IRC-Galleria

miksi rakkaus ei voi riittää
vaan siihen pitää ongelmia liittää
sydän särkyy tässä pelissä
on niin vaikeeta poistua ja kiittää

en tiedä, kuinka kertoo ilman
et loukkaisin sun tunteitasi kulta
se on kaikki tai ei mitään
keskiverto rakkautta mä en tahdo sulta
on mennyt liian kauan
siihen että lupaat kaikki muuttuu paremmaksi
en jaksa odotella
olla yksinäinen vaikka meitä onkin kaksi

miksi rakkaus ei voi riittää
vaan siihen pitää ongelmia liittää
sydän särkyy tässä pelissä
on niin vaikeeta poistua ja kiittää

tosi miehet ja tosi naiset
ajoissa lopettaa ja irti päästää
jos rakastaa ja arvostaa
silloin tahtoo toisen surulta säästää

syyttelyä riitelyä
ei me enää olla iloisia niin kuin ennen
mä itken ja sä kärsit
on vama että jostain muualta löydämme onnen
älä muista muo pahalla
mul on vikani ei kukaan ole täydellinen
silti koskaan en tahallaan tahtonut suo satuttaa
mut nyt mä lähden

miksi rakkaus....

pitää lähtee kyl sä tiedät miksi
koko tä touhu alkaa mennä palasiksi
pariksi sekunniksi juutun hyviin muistoihin
mut kun preesenssiin herään en tahdo takertua niihin
mene sinä kotiin kun sä tykkäsit muista
nyt ei enää tule loppua tästä itkusta
olet mielettömän tärkeä ja todella rakas
mutta haluan ottaa nyt elämäni takas

muo pelottaa ajatus ettei olla yhdessä
muo sattuu en tiedä oonko väärässä
kun en valitse
luovutanko liian helpolla aina ei voi elämässä olla voitolla
suunnitelmat pettää tilanteet muuttuu
jutut jotka tästä suhteesta puuttuu

miksi rakkaus.....

miksi rakkaus....

ai ai ai aai silloin tahtoo surulta säästää ou ou ouh

Miks kaikki on niin amerikkaa
- naapurin teevee luukuttaa.
Mä en jaksa liikuttua
vaikka kuinka tapittaisit mua.

Mä oon jo niin paatunut,
et mikään ei tunnu,
ennen kuin päin kolahtaa.
Naapurin saippuaopperaa
ei kestä sikakaan vinkumatta.

Tää kaikki on niin amerikkaa,
et kaikki luistaa helpolla.
Anna vaan tukku rahaa
ja odota kun se tulla saa.
Voi kestää paljon aikaa,
jos et omaa luottokorttia.
Vakuutettuna helpottaa
ja kaikki on niin amerikkaa.
Joo, joo, mä sun autoo lainaan,
painan röökiä ostamaan.
Voin viipyä mä matkalla,
sillä amerikassa on laajaa.
Kaikki on niin suurta ja isoa;
on kihoja ja paljon baanoja,
Kuumatkalta poimittuja koruja.

Miks kaikkialla on niin amerikkaa.
Villi, vapaa ja lihava.
Ei voi olla tajuamatta
kuinka se meitä liikuttaa.

Ei tää näin mee kuin päin amerikkaa,
ja silti kaikki ottaa tosissaan.
Isoa omenapiirakkaa
saa kaikki panna halvalla.
Viattomat joutuvat valon paisteeseen,
ja rakastuvat väärään onneen.
Eksyneet pingviinit näyttelevät toreilla,
kouluissa ja lasten suissa.
Niin moneen ne ovat tottuneet,
etteivät he enää muista
sitä ensimmäistä kertaakaan
jolloin kaikki oli kohdallaan
-muttei kuitenkaan vaan amerikkaa
laulua me lauletaan ja usein haikaillaan.

Tää on sitä amerikkaa
joka nautinnollaan kuristaa
ja saa mut ilman köyttä sohvaan.
Taas lisää juomaan paljon kaljaa,
sillä amerikassa on valtavaa.
On cool ja sikasiistiä olla amerikkaa,
vaikka kaikki olisikin vain unta.
Tää lumi unen liian pehmeää on
- ei se kestä enää ihan kaikkea.
Unelma eläköön kunnes putoaa
pommi joka on täältä tosi kaukana.

Ei kaikki pötki pakoon amerikkaan,
vaikka niin paljon sitä ostetaan.
Meille riittää tarvikkeet
joilla aina kuuhun matkataan.

Tää high tavallaan mut poistaa
tältä samalta kartalta.
Siks mua on vaikee havaita,
mut mä laulan amerikkaa.
Villi, vapaa ja lihava
tyttö oli mua vastassa.
Se kai kuuluu asiaan,
et se pepun antoi heilua.
Tää on sitä amerikkaa,
joka viagralla vahukset saa naimaan,
naimaan koko maailmaa.
Pedofiili, bulimaani kertoo tarinaa,
josta turhaa etsiä on järjen hiventä.
Tää on sitä amerikkaa jota vangit usein laulaa.
Villi , vapaa, unelma kävelee mua vastaan.
Mä en mieti liian kauaa,
vaan alan heti pokaamaan.
Tää on mun amerikkaa,
uudempaa ja tuoreempaa.

Villi vapaa länsi ampuu lyijyluotejaan,
jokka eivät pysty ketään kunnolla tappamaan.
Mutta odottakaa sitä jumalaa,
taivaallista humalaa.
Siellä kaikki on niin suurta ja laajaa
- ihan kuin olis Amerikassa.

Mä oon paisuva,
puhkeava kupla,
ilmaan haihtuva
nimetön unikuva.

Mun ääneni kaiku
sanojani toistaa,
nimetöntä tuskaansa
kuuroille huutaa.

Oon mielen vankina
horjuvassa majakassa.
Pimeässä valona
kyynelissä suolaisissa.

Totuuksien raiskaama
en koskaan oo kotona.
Oon syntieni summana
teljettynä petona.

Oon vääryyden oikomana
sokkona kulkija,
hiomaton uneksija
avaamassa haavoja.

Tietoon lukittuna
mä hukutan rakkautta.
Kätkettyä onnea
en haluu paljastaa

Onttona kulkeva
on mun sydän murtuva.
Rakkauteni särkyi,
jäi yksin pakkaseen.

Toivoni karkaa
sokeana rakkautena.
Hurmoksesta vajosin
luutuneena tyhjyyteen.

Talvi sisään ontuu
ikävänä totuutena,
mikään ei saa muuttua
enään koskaan entiseen.

Ilkkuen nauravat
reikiäni sydämessä
jotka puhkoivat
sen aidon onnen tunteen.

Sydän toivoaan kaipaa
- on kivi sudämenä.
Puuttuu monta palaa
- pian sydän halkeaa.

Kova ulkokuori murtuu
- on kivi sydämenä.
monta palaa puuttuvaa
-on kivi sydämenä.

Minä en taistele tuulimyllyjä vastaan - ne eivät ole minun
vihollisiani, vaan tekemättömiä tekojani.

Minä rakennan tätä tuulimyllyäni keskelle metsää humisevien korpien.

Täällä jänisten ja oravien poluilla tiettömillä sammaloitunut
nurmikenttä. Tänne lapsena eksyimme; minä, veljeni sekä kaksi
serkkupoikaa. Rakensimme jalkapallokentän - Aurinkopallon kenttä.

Tänne palasin sattumalta - vastasatanut marraskuinen lumi peitti
silkinohuena mättäät ja pensaat joita kentälle oli
kasvanut. Tuulivoimistui ja taivaalta satoi kiviä. Niistä minä
rakensin aluksi tornin satoine porrasaskelmineen kiivettäväksi
katsomaan tornin ikkunoista lukemattomiin honkiin ja kuusiin.

Tuuli yltyi ja repi rakennustelineet mukanaan - ne minä kerään ja
tuulimyllyn rakennan - aina uudelleen.

Rakennan sitä tuulimyllyä aina talvisina öinä - sitä koskaan valmiiksi
en saa. Ei ole sitä traktorin tekemää tien

tapaista. Kentän vallanneet puskat tuulessa ilkkuvat - samoin kuin ne
lukemattomat kivet. Kivet joita rautakangella väänsimme maalitolppien
tieltä.

Täällä heitimme myös keihästä ja jousipyssyt rakensimme. Aina tänne
palaan - tähän kenttään johon aurinko ei yllä, eikä mikään reitti
sinne löydä. Herätessäni tajusin, että tuulimylly tuulessa pyörii.

PIRIHUORAT HERVANNAN

Sininistä ja punaista oli pakko maalata,
ja se ties duunista potkuja.
Potkuja kaipaa äitee Hervannan
ja käy antaan suoltaan baarin vesassa.
Oharit ruskeena teki uus poka.
ja veitsi on guben keuhkoissa.
Pankin eteen kahaa keltainen Lada
ja kahdesti laukee haulikko pankissa..
Nyt on fyrkkaa reivata ja huoran vois kotoaan heivata.
Betoninen hervanta puree taas
- vieläkään ei oo kansalaispalkaa.

Kamaan, kamaan, älä skagaa ritsata.
Riisi ku maistuu paskalta, niin ruokahalut katoo taikajauheella.
Piriaivot coodaa, et on seireenit puskassa piilossa
ja pussukka on peräsuolessa - loput pitää pöntöille kipata.
Kaikki on valmiina posessa ja opetus alkaa nuorena.
Pirihuorat odottavat ukkoja Hervannan
korkeekouluista aina viisaampina palaavan.

Ainoa todellinen ystäväsi
hajottaa särkien mielesi.
Tuska on unohdettava
vaikka pillunpäreiksi hajoisi.

Valittaminen ei kannata
unohdus täyttää mielesi.
Pakkoliikkeet ohjaavat
sinut pitämään pintasi.

Elät taiteen nimissä
-kaikkien huulilla oot itsesi.
Et oo pelkkä ulkokuori
-sä oot taivas ja helvetti.

Itselleen voi anteeksi antaa
-itselleen saa nauraa
Itselleen voi rimaa nostaa
itseään pitää arvostaa.

Joutilaisuus on murha ja synti.
Ihmettely on tyhmyyden anti
-toinen sormi suusssa ja perseessä sormi
merkkinä on, et maailma ei pyöri.

Itselleen anteeksi antaa
on niin vaikeaa.

Mä olen kuollut
sulle kokonaan
-liikaa perseitä
joutunut oon nuolemaan.

Tähtitaivaat meidän
saa romahtaa.
Mä olen juossut
-päässyt loppuun palaamaan.

Väärää rakkautta kai liikaa
oon joutunut antamaan.
Mua ei onni huumaa
- se mut unohtaa.

Mä en taitu koskaan
- taipua kun aina saan.
Mä en synny uudestaan
suremaan kuolemaa.

En aina viitsi muistaa
- anteeksi annan vaan.

Turhautuneet käteni ovat sidotut
-miksi tuuli hengittää?
En halua peittää vihaani,
kun se kipinällään säveltää.
Tyhjyyden ääni hukkuu kaikuun
-kukon kiekuun, lopun alkuun.
Tuuli huulia heittelee
-läppä lentää ja päättyy nauruun.

Miksi tuuli hengittää
ja raskaasti mua alas painaa,
lisää taakkaa harteilleni.
Rakkaus hehkuu, muuttaa suuntaa
-vaihtaa kohdetta.
Tuuli sisälläni rajuilmaksi puhkeaa.
Rajaton tyhmyys etsii turhaan köyttä
-tyhmyydellä täytettyä tyhjyyttä.

Mä olen tuuliviiri
-aukaise köyteni.
Sä olet ankkuri,
mut mä lennän.

Kaltaistas tyttöä
ei tahdo löytyä.
Huokaus tuulessa,
roihua sateessa.
Mennyttä onnea
– surua varjossa.
Maailmoja kiroaa,
taivaan kadottaa.

Paratiisin hedelmää,
makeata syötävää.
Rakkauden kevättä,
polttavaa kesää.
Ilma kylmiää,
syys puusi hävittää.
Jäätävän kylmää,
mä näen nälkää.

Ei kai koskaan enää.

En kai koskaan enää tapaa sun kaltaistasi.
En koskaan enää olla voi sun luonasi.
En koskaan enää pelkää lujaa rakkauttasi.
En osaa enään elää kurjaa tuskaani.