IRC-Galleria

Sanoit ettet pelkää menetystä..
Minun menetystäni.
Sanoit ettet halua menettää..
Minua.

Silti helposti kestäisit sen?
Ottaisit sen vastaan,
Hymyilisit läpi kyynelten,
Ja sanoisit "Hymyillään kun tavataan"?

MIKSI!

Mitä minä olen sinulle?
Jos menetykseni ei olisi sinulle mitään...
Kuuluuko sydämesi minulle?
Jos eromme voisit ilman kyyneleitä selvittää...

Eromme tappaisi minut,
Veisi sydämeni kylmään hautaan..
Entä sinut!
Sinäkö vain jatkaisit matkaa?>

Usko, toivo, rakkaus
Suurin niistä on rakkaus

Mihin minä uskon?
Uskon tuleen ja veteen
Uskon maahan ja ilmaan
Uskon elämään...
En usko kuolemaan

Mitä minä toivon?
Toivon rakkautta
Toivon puhtautta
Toivon hyvää elämää..
Tulenko sen näkemään?

Mitä minä rakastan?
Rakastan erästä
Rakastan ihmistä
Rakastan elämää..
RAKASTAN KUOLEMAA

Tyttö ja poika
Iltatuulen tuomat
Kallioilla seisovat
Rotko heidät erottaa

Tyttö itkee
Poika hymyilee
"Älä jätä minua!"
"Selviydyt kyllä."

Hymyilee...
Lävitse kyynelten.
Pisaroiden, joita tyttö ei näe.
Hän näkee kaukaa vain hymyn.

"Kuolen jos jätät minut!"
"Näin on paras."
Poika kääntyy
Kävelee pois

Kävelee pois.

Kuulee äkkiä huudon
Juoksee takaisin kielekkeelle
Näkee tytön silmät
Koko ajan lähempänä jokea.

Silmät täynnä tuskaa
Täynnä rakkautta
Surua, vihaa, kaipausta
Ymmärtämättömyyttä.

Molempien silmät
Siniset kuin taivas
Vihreät kuin lehväkatto
Harmaat kuin jää

"Minä rakastan sinua!"

Yhtäaikaa lausutut sanat eivät auta ketään.>

Säkenöivän kaunis,
kuin sinä.

Jokainen nurkka tarkkaan hiottu,
sileä,
tasainen,
Niin ihanan terävä.

Tunnustelen ja katselen kaunista murikkaa.
mietin,

”miksi en ole kaunis?”

"laiha ja suosittu?”

”miksi synnyin?”

”mikä on syyni elää?”

Tahdon kuolla,
kuolla pois.
Päästä pois tästä helvetistä,
pois ivallisista katseista,
naurusta selkäni takana.

Viillän rannettani,
ja katson pulppuavaa verta,
tummanpunaista.

Viimeinkin,
pääsen pois täältä.

Hyvästi perhe,
hyvästi ystävät,
hyvästi koko maailma.

Goodbye.

Lumihiutaleet tanssivat.

Makaan sängylläni
Liian heikkona
Liikahtamaankaan

Valkeaa kaikkialla.

Valkeat seinät, katto, lattia
Valkea yöpuku, valkea iho
Valkeat lakanat, valkea tyyny
Muistuttaa liikaa sairaalan huoneita

Kyyneleet virtaavat kasvoillani
Yritän nousta
Mutta olen liian heikko
En pysty liikahtamaankaan.

Huudan, mutta ääntä ei tule
Liian heikko
Huudan ääneti, mutta tuska ei vähene
Liian heikko

Lumihiutaleet...

Ei kai niitä satu, kun ne osuvat maahan?

Osa putoaa suoraan maahan
Osa tarttuu tuuleen
Pysähtyy ikkunani eteen
Ja vilkuttaa

Vaikka tiedän, etten saisi
Nostan käteni ja vilkutan takaisin
Lumihiutaleet hymyilevät
Ja putoavat sitten tuulesta

Suljen silmäni
Kyyneleet virtaavat yhä, kun nukahdan
Mutta uneni ovat rauhallisia...

Uneksin lumihiutaleista.

Eihän teihin satu, kun osutte maahan?

Ja ehkä jonain päivänä... olen tarpeeksi vahva nousemaan

Ja tanssimaan niiden kanssa.>

Katson aavaa merta,
miettien:
”Haluanko tätä elämältäni?”
”Onko elämä vain tuskaa?”

Aallot hivelevät varpaitani,
ja näen jossain kalan haukkaavan happea.

Kastan jalkateräni veteen,
miellyttävän lämpimään veteen.
Tunnustelen varpaillani saasteetonta, puhdasta vettä
ja huomaan;
vesi kannattelee minua.

Katson väreilevää vedenpintaa,
laineita,
jotka muuttuvat kauempana merellä suuremmiksi aalloiksi.
Lähden kävelemään kohti vastarantaa.

Aurinko porottaa yläpuolellani,
ja hymyilen.
"Tiesin että minusta on siihen.”

Yhtäkkiä,
Aurinko siirtyy pilven taa.
Hitaasti,
jalkani alkavat vajota syvään mustaan veteen.

Kaulaani myöten pyristelen veden pinnalla,
kuin kärpänen sähkölätkässä.
Nielen paljon tuota öljyistä,
myrkytettyä vettä.

Suljen silmäni
ja saan rauhan.

Jos tämä on se asia mitä Jumala tahtoo,
niin olkoon sitten niin.

Hyvästi,
Ikuisesti.

Makaan aloillani tulivirtojen pyyhkiessä kehoani
Ensin toisesta, sitten toisesta suunnasta hyökäten
Tietäen, ettei toivoa ole
Minkä suunnan sitten valitsenkin, se on väärä

Rakkaus? Ketä rakastankaan?
Rakastanko itseäni? En todellakaan
Rakastanko rakkaintani? Tiedä en....
Rakastanko ystävääni? Luultavasti

Kaikki tulivirrat hyökkäävät kimppuuni
Ne kalvavat, repivät, polttavat ja tuhoavat
Pureutuvat luuytimeen asti
Vain saadakseen kivun tuntumaan hieman pahemmalta

Perhe? Ketkä ovatkaan perheeni?
Isä? Oletko perheenjäsen? Ehkä joskus olit
Äiti? Kuulutko perheeseeni? Tiedä en...
Veljeni? Rakastanko teitä verisitein? Luultavimmin

Tuli on kylmää ja kuumaa ja saa minut voimaan pahoin
Ja sen jäädyttäessä vertani tuhkaksi
Tiedän, ettei toivoa ole
Tuhkani tulee varisemaan ikuisesti pimeydessä

Yksin? Olenko aina ollut yksin? Vapaus...
Ainoa ystäväni, ainoa rakastajani. Ainoa tuhoni.
Rakkaus? Mitä se on? En tunne sanaa.
En tunne itseänikään.

Tuli polttaa minua, sitoo minut pimeyteen
Tuli, jota jää ja vesi ei tuhoa, ei vähennä
Kuka voisi tulen kahleet katkoa
Minut vapauttaa?

Ei kukaan.

Miksi haluaisit, vapaus?>

Vanhemmaksi,
varmemmaksi ihmiseksi,
vaikea on kasvaa.

Miksi?
Kysyn vain miksi?
Ilmeisesti on vain pakko,
luovuttaa

Aikuiseksi?
pakotettuna,
ahdistettuna,
aikaan?

Vain yhden ihmisen vuoksi,
paljon vaivaa,
Muuttaa itsensä erilaiseksi.

Nurkassa yksin itkien,
tiedän.
Rakkaus on petollista,
satuttavaa.

Älkää rikkoko minua!
repikö kahti
ja tappako oikeaa itseäni.

En palaa ehkä koskaan.

En haluaisi ajatella häntä
Haluaisin olla vain sinun
Kokonaan

Kun joku mainitsee hänen nimensä
Sydämeni täyttää lämpö
Ja sieluni valtaa kylmyys
Tuska ja ahdistus vuorottelevat katseessani.

Miksi? Tiedä en
Koskaan en voi häntä saada
En tiedä, haluanko edes.
Tahdon ja en.

Jos saisin valita, hän olisi minulle
Vain yksi ihminen muiden joukossa
Hänen nimensä minulle
Vain sana, kauan sitten kuultu
Unohdettu

Mutta käteni on sidottu häneen
Mustilla, pitkillä katseilla
Ja sydämeni ketjuilla, joita ei vesi haurastuta
Hän ohjailee tahtoani kuin kapellimestari

Kunpa hän soittaisi viuluaan minulle
Kietoisi käsivartensa ympärilleni,
Upottaisi pitkät sormensa hiuksiini
Ja antaisi minun koskettaa omiaan.

Jos saisin tietää, että hän välittää...

Kuka meistä olisi se kolmas pyörä?

Rakastan, rakastan ja rakastan
Monille rakkaus on kaksi.
Minulle rakkaus on kolme.
Onko se siis rakkautta, mitä tunnen?>

Tunnen, miten vihan musta möykky kasvaa
Sydämeni kiedottuaan se kurkottaa säikeensä
Kynnellisinä ja myrkyllisinä ja raastavina
Vetävät kurkkuni seinämät lähemmäs toisiaan

Puheeni muuttuu ärinäksi ja karjunnaksi
(Jos vaivaudun puhumaan ollenkaan)
Katseeni on jäätä, tuhkaa
Untuvaa ja lasimurskaa

Viha polttaa kehoani kuin laava
Joka solua
Koko olemusta

Mutta sinun takiasi, rakkaimpani
Kätken sen.

Puhun tyynesti
Hymyilen lempeästi
Kiedon käteni ympärillesi.

Sinun takiasi, rakkaimpani.>