IRC-Galleria

Hevoset vs. metvursti

On olemassa monen merkkisiä ja makuisia makkaroita. On HK, OK, Wilhelm, Kabanossi, Balkan, juustomakkara, chilimakkara, lauantaimakkara, ja on myös metvursti.
Mitä teille tulee mieleen metvurstista? - Joillekin teille tulee ehkä mieleen hevonen. Minulle metvursti tuo mieleen vain hyvänmakuisen leikkelemakkaran. Tosiasiahan on, että metvursti sisältää hevosen lihaa, tosin hyvin vähän. Suomalaisessa metvurstissa sitä on varsinkin hyvin vähän, koska suomessa on hyvin tiukat säädökset siitä mikä liha on sopivaa syötäväksi. Nykyään eläimet saavat paljon erilaisia rokotteita, niin myös hevoset saavat. Useista rokotteista ja kuureista tulee teurastus kielto, mikä rajoittaa teuraaksi menevien konien määrä. Muita rajoittavia tekijöitä on ravihevosten, siis jos hevonen on ollut yhdessäkään ravilähdössä niin se luokitellaan ravihevoseksi. Niin siis muita teuraaksi menevien hevosten määrää rajoittavia tekijöitä on ravihevosten teurastuskielto ja hevosen lihan huono kilohinta.

Minulla on tällä hetkellä kaksi hevosta, enkä todellakaan mieti: ”mikähän mahtaa olla hevosen lihan kilohinta tällä hetkellä?!” –en todellakaan!!!
Minulle hevoset ovat perheenjäseniä, rakkaita ystäviä. En siis ilahdu, kun joku kaverini tulee innoissaan kertomaan minulle vitsiä: ”Mitä ratsastus on? – Ruualla leikkimistä. hah hah! ” – Joo no aika kulunut juttu.

Sanotaanhan, että koira on ihmisen paras ystävä. Monellako teistä on koira? Onko koiranne teille tärkeä? Olisiko teistä hauskoja vitsejä jotkut kuten: ”tuosta koirastasi saisi hyvät rukkaset” tai ”koira on parasta leivänpäällä” – en usko.

Eläimiin kiintyy yleensä helposti. Niin myös minä olen kiintynyt hevosiini. Kaikkein eniten kiinnyin Blacky nimiseen komistukseen. Blacky syntyi toukokuussa 2003. Näin mustan oripojan ensimmäisen kerran, kun hän oli vain muutaman minuutin vanha, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Näin kuinka nuori komea ori varsa otti ensimmäisiä askeliaan, sain seurata varsan kehittymistä päivittäin. Joka päivä koulun jälkeen juoksin suoraan tallille ja viihdyin siellä monta tuntia Blackyn seurassa. Opin tuntemaan hevosen paremmin kuin tunnen ketään ihmistä. Tiesin Blackyn korvan asennosta mitä hän aikoi seuraavaksi. Blacky tunsi myös minut, hän tiesi miten minut sai hymyilemään kun olin surullinen. Aina kun saavuin laitumelle päin, Blacky juoksi laitumen toisesta päästä minua vastaan hirnuen. Se sai minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja karisti kaikki masennukset pois. Blackylle pystyin kertomaan kaikki ilot ja surut, hän kuunteli ja ymmärsi. Pystyin myös kertomaan kaikki salaisuuteni hänelle, ilman että seuraavana päivänä puoli kylää olisi tietänyt salaisuudestani. Blacky oli paras ystäväni.

Viime syksynä sydämeni kuitenkin särkyi. Blacky kuoli. Hän oli juuri silloin Lahdessa ravivalmennuksessa. Niin unelmani komeasta ori pojastani huippu ravurina kaatui. Sitten vielä joku idiootti kysyy minulta vitsillä: ” saitteko paljon metvurstia” juuri kun oli kertonut hevoseni kuolleen. Joo no toisaaltahan se voisi olla ihan asiallinen kysymys, mutta minusta se on yhtä asiallinen kuin kysyisi saitteko paljon lihaa mummostanne kun se kuoli. Miettikää siis mitä sanotte ja milloin sanotte. Metvursti – hevonen jutut ovat äärimmäisen kuluneita. Keksikää jotain uutta!