Vilkkaalla kadulla kävelee paljon ihmisiä, suurin osa heistä ei jää mieleeni millään tavoin. Kaksi henkilöä kumminkin painuu muistini perukoille sadasosa sekunnissa. He eivät pukeudu tai liiku erikoisesti, tai heissä ei ole mitään kummaksuttavaa. Heillä on jotain mitä voin vain kadehtia.
Tyttö ja poika kävelevät käsikädessä omassa maailmassaan, heistä näkee etteivät he kiinnitä huomiota ympärillä pyöriviin ihmisiin. He kiinnittävät huomionsa satakymmenen prosenttisesti toisiina. He kävelevät ja puolessavälin matkaa tyttö nostaa katseensa pojan silmiin ja hymyilee valloittavasti poikaystävälleen. Poika ymmärtää katseen merkityksen ja puristaa päättäväisesti, mutta hellästi tytön kättä, aivan kuin varmistaakseen ettei tyttö vain katoaisi. Katoasi hetkestä, joka hipoo täydellisyyttä. Hetki, jolloin tietää saavansa toiselta jakamattoman huomion.
En voi olla kuin onnellinen heidän puolesta.