IRC-Galleria

mä koskinkii tänää ekaa kertaa elämässäni käärmetta riinalla ;D
ja nyt "tissuttelee"...

Snow has covered her grave
And flowers have withered away
Cold wind cries in the trees
Frozen tears mark my grief

The flickering, weak candlelight
Shatters the dead of the night
I bury my face in my hands
I try to speak but I can`t

With a breeze arrives a sparrow
Lands on her gravestone
I raise my head and I realize
I am no longer alone

Haven of shadows in the garden of stones

Cold wind blows out the flame
And darkness surrounds me again
The sparrow starts silently singing
A song only she and I know

I shed a tear on her grave
And silently whisper her name
As cold wind still shakes the trees
I know she now rests in peace

With a breeze leaves the sparrow
Flies into the unknown
I bow my head and realize
I want to follow

Ahdistus iskee sinuun kyntensä jokaisena hetkenä kun et pääse tekemään sitä mitä todella haluaisit. Tempaise edes hetkeksi itsesi irti arjesta ja uskalla nousta vastustamaan sinut alistaneita auktoriteetteja. Tämä aika muistuttaa, että hallitset itse jokaista elämäsi sekuntia. Hallitse siis viisaasti tätäkin aikaa.

Kassu oli tänää munkaa leikkimäs melkein koko päivän :D
Hain sen päiväl meille ja se alko heti nuolla lattioit puhtaaks.Kiitos :D
Sit mentii Tumelle käymää jne... ni sit ku lähin käymää äiskäl ni se oli ollu iha paniikis tumel ku jätin sen sinne hetkeks. voi toista :'(

Lähdit taas ystäväni, luulen niin.
Tein kaikkeni, kuuntelin huolesi, lohdutin ja puolustin sinua. Olin kuin koira talutushihnassa. Lemmikkisi, joka on aina valmiina.
Tein kaiken mitä pyysit. Mutta kun itse kaipasin hellyyttä, lämpöä, hieman huolenpitoakin, laitoit minut kuin koiran ulos kiinni ja unohdit sinne.
Nyt lemmikkisi alkaa olla vanha eikä jaksa enää. Kun tarvitset ystävää, se voi purra, koska jätit sen juuri silloin, kun sinua olisi tarvittu eniten.
Tosiystävyys on taidetta, mitä sinä et hallinnut.

puhelin paskana.tiputin sen eilen baarin lattialle.prkl.näppäimet hajos niiku ni en pysty kunnol soittaa ja en pysty esim.viestejä lukee ym... ja sitku soitan tai vastaan ni en kuule mitää.ni ei niiku kannata viestitellä/soitella mulle.

Nyt olen vapaa ja mukana
tuulen, saan kulkea rajoilla
ajattomuuden. Olen kimallus
tähden, olen pilvenlento, olen
kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne
saavun, mukana jokaisen
nousevan aamun, ja jokaisen
tummuvan illan myötä toivotan
teille hyvää yötä.

me lähtää huomen kattoo iggy poppii & stoogesii!!!
eka mennää varmaa roosalle kylää ja sit johkuu räkälää (?) vetää pohjat :D riippuu mihi roosa meiät vie

Löysin Katin kirjottaman kirjeen mulle minkä se joku about kuukaus sitte kirjotti.
Kirjeen alkupäätä en jaksa alkaa selittää mut lopussa oli;

Olet mulle RAKAS AINA <3
T;Kati

Katson,
kun tavoittelet taivasta,
puuttuu metri,pari,
ja muuttuu kaikki muukin.

Väität että,
elämä on kuolemista,
mutta minä ajattelen toisin,
elämä voi olla helvettiä,
jos teet elämästäsi helvettiä,
mutta myös taivaallista,
jos jaksat ja osaat nauttia.

Kun katson,
miten ihmiset kärsivät,
tajuan että elämä on kuolemista,
taloissa,mökeissä,sairaaloissa,
kaduilla,kylissä,kaupungeissa,
missä päin maailmaa vain,
kärsivät ihmiset tekevät kuolemaa.

Ehkä huomenna,
sinä kuolet,
tai sitten paras ystäväsi kuolee,
tai elätte onnellisena eteenpäin.

Sitä kun ei koskaan tiedä,
koska ja kuka kuolee.

Mutta silti,
elämä on kuolemista.

---

Ikävä kaivertaa koloaan sydämeeni;
Se on,
ei se häviä.
Tänään on jo helpompi hengittää,
mutta tuska seuraa mukana.
Aivot ei vieläkään tahdo hyväksyä,
lähdit pois jo 21 vuotiaana.
Ei se ole oikein,
ei ollenkaan luonnollista.
Kaipaus asuu sisälläni
ja kauniit kuvat sinusta.
En unohda ikinä,
rakastanhan sinua yhä.

---

En kerinnyt sanoa hyvästejä,
en kertoa, kuinka välitän.
Sanoa paljonko sinua rakastan.

Jätit minut vaille vastauksia,
ihmettelemään valintaasi,
syyttämään itseäni.

Nyt kysynkin itseltäni,
mitä jätin sanomatta,
korvaasi kuiskaamatta.

Olin liian kaukana luotasi,
olisinpa ollut lähelläsi,
et ehkä olisi antanut periksi.

Olisin ollut tukenasi, turvanasi,
olkapäänä vierelläsi,
jakamassa kaiken kanssasi.

Et antanut mahdollisuutta auttaa,
et jakaa kärsimyksiäsi,
ainiaaksi torjuit luotasi.

Nyt haudalla polvillani,
itken tuskaani, epätoivoani,
peläten yksinäisyyttä ympärilläni.

En voi kuin antaa periksi,
syyllisyys kalvaa mieltäni,
en voi antaa anteeksi.

Edessäni näen sinun kohtalosi,
hiljaa uskon ymmärtäväni,
sinua nyt seuraavani.

---