IRC-Galleria

Vanhemmaksi,
varmemmaksi ihmiseksi,
vaikea on kasvaa.

Miksi?
Kysyn vain miksi?
Ilmeisesti on vain pakko,
luovuttaa

Aikuiseksi?
pakotettuna,
ahdistettuna,
aikaan?

Vain yhden ihmisen vuoksi,
paljon vaivaa,
Muuttaa itsensä erilaiseksi.

Nurkassa yksin itkien,
tiedän.
Rakkaus on petollista,
satuttavaa.

Älkää rikkoko minua!
repikö kahti
ja tappako oikeaa itseäni.

En palaa ehkä koskaan.

En haluaisi ajatella häntä
Haluaisin olla vain sinun
Kokonaan

Kun joku mainitsee hänen nimensä
Sydämeni täyttää lämpö
Ja sieluni valtaa kylmyys
Tuska ja ahdistus vuorottelevat katseessani.

Miksi? Tiedä en
Koskaan en voi häntä saada
En tiedä, haluanko edes.
Tahdon ja en.

Jos saisin valita, hän olisi minulle
Vain yksi ihminen muiden joukossa
Hänen nimensä minulle
Vain sana, kauan sitten kuultu
Unohdettu

Mutta käteni on sidottu häneen
Mustilla, pitkillä katseilla
Ja sydämeni ketjuilla, joita ei vesi haurastuta
Hän ohjailee tahtoani kuin kapellimestari

Kunpa hän soittaisi viuluaan minulle
Kietoisi käsivartensa ympärilleni,
Upottaisi pitkät sormensa hiuksiini
Ja antaisi minun koskettaa omiaan.

Jos saisin tietää, että hän välittää...

Kuka meistä olisi se kolmas pyörä?

Rakastan, rakastan ja rakastan
Monille rakkaus on kaksi.
Minulle rakkaus on kolme.
Onko se siis rakkautta, mitä tunnen?>

Tunnen, miten vihan musta möykky kasvaa
Sydämeni kiedottuaan se kurkottaa säikeensä
Kynnellisinä ja myrkyllisinä ja raastavina
Vetävät kurkkuni seinämät lähemmäs toisiaan

Puheeni muuttuu ärinäksi ja karjunnaksi
(Jos vaivaudun puhumaan ollenkaan)
Katseeni on jäätä, tuhkaa
Untuvaa ja lasimurskaa

Viha polttaa kehoani kuin laava
Joka solua
Koko olemusta

Mutta sinun takiasi, rakkaimpani
Kätken sen.

Puhun tyynesti
Hymyilen lempeästi
Kiedon käteni ympärillesi.

Sinun takiasi, rakkaimpani.>

Olen tietokoneWelho :P :D

On helvetti valloillaan sielussani
tunnen pimeyden sydämessäni
Näetkö tuskan silmistäni
Tartu käteeni ja lähde mukaani

Voin näyttää sinulle helvetin
avata suljetut silmäsi
Silloin ymmärrät itsekin
mikä tappoi kauneuden sisältäni

Kuule äänetön huutoni
revi sydämeni ulos rinnastani
Potki naamaani, sylje kasvoilleni
Vaik´mitä tekisit, vain hymyilisin

Joudun pimeässä vaeltamaan
en koskaan enää valoon astua saa
En ole oppinut rakastamaan
minut on opetettu vihaamaan

En pidä krokotiilin kyynelistä
en kestä katsella itkemistä
Itkuni on vain esiintymistä
lohdutuskin on pelkkää säälimistä

Saatan näyttää enkeliltä
mutta tulen helvetistä
On paikkani pimeässä
piilossa ihmisiltä

Olen kuollut vaikka hengitän
nauran vaikka tahtoisin itkeä
En onnistu vaikka yritän
en voi voittaa vaan aina häviän

Minussa ei ole mitään hyvää
on vihani loputonta ja syvää
Kun taas huomenaamuna herään
ei olekaan syytä elää

Jos nyt uneen vaipuisin
palaisi en koskaan takaisin
Hiljaa pois vain nukkuisin
hyvästini jättäisin.

In the beginning was all so white, o so pure
The birds sang their lovely ballads, charmful tunes
The Earth and the Sky were one

O how we smiled, we knew no pain, no agony
The one with the Sorrow had not born yet
We lived a dream, the fairiest of them all

What a joy we felt, what a love we shared
Tho we knew it was not going to last
We felt it coming, heard the screams in our sleep

The cold hand was reaching for our souls
The one who brings pain and misery
Our End was near.

Bloodred eyes, cold as ice, were headed towards us
O how we feared, cast spells to save our mortal souls
But it was too lateÂ… the Child had born.

The Cry Of The Firstborn hurt our ears
There was nothing but that awful scream
Which made us go down on our knees

It lasted for ages, or so it seemed
And when it endedÂ… there was nothing but emptiness
We could hear Him breathing

"I was born for reason" He sang
"I waited long" He claimed
"I want no harm" He lied

"Free thyself" He whispered
"I am in love with thee" He cried
"Set me free!" He yelled

"Thy soul is sold" We answered
"The heart is cold" We marked
"We won´t obey thee" We said

"You will repent!" He screamed
"I´ll drown you in pain!" He laughed
"YouÂ… willÂ… die!" He growled

He was the Unholy, yet he seemed like a child
The one from the Darkness started to cry
He begged us to help Him

THo He cried, we saw the Truth in his eyes
"No" We told the last time
"This time thy cold heart won´t win!"

O the voice, O that horrible sound
He fell and never woke up
He had left, We banished Him

We saved the Earth and the Sky
For the Ones who would live there after us
We became a God

Now were standing in the Light
Watching a new Moon rising
The ones, our followers are coming
We just hope that they will, too, be able to avert the dangerÂ…

Â… to not hear the cry of the Firstborn.

Her life was all about school
I think she was quite a fool
I wonder why she worries:
Summer is not for studies
But this thing I know:
Wrong boy
wrong girl
Such is live
Let's end it now

Mä pieni lintunen
oikeastaan mitään kestä en.
Kun maahan painuneet
on siipeni väsyneet.

Niin kovin sua ikävöin,
mut sua kaltoin kohtelin.
En enää takaisin sua saa,
kun uuden tuulet jo puhaltaa.

On meillä uudet suunnitelmamme,
haaveemme ja toiveemme.
Emme toisiamme enää nää,
kun sielumme niin määrää.
On se kai näin parasta,
vaikka se tuntuukin pahalta.

To you, I shall give my heart.
I'll open your eyes, and I'll
teach you to understand.
The way you touched me,
was so serene,
that I didn't have a doubt.
I feel your arms around me.
The anguish is gone.
You took it away.
And now..
To you, I shall give my heart.

She just stood there.
She didn't move even an inch.
Her eyes were staring at something.
I couldn't tell what it was for sure.
She was standing on a cliff.
The wind that came from the sea
was freezing.
I even felt it in my bones.
Suddenly, she turned around and
looked at me.
She said: 'Are you ready?'
I didn't know what she meant
by that.
I asked her, and she just turned around,
with a sad smile on her sweet lips.
And she jumped.
She spread her arms and then
she was out of my sight.
And yet, still I could see her
standing there.