IRC-Galleria

Liian heikkoTorstai 10.04.2008 01:02

Lumihiutaleet tanssivat.

Makaan sängylläni
Liian heikkona
Liikahtamaankaan

Valkeaa kaikkialla.

Valkeat seinät, katto, lattia
Valkea yöpuku, valkea iho
Valkeat lakanat, valkea tyyny
Muistuttaa liikaa sairaalan huoneita

Kyyneleet virtaavat kasvoillani
Yritän nousta
Mutta olen liian heikko
En pysty liikahtamaankaan.

Huudan, mutta ääntä ei tule
Liian heikko
Huudan ääneti, mutta tuska ei vähene
Liian heikko

Lumihiutaleet...

Ei kai niitä satu, kun ne osuvat maahan?

Osa putoaa suoraan maahan
Osa tarttuu tuuleen
Pysähtyy ikkunani eteen
Ja vilkuttaa

Vaikka tiedän, etten saisi
Nostan käteni ja vilkutan takaisin
Lumihiutaleet hymyilevät
Ja putoavat sitten tuulesta

Suljen silmäni
Kyyneleet virtaavat yhä, kun nukahdan
Mutta uneni ovat rauhallisia...

Uneksin lumihiutaleista.

Eihän teihin satu, kun osutte maahan?

Ja ehkä jonain päivänä... olen tarpeeksi vahva nousemaan

Ja tanssimaan niiden kanssa.>

Vetten päälläTorstai 10.04.2008 00:59

Katson aavaa merta,
miettien:
”Haluanko tätä elämältäni?”
”Onko elämä vain tuskaa?”

Aallot hivelevät varpaitani,
ja näen jossain kalan haukkaavan happea.

Kastan jalkateräni veteen,
miellyttävän lämpimään veteen.
Tunnustelen varpaillani saasteetonta, puhdasta vettä
ja huomaan;
vesi kannattelee minua.

Katson väreilevää vedenpintaa,
laineita,
jotka muuttuvat kauempana merellä suuremmiksi aalloiksi.
Lähden kävelemään kohti vastarantaa.

Aurinko porottaa yläpuolellani,
ja hymyilen.
"Tiesin että minusta on siihen.”

Yhtäkkiä,
Aurinko siirtyy pilven taa.
Hitaasti,
jalkani alkavat vajota syvään mustaan veteen.

Kaulaani myöten pyristelen veden pinnalla,
kuin kärpänen sähkölätkässä.
Nielen paljon tuota öljyistä,
myrkytettyä vettä.

Suljen silmäni
ja saan rauhan.

Jos tämä on se asia mitä Jumala tahtoo,
niin olkoon sitten niin.

Hyvästi,
Ikuisesti.

RistitulessaTorstai 10.04.2008 00:57

Makaan aloillani tulivirtojen pyyhkiessä kehoani
Ensin toisesta, sitten toisesta suunnasta hyökäten
Tietäen, ettei toivoa ole
Minkä suunnan sitten valitsenkin, se on väärä

Rakkaus? Ketä rakastankaan?
Rakastanko itseäni? En todellakaan
Rakastanko rakkaintani? Tiedä en....
Rakastanko ystävääni? Luultavasti

Kaikki tulivirrat hyökkäävät kimppuuni
Ne kalvavat, repivät, polttavat ja tuhoavat
Pureutuvat luuytimeen asti
Vain saadakseen kivun tuntumaan hieman pahemmalta

Perhe? Ketkä ovatkaan perheeni?
Isä? Oletko perheenjäsen? Ehkä joskus olit
Äiti? Kuulutko perheeseeni? Tiedä en...
Veljeni? Rakastanko teitä verisitein? Luultavimmin

Tuli on kylmää ja kuumaa ja saa minut voimaan pahoin
Ja sen jäädyttäessä vertani tuhkaksi
Tiedän, ettei toivoa ole
Tuhkani tulee varisemaan ikuisesti pimeydessä

Yksin? Olenko aina ollut yksin? Vapaus...
Ainoa ystäväni, ainoa rakastajani. Ainoa tuhoni.
Rakkaus? Mitä se on? En tunne sanaa.
En tunne itseänikään.

Tuli polttaa minua, sitoo minut pimeyteen
Tuli, jota jää ja vesi ei tuhoa, ei vähennä
Kuka voisi tulen kahleet katkoa
Minut vapauttaa?

Ei kukaan.

Miksi haluaisit, vapaus?>

Tapa minut, muuta luonteeniTorstai 10.04.2008 00:55

Vanhemmaksi,
varmemmaksi ihmiseksi,
vaikea on kasvaa.

Miksi?
Kysyn vain miksi?
Ilmeisesti on vain pakko,
luovuttaa

Aikuiseksi?
pakotettuna,
ahdistettuna,
aikaan?

Vain yhden ihmisen vuoksi,
paljon vaivaa,
Muuttaa itsensä erilaiseksi.

Nurkassa yksin itkien,
tiedän.
Rakkaus on petollista,
satuttavaa.

Älkää rikkoko minua!
repikö kahti
ja tappako oikeaa itseäni.

En palaa ehkä koskaan.

Kielletyt tunteetTorstai 10.04.2008 00:52

En haluaisi ajatella häntä
Haluaisin olla vain sinun
Kokonaan

Kun joku mainitsee hänen nimensä
Sydämeni täyttää lämpö
Ja sieluni valtaa kylmyys
Tuska ja ahdistus vuorottelevat katseessani.

Miksi? Tiedä en
Koskaan en voi häntä saada
En tiedä, haluanko edes.
Tahdon ja en.

Jos saisin valita, hän olisi minulle
Vain yksi ihminen muiden joukossa
Hänen nimensä minulle
Vain sana, kauan sitten kuultu
Unohdettu

Mutta käteni on sidottu häneen
Mustilla, pitkillä katseilla
Ja sydämeni ketjuilla, joita ei vesi haurastuta
Hän ohjailee tahtoani kuin kapellimestari

Kunpa hän soittaisi viuluaan minulle
Kietoisi käsivartensa ympärilleni,
Upottaisi pitkät sormensa hiuksiini
Ja antaisi minun koskettaa omiaan.

Jos saisin tietää, että hän välittää...

Kuka meistä olisi se kolmas pyörä?

Rakastan, rakastan ja rakastan
Monille rakkaus on kaksi.
Minulle rakkaus on kolme.
Onko se siis rakkautta, mitä tunnen?>

VuoksesiTorstai 10.04.2008 00:49

Tunnen, miten vihan musta möykky kasvaa
Sydämeni kiedottuaan se kurkottaa säikeensä
Kynnellisinä ja myrkyllisinä ja raastavina
Vetävät kurkkuni seinämät lähemmäs toisiaan

Puheeni muuttuu ärinäksi ja karjunnaksi
(Jos vaivaudun puhumaan ollenkaan)
Katseeni on jäätä, tuhkaa
Untuvaa ja lasimurskaa

Viha polttaa kehoani kuin laava
Joka solua
Koko olemusta

Mutta sinun takiasi, rakkaimpani
Kätken sen.

Puhun tyynesti
Hymyilen lempeästi
Kiedon käteni ympärillesi.

Sinun takiasi, rakkaimpani.>

[Ei aihetta]Torstai 10.04.2008 00:28

Olen tietokoneWelho :P :D

Sieluni helvettiKeskiviikko 09.04.2008 23:45

On helvetti valloillaan sielussani
tunnen pimeyden sydämessäni
Näetkö tuskan silmistäni
Tartu käteeni ja lähde mukaani

Voin näyttää sinulle helvetin
avata suljetut silmäsi
Silloin ymmärrät itsekin
mikä tappoi kauneuden sisältäni

Kuule äänetön huutoni
revi sydämeni ulos rinnastani
Potki naamaani, sylje kasvoilleni
Vaik´mitä tekisit, vain hymyilisin

Joudun pimeässä vaeltamaan
en koskaan enää valoon astua saa
En ole oppinut rakastamaan
minut on opetettu vihaamaan

En pidä krokotiilin kyynelistä
en kestä katsella itkemistä
Itkuni on vain esiintymistä
lohdutuskin on pelkkää säälimistä

Saatan näyttää enkeliltä
mutta tulen helvetistä
On paikkani pimeässä
piilossa ihmisiltä

Olen kuollut vaikka hengitän
nauran vaikka tahtoisin itkeä
En onnistu vaikka yritän
en voi voittaa vaan aina häviän

Minussa ei ole mitään hyvää
on vihani loputonta ja syvää
Kun taas huomenaamuna herään
ei olekaan syytä elää

Jos nyt uneen vaipuisin
palaisi en koskaan takaisin
Hiljaa pois vain nukkuisin
hyvästini jättäisin.

The cry of the firstbornKeskiviikko 09.04.2008 23:38

In the beginning was all so white, o so pure
The birds sang their lovely ballads, charmful tunes
The Earth and the Sky were one

O how we smiled, we knew no pain, no agony
The one with the Sorrow had not born yet
We lived a dream, the fairiest of them all

What a joy we felt, what a love we shared
Tho we knew it was not going to last
We felt it coming, heard the screams in our sleep

The cold hand was reaching for our souls
The one who brings pain and misery
Our End was near.

Bloodred eyes, cold as ice, were headed towards us
O how we feared, cast spells to save our mortal souls
But it was too lateÂ… the Child had born.

The Cry Of The Firstborn hurt our ears
There was nothing but that awful scream
Which made us go down on our knees

It lasted for ages, or so it seemed
And when it endedÂ… there was nothing but emptiness
We could hear Him breathing

"I was born for reason" He sang
"I waited long" He claimed
"I want no harm" He lied

"Free thyself" He whispered
"I am in love with thee" He cried
"Set me free!" He yelled

"Thy soul is sold" We answered
"The heart is cold" We marked
"We won´t obey thee" We said

"You will repent!" He screamed
"I´ll drown you in pain!" He laughed
"YouÂ… willÂ… die!" He growled

He was the Unholy, yet he seemed like a child
The one from the Darkness started to cry
He begged us to help Him

THo He cried, we saw the Truth in his eyes
"No" We told the last time
"This time thy cold heart won´t win!"

O the voice, O that horrible sound
He fell and never woke up
He had left, We banished Him

We saved the Earth and the Sky
For the Ones who would live there after us
We became a God

Now were standing in the Light
Watching a new Moon rising
The ones, our followers are coming
We just hope that they will, too, be able to avert the dangerÂ…

Â… to not hear the cry of the Firstborn.

Goblet of sorrowKeskiviikko 09.04.2008 23:33

Her life was all about school
I think she was quite a fool
I wonder why she worries:
Summer is not for studies
But this thing I know:
Wrong boy
wrong girl
Such is live
Let's end it now