IRC-Galleria

Enkeleitä pelkää en, ne levittää siipensä ja ottaa sinut suojaansa.
Laskee käden päämme päälle ja suutelee otsalle.
Niiden silmät on täynnä valoa, eikä ne itke, niinkuin me.
Niiden kyyneleet ovat timantteja ja kristallia.
Ne rakastaa suojelemista, niin kuin minäkin.
Ne eivät hylkää, minä taas en voi luvata sitä.
Sillä loppuuhan kaikki aikanaan.

Tiedät itsekin,miten pahalta susta tuntuu.
Sä siedät pompottelua,etkä sano siitä mitään.
Kannan kahden lailla, yhtä pahaa asiaa,
et tee mitään.
Syvälle jonnekkin sen kätkin, hautasin,
tuntematta kipua.
En ollut sulle kaunotar,
jäit ovelles huutamaan, baby i love you.
Sain puhelimeen viestin:
Kulta tuu takaisin.
En jäänyt sun perääs itkemään,
sattui muhun muutenkin.
Jäin yksin,lähdin kävelemään.
Silmät kyynelistä peittyneet,pyyhin kyyneleet paidan hihaan ja päätin,
En sun luoksesi palaa.
Sä satutit mua ja itseäs,
en olisi halunnu jäädä.
Sä olit liian heikko kantamaan vastuuta elämästäs.
Kaadoit kaiken mun niskaani ja luulit selvinneesi.
Lähdin, en enää jaksanut kuunnella sua ja sun selityksiäs.
Ei riitä anteekspyyntö, kyllä tää nyt oli tässä.