa..."
"Todellako?" Mai innostui ja sai Madokan hymyilemään entistäkin valoisammin.
"Kyllä, tule lähemmäs. Se on salaisuus. Ethän kerro kenellekään?"
"En kerro."
"Hyvä. Itse asiassa Naru ja Lin aikovat karata yhdessä."
"Aikovat... karata... yhdessä? Na...MITÄ?!" Mai luuli saavansa sydänkohtauksen. Hengästyneenä hän vajosi sohvalle istumaan.
"Eikö olekin pyöristyttävää?"
"Todellakin. Sinähän pilailet, etkö vain?"
Keskustelu jatkui yhtä päättömänä pitkän tovin eikä kumpikaan tiennyt, että SPR:n toimiston oven takana seisoivat Naru Ja Lin, jotka kumpikin kuuntelivat järkyttyneenä heistä käytävää keskustelua. Linillä oli pieni aavistus siitä mitä Narun päässä tapahtui sillä hetkellä, mutta hän olisi yllättynyt jos Naru olisi sanonut ajatuksensa ääneen.

Sanomatta sanaakaan Naru kääntyi ja marssi ulos auringon paisteeseen. Lin jäi hämmentyneenä tuijottamaan Narun perään. Oli näköjään vieläkin paljon asioita, joita Lin ei tiennyt Narusta.


-JATKUU-

ei oo totta hihiihihihi mä oon iha sekasi hihihihi