IRC-Galleria

"Uskonnot ovat mailman syöpä.
Heikkoje ihmisten heikkoja ajatuksia."

Kuka sanoikaan näin?

Ja lisäsi,

"Mä en juo. Lahkolaiset on perseestä!"

---

Tokaisut eivät välttämättä tue omaa kantaani,
mutta saivat minut huvittuneeksi.

Crazy town - Revolving door


Kuulemma aforismi päivässä pitää kallonkutistajan loitolla.
Tässä siis etukäteen muutama:

---

Elä omaa elämääsi, sillä olet kuoleva oman kuolemasi.
( Toiseksi, kukaan ei pidä urkkimisestasi!)

---

Säälin saa lahjaksi, kateus pitää ansaita!

---

Todellisuudesta ei tarvitse tykätä, mutta se pitää hyväksyä.

---

Täydellisinkin vastaus synnyttää aina uusia kysymyksiä.

Emme ole täydellisiä,
meidän täytyy kehittyä!

Mutta miksi pitäisi olla täydellinen,
miksei voisi olla itsensä kaikkine virheineen.

En ole täydellinen,
enkä haluakkaan olla.

Mutta et ole sinäkään,
etkä koskaa tule olemaan!

Maanantai 31.10.2005 klo22:53:09
"Mikä on mun paikka tässä universumissa?
- - Aattelee nyt vaik mun synttäreit,
jotka on sunnuntaina.
Kuin moni, joka sanoo et "vitsi oot tärkee",
muistaa mun synttärit sunnuntaina.
Arvaisin 8/16. (Kerron sitte sunnuntaina miten kävi...)
Kuinka moni näistä muistaa tavallaan "pakosta"
tai velvollisuudentunteesta.
Arvaisin 5/8. (Tähän en voi kertoa vastausta sillä varma en voi koskaan olla.)"

Lopputulos:
- yllättävän moni muisti ja yllättävän moni unohti.
8/16 tuloksen arvasin hieman pieleen se oli jopa 10/16
mutta uskon että näistä 9:stä velvollisuus oli syynä 6.

Harkat oli ihan mukavat..
ei se tyränni ollu niin kauhee ku oletin
ja omast mielest näytin taitoni.

Huomenna mulla on synttärit,
Huomenna mä menen syömään.
Huomenna koristelen kakun, joka meni kyllä pilalle.

Hyvää siitä ehkä tulee.
Paskankos väliä jos ei.

Se on mun kakku ja mun päivä.
ja ruotsalaisuuden :S

Haha..
Myöhästyin bussista kun olin menossa Nooralle.
Nyt odotan seuraavaa bussia
josta joudun vielä pulittamaan oivan hinnan.. :S
Noh kaikkea temme päästäksemme ystäviemme luo.

Eniten kummastuttaa kuitenkin yleisen liikenteen aikataulut.

Miksi ne eivät koskaan sovi meidän aikatauluihimme?
- Jaa-a!
Nyt lähden kuitenkin odottamaan seuraavaa bussia
ja unohdan "syvällisemmät" mietinnät vaikka hmm.. huomiselle!?

Tahtoisin olla rohkea.
Tahtoisin uskaltaa sanoa joitakin sanoja,
joiden seurauksia kuitenkin pelkään.

Sanonta kuuluu:
"Tilaisuus ei tule sitä odottavien kohdalle.
Tilaisuuden saavat ne, jotka uskaltavat hyökätä."

Jos uskaltautuisin ja sanoisin sanottavani,
saisinko tilaisuuden vaikka sanani satuttaisivat?

Olenko tarpeeksi rohkea ottamaan riskin?
Olenko valmis saavuttamaan jotakin suurta,
Kestääkö rohkeuteni?

Rohkeus ei kuitenkaan ole pelon puutetta,
vaan pelon hallintaa.

Hallitsenko pelkoni?
-Kyllä, jos olen vain vahvana.
- Ei, jos häviän pelon edessä.

Rohkeutta on kuitenkin monenlaista:
Rohkeus ilman rakkautta on itsekkyyttä,
Rohkeus ilman nöyryyttä on väkivaltaa,
Rohkeus ilman haavoittuvuutta on kovuutta,
Rohkeus ilman kestävyyttä on tyhjä näytös,
Rohkeus ilman voimaa on hulluutta.

Voin olla rohkea kuten Nasu.
Nasu voittaa pelkonsa auttaakseen ystäväänsä.
Nasu ei pelkää omaa tappiotaan,
vaan ystävänsä menetystä.

Tai voin olla rohkea kuten Risto Reipas.
Risto on aina valmis haasteisiin ja uusiin seikkailuihin.

Kuinka rohkea sinä haluat olla?

Question?

Ihmisen tulee olla sanavalmis.
Ei voi jäädä hiljaiseksi.
Oli tilanne mikä tahansa,
jotakin on pystyttävä vastaamaan.
Sanat on parempi puolustus kuin nyrkit.

Sananvapaus edellyttää rohkeutta sanoa.
Kun on rohkeutta, on vapautta.
Kun on vapautta, voi sanoa lähes mitä tahansa.

Lähdetään sananvalmiudesta
ja pyritään vapauteen.

Freedom.

Olin tänää Studia messuilla.. siel oli ahistavaa.
Ensinnäkin ihmisiä oli liikaa,
Näytteelleasettajia liikaa
ja tulevaisuuden mahdllisuuksia vieläkin enemmän liikaa.
Onneks mulla on vielä vuosi aikaa päättää.

Olin harkoissakin.
Tuskasta, oli kylmä
ja sit möhömahat selitti joukkueen tulevaisuudesta niin että varpaat jääty.
Ne kerkes sulaa ehkä 20 min. ennen harkkojen loppua. :/
Muutenki, sää oli ikävän viilee ja kävi ikävästi kurkkuun hengittää.

Muutama päivä synttäreihin.
Mennään kavereitten kaa syömää vähä parempaa mestaan
ku pizzeriaan..
Ei oo kyll varaa tarjoo ku meit on sen verran että...

Nyt nukkumaan,
Huomenna koulussa on edessä kuntotesti.
Ihanaa!
Lisäksi koulua on 8:sta jopa neljään asti
eli oon ihan kuollu.

Ärsyttävää muuten ku ihmiset ei tee mitään ajallaan.
Tänään sain juosta junalle koska jotku TUNARIT ei osannu hakea studia-lippujaan ajoissa.

Niin mikä sen on, mun paikka?
sitä oon miettiny.

Sit oon ihmetelly "eilisiä asioita" eli jos kiinnostaa joudut kurkkaa syvemmälle mun päiväkirjaan.

Eniten oon kyll miettiny et kuinka moni oikeesti välittä,
ketä ihan oikeesti kiinnosta.?

Aattelee nyt vaik mun synttäreit,
jotka on sunnuntaina.
Kuin moni, joka sanoo et "vitsi oot tärkee",
muistaa mun synttärit sunnuntaina.
Arvaisin 8/16. (Kerron sitte sunnuntaina miten kävi...)
Kuinka moni näistä muistaa tavallaan "pakosta"
tai velvollisuudentunteesta.
Arvaisin 5/8. (Tähän en voi kertoa vastausta sillä varma en voi koskaan olla.)

Aloin myös miettimään mistä johtuu ettei joku muista?
Johtuuko se siitä etten ole tehnyt itsestäni muistettavaa,
en ole ollut tarpeeksi esillä,
en ole ollut tarpeeksi mukava
vai en ole tarpeeksi merkittävä/tärkeä muistetavaksi?
Onko minun vikani ettei minua muisteta?

Vai onko unohtajan vika ettei hän muista
tai ettei hän pidä minua muistamisen arvoisena?

Onko se kenenkään vika..
Itse voin unohtaa olla esillä, olla olemassa.
Miksei jokin toinen voi unohtaa minua ja olemassa oloani?
En suutu itselleni unohduksesta joten
Onko minulla oikeutta suuttua toiselle?
Errare humanum est - Erehtyminen on inhimillistä ->
Miksi ei myös unohdus?

Lopuksi mietin kun,
Itämainen aforismi sanoo:
Mieli on kaikki kaikessa. Mitä ajattelet, siksi tulet.
-Mikä minusta nyt tulee?


En ole tyhmä kysyessäni näitä kysymyksiä vaan olen viisas kertoessani mitä en tiedä.
Jos joku osaa vastata ei hän ole välttämättä viisaampi vaan ehkä hän vain tietää tämän paremmin.

Tänään oli hämmentävä päivä.
Oikeestaan mä itse saan itseni hämmentyneeksi.

En tiedä mitä mun pitäis tehdä...
pitää taukoa, sanoa näkemiin vai jaksaa yrittää?
Oikeestaan en ees jaksais yrittää.
Tauko olis osittaista luovuttamista ja
näkemiin on lopullista enkä haluu sitäkään.

Haluan ohjeita ja apua, haluan totuuden,
haluun sen yhden, vaikka tiedän ettei sekään kestä ikuisuuteen.

Ei voi sanoo et olis hyvä olla.
Vaikeeta.