IRC-Galleria

I stare at my face in the mirror
Yet I cannot see the lies
Or the pain within my heart
Blinded by memories of the past,
I gaze into the void of nothingness
Hidden within these deep blue eyes of mine
Staring back at me from its reflection

My hatred is gone
All that's left is emptiness and sorrow
Now flowing through my veins, poisoning my mind
Teardrops of ice are blurring my reflection
Drowning it in silent grief

Lost behind the lies, never to return
Can't you hear my cries?
My soul was left to burn
I'm falling through the mirror
To a world beyond

I open up my window
Welcoming the cold, moonlit night
I reach for the pale reflection of the sun
It's taking me forth on a journey
A journey to the world of twilight

Nightfall, take my hand
Guide me away to the stars
I fall into oblivion
Frozen tears are in my eyes
As I now close them to dream away
Slowly drifting forth into the shadows

Olettaisi, ettei aikaa olisi mihinkään.
Tietäisi olevan vaikka mihin.
Käyttäisi turhan harkitusti, päätyen harkitsemattomaan.

Miksi aikaa kuluttaen noin?
Miksi antaen vain osittain mahdollisuuksien tulla – käydä päälle.

Voiko olla, jottei tarvitse kummemmin mittään. Rahaa kaipaa,
muttei siitä perusta?

Ompahan ainakin vapaa?

Tuskimpa..

Love is a hole
you fall in it
and you will need ladders to get
out of it
but where do you get ladders when you are in a hole
someone will have to help you

Katsoo mies lukenut
hien kehystämiä kasvoja.
Lapsi päästään sekaisin,
hän ajattelee,
vältellen lähemmäs menemistä.

Liekki silmien takana
jo kauan sitten syttynyt,
polttanut pientä sielua tuhkaksi,
mustaksi lumisateeksi tytön sisällä.

Tyttö nuoret silmänsä kohottaa,
katsoo ohitse tuomitsevien kasvojen,
verta valuvat kädet
ja lasinsirpaleita.

Pelko hiipii hiljaa tytön mieleen,
ikuinen talvi
mustine lumimyrskyineen
tytön sisällä riehuen
jäädyttää taas kyyneleet poskille.

Mies päättää erottaa tytön viikoksi koulusta.
Rikkinäinen peili
oven vasemmalla puolella
vääristää maailman.

Tyttö itkenyt silmät punaisiksi,
huutanut tuskaansa yöhön,
purkanut vihaansa
särkemällä kuvajaisensa toivoen,
että maailma hajoaisi sirpaleiden mukana.

Mies kutsunut tytön äidin huoneeseen,
äiti huolissaan siitä,
mitä naapurit ajattelevat tytön käytöksestä.
Kerran viikossa käynti psykiatrin luona,
eikä vaitiolovelvollisuuksista tarvitse välittää.

Tyttö pitkään halunnut paeta maailmaa,
unohtaa sen,
miten varjot seuraavat huomiseen
ja tuska pitää ottensa ikuisesti.

Isä puhunut kuukausia huonosta kasvatuksesta,
äiti kuullut esineiden syöksyvän itsetuhoisesti
kohti puuseiniä.
Isosisko ei vieläkään huomauttanut siitä,
miten keittiön lihaveitsi on kadonnut.

Tyttö tahtoo huutaa,
huutaa surunsa valkeille seinille,
jotka tuntuvat kaatuvan päälle
ihmisten ilkikuristen sanojen saattamina.

Punaisessa autossa ei ole lämmin,
eivätkä vanhemmat enää edes yritä
puhua tytölle järkeä.
Onhan heillä se vuoden vanhempikin tytär,
sai viime keväänä stipendin
ja hymyileekin aina niin kauniisti.

Tyttö päättänyt hukuttautua yöhön,
antaa maailman kadota,
sillä eihän hänen otteensa siihen
ole ennenkään pitänyt.

Vanhemmat kuuntelevat hiljaisuutta
ja ovat kuulevinaan katumuksen.
Löytävät aamulla lapsensa
vapaampana kuin koskaan.

Raivotar saanut rauhan,
karkaamalla yötuulten sekaan,
taakse tähtitaivaan,
sinne, missä kukaan ei huutoansa kuule.

Minut pakotettiin lähtemään luotasi
ja hukun kaipuun mereen.
En tahdo olla erossa,
tahdon olla rakkaani luona.
Ikävä verhoilee koko maailman,
se on musta.
Tahdon rakkaani luo,
en kestä ikävää.
Katson vain kuvaasi,
kaivaten.
Kaipaan jokaista kohtaasi,
jokaista kosketusta,
jokaista kaunista sanaa.
Jumalauta,
älkää laittako minua häkkiin,
päästäkää rakkaani luo.
En voi elää ilman häntä.
Säälikää, armahtakaa,
ihan mitä vaan,
mutta älkää erossa pitäkö,
se tappaa.
Ikävän verho putoaa päälleni,
hukuttaen,
tukehduttaenÂ…

Kaipaan sinua,
mutta tiedän,
etten voi saavuttaa.
Kaipaan siis unohdusta
tai järkeäni -
minullahan ei ole menneisyyttä,
ei tulevaisuutta,
on vain tämä yksinäinen hetki.

Jos olisin tiennyt että se oli viimeinen hetki kanssasi,
en olisi ollut niin poissa oleva.
Jos olisin tiennyt että ne olivat viimeiset sanasi,
olisin kuunnellut ne tarkemmin.
Jos olisin tiennyt että se olisi viimeinen katse,
en olisi tuijottanut kauas ohitsesi.
Jos olisin tiennyt että se oli viimeinen päiväsi,
olisi elänyt sen kanssasi.
Nauttinut ajastasi, sanoistasi ja katseestasi,
mutta minä en tiennyt enkä osannut nauttia.

istun pimeässä
luovuttamassa
kun yhtäkkiä
vastapäisen talon harjalla leimahtaa lieska

ja savupiipulle raapiutuu terävä varjo
ja vain yhden oluen aikana
yksiöni muuttuu kauniiksi helvetiksi

sen sisuskalut syttyvät oranssiin tuleen
tyhjät pullot
korkit
räjähtänyt sohva

saastainen matto
kaksi kuorsaavaa äijää
nainen patjalla
syömättä jääneet pillerit

irronnut vesssan ovi
maksamattomat laskut
lapsen haljennut kuva
sirpaleet

mihin
tahansa katson

TULTA

HEHKUA

ja koska muut nukkuvat
ja minulle vielä maistuu
minä aion fiilistellä
nousen kusiselta sijaltani

kävelen keittiöön
otan jääkapista lisää olutta
istun tekonahalle
ja pyörähdän kierroksen

nyt kaikki sujuu leikiten
aurinko on elämä
aurinko on kuolema
yksinkertaista

kaunista
kuin naiminen patjan palaessa

Kaipaan kosketustasi,
niin hellää ja rakastavaa.
Kaipaan huuliasi,
niin kuumia ja täyttäviä.
Kaipaan ääntäsi,
niin kehräävää ja lohduttavaa.
Haluan tuntea kehosi painon päälläni,
niin kovana ja haluttavana.
Haluan tuntea
sydämesi sykkeen
rinnoillani.
Haluan huutaa nimeäsi,
kun minut otat ja täytät,
kunnes huipulle me yhdessä matkataan.

Elon yö möyrii kuin syysmyrsky
pyörii ja tyrskyy
aallot, elon aallot, vaahtoa purskuavat
ajatusten rantamille,
ne tasaisiksi huuhtovat
Kaikki ajatukset samanlaisiksi
sileiksi, niljakkaiksi
Et omaa ajatusta tarvinne,
ne tuumaavat,
kaikki me huuhdomme samanlaisiksi,
sileän nihkeiksi

Tulee talvi, pakkanen, armahtava
mutta kaiken häikäisevä valo
joka sokaisee silmät
mutta paljastaa että jotakin elää vielä
on, on

Talvea seuraa kevät, lumi hajoo,
ajatuksetkin sulaa kunnes syttyvät
uudet viisaat mietteet
jotka kestävät, kunnes tulee taas
syksy, sen yöt ja syksyn myrskyt
jotka tasoittavat kaiken sileiksi,
on vain syksy, talvi ja kevät
talvi, kevät, syksy
ja syksyn myrskyt.